Koulussa opintojen alussa opetettiin, että:
IHMINEN OPPII SE MINKÄ HALUAA.
Itse olen erimieltä. Jos ihminen oppisi minkä haluaa, niin kaikki ylioppilaat saisivat 7L:ää (satun tuntemaan vain yhden). Olen nähnyt myös miten tuo yksi pieni (mutta niin paljon vaikuttava lause, joka oli tarkoitettu motivoivaksi?) On saanut aikaan stressiä. Jotkut saattavat tuntea itsensä jotenkin huonoiksi kun ei ole osannutkaan. Yhden ihmisen olen nähnyt jopa sairastuvan ensin psyykkisesti ja sitten fyysisesti. Koska on repinyt itsestään kaikki irti ja koittanut siinä ohessa hoitaa kodin ja lapset. Joillekin kai tämä lause saattanee sopiakin ...?
IHMINEN OPPII SE MINKÄ HALUAA.
Itse olen erimieltä. Jos ihminen oppisi minkä haluaa, niin kaikki ylioppilaat saisivat 7L:ää (satun tuntemaan vain yhden). Olen nähnyt myös miten tuo yksi pieni (mutta niin paljon vaikuttava lause, joka oli tarkoitettu motivoivaksi?) On saanut aikaan stressiä. Jotkut saattavat tuntea itsensä jotenkin huonoiksi kun ei ole osannutkaan. Yhden ihmisen olen nähnyt jopa sairastuvan ensin psyykkisesti ja sitten fyysisesti. Koska on repinyt itsestään kaikki irti ja koittanut siinä ohessa hoitaa kodin ja lapset. Joillekin kai tämä lause saattanee sopiakin ...?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni tuo on totta. Tarkoitus on varmaan sanoa, että kun on motivoitunut jonkin asian oppimiseen, sen oppii.
Esimerkiksi itse olin "oikean ikäisenä" surkea lukiossa; ruotsi 5, englanti 6, ainekirjoitus 7, kemia 5, biologia 6, reaalista reputin jne. Kolmikymppisenä lähdin parantamaan tuota päästötodistusta ja suorittamaan ylioppilastutkinnon. Heti ruotsi nousi 8:aan, englanti 7, ainekirjoitus 9 (ja L), kemia 10, biologia 9, maantieto 10, reaalista L(!) jne. Kolmikymppisenä minulla oli motiivit kohdallaan eli siis halusin oppia, joten myös opin.
Motivoituminen tietysti lähtee ihmisestä itsestään, joten siihen ei kukaan ulkopuolinen voi komentaa.
Motivaatiolla on todella iso vaikutus asiaan. Ainakin näin olen sen omalla kohdalla kokenut. Lukiossa en juuri viitsinyt opiskella ja sain melko keskinkertaisen todistuksen. Vasta yliopistossa olen todella intoutunut ja arvosanat ovat olleet kiitettäviä kautta linjan jokaisessa aineessa mitä olen yo:ssa opiskellut. Sainpa äskettäin jopa kuulla professorilta, että eräs seminaarityöni olisi pienillä parannuksilla ollut todennäköisesti riittävän hyvä jopa julkaistavaksi jossakin ko. oppialan tieteellisessä lehdessä.
Siihen mainittuun stressijuttuun sanon niin, että vaikka pitää opiskelusta ja on motivoitunut niin siltikin voi stressi iskeä. Itselleni on käynyt myös näin ja ymmärrän todellakin mitä tarkoittaa paha tai vakava työuupumus. Stressi siis iski vaikka todella pidän opiskelusta.
no stressi kuuluu kyllä kaikkeen hommaan mitä tosissaan koittaa tehdä.
Ja kun nykynuoret ovat niin kovin monellalailla paremmin elämää varten koulittuja kuin itse aikoinaan, niin tottakia stressi on myös kovenpi...kas kun kerrankin on pakko olla itseitsestään vastuussa ja aikuisuus jo oven takana...
Vitut painakaa pennut duunia ja käykää vaikka myymässä opintojenne rahoittamiseksi välillä persettä niin saatte sitä kovuutta mitä elo vaatii...
Kas kun yhteiskuntamalli menee kovin kovaksi lähitulevaisuudessa...Saatte vielä stressinne ja opiskelujenne ja xtremeharrastustenne ja avioliittojenne ja lastenne lisäksi hoitaa viel kotonanne kuolemaa tekevät vanhuksenne..vaipan vaihtoineen:))))
ihan kuin aina muutkin sukupolvet....puhu sitten stressistä:=)))
Itsekin olen tuota ajoittain väläytellyt, esimerkiksi ihmisille jotka väittävät että "en minä opi käyttämään tietokonetta". Silloin on kyse motivoinnista.
Päässälaskutaito ei ole minun päähäni tarttunut, vaikka sitä jatkuvasti treenaan, enkä heti turvaudu laskukoneeseen vaikka se tässä nokkani edessä tietokoneella onkin.
On olemassa lajeja, joihin tarvitaan lahjakkuutta. Niitä ei opi hyvin, vaikka kuinka haluaisi. Harjoittelu tietysti vähän edistää, muttei sillä huippuosaajaksi pääse.