Minkälaisia suhteita teillä muilla on anopistanne?
Kutsutteko paljon kylään jne?
Entä missä vaiheessa raskautta, ette nähneet anoppianne tai kyläillyt hänen luonaan? Ja mitenkä taas vauvan syntymän jälkeen näitte?
Itselläni on anoppi, jota olen pitänyt mukavana, kunnes kuulin hänen puhuvan pahaa minusta selän takana. Aika kaksinaamainen siis...
Odotan myös tällä hetkellä, joten ajattelin, että voisi pitää anopista hieman välimatkaa näin raskauden varjolla.
Kutsutteko paljon kylään jne?
Entä missä vaiheessa raskautta, ette nähneet anoppianne tai kyläillyt hänen luonaan? Ja mitenkä taas vauvan syntymän jälkeen näitte?
Itselläni on anoppi, jota olen pitänyt mukavana, kunnes kuulin hänen puhuvan pahaa minusta selän takana. Aika kaksinaamainen siis...
Odotan myös tällä hetkellä, joten ajattelin, että voisi pitää anopista hieman välimatkaa näin raskauden varjolla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
en tykkää anopista.sekää ei tykkää musta.Mutta kun on muuta sukua nii sillon kehunu ett on hyvä minijä.just joo.arvostelee senkin mitä on mun päällä ett on halvan näköinen.Arkipäivänä ei tarvii pukea juhlatamineisiin.Mutta minua häpee anoppi sen tähen, aikas hassua.En sano sanaakaa anopista sille mutta olen sanonu sen pojalleens miehelleni.hänki on huomannu anopin kaksnaamasuuden. Nää on asioita mille ei voi mitään ja ne on joka rodussa.oon kuullu monelta kaajeelta katkeria tarinoita miten ei voinu tulla toimeen anoppi ja minijä.kun ne anopit pitää kii niist pojistaan ja tuppaa niitten elämään.toivottavasti minä en ole samallainen sitte ku se aika tulee.
Valitettavaa on,
että anoppi ja miniä eivät tule toimeen keskenään. Eniten uskoakseni, siinä kärsii kuitenkin mies, joka on ikäänkuin tahden tulen välissä. Omaa akkaa ei voi syrjiä, ja oman vanhimman silmille ei voi hyppiä. Siinä on oltava viisautta kyetä toimimaan oikein kumpaakaan loukkaamatta.
Jos tilanne on se, että anoppi ja miniä eivät tule toimeen keskenään, niin suosittelen että mies pitää pientä etäisyyttä vanhimpaansa, vain sen vuoksi että oma kaveri voi hyvin. Kuitenkaan näin ei aina ole, on olemassa miehiä jotka asettavat oman mammansa akkansa edelle, eivät osaa päästää irti lapsuuden pesästään. Mikä siis neuvoksi? Kummastakaan ei tahtoisi luopua, mutta jompikumpi on valittava
Minulla on ok anoppi. Mutta osaa seki olla. Vaikkaei se sano sen teot paljastaa, että toinen minijä on toista parempi.Ja toisen pojan perhe on rakkaampia mitä toisen.Meitä sen perheitä on nyt neljä.Kaikki lastenlapset ovat rakkaat eikä ole paremmus järjestys.Mutta tunnen rakkaita serkkuja, ketä vois kertoa vaikka mitä.Anoppi suhteestaan. Appien kanssa on aina tultu toimeen. Miehet on suoria ei venkoile kuin vanhemmat akat.Jos mies on sellainen että pittää kiinni lapsuuskotoonsa, semmosen ukon napanuora ei oo leikattu vielä poikki. Se on totta.
Tiijän miekii miehiä että ei pääse äitinsä helmoista. Vaikka on vaimo ja perhe. Käy nää äitinsä ruokija syömässä ja äitin mielipiettä kysymässä vaikka, vaikka on oma vaimo.Mite sen saa niille sanottuu ettei ne suutu että nyt ollaan vaan me ja meijän perhe ja me ollaan me ketä asiamme järkeillää ja keskustellaa ja päätetää? Mulla on ittenäinen mies, se ei juokse äitisä helmoissa. Semmoista miestä voi kunnioittaa ja kattoo ylöspäin.Kiitos Jumalalle hänestä.
tuon unohdinkin laittaa, että mies tosiaan käy äitinsä luona syömässä. Vähän tuntuu mun mielestä oudolta... Kotonakin meillä ruokaa! Ja muutenkin antaa äitinsä pompottaa miten vaan esim puhelinta ei voi laittaa kii, koska jollekin voi tulla joku hätä (äidille lähinnä...) . Tavallaan tuon ymmärrän, mutta ihan oikiasti se anoppi vois soittaa siinä todellisessa tilanteessa vaik 112, kun ne sen hädät yleensä on se, että saattaa soittaa ennen ko kaupat aukee ihan aamusta seiskan ja kasin välillä, että hae makaroonia tms. kaupasta hänelle.. siis ei voi ymmärtää. Anoppi viel asuu 4 min kävelymatkan päässä kaupalta ja näkee kaupan omalta oveltaan. Tosi turhauttavaa välillä ko itse haluis vkl nukkua ja toinen soittaa ja mies lähtee saman tien ovesta hakemaan tai tekemään mitä anoppi pyytää. No oli miten oli olen kuiteskin aina luullut, että meillä on hyvät välit anopin kanssa ja sen takia loukkaa tosi paljon toi seläntakana haukkuminen. Itse en ole häntä koskaan ennen haukkunut, kuin nyt tässä kirjoituksissa. Ja tässäkään kukaan lukija ei varmaan tiijjä kenestä nyt puhutaan...Minusta ihmistä ei haukuta selän takan jos hänestä aidosti pidetään. Ja tulevasta vauvasta anoppi sano mulle, että hänen poikansa ei tule synnytykseen mukaan ko oltiin kahen kesken. Mitenköhän se luulee et saa päättää tommosesta asiasta!!! Että kehtaa! Varsinkin ko tuleva isä haluaa tulla mun mukaan tueksi ja turvaksi. Musta toi on meidän kahekeskinen juttu miehenkaa, vaik toki ymmärrän ettei se periaatteessa tapoihin sovi, mutta toisaalta hänen poikansa on kuitenkin puolikas ja mielestäni kaikkia romani tapoja muutenkaan aina niin noudata. Pointti oli kuitenkin nyt se, että minusta anopin ei pitäisi puuttua parin keskinäisiin asioihin ja omat negatiiviset tunteensa voisi pitää ihan omana tietonaan. Tyhmä on ihminen joka ei oikeissa kohdin osaa olla hiljaa ja en ymmärrä mitä anoppi tuolla käytöksellään hyötyy? Varmaan haluaa vaan riitä mun ja mieheeni välille. Sairasta!
Ei ole vaarallista että joku joskus puhhuu selän takaa ja pahaa. Kaikkihan sitä joskus harrastaa.Minäkin ja olen haukkunu anoppiani aikoinaan kun oli sellainen. Sehän on vaa hyvä ettei hauku sinua päin naamaa? Sinä piät anoppiis välimatkaa miten kauan haluat. Likasena aikana et mene niitten eteen, se on ok. Mutta kyllä vanhempien mielenkiinto kuitenskin herää jo ennen likasenajan loppua, kyllä ne kurkkii vaunuihin että mikäs se täälä. Ei nykysen romanit ole niin tarkkoja kulttuuri tavoista mitä ennen.Tuntuu että kulttuuri on kulissia. Jos kaikki näyttelee, niin kenelle? Jumala näkee meijät mitä ollaan.Tottapuhuen joutavat ja elämää hankaloittavat tavat sais kyllä lopettaa. En kirjoita täälä mitä ne on, jokainen tietää muutenkin.Yks niistä on tää vauvan oottaminen ja sen syntymänjälkeen aika ja tavat. Jos sattuis että mies ja nainen asuisivat kahen paikkakunnalla mis ei ole muita sukua. Mies menis työhönsä tai muualle pakollisia menoja. Nainen olis yksin sen lapsesa kanssa. Ei voi mennä keittiöön eikä valmistaa ruokaa ei koskea astioihin jne...Kädet voi pestä.Astiat voi pestä ja nainen huolehtii hykieniasta.Tässä voitais tulla nykyaikaan.Älkää nyt suuttuko, minä ajattelen käytännöllisesti.
joo muistanpa itse kun olin pari kymppinen likka kun lähin mieheni mukaan,mulla oli kyllä alusta asti hyvät välit anoppini kanssa ,en nyt tiijä että pitikö hän minusta kummemmin ,mutta hän oli aina mua kohtaan ystävällinen ja asiallinen ,hän oli mielestäni hyvän luontonen ihminen vaikka joskus mielestäni vähän lapsellinen,mutta ei minun koskaan tarvinnut sitä pelätä saatikka puhua hänestä mitään pahaa.muistanpa kun sain ensimmäisen lapseni ja kaaleitten tapojen mukaan olin likainen synnytyksen jälkeisen ajan mieheni kulki toisten miesten kaa omilla asioillaan päivittäin ja jätti minut päiväksi yksin lapsen kaa,minulla oli kammarissa oma kahvi keitin jolla keitin lapselle vettä ruokaa varten ja itelleni kahvia ja kaupasta sain hakea jotain ruokaa,niinpä selvisin joten kuten likasen ajan yli .muistan kyllä anoppia pelkästään hyvällä,käydessään meillä jolloin en voinut vielä hänelle näyttäytyä lapsen jälkeen,muistan kun hän oli jättänyt minulle ruokaa,muistanpa vielä senkin että sanoi aina jollekkin että antakaa tytölle ruokaa,mieheni puolesta olisin saanut selvitä ruuastani miten parhaaksi näin ja niinpähän selvisinkin,en osannut vaatia keneltään mitään palveluksia olin aina tottunut auttaan ite ihtiäni ja jotenkin keksin aina keinot selvitä,ei miehet siihen aikaan kovinkaanb paljon autelleet,tänä päivänä naiset saavat miehiltään täyden tuen kun saavat perhettä,ennenhän naisten piti selvitä itse mistä tahasa tilanteesta mutta ei kaikki anopit pahoja ole,vaikka he pitäisivätkin pojistaan niinhän ne äidit on aina tehneet kautta aikojen.