Entinen puolisoni häiritsee elämääni vielä neljän vuoden erossaolon jälkeenkin. Saatuaan lähestymiskiellon kaksi vuotta sitten hän vannoi kostavansa tavalla tai toisella. Hän uhkasi avustajani kuullen viedä minut oikeuteen jostain sellaiseta jonka seurauksena menetän lapseni, työni ja terveyteni. Tätä kostoa hän on johdonmukaisesti toteuttanut yllyttämällä lapset minua vastaan. Hankalimmillaan lasten ja isän tapaamiset keskeytettiin lastenvalvojan toimesta puoleksi vuodeksi koska isän luota palatessaan laspset käyttäytyivät aggressiivisesti, nimittelemällä minua ja käymällä kimppuuni milloin milläkin aseella: jääkiekkomailalla, sählymailalla, naulapistoolilla
yms. Vähän aikaa oli rauhallista, tilannre kuitenkin jatkuu ja jatkuu...
Sain tietää mm. että lasteni isä on "luvannut" muuttaa alaikäisten lastemme nimet koska ei halua heidän olevan missään tekemisissä rikollisen suvun kanssa ja huoraavan äidin vaikutuspiirissä.
Kun muutamia kertoja olen yrittänyt saada asioita järjestykseen sosiaaliviranomaisten kautta, toteavat he avuttomina, että aikuisen ihmisen käyttäytymiseen ei voi kukaan puuttua koska mahdollista rikoskäyttäytymistä käsittelee vain poliisi, ei sosiaalitoimi. Eikä nimittely tai lasten manipulointi äitiään kohtaan ole rikosoikeudellisesti väärin vaikka kaikki tietävät kuinka paljon tämäntapaisella toiminnalla on vahingoittavia seurauksia häirinnän kohteelle.
Onko siis ikuisesti odotettava vain häiritsijän järkiintymistä tai väsymistä vaiko itse alistuttava kiusanteon kohteeksi ja luovuttava omasta perusoikeudesta elää omaa elämää?
yms. Vähän aikaa oli rauhallista, tilannre kuitenkin jatkuu ja jatkuu...
Sain tietää mm. että lasteni isä on "luvannut" muuttaa alaikäisten lastemme nimet koska ei halua heidän olevan missään tekemisissä rikollisen suvun kanssa ja huoraavan äidin vaikutuspiirissä.
Kun muutamia kertoja olen yrittänyt saada asioita järjestykseen sosiaaliviranomaisten kautta, toteavat he avuttomina, että aikuisen ihmisen käyttäytymiseen ei voi kukaan puuttua koska mahdollista rikoskäyttäytymistä käsittelee vain poliisi, ei sosiaalitoimi. Eikä nimittely tai lasten manipulointi äitiään kohtaan ole rikosoikeudellisesti väärin vaikka kaikki tietävät kuinka paljon tämäntapaisella toiminnalla on vahingoittavia seurauksia häirinnän kohteelle.
Onko siis ikuisesti odotettava vain häiritsijän järkiintymistä tai väsymistä vaiko itse alistuttava kiusanteon kohteeksi ja luovuttava omasta perusoikeudesta elää omaa elämää?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.