olen 13v tyttö, joka aloitti vähän yli kuukausi sitten seitsemännen luokan, ja koen koulun miltei mahdottomaksi käydä.
mulla oli ennen kaveriporukka, jossa oli 5 ihmistä lisäkseni, mutta yksi heistä suuttui väärinkäsityksestä eikä puhu mulle ja käski muita jättämään mut ulkopuolelle.
välituntisin yksi heistä sanoo kaikkien muiden nimet paitsi mun, ja jatkaa "mulla on teille asiaa, tulkaa", ja jään ihan yksin. jos koitan mennä heidän luokseen, kaikki tiivistävät nopeasti itsensä rinkiin ja jättävät mut ulkopuolelle, tätä ei ikinä ennen ollut kuin vasta sitten, kun kys. väärinkäsitys tapahtui. olen koittanut selittää, miten asia oikeasti meni, mutta miksi mua kuunneltaisiin? ja vaikka se yksi joka mulle suuttui, antaisi anteeksi, ei muut varmastikaan halua olla mun kavereita koska heillä on väärä mielikuva musta. mulle sanotaan aika törkeitä asioita nykyään päin naamaa, kuten että mua ei haluta mihinkään, kaikki muut ovat kivempia kuin minä jne.. eikä mulle haluta kertoa mitään asioita, kuten mitä siihen kokeeseen sitten tulikaan jne, "no en mä sulle sano!".
porukan vaihtaminen ei ole mahdollista, sillä muut ovat joko toisten luokkien kaveriporukoita (johon ei muita luokkia oteta, enkä haluaisikaan mennä) eikä luokka-asteellani ole muita porukoita johon olisi mahdollisuutta mennä.
en halua kuulua niihin tyyppeihin, jotka vain nököttävät koulun ovien edessä yksin toivoen, että tunti alkaisi ja saisi tämänkin päivän päätökseen. ei niitä tyyppejä olekaan meidän koulussa entuudestaan kuin yksi, mutta hän on aivan erilainen ihminen kuin minä eikä kaveruus olisi mahdollista ainakaan minun kannaltani kys. ihmisen kanssa, joten haluaisin tämän vuoksi kotiopetukseen.
pidän koulunkäynnistä ja kaikista aineista, koenumeroni pyörivät uusimman kuukausiraportin mukaan 9-10, mutta en yksinkertaisesti pysty olemaan hylkiönä, joten haluaisin opiskella kotonani mieluummin kuin olla hyljeksittävänä koulussa.
mulla oli ennen kaveriporukka, jossa oli 5 ihmistä lisäkseni, mutta yksi heistä suuttui väärinkäsityksestä eikä puhu mulle ja käski muita jättämään mut ulkopuolelle.
välituntisin yksi heistä sanoo kaikkien muiden nimet paitsi mun, ja jatkaa "mulla on teille asiaa, tulkaa", ja jään ihan yksin. jos koitan mennä heidän luokseen, kaikki tiivistävät nopeasti itsensä rinkiin ja jättävät mut ulkopuolelle, tätä ei ikinä ennen ollut kuin vasta sitten, kun kys. väärinkäsitys tapahtui. olen koittanut selittää, miten asia oikeasti meni, mutta miksi mua kuunneltaisiin? ja vaikka se yksi joka mulle suuttui, antaisi anteeksi, ei muut varmastikaan halua olla mun kavereita koska heillä on väärä mielikuva musta. mulle sanotaan aika törkeitä asioita nykyään päin naamaa, kuten että mua ei haluta mihinkään, kaikki muut ovat kivempia kuin minä jne.. eikä mulle haluta kertoa mitään asioita, kuten mitä siihen kokeeseen sitten tulikaan jne, "no en mä sulle sano!".
porukan vaihtaminen ei ole mahdollista, sillä muut ovat joko toisten luokkien kaveriporukoita (johon ei muita luokkia oteta, enkä haluaisikaan mennä) eikä luokka-asteellani ole muita porukoita johon olisi mahdollisuutta mennä.
en halua kuulua niihin tyyppeihin, jotka vain nököttävät koulun ovien edessä yksin toivoen, että tunti alkaisi ja saisi tämänkin päivän päätökseen. ei niitä tyyppejä olekaan meidän koulussa entuudestaan kuin yksi, mutta hän on aivan erilainen ihminen kuin minä eikä kaveruus olisi mahdollista ainakaan minun kannaltani kys. ihmisen kanssa, joten haluaisin tämän vuoksi kotiopetukseen.
pidän koulunkäynnistä ja kaikista aineista, koenumeroni pyörivät uusimman kuukausiraportin mukaan 9-10, mutta en yksinkertaisesti pysty olemaan hylkiönä, joten haluaisin opiskella kotonani mieluummin kuin olla hyljeksittävänä koulussa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lisäyksenä vielä, minulla ei ole mahdollisuutta puhua kuraattorille, tai on mahdollisuus mutta se ei auta asiaa yhtään. rinnakkaisluokkani tyttöä hyljittiin heidän porukassaan, hän kertoi äidilleen joka ilmoitti koululle, ja kys. tyttö "potkittiin" kokonaan porukasta pois, jolloin hän vaihtoi paikkaansa entiseen porukkaani. kuraattorin asiaan puuttuminen saisi musta vain enemmän hyljeksityn, eikä auttaisi asiaa ollenkaan.
Oliko asiasi käsittely julkista vai kerroitko ongelmastasi kahden kesken? Kannattaa muistaa ja kaikkien tiedostaa, että kaikilla koulun henkilökuntaan kuuluvilla koulussa on samanlainen salassapitovelvollisuus. Asiat on voitava käsitellä luottamuksellisesti eikä ilman asianomaisen lupaa saa kertoa kenellekään muulle kuin niille, jotka asiaa joutuvat käsittelemään ja siinäkin tapauksessa vain sen, mikä on välttämätöntä asian käsittelyn suhteen. Opettaja ei saa kertoa edes rehtorille mikäli asia ei hänelle kuulu. Mitähän mahdat tarkoittaa koululle ilmoittamisella "... äidilleen joka ilmoitti koululle"? Voit pohtia ja keskustella luottamuksellisesti kaikkien kanssa eikä erikseen tarvitse kertoa, että asia ei saa kertoa muille. Mikäli huomaat, että asiasi on karannut vastoin lupaasi ulkopuolisille, on koulu syyllistynyt salassapitovelvollisuuden rikkomiseen.
"...kuraattorin asiaan puuttuminen saisi musta vain enemmän hyljeksityn, eikä auttaisi asiaa ollenkaan. " Eihän sen pitänyt mennä näin!
Ihan ensimmäiseksi asia kuitenkin pitäisi selvittää. Olet jo sitä yrittänyt itse monta kertaa, se on hienoa. :) Yksin on kuitenkin mahdotonta pärjätä montaa vastaan. Koulussa on aikuisia juuri sitä varten, että nuoret saavat kaikenlaista tukea, ei pelkästään oppimiseen. Varmasti koulussasi on edes yksi aikuinen, jolle voisit kertoa asiasta. Yhteyttä voi ottaa vaikka sähköpostilla, jos puhuminen tuntuu hankalalta. Etkö pysty sanomaan mitään ongelmasta kotona? Vanhemmat voivat olla kiireisiä, mutta oman lapsen asiat ovat aina tärkeimpiä! Oma tyttöni oli viime vuonna samassa tilanteessa, eikä hän heti halunnut kertoa kiusaamisesta minulle, koska häntä nolotti, eikä hän halunnut huolestuttaa minua. Onneksi hän uskalsi lopulta kertoa asiasta, kun ihmettelin hänen jatkuvaa pahaa mieltään. Muutama viikko kiusaamisen selvittämisen jälkeen hän oli taas hyvissä väleissä ystäviensä kanssa, paitsi sen, joka aloitti koko jutun. Jostain kumman syystä tämä tyttö on nyt yksin... vaikka olen kannustanut ainakin omaa tyttöäni olemaan hänelle ystävällinen. Voin vain kuvitella, miten paha olo sinulla on. Et ole ansainnut moista, mutta valitettavasti joudut itse olemaan nyt rohkea ja pyytämään apua, jotta noin älytön käytös toisten taholta loppuisi. Kun kerran pidät koulunkäynnistä ja pärjäät hyvin, ei kotiopetukseen kannata jäädä. Ensinnäkään sen järjestäminen ei ole ihan helppoa. Joutuisit joka tapauksessa kertomaan syyn siihen, mikset enää halua kouluun, joten on helpointa selvittää tilanne ja jatkaa omassa koulussa. Ja miksi ihmeessä antaisit toisten viedä elämästäsi asian, josta pidät ja jossa olet hyvä? Jos olet kertakaikkisen uupunut etkä uskalla enää mennä kouluun, niin voit saada lääkäriltä sairauslomaa, jonka aikana asioita voidaan selvittää jo valmiiksi koulussa. Älä suostu enää kärsimään, kun et kerran ole sitä itse edes aiheuttanut! Toivon, että asiasi järjestyvät pian!
Tottakai sinulla on mahdollisuus kotiopetukseen.Koulupakkoa Suomessa ei ole.Koska koulussasi vähätellään ongelmia ja apua olet tuloksetta pyytänyt niin kotiopetukseen vaan. Huoltajiesi täytyy tehdä ilmoitus kuntasi koulutoimelle. Käy kurkkaa feeniks-koulu.fi sivuilla on aiheesta runsain mitoin hyödyllistä tietoa. Kotiopetus todellakin on mahdollista. Ei koulusi asiat kuitenkaan puntaroimalla parane.Kuuntele itseäsi teet hyvän päätöksen ryhtyessäsi kotioppijaksi.
Onnea valitsemallesi opintielle.