Talvella vuorotteluvapaan aikana aion kävellä Bangkokista Chiang Maihin, ehkä pidemmällekin.
Mistä kävely kannattaa tarkasti aloittaa, Suwarnaphumilta käpyttely on hieman tylsää, jonnekin meinasin taksilla ajaa, onko ehdotuksia?
Mistä löytää 1/100 000 kartat alueelta?
Löytyykö reittisuosituksia, SIIS sellaista kävelylle soveltuvaa reittiä, jossa majoituksia sopivasti 30 km välein ja ei ihan viidakkojen kautta kulkevaa tietä.
Onko ehdottaa parempaa kävelyreittiä noilla nurkilla?
Mistä kävely kannattaa tarkasti aloittaa, Suwarnaphumilta käpyttely on hieman tylsää, jonnekin meinasin taksilla ajaa, onko ehdotuksia?
Mistä löytää 1/100 000 kartat alueelta?
Löytyykö reittisuosituksia, SIIS sellaista kävelylle soveltuvaa reittiä, jossa majoituksia sopivasti 30 km välein ja ei ihan viidakkojen kautta kulkevaa tietä.
Onko ehdottaa parempaa kävelyreittiä noilla nurkilla?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuota,mitä jos kävelisit ekaksi eteiseen,laita takki päälle ja kengät jalkaan.Sitten kävelet lähimmälle psykiatrille ja kerrot tälle kaiken,määrää varmaan sopivan lääkityksen ja voit kutsua sitä"kartaksi" Siinäpä sinulle ehdotuksia,.,
Kiitos vinkistä. Olen ammatiltani terveyskeskuslääkäri ja kollega, joka toimii psykiatrian alalla, nimenomaan suositti loppuunpalaneelle kävelyä.
Mielialalääkkeitä määrään kyllä potilaille, mutta en syö niitä itse, nehän johtavan vain syöksykierteeseen.
Onko parempia (tai pahempia) ehdotuksia ?
Mitenkäs olisi tuollainen porukka kävely? http://www.bonvoyage-online.de/erlebnis/thailand.html
Järjästetty vaellus ja aikalailla turvallisempi kuin yksin kuljeskelu. Epäilen, ettet yksin kulkiessasi koskaan
Chiang Maihin saakka pääse, mikäli et sitten onnistu näyttämään vieläkin köyhemmältä kuin paikalliset laitapuolen eläjät.
Autolla kun tuo mennään, niin ajetaan aluksi 1-tietä ja Mae Pa:ssa käännytään 106-tielle.
Kävely tienlaidalla on kyllä osin kysenalaista, toki siellä jengii kävelee, mutta mutta..
Itse ainakin aloittasin vasta Ajuttajasta ja lähtisin siitä pohjoiseen JA PORUKASSA, kuten Buschmann:nikin neuvoo.
Matkatessamme Pattikselta Nong Khaihin, siinä on luonnopuisto välissä ja vartiointipiste ennen puistonalkua. Eivät päästäneet jenkkifillaroijia ominpäin sinne, joutuivat järjestämään saattueauton, mm tiikeripelko, elefantit jne. Paikallisia erikoisuuksia riittää. Legioonalaisena toki olet tottunut kohtaamaan nuo asiat.
no luettuani tuon sun viestin aloin muistella menneitä...
jotenkin tunnuit tutulta- oletko edelleen töissä Virtasalmen
Virsikirjavaraston suljetulla osastolla?
olin itse hoidettavana 70- luvun alussa jos satut muistamaan?
siis minä; Rakkosen Reiska; muistatko...määräsit mulle aina
diabamia kun alkoi päässä viirata.
mullahan oli (jos et satu muistamaan) ongelmana se että kun oikein
alkoi viirata niin aioin kävellä Suomen päästä päähän.
sinä aina ammattitaitoisesti auttelit ja sanoit että moinen kävely
vimma menee juuri nuilla diabameilla kyllä ohitse...
pistäs lisää stooria tuleen- ois hauska kuulla miten sulla nykyään
menee ja oletko jo päässyt eroon siitä kiusallisesta mielikuvitus-
kaveristasi?
ps. näin muuten Lommosen Lassea tossa muutama viikko sitten ja käski
kertoa että hyvin menee myös sillä nykyään.
Khasosan Roadilta löydät jos jonkinmoista karttaa, mutta kaikki Thaikartat on vähän sinnepäin. Navigaattorit toimii eli 6-tuhatsarjan Noksu mukaan ja lataat kartat sinne.
Rooman legioonathan siirtyi 20 roomalaista mailia päivässä eli 29,6 km viidessä tunnissa taisteluvarustuksessa ja joka kolmas päivä levättiin, paitsi "munamarsseissa".
Kävelykulttuurissa itsenäinen käveliä ei käytä oppaita tai tarkkoja karttoja, vaan päätyy aina sinne minne sattuu päätymään. Legenda Louis Stewenson vaelsi 1878 aasin kanssa. Aasi kantoi tavarat ja näytti usein tiet. Reino Paasilinnan Suomen vaelluksilla hankittiin 2 pulloa kossua ja reitti oli selvä, mies ehkä ei.
Opas kannattaa hankkia kuitenkin mukaan. Ei Pattajalta. Tytöt taluttaa 200 m käsikädessä rannalla ja sanovat aina OUH, ÄIM SOU TÄIÖÖD, LETS KOU AND LEST!
Olisi kiva lähteä mukaan, mutta tämä talvi ei käy.
Patikointi kimpassa on muuten kyllä mielenkiitoinen aiheena muillekin.
Matkaa BKK:sta Chiang Maihin on lähteistä riippuen noin 700 km. En tosin tiedä mistä alkaen ja mihin loppuen tämä on mitattu ja millaista reittiä pitkin.
Chiang Maihan oli itse asiassa tavallaan pitkään alue erillään muusta keskinäisestä Thaimaasta juuri kulkuyhteyksien vaikeuksista johtuen ja vasta vuonna 1921, jos nyt vuosiluvun oikein muistan, tämä asia muuttui rautatien valmistuttua.
Ajatus kävellä Bangkokista Chiang Maihin on mielenkiintoinen. Saako Thaimaassa kävellä pitkin rautatietä? Autolla monesti kulkemani tiet ovat muistellessani joiltakin osiltaan… hmm… ehkäpä yksitoikkoisia, siis ainakin nyt ajatellen, etten niiltä olisi poikennut matkan varrella hieman sivuunkin.
Majapaikka matkanvarrella enintään 30 km päivämatkan välein voi olla mielenkiintoinen tavoite. Ehkäpä joskus joutuu kävelemään hieman pidempäänkin. Millainen tämän majapaikan pitäisi olla? Suomen kesäisessä yössähän on moni sotilaallisen koulutuksen saanut ja joutunut ja oppinut kulkemaan ilman taskulampun apuakin. Joskus on retkipatja levitetty pimeässä pehmeälle alustalle kuusenperseeseen ja oltu onnellisia siitä, ettei vettä ole satanut – ja aamulla sitten kiroiltu sitä, että perskules, tulipa patja levitettyä lehmähakaan ja lehmän… hmm… päälle. Saisiko tällä BKK – Chiang Main kävelymatkalla käyttää taskulamppua tai ja telttaa, vai sateen sattuessa pitäisi nukkua vain banaanipuun lehden alla?
Miten mahdolliset vesistöjen ylitykset, mitä apuvälineitä saisi käyttää? Saisiko vesireittejä hyödyntää ja miten?
Kävellen BKK:sta Chiag Maihin. Mikä ettei? Kai tuon matkan ovat jotkut thaimaalaiset joskus jo tehneetkin, tavallaan. Miksipä ei siis joku suomalainenkin matkan tavallaan tekisi, joskus, omista syistään muista riippumatta.
itsekin kyllä kävelystä pidän,mutta thaimaassa? ensinnäkin sielä on koko ajan niin hel..tin kuuma ja aurinko porottaa. sitä hyvää kävelyaikaa on, sanotaanko klo. 17.30-19.00, sitten tuleekin jo pimeä. myös aamuisin klo. 05.00-08.00 ei vielä ole kovin kuuma. jos yöaikaan aattelit kävellä ei ole kyllä turvallista.yleensäkin maantien laidalla kävelevää,ja varsinkin fallea kyllä pidettäisiin siellä melkoisena kummajaisena. en suosittele.
Epäilen tätä viestiä provoksi.Jos todella aikoisit kävellä tuon matkan,käyttäisit tietojen hankintaan
jotain muuta kanavaa kuin Suomi 24.Entisenä legioonalaisena et ehkä ole ent.fiksu.
Kiitoksia vaan vastaajille, ei tässä nyt varsinaisesti muusta provokaatiosta ole kyse kuin taistelusta työelämän uupumusta ja elämän harmautta vastaan kävelemällä.
Konsultaatiossa psykiatri katsoi vastaukset läpi ja ensihoitosuunnitelmassa on aluksi tuo 200 metrin kävely tyttöjen kanssa Pattaya Beach:llä.
Mikäli hoitotoimenpiteet eivät tehoa, kävely Siamin halki on seuraava tahdonmyöteinen toimenpide. Toivottavasti Amalia pahanlaatuisine neuroleptioireyhtymineen ei revi pelihousujaan.
Loppukaneetti on hyvä.
Oikea kävelijä ei koskaan paljasta reittiään.
Bangkok->Vientiante kävelijöitä löytyy Suomesta, urheiluseurojen kautta löytyy tietoja, ei nettipalstoilta.
Chao Prayan vartta tässä noustaan pohjoista kohden, N96:n löytää EDGEn ja navigaattori pitää paikkansa, Sing Burissa on kaupungin nimi. Tulkaa perässä, hauskaa on.
1.7.2556 - 30.8.2556 tuo väli mennään uudelleen, nyt pohjoisesta etelään.
KAIKKI MUKAAN , nähdään reitillä !
Kannattaa käyttää kännykän GPS ä. Minä kävelin toissa talvena Savannaketistä - Huahiniin. Hyvin pelitti Nokia ja kartat, kaikki hyvät pikkutiet ja isommatkin löytyi.
Onhan toi kävely siinä kuumuudessa vähän rankkaa, mutta kyllä siitä selviää. Menee sen pätkän päivässä mikä tuntuu hyvältä. Ja hyvät hieronnat saa joka paikassa, niin pitää kävelypainot kurissa, juu nou ?
Tsemppiä reissulle....