Ilmeisesti yksinäinen susi

susaliineliitta

En tiedä menikö ihan oikealle palstalle, mutta haluaisin aloittaa keskustelun yleisestä kanssakäymisestä ihmisten kanssa. Olen huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että "kestän" muiden ihmisten seuraa vain tietyn ajan vuorokaudessa. Olen aina inhonnut sellaisia suuria tapahtumia, joissa pitää jutella paljon erilaisten persoonien kanssa. Ongelmani ei siis ole small talki:in osamattomuus, vaan tietynlainen pidättäytyvyys etenkin vieraiden ihmisten lähellä. Nyt etenkin opiskeluaikana pitäisi osallistua erilaisiin tapahtumiin ja ehkä pidemmille retkillekin, mutta enhän minä jaksa sellaista sosiaalista "taakkaa" yhtä mittaa. Onko teillä muilla samanlaisia ongelmia vai olenko joku friikki?

Vähän taustatietoa itsestäni eli olen parikymppinen nainen Helsingistä. Pyrin olemaan aina kohtelias muille ihmisille ja en henkilökohtaisesti ymmärrä miten, jotkut ihmiset kehtaavat piikitellä toisiaan tai puhua epäkohteliaasti. Kun olen "vauhdissa" monet ovat kertoneet minun olevani todella hauska, mutta toisinaan vaivun omaan maailmaani, vaikka keskustelu ympärilläni olisi yhä käynnissä.

118

12466

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • "toinen" yksinäinen susi

      Ei voi muutakuin sanoa että olen sinusta kopio (tosin miespuoleinen).

      Jokainen lause tekstissäsi kuvaa minua,mikäli ei tuota "olen parikymppinen nainen Helsingistä"- kuvausta oteta mukaan :)

    • ilppa...

      Heii mites sulla on muuten kavereita? ihan uteliasuudesta kysyn? Etkö jaksa kattoa niitäkää kauaa kerrallaan?

      • susaliineliitta

        Sopivasti on ystäviä elämässäni. En ole mikään ripustautuja tyyppi. Vanhat ystävät jaksavat soitella perääni jos en anna kuulua itsestäni, mutta toisaalta pyrin pitämään tasapuolisesti yhteyttä uusiin ja vanhoihin ihmisiin. En kuitenkaan kerää ympärilleni mitään mahtavaa sosiaalista verkkoa, vaikka sen uskotaankin olevan se onnellisuuden tae. Laatu ennen määrää pätee tässäkin asiassa.

        Sinä mies, joka kerroit olevasi itseni kaltainen, niin koetko koskaan huonoa omatuntoa siitä millainen olet? Ja jaksatko osallistua usein suuriin sosiaalisiin tapahtumiin?

    • Lähes normaali
      • masentunut........

        Olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa ihan samanlainen. Ei vai kerta kaikkiaan jaksa kiinnostaa kaikki kissanristiäiset ja viihdyn aika paljon omissa oloissani tehden omia juttujani. Vaikka moni asia tuossa artikkelissa sopikin minuun, oli siinä kuitenkin paljon myös sellaista joka meni sivuun.
        Olen masennuspotilas ja yksin oloni johtunee siitä. Koen myöskin sosiaaliset tilanteet henkisesti ja fyysisesti uuvuttavina.

      • susaliineliitta

        Meni hiukan ohi tuo sairausdiagnoosi. Voin sanoa, että omistan hyvän sosiaalisen silmän enkä ole se sammakoiden möläyttelijä. Miksi ihmeessä ihmiset kuvittelevat, että yksinäisyydessä viihtyminen johtuu sosiaalisten taitojen puutteesta tai muuten vain mielenviasta?

        Olen ulkopuolisten silmissä varmasti sosiaalinen ihminen ja harva tuskin uskoisi minun väsyvän sosiaaliseen kanssakäymiseen toisinaan. Minusta riittämättömästi itsekseen aikaa viettävät ihmiset eivät kehity sosiaalisissa taidoissa. He ovat yleinsä niitä, jotka hölöttävät eivätkä vaivaudu kuuntelemaan. He myös ovat usein sokeita omille virheilleen. Itse ainakin koen kehittyväni ihmisenä, kun vietän aikaa yksinään. Sen jälkeen on usein mukava palata "ihmisten ilmoille".

        Kerroin vain oman näkemykseni yksinäisyydestä, koska liian usein se koetaan negatiiviseksi ja hävettäväksi asiaksi. Itse ainakin olen ylpeä siitä, että viihdyn omassa seurassani.

      • JöötSkoots
        susaliineliitta kirjoitti:

        Meni hiukan ohi tuo sairausdiagnoosi. Voin sanoa, että omistan hyvän sosiaalisen silmän enkä ole se sammakoiden möläyttelijä. Miksi ihmeessä ihmiset kuvittelevat, että yksinäisyydessä viihtyminen johtuu sosiaalisten taitojen puutteesta tai muuten vain mielenviasta?

        Olen ulkopuolisten silmissä varmasti sosiaalinen ihminen ja harva tuskin uskoisi minun väsyvän sosiaaliseen kanssakäymiseen toisinaan. Minusta riittämättömästi itsekseen aikaa viettävät ihmiset eivät kehity sosiaalisissa taidoissa. He ovat yleinsä niitä, jotka hölöttävät eivätkä vaivaudu kuuntelemaan. He myös ovat usein sokeita omille virheilleen. Itse ainakin koen kehittyväni ihmisenä, kun vietän aikaa yksinään. Sen jälkeen on usein mukava palata "ihmisten ilmoille".

        Kerroin vain oman näkemykseni yksinäisyydestä, koska liian usein se koetaan negatiiviseksi ja hävettäväksi asiaksi. Itse ainakin olen ylpeä siitä, että viihdyn omassa seurassani.

        kuulostaa erittäin tutulta. Olen nuoresta asti ollut sosiaalinen erakko. jo lapsuudenkodissa asuessani mua stressasi mm.vieraiden kyäilyt jolloin oli puoliksi pakko mennä kahvipöytään istumaan ja kertomaan miten menee ja diibadaa.. Välillä ihan jees, mutta useimmin olisin halunnut vaikka vain lueskella rauhassa tms. mikä taas vanhempien mielestä oli epäkohteliasta. Nyt aikuisena kun elämän on voinut muokata omannäköiseksi, olen onnellisimmillani omassa vapaudessani :) toisinaan tykkään lähteä isommallakin porukalla pelaamaan, reissuun, viihteelle jne.mutta yli 60%:sti en jaksa suuria sosiaalisia sessioita enkä koe että mulla on niissä useinkaan mitään annettavaa tai että saisin niistä mitään irti. Nautin paljon enemmän kahdenvälisistä hyvistä keskusteluista ns. "ihminen kerrallaan". Kaveripiirissäni on sellaisia tyyppejä, jotka puolestaan eivät osaa olla lainkaan yksin. Minusta onnelisuutta ei voi laskea sen mukaan monenko ihmi´sen seurassa pörrää. yhtä onnellinen voi olla 10 hengen kommuunissa kuin erakkona lapin jänkhällä ;) joskus soimaa huono omatunto siksi että tuntuu pitäiskö olla kavereiden tahdon vuoksi enemmän vuorovaikutuksessa.

      • vp
        JöötSkoots kirjoitti:

        kuulostaa erittäin tutulta. Olen nuoresta asti ollut sosiaalinen erakko. jo lapsuudenkodissa asuessani mua stressasi mm.vieraiden kyäilyt jolloin oli puoliksi pakko mennä kahvipöytään istumaan ja kertomaan miten menee ja diibadaa.. Välillä ihan jees, mutta useimmin olisin halunnut vaikka vain lueskella rauhassa tms. mikä taas vanhempien mielestä oli epäkohteliasta. Nyt aikuisena kun elämän on voinut muokata omannäköiseksi, olen onnellisimmillani omassa vapaudessani :) toisinaan tykkään lähteä isommallakin porukalla pelaamaan, reissuun, viihteelle jne.mutta yli 60%:sti en jaksa suuria sosiaalisia sessioita enkä koe että mulla on niissä useinkaan mitään annettavaa tai että saisin niistä mitään irti. Nautin paljon enemmän kahdenvälisistä hyvistä keskusteluista ns. "ihminen kerrallaan". Kaveripiirissäni on sellaisia tyyppejä, jotka puolestaan eivät osaa olla lainkaan yksin. Minusta onnelisuutta ei voi laskea sen mukaan monenko ihmi´sen seurassa pörrää. yhtä onnellinen voi olla 10 hengen kommuunissa kuin erakkona lapin jänkhällä ;) joskus soimaa huono omatunto siksi että tuntuu pitäiskö olla kavereiden tahdon vuoksi enemmän vuorovaikutuksessa.

        Näyttää siltä ettette ole kovin sosiaalista porukkaa.Jokainen tyylillään.

      • hölmö...

        mulle joku jossain tyrkytti jotain tällasta. väitti vaan ihan suorilta että mä oon sen mielestä asperger ihminen. mulla ei ollu hajuakaan mistä hän mahtoi puhua kunnes otin selvää.

        en tiedä olenko.. voi olla että halusi vaan vinoilla mulle. niin taitavaa piilopiruilua ettei ihan normaalikaan heti tajuisi.

      • Lähes normaali
        hölmö... kirjoitti:

        mulle joku jossain tyrkytti jotain tällasta. väitti vaan ihan suorilta että mä oon sen mielestä asperger ihminen. mulla ei ollu hajuakaan mistä hän mahtoi puhua kunnes otin selvää.

        en tiedä olenko.. voi olla että halusi vaan vinoilla mulle. niin taitavaa piilopiruilua ettei ihan normaalikaan heti tajuisi.

        Näytämme aivan tavallisilta ihmisiltä, emmekä ole sen parempia tai huonompia ihmisiä kuin muutkaan - olemme vain hieman erilaisia. Ehkä olemme hieman syrjäänvetäytyviä, pohdiskelevia, suorapuheisia ja rehellisiä. Juuri nuo piirteet tekevät meistä usein silmätikkuja.

        Mutta juuri noista syistä johtuen olemme myös mukavia ihmisiä ^¿^

      • Mies helsingin yöstä
        susaliineliitta kirjoitti:

        Meni hiukan ohi tuo sairausdiagnoosi. Voin sanoa, että omistan hyvän sosiaalisen silmän enkä ole se sammakoiden möläyttelijä. Miksi ihmeessä ihmiset kuvittelevat, että yksinäisyydessä viihtyminen johtuu sosiaalisten taitojen puutteesta tai muuten vain mielenviasta?

        Olen ulkopuolisten silmissä varmasti sosiaalinen ihminen ja harva tuskin uskoisi minun väsyvän sosiaaliseen kanssakäymiseen toisinaan. Minusta riittämättömästi itsekseen aikaa viettävät ihmiset eivät kehity sosiaalisissa taidoissa. He ovat yleinsä niitä, jotka hölöttävät eivätkä vaivaudu kuuntelemaan. He myös ovat usein sokeita omille virheilleen. Itse ainakin koen kehittyväni ihmisenä, kun vietän aikaa yksinään. Sen jälkeen on usein mukava palata "ihmisten ilmoille".

        Kerroin vain oman näkemykseni yksinäisyydestä, koska liian usein se koetaan negatiiviseksi ja hävettäväksi asiaksi. Itse ainakin olen ylpeä siitä, että viihdyn omassa seurassani.

        Yhdyn sanoihisi täysin! Emme ole koneita. Olemme iso biologinen koneisto, joka haluaa olla omissa oloissaan ilman syyllisyyden häpeää. Ole jatkossakin oma itsesi. Olet löytänyt jotain sellaista, jota harvat uskaltavat itselleen myöntää..

      • pjojala
        susaliineliitta kirjoitti:

        Meni hiukan ohi tuo sairausdiagnoosi. Voin sanoa, että omistan hyvän sosiaalisen silmän enkä ole se sammakoiden möläyttelijä. Miksi ihmeessä ihmiset kuvittelevat, että yksinäisyydessä viihtyminen johtuu sosiaalisten taitojen puutteesta tai muuten vain mielenviasta?

        Olen ulkopuolisten silmissä varmasti sosiaalinen ihminen ja harva tuskin uskoisi minun väsyvän sosiaaliseen kanssakäymiseen toisinaan. Minusta riittämättömästi itsekseen aikaa viettävät ihmiset eivät kehity sosiaalisissa taidoissa. He ovat yleinsä niitä, jotka hölöttävät eivätkä vaivaudu kuuntelemaan. He myös ovat usein sokeita omille virheilleen. Itse ainakin koen kehittyväni ihmisenä, kun vietän aikaa yksinään. Sen jälkeen on usein mukava palata "ihmisten ilmoille".

        Kerroin vain oman näkemykseni yksinäisyydestä, koska liian usein se koetaan negatiiviseksi ja hävettäväksi asiaksi. Itse ainakin olen ylpeä siitä, että viihdyn omassa seurassani.

        Siis asperger ei ole mielenvikaisuutta, vaan väriä ihmislaumaan. Aspergereiden kesken on enemmän eroa kuin neurologisesti tyypillisten "eNTtien" kesken. Tunnetuista aspergereista saa hyvän käsityksen jutusta, mukana on niitä jotka viihtyvät yksin ja sitten sosiaalisempia kuten Juice Leskinen:
        http://www.helsinki.fi/~pjojala/autismi-asperger.htm

        T. Pauli Ojala
        estottoman autistipojan isä

    • minä vaan

      kuule et oo yksin :) mäki oon tollanen yxinäinen susi :)

      • KUMMAMUMMELI

        Minäkin olen aikamoinen "erakko". Koko ikäni olen sitä ollut. Nyt muutaman vuoden kuluttua kuusikymppisenä
        monesti mietittyäni elämääni, olen huomannut, että "erakko-kauteni" ovat olleet tarpeelisia akkujen lataus aikaa. Väitän, että jokainen ihminen tarvitsee yksioloa jossain vaiheessa elämää. Sanoisin myös, että ihmiset, jotka pelkäävät yksinoloa, ovat ei niin tervettä porukkaa.
        Minä pidän kyllä kyläilemisestä, mutta en jaksa kauaa ja haluan omaan kotiin, omaan rauhaan.
        Mikä onkaan ihanampaa kuin istuskella mökin kuistilla kesäaamuna ja antaa ajan kulua luontoa havainnoiden.
        Meditaaiota sekin ja pyrkimistä sisäiseen rauhaan ja tasapainoon.

    • sfsdf
    • lajitoverien seurassa

      Sisäänpäinkääntyneisyys on yksi ihmisluonteen päätyyppi.

      Itse pidän työelämää teatterina, jossa näyttelen työaikana sitä mitä siellä odotetaan, mutta vapaa-aikana olen ihan oma sulkeutunut laumani lajitoverien seuraa kaipaamaton itseni.

      • Kylmät kädet

        Se se tekee uupuneeksi.

      • Ex-"Ekstrovertti"

        Itse en ole tämä päätyyppi. Kyllästyin kouluaikojen näyttelijöihin, jotka eivät koulun ulkopuolella halunneet olla missään tekemisissä minun kanssani. Olenkin omasta mielestäni aika yksinäinen oikeasti, mutta niinhän kaikki pohjimmiltaan siis ovat? Pärjään hyvin kun "näyttelen" tätä introverttiä. Pidän seurasta ja aidoista ihmisistä joita on nykyään harvassa.

      • Turnauskestävyyttä
        Kylmät kädet kirjoitti:

        Se se tekee uupuneeksi.

        Suomessa ei onneksi tarvitse olla kovinkaan sosiaalinen ja työajatkin ovat maailman lyhmimmät.

        Ulkomailla töissä ollessa oli huomattavasti uuuvuttavampaa, kun oli koko päivän puhunut smallatalkia.

    • KK29

      Minulla on niin samanlaisia tuntemuksia. Olen opiskelujen jälkeen kunnianhimossani ajautunut vielä johtotason tehtäviin, joissa toisinaan on tarve jos jonkinmoisille kissanristiäisille. Työ on ihan täyttä teatteria, ei suomeksi sanottuna voisi vähempää kiinnostaa kollegat/alaiset/asiakkaat. Kavereidenkin kanssa viikonloppu on aivan maksimi yhteenputkeen. Ei yksinkertaisesti jaksa katsoa samoja naamoja ja esittää kohteliasta ja sosiaalista.

      Oma vaimo onneksi ymmärtää ja on tavallaan samoilla linjoilla, emmekä hommaa liikaa sosiaalisia tapahtumia vapaa-ajalle.

      • minnie1983

        ...yksinäinen susi siis. Eiväthän sudet ole koskaan yksin vaan elävät omassa laumassaan tutussa porukassa. Joten niinhän sinäkin teet, vietät aikasi itselle läheisten kanssa. Miksi ihmeessä pitäisi edes mennä kaikenmaailman kissanristiäisiin jos on pohjimmiltaan susi (eli pienessä porukassa viihtyvä)? :)

      • Wolfferi
        minnie1983 kirjoitti:

        ...yksinäinen susi siis. Eiväthän sudet ole koskaan yksin vaan elävät omassa laumassaan tutussa porukassa. Joten niinhän sinäkin teet, vietät aikasi itselle läheisten kanssa. Miksi ihmeessä pitäisi edes mennä kaikenmaailman kissanristiäisiin jos on pohjimmiltaan susi (eli pienessä porukassa viihtyvä)? :)

        Yksinäinen susi on siis todellakin yksinäinen. On nimittäin jäänyt lauman ulkopuolelle. Yksi syy tähän on esimerkiksi se, että lauman johtaja on nähnyt nuoren uroksen uhkaksi itselleen ja on päättänyt tämän erkaannuttaa laumastaan. Et ole varmaan ollut biologian tunneilla hereillä ;)

      • minnie1983
        Wolfferi kirjoitti:

        Yksinäinen susi on siis todellakin yksinäinen. On nimittäin jäänyt lauman ulkopuolelle. Yksi syy tähän on esimerkiksi se, että lauman johtaja on nähnyt nuoren uroksen uhkaksi itselleen ja on päättänyt tämän erkaannuttaa laumastaan. Et ole varmaan ollut biologian tunneilla hereillä ;)

        Kuten sanotaan, älä opeta issääs naimaan. Tiedän kyllä, että nuori uros on usein karkotettu laumasta. Mutta ajattelepas pidemmälle; tämä ei estä sitä perustamasta uutta laumaa. Olen kyllä lukenut biologiani. :)

        Ja hyvätkin metaforat menevät harakoille kun niitä aletaan hiuksilla halkoa.

      • LOL LOL LOLLIPOP
        minnie1983 kirjoitti:

        Kuten sanotaan, älä opeta issääs naimaan. Tiedän kyllä, että nuori uros on usein karkotettu laumasta. Mutta ajattelepas pidemmälle; tämä ei estä sitä perustamasta uutta laumaa. Olen kyllä lukenut biologiani. :)

        Ja hyvätkin metaforat menevät harakoille kun niitä aletaan hiuksilla halkoa.

        TIESITTEKÖ ETTÄ SEPPOKIN VOI OLLA MUKAVA SEPPO ON KIVA SEPPOKIN ON KIVA SEPPOKIN ON KIVA

    • yuotlhj

      yksinäinen susi on sellainen, jolla ei ole kavereita eikä muutenkaan sosiaalisia suhteita, syrjäytyvä ja eristäytyvä. yksinäinen susi harvoin edes koskaan seurustelee, eikä yksinäisen suden hautajaisiin osallistu kuin ehkä hänen vanhempansa.

      olet aikalailla samanlainen kuin muutkin. harva jaksaa sosiaalista hössötystä putkeen päivätolkulla, omakin rauha pitää olla.

    • Doer

      Mielenkiinnosta kysyisin, että kuinka monet niistä, jotka allekirjoittavat aloittajan viestin ovat horoskoopiltaan vesimiehiä.

      • Kerran_vaan_eletään

        Moi!

        Täällä yksi avausviestiin soveltuva vesimies :)

        Itse olen siis hiukan yli kolmikymppinen jannu Keski-Suomesta. Viihdyn myöskin itsekseni todella paljon ja en mielelläni lähde mihinkään sukujuhliin. Joku hyvä syy on oltava aina takataskussa ;) Työ on pakollista elannonhankintaa ja kaikki turha keskustelu työpaikallakin on pelkkää lastia harteille. En esimerkiksi tykkää istuskella työpaikkani kahvitiloissa paskaa jauhamassa vaan käytän senkin ajan tehokkaasti työpisteelläni. En kuitenkaan mielestäni ole erakko tai muuten epäsosiaallinen ilmestys. Viikonloppuisin kyllä kavereiden kanssa tulee käytyä ravintoloissa ja eri tapahtumissa, mutta montaa päivää putkeen mitään leiritoimintaa en kyllä kestäisi :D

        Ai, että rakastan sitä, kun saan työpäivän jälkeen sulkea oman yksiöni oven ja käpertyä tunniksi peiton alle pienille tirsoille. Ei edes ole eukkoa naputtamassa niitä näitä :) Rakastan vapauttani!

      • dspofksdf

        joka on aloittajan lailla introvertti ja jaksaa sosiaalista hässäkkää vain pienissä erissä. Tollaset taipumukset tuntuu havaintojeni perusteella olevan yleisiä juuri vesimiehillä (individualisteilla, oman tien kulkijoilla), vaikka en kyllä näihin tähtimerkkijuttuihin muuten uskokaan...

    • The_Evil_Of_Silence

      Minulla ei ole ystäviä ollenkaan kuin vain nämä kaksi pientä tyttöä (tällä hetkellä 13- ja 14-vuotiaita, vaikka olen jotain 20-kymppinen, johtuen meidän "sisaruksillisia" suhteita vanhempieni edellisestä liitosta) ja lähinnä otan heihin yhteyttä tekstareilla ja sähköpostitse, välillä myös kasvotusten kun menemme jonnekin huvitteluihin. Vaikka kuinka minäkin pyrin olemaan hyvä ihminen, silti jostakin tuntuu ettei mikään riitä ollenkaan. Oma mielipiteeni mukaan värilliset ihmiset ovat useimmiten ystävällisiä ja avoimia heidän kulttuurinsa vuoksi ja siksi tulen paremmin toimeen heidän kanssaan (koska olen itse värillinen) ja sen vuoksi tuntuu siltä, että minulla olisi paljon ystäviä mutta totuus on se että olen yksinäinen ihminen. =,(

    • Yks sus

      Yksi lisää listaan eli olen vajaa 30-vuotias mies ja sama tilanne noin suurinpiirtein.
      Tosin olen yleensä puhelias tietyssä seurassa ja toisinaan hiljaisempi. Sitten on useinkin että tahdon olla omissa oloissani.

      Joskus nuorempana olisin ehkä halunnut olla sosiaalisempikin mutta huomasin vielä kuten sinäkin että ihmiset puhuvat paljon paskaa varsinkin selän takana ja sosiaaliset taakat vain lisääntyvät kun esittää kiinnostunutta. Kissanristiäiset ovat pahimpia.

      Yleisesti voisin sanoa että tuo on yleisempää kuin kuvittelet ja monet ovat ihan samanlaisia sekä lopulta avautuvat vain niiden harvojen ihmisten seurassa.

      Ei sinussa mitään vikaa ole.
      Harmi kun kaltaisiasi naisia on vaikea löytää deittailu mielessä, jokaisella vaikuttaa olevan sosiaaliset ympyrät joissa pitää pyöriä vaikka väkisin.

      • Wolferin

        ...mikään pakko ole ollakkaan laumaeläin (porukassa tyhmyys tiivistyy kuuluu sanontakin) :) No itse olin lapsena ujo ja kyllä se on aikuisuuteenkin tullut vähän mukaan....joittenkin ihmisten juttuja kuunnellessa vaan monesti tulee olo että lopettaisi tuokin paskan jauhamisen ja puhuisi asiaa...ehkäpä tämä kuilu toimeentulemisessa eri ihmisten kanssa voi johtua myös ÄO:sta ?? Onhan selvää että jos satut olemaan suht viisas luonnostasi niin tyhmien ihmisten jutut ei kertakaikkiaan voi kiinnostaa ....tiedä häntä....on meitä yksinäiseksi sudeksi itseään tuntevia täällä aikamoinen liuta jotta äläpä ole huolissasi ajatuksinesi.. :)

    • Niin, niin tuttua

      Minä ja mieheni olemme aivan samanlaisia; hän vielä enemmän kuin minä.

      Hänelle oli opiskeluaikoina ja työelämässä yhtä tuskaa kaikki sosiaaliset tapahtumat ja firman juhlat. Jätti aina menemättä jos vain suinkin oli mahdollista. Tai sitten oli vain todella minimiajan. Nyt hän on onnekseen työpaikassa jossa on harvemmin juhlia, ja jos joku jää niistä pois, niin siihen ei kiinnitetä huomiota.

      Jännää kyllä hän pärjää ihmisten kanssa työasioissa erittäin hyvin silloin kun kyse tosiaan on työasioista, ja on pienempi joukko paikalla. Työpaikallaan häntä pidetään ystävällisenä ja mukavana ihmisenä.

      Minä olen vähän sosiaalisempi, mutta en minäkään nauti mistään isoista tilaisuuksista joissa en tunne kuin muutaman ihmisen.

      Luojan kiitos löysimme toisemme; tällaisena olisi ihan hirveää jos puoliso olisi kovin erilainen! Mutta nyt kun molemmat olemme samanlaisia, niin kumpikaan ei joudu luopumaan mistään, vaan molemmat haluamme kaikkein eniten olla kahdestaan, vain toistemme seurasta nauttien.

      • muutoin kuin minä

        mä jouduin jäämään osa-aikaiseen työhön, koska en kestänyt edes sitä 8 h muiden joutavaa pask... jauhantaa työn lomassa. Nyt on ok, mutta en jaksa silti sosiaalisuutta kuin about 2 iltaa viikossa korkeintaan työn lisäksi.
        Viikonloput olen yksin ja useimmat illatkin. En silti koe yksinäiseksi itseäni juuri koskaan? Katson paljon telkkaria, laittelen kotia, käyn kävelyllä jossa saa AIVAN omassa rauhassaan tuuletella ajatuksia. Nukun myös melko paljon. Tosin mulla ikää jo reilusti yli 40-v.

        Lasten kanssa puhelut ovat oikeaa sosiaalisuutta ja sitä kaipaan. Onneksi voimme soitella melko usein.
        Todellisessa kommunikaatiossa pitäisi olla täysin avoin ja harva pitää mölyt mahassaan, jos jotain avoimesti kerron?
        Mitä hittoa teen teennäisellä, uuvuttavalla sosiaalisuudella (paskanjauhannalla)

      • asperger-henkilö

        olen syrjäsä seuraileva, luova. älykäs, minulla on kaavamaisia käyttäytymismalleja,kyvytön saamaan vertaiskontakteja, en viihdy isoissa juhlissan nauran asioille joille muut eivät naura,loukkaan toisia sanomalla asioita hyvin suoraan enkä ymmärrä mikä siinä loukkaa,olen perusrehellinen, minulla on korkea moraali ja innostun herkästi eri asioista,kyky ajatella visuaalisesti...nyt kun näen nänä asiat listattuna, siinä olen minä! Minä olen Asperger-henkilö?

      • soijat

        On aika kuvaavaa tälle ajalle, että kaikelle pitäisi löytää diagnoosi. Ihmiset ovat erilaisia, toiset sosiaalisempia. Aivan kuin olisi ihmisen ideaali, kaunis puhelias, aina iloinen joka haluaa olla koko ajan ihmisten parissa. Koulujen arviointikin palkitsee tällaista. Kysehän on vain erilaisuudessa. Eiväthän aly, sosiaalisuus ja puheliaisuus korreloi keskenään. Hiljaisilla, ujoilla, vetäytyvillä, jne on aivan yhtä suuri oikeus olla omana itsenään juuri sellaisia kuin ovat. Hyväksykää vain itsenne. Emme kai vielä ole sellaiseen amerikan malliin menossa, että ujoille ja hiljaisille pitäisi alkaa syöttää masennuslääkettä?

      • Lähes normaali
        asperger-henkilö kirjoitti:

        olen syrjäsä seuraileva, luova. älykäs, minulla on kaavamaisia käyttäytymismalleja,kyvytön saamaan vertaiskontakteja, en viihdy isoissa juhlissan nauran asioille joille muut eivät naura,loukkaan toisia sanomalla asioita hyvin suoraan enkä ymmärrä mikä siinä loukkaa,olen perusrehellinen, minulla on korkea moraali ja innostun herkästi eri asioista,kyky ajatella visuaalisesti...nyt kun näen nänä asiat listattuna, siinä olen minä! Minä olen Asperger-henkilö?

        Asperger ei ole tauti, asperger on ominaisuus.. :)

    • Kolmiseiska

      Tuossa joku pistikin linkin extravertti - introvertti -sivulle. Kuulostat tyypilliseltä aika vahvalta introvertilta. Teet asioita mieluummin yksiksesi, mikä on introverteille ihan normaalia. Kyse ei ole mistään sairaudesta, vaan tavallisesta luonteenpiirteestä.

      Introvertti ei välttämättä tarkoita sosiaalisesti kyvytöntä. Minäkin olen vahva introvertti, mutta siitä huolimatta toimin paljon yhdistysten hallituksissa ja olen ammatiltani myyntipäällikkö. Kyse on enemmän henkisen energian saamisesta ja kuluttamisesta. Introvertti menettää henkistä energiaansa ollessaan kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Kun hän on yksin, hän saa ladattu akkujaan. Ajattelepa omaa tilannettasi ja energiaasi. Jos olet pitkään tekemisissä muiden, erityisesti tuntemattomien ihmisten kanssa, luultavasti väsyt henkisesti. Jos sinulla on esimerkiksi koulutusta, jossa on ryhmätöitä ja niiden läpikäymistä, olet väsynyt. Näin tapahtuu, vaikka toiminta olisi mukavaakin.

      Pakottamalla itsesi sosiaalisiin tilanteisiin voit hiukan kasvattaa niiden sietokykyä. Älä kuitenkaan yritä muuttaa itseäsi, koska se ei onnistu. Varmista, että saat riittävästi omaa aikaa, jotta et jatkuvasti joudu toimimaan liian vähällä energialla.

      Yllä oleva energia ei tarkoita mitään mystistä bioenergiaa tai muuta. Se tarkoittaa sinun vireystilaasi. Jos joudut koko ajan toimimaan luonteenpiirrettäsi vastaan, elimistösi on stressitilassa, ja väsyt sen takia. Kun olet yksin, pääset rentoutumaan, stressi laukeaa ja saat lisää vireyttä.

      • My-Gabrielle

        Olen myös parikymppinen nainen ja jo lapsuudesta asti ollut "yksinäinen susi". Olen myös tietyllä tavalla ylpeä siitä! On minullakin kavereita ja normaali elämä opiskeluineen ja parisuhteineen. Koulun juhlat sun muut bileet eivät kiinnosta ollenkaan, eivät ole ikinä kiinnostaneet. Ala-asteikäisenä muistan, että luin paljon ja olin omissa oloissani eikä minua huvittanut olla kavereiden kanssa, vaikka he soittelivat ja pyysivät minua seurakseen. Kyllähän minä joskus meninkin, mutta rakastin olla yksin. Leirit olivat pienenä kaikista pahimpia! Nukkuminen on myös ollut yksi rentoutumiskeino sosiaalisilta tilanteilta, varsinkin jos on viikonlopun reissussa eikä pääse itsekseen nukkumaan ja seurakin alkaa ottaa päähän.

        Hallitsen silti sosiaaliset taidot mielestäni paremmin kuin monet, en ole hukassa missään sosiaalisissa tilanteissa, otan oppia ja kehitän itseäni, juuri niin kuin te muutkin, jotka olette niin kertoneet.
        Eipä vaan huvita kyläilyt ja muut ristiäiset. Mutta esim. kaupassa saan nautintoa, jos myyjän kanssa tulee jotain vitsiä väännettyä tai muuten vaan puhuttua vähän jonkun vieraankin kanssa. Monella tutulla ja ystävälläkin on kiire kuunnella ja kiire jutella, sekös ärsyttää, koska mulla on silti paljon sanottavaa.

        Minäkin nauran asioille joille muut eivät naura! Turha edes nykyään alkaa selittämään ihmisille (edes sukulaisille) mille nauran, eivät he sitä samoin ymmärrä kuitenkaan.

        Ja olen skorpioni, jos tähtimerkeistä on puhe...(onko muita?) (skorpionit kuulemma salaviisaita, mutta ei kai noita uskomuksia liian tosissaan kannata ottaa)

    • Morggagi

      Olen myös helsingistä, parikymppinen nainen, tai no muuttanut tänne vasta. Olen ihan katsettakestävä ja kaikkea, mutta myös epävarma.

      En jaksa olla mukana muiden jutuissa, ja olen huomannut ettei minua jaksa oikein kiinnostaa muut ihmiset. Vain harva, ja heitäkin jaksaa vähän aikaa. Viihdyn aika paljon yksin. Vaikka joskus on aikoja, jolloin miettii että olisi mukava jos olisi jotain tosi läheisiä ihmisiä, heidän kanssaan viihtyy vähän. Vauhtiin päästessä olen ihan aktiivinen kuten muutkin, mutta silti jossain välissä meinaa väsähtää, muiden sanat menee ohi korvien eikä innostus riitä.

      Välttelen isoja tapaamisia. Ehkä odotan että ihmiset tulevat kotiovelleni kolkuttamaan ja ovat vain tismalleen kuin minä. Vaikka en varmaan sietäisi täysin samanlaista ihmistä ? mistä sen tietää.

      • My-Gabrielle

        joskus haaveilen, että mulla olisi täysin samanlainen kaveri kuin minä olen. en kuitenkaan pidä sitä itserakkautena.

    • Jonexx

      Itsekin olen selkeästi introverttinen persoona. Kyse on erilaisesta akkujen lataamistavasta - meillä akut latautuvat yksin ollessa, ekstroverteillä taas seurassa ollessa. Välillä kertynyttä latausta on mukava purkaa hyvässä seurassa, omiin ystävyyssuhteisiini pätee sanonta "laatu korvaa määrän".

      Itse en vaihtaisi omaa persoonaani, elämä on varmemmalla pohjalla jos onnellisuuden ja itsevarmuuden löytää omasta itsestään eikä muista. Kovin moni asia ei silloin mieltä ja elämää hetkauta. Kaikkea hyvää sinulle, ole ylpeästi oma itsesi! =)

      • Yksi joukkoon lisää

        Täällä myös 31v. vesimies nainen, jolla samoja tuntemuksia kuin muillakin ketjuun kirjoittaneilla.
        Mieheni on täysin erilainen tässä asiassa, eli tarvitsee usein muiden ihmisten seuraa ja lähtee mielellään kaikenlaisiin "kissanristiäisiin". Otamme joskus näistä asioista yhteen, koska olen kuulemma epäsosiaalinen (minun mielestäni hän taasen voisi opetella olemaan välillä yksinkin), enkä kuulemma halua käydä missään (hänella taasen on mielestäni harrastuksia liiankin kanssa), enkä myöskään ole järin innoissani kotiini tulevista vieraista (elleivät ole minun kutsumiani tai muuten yhteisiä tuttuja joiden kanssa tulen hyvin juttuun ja joita jaksan kuunnella). Olen huomannut, että molemmilla, miehelläni ja minulla, nämä piirteet ovat voimistuneet iän karttuessa. Olemme kuitenkin olleet yhdessä jo kohta 14v, eli kompromisseja on jouduttu tekemään. Kaikki rullaa siis hyvin niin kauan kun molemmat antavat toistensa "olla rauhassa" näiden asioiden kanssa.
        Mielestäni en ole kuitenkaan epäsosiaalinen. Työhöni kuuluu myös asiakaspalvelua (jos saisin itse valita hoitaisin sen mieluiten vain sähköpostitse), joten joudun siis kohtaamaan joka päivä erilaisia ihmisiä, mutta kaipa se menee niin kuin useampi jo tuossa ylhäällä totesi, että työt hoidetaan näyttelemällä. Niin, ja turhien tuttavuuksien kanssa en välitä olla tekemisissä, minulle riittää tietyt luotettavaksi todetut ystävät ja sukulaiset.

    • Fraulein Bertha Kircher

      Terve, yksinäinen susi!

      Allekirjoittanut tuntee myös pidättyväisyyttä outojen ihmisten seurassa. Et sinä mikään friikki kyllä ole. Itse tunnen suurta vieraantuneisuutta muiden ihmisten seurassa. Olen paljon omissa oloissani. Isän luona käyn aina sunnuntaisin. Lukeminen, musiikin kuuntelu, kirjoittaminen ja piirtäminen ovat sellaisia asioita joita teen omissa oloissani. Minä en mene mihinkään ns. kissanristiäisiin koska ne ovat mielestäni teennäisiä tilaisuuksia. Olen huomannut, että minulle tärkeimmät ihmiset tulivat elämääni jo 70-luvulla. Sen jälkeen tulleet ihmissuhteet ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olleet pettymyksiä...

      Olet nuorempi versio minusta. Ei muuta kuin tsemppiä sinulle...

    • Shadow of glory

      Olen 20 mies ja yksinäinen susi. Olen kauan pohtinut sitä miksi en kestä muita tai uskalla lähestyä kaikkia kiinnostavia henkilöitä.
      Tulin yksinkertaiseen lopputulokseen. Minun on ihan pakko muuttaa itseäni ja käyttäytymistäni.
      Henkisesti olen luultavasti niin rautaa että kestäisin yksinäisen elämän, mutta parempi on muuttaa käytöstapoja ja vaikka alkaa käyttämään toisia hyväkseen omien viettiensä tyydyttämiseen.

      Parempi huonossa seurassa kuin yksin.
      yksin ei ole hyvä.

      Miten sitten menet Helsingissä juttelemaan tuntemattomille?
      Täytyy vaan opetella, ja olla rohkea ehkä vähän röyhkeäkin.
      Ihmisten tapaaminen varsinkin naisten, on ehkä elämän parasta antia.

      Oikeastaan Ihan sama jos ei olisi ihmisiä ollenkaan jos et juttele kellekkään ihmisiä sisältävässä paikassa.
      Yksinäisyys on jotenkin paradoksaalista. Sitä on vaikea paeta. Voihan seurassakin olla yksin.

      • selvää troglodyyttiainesta

        Kuulostat ihan samalta kuin minä tuossa iässä - ei muuta kuin menoksi! Se ei ole helppoa, mutta onnistuu kyllä: itsesuggestio on melkoinen voimavara! Nyt 20 vuotta myöhemmin tosin totean että yksin paras - mikään ei ole niin perseestä kuin huono seura. Tai mistäs minä sen tiedän kun olen aina kaihtanut huonoa seuraa periaatteella että idioottien kans en vietä hetkeäkään. Mutta siinä suhteessa lienen sinua ehdottomampi - silloin tällöin huomaan miettiväni jotta mitä vittua ihmisillä ylipäätään tekee... muutan jonnekin luolaan Lapin perukoille :)
        Niin tai näin - älä anna tuon viimeisen masentaa. Rohkeasti tulta päin!!

      • Apinoiden kuningas
        selvää troglodyyttiainesta kirjoitti:

        Kuulostat ihan samalta kuin minä tuossa iässä - ei muuta kuin menoksi! Se ei ole helppoa, mutta onnistuu kyllä: itsesuggestio on melkoinen voimavara! Nyt 20 vuotta myöhemmin tosin totean että yksin paras - mikään ei ole niin perseestä kuin huono seura. Tai mistäs minä sen tiedän kun olen aina kaihtanut huonoa seuraa periaatteella että idioottien kans en vietä hetkeäkään. Mutta siinä suhteessa lienen sinua ehdottomampi - silloin tällöin huomaan miettiväni jotta mitä vittua ihmisillä ylipäätään tekee... muutan jonnekin luolaan Lapin perukoille :)
        Niin tai näin - älä anna tuon viimeisen masentaa. Rohkeasti tulta päin!!

        Troglodyytti luolamies on henkisesti niin vahva että Jumalakin pelkää kun näkee sen.

        Minä olen saavuttanut yksinäisyydessä jo sellaisen asteen, että nautin ihmisistä vaikka he olisivat paskoja.
        Pystyn olemaan se luuseri jolle nauretaan jota pidetään outona ties minä.
        Pystyn vieläpä kävelemään yksin kaupungissa baarista baariin tai kadulta kadulle ja iskeä naisia
        ja vaikka saisin pakit niin ainahan voi palata ihanaan kotiluolaan.

        Pystyisin elämään ilman yhtään ihmistä, jopa ilman naista, ilman olutta, ilman Jumalaa tai Saatanaa, mitäs sitten, hahahahahahahhaha
        Olen kovempi henkisesti kuin John Wayne

        Ikä ei haittaa, yksinäisyys sattuu silti ja varmaan nuorena eniten, muttei enää minua!
        Olen voittanut sen! Itkekää vaan yksinäisyyttä luuserit, tämä poika nauraa teille kuitenkin.
        Nyt on aika tehdä sankaritekoja ja pelastaa nainen luolaan.

      • Fraulein Bertha Kircher
        Apinoiden kuningas kirjoitti:

        Troglodyytti luolamies on henkisesti niin vahva että Jumalakin pelkää kun näkee sen.

        Minä olen saavuttanut yksinäisyydessä jo sellaisen asteen, että nautin ihmisistä vaikka he olisivat paskoja.
        Pystyn olemaan se luuseri jolle nauretaan jota pidetään outona ties minä.
        Pystyn vieläpä kävelemään yksin kaupungissa baarista baariin tai kadulta kadulle ja iskeä naisia
        ja vaikka saisin pakit niin ainahan voi palata ihanaan kotiluolaan.

        Pystyisin elämään ilman yhtään ihmistä, jopa ilman naista, ilman olutta, ilman Jumalaa tai Saatanaa, mitäs sitten, hahahahahahahhaha
        Olen kovempi henkisesti kuin John Wayne

        Ikä ei haittaa, yksinäisyys sattuu silti ja varmaan nuorena eniten, muttei enää minua!
        Olen voittanut sen! Itkekää vaan yksinäisyyttä luuserit, tämä poika nauraa teille kuitenkin.
        Nyt on aika tehdä sankaritekoja ja pelastaa nainen luolaan.

        Terve, Apinoiden kuningas!

        Tekstistäsi tulee mukavat vibat. En osaa perustella, että miksi näin on. En tiedä, että vaikuttiko allekirjoittaneen nimimerkki sinun nimimerkkiisi. Nimimerkkisi pisti heti silmään koska siitä tulee mieleen heti se apinoiden parissa varttunut lordi. Ja, jos olet Tarzanisi lukenut niin allekirjoittaneen nimimerkki on sinulle tuttu...

        Asiasta toiseen: Vaikka tykkäänkin olla omissa oloissani, niin ihmisten kanssa olen aina tullut toimeen. Se on ihme juttu, että aina pidetään omituisena jos tykkää olla omissa oloissa...

      • Gorilla
        Fraulein Bertha Kircher kirjoitti:

        Terve, Apinoiden kuningas!

        Tekstistäsi tulee mukavat vibat. En osaa perustella, että miksi näin on. En tiedä, että vaikuttiko allekirjoittaneen nimimerkki sinun nimimerkkiisi. Nimimerkkisi pisti heti silmään koska siitä tulee mieleen heti se apinoiden parissa varttunut lordi. Ja, jos olet Tarzanisi lukenut niin allekirjoittaneen nimimerkki on sinulle tuttu...

        Asiasta toiseen: Vaikka tykkäänkin olla omissa oloissani, niin ihmisten kanssa olen aina tullut toimeen. Se on ihme juttu, että aina pidetään omituisena jos tykkää olla omissa oloissa...

        Vaikeinta on kestää itseään.
        Mutta vaikka olisin tyhjiössä niin kuiteski pystyisin ajattelemaan itse.
        Jos todella tekee sitä mitä haluaa niin kestää itseään.

        Tosieksi vaikeinta on kohdata toinen ihminen.
        Enivei tunnen itseni vieraantuneeksi ihmisten keskellä.
        En enää välitä siitä. Senpä takia muistutan yhä enemmän eläintä, apinaa. Olen siis apinain kunkku.

      • Fraulein Kircher
        Gorilla kirjoitti:

        Vaikeinta on kestää itseään.
        Mutta vaikka olisin tyhjiössä niin kuiteski pystyisin ajattelemaan itse.
        Jos todella tekee sitä mitä haluaa niin kestää itseään.

        Tosieksi vaikeinta on kohdata toinen ihminen.
        Enivei tunnen itseni vieraantuneeksi ihmisten keskellä.
        En enää välitä siitä. Senpä takia muistutan yhä enemmän eläintä, apinaa. Olen siis apinain kunkku.

        Terve, Apinoiden kuningas!

        Teitsillä on taas niin hienoja juttuja, että allekirjoittaneen on pakko ottaa kantaa niihin. Minä teen elämässäni juuri sellaisia asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Olen huomannut, että luova toiminta auttaa kummasti kaikenlaiseen v.tutukseen. Minulla oli teini-iässä vaikeaa kohdata toinen ihminen. Olen kanssasi siinä mielessä sukulaissielu, että minä tunnen myös vieraantuneisuutta ihmisten keskellä. Mitä tuohon apina-vertaukseesi tulee, niin mielestäni apinat ovat todella sympaattisia...

        Palataanpa hetkeksi mainitsemaani luovaan toimintaan: Lukeminen, musiikin kuuntelu, kirjoittaminen ja piirtäminen ovat sellaisia asioita, joista minä pidän. Kirjoittaminen ja piirtäminen ovat siinä mielessä mielenkiintoisia harrastuksia, että ne tukevat toisiaan. Piirtämisen yhteydessä alkaa myös tulla tekstiä. Piirrän yleensä naisia. Miehiä en osaa piirtää. Piirrän kasvokuvia, kokovartalokuvia, muotikuvia sekä sarjakuvamaisia kuvia, joissa on puhekuplat mukana. Piirtämistä olen harrastanut 16-vuotiaasta lähtien...

        Että tämmöistä tällä kertaa. Älä lannistu. On lohdullista huomata, että täällä on lisäkseni muitakin, jotka tuntevat vieraantuneisuutta ihmisten keskellä...

    • eoyet

      Olen aika samanlainen.

      Olisi oikeastaan mukavaa löytää sellaisia ystäviä, jotka ymmärtäisivät sen ettei välttämättä jaksaisi nähdä joka viikko

    • vesimiesnais

      Et ole mikään poikkeus, kuten jo vastauksista huomaat. Olen kohta 6-kymppinen nainen ja olen koko ikäni ollut tuonlainen. Pienenä menin mieluummin metsään itseni kanssa kuin leikkipuistoon. Naimisissa ollessani tarvtsin aina silloin tällöin "omaa aikaa" saadakseni olla itsekseni, vaikka perhettäni rakastinkin. Nyt asun yksin ja viihdyn valtavan hyvin. Saattaa mennä viikonloppu, etten puhu kenellekään, enkä kaipaakaan puheseuraa. Tykkään myös muuten liikkua yksin ilman toisten riippakiveä, saa mennä minne mielii. Lapset ovat omissa kodeissaan ja yhteyttä pidetään paljon puhelimella. Olen yksin mutta en yksinäinen, niin ja olen vesimies..............

      • Lonely rider

        Tunnistan hyvin paljon itsenäni aloittajan tekstistä. Olen 6-kymppinen "takametsien nainen". Osaan olla hyvinkin sosiaalinen ja jopa nautin joskus olla keskipisteenä, mutta pidän aina ihmisiin etäisyyttä. Harva tietää minun oikeasta elämästä juuri mitään. Lukemattomia elämäntarinoita on minulle kerrottu (pidän luottamukselliset tiedot aina omina), mutta omastani en kerro mitään. Joitain se on hatuttanut. En koskaan vingu kenenkään perään, jos joku haluaa katkaista yhteydet, siitä vaan. He ovat minulle pelkkää ilmaa. It´s ower for ewer, that´s it. Olen oman tieni kulkija ja VAPAUS on minulle rakkaampi kuin kukaan ihminen telluksella. Siihen ovat suhteetkin kariutuneet. En voi sietää rajoittavia kuolaimia ja ponkaisen aina omille teilleni, kun vapauttani aletaan rajoittaa tavalla tai toisella. Niin suurta rakkautta ei maan päältä ole vielä löytynyt, joka veisi voiton vapaudenhalustani. Olen aina viihtynyt omissa oloissani lähellä luontoa. Olen alkanut ymmärtää vuosien kuluessa ns. erakkoja.

    • Sieluton veli

      Tutulta kuulostaa susaliineliitta! Itse vain olen jo 46 v. kundi - verbaalinen, kohtelias, huumorintajuinen - kaikin puolin funktionaalinen ja edustava heppuli. Mutta kuten sinulla - se sosiaalinen pinna on todella lyhyt ja napsahtaa poikki väistämättä tilanteessa kuin tilanteessa ennemmin tai vielä ennemmin... En ole koskaan ollut tyyppi joka pystyy puhumaan seurassa lämpimikseen ja vain siitä ilosta että ympärillä on porukkaa joka myös puhuu lämpimikseen...

      Muistan eräältäkin tyttöystävältäni kuulleeni ystäviensä kommentoineen jotta ompas tyly ja kylmäkiskoinen tyyppi kun istuu vaan porukassa eikä sano mitään! Mutta kun ei yhtään kiinnosta kertoa kenellekään omasta päivästä tai omista ajatuksista tai mitä viimeksi syönyt ja missä. Puhumattakaan että kiinnostaisi pätkääkään mitä kukaan muu on ajallaan tehnyt! Ei vain kiinnosta.

      Nyt tosin tuo epäkiinnostus on alkanut laajeta koskemaan lähes kaikkea ympärillä. Yhdenlainen nirvana tämäkin: en halua mitään/ketään, enkä tarvitse mitään/ketään... Nyt kun alkaa tuo vitun viiskymppinen lähestyä niin olen huomannut ajattelevani jotta onhan tää nähty: hyvin pärjään itsekseni ja omillani - nyt vois esittää itselleen mentaalisen haasteen ja koittaa kuinka yltiösosiaaliseksi saa itsensä muokattua seuraavien (ja loppujen) vuosikymmenten aikana :D Jotain tekemistä aikaa tappaakseen ennen kuin aika tappaa minut...

    • Erakko mutta edes vähän sosiaalinen sellainen

      Kyllä alkoi hymyilyttämään! Olet ihan kuin minä, 38-vuotias mies ! Minusta kyseessä ei ole kuitenkaan ongelma (kuten hieman viittasit) vaan luonteenpiirre. Itse omaan myös esiintymiskammoa eli puheet, esitelmät yms. on aivan hirveitä tilanteita ja niistä selviän jotenkuten vain beetasalpaajan avulla (verenpainelääke).

    • mies susi 30vee

      meitä on monia. En minäkään liiallisesta seurasta välitä viihdyn itseksenikin vallan mainiosti.
      Olen ihan puhelias ja mukava jne. ei vaan jaksa mitään paskaa jauhaa 24/7...

    • Kylmät kädet

      Tässä ties kuin mones miespuolinen, täydellinen kopio sinusta.

      • eo erakko kuitenkaan

        meillä yksin viihtyvillä vain on hyvä itsetunto ja uskallusta mennä omaan sisimpään. Minäkään en kaipaa suurta tuttavapiiriä enkä meteliä. Kivahan se on joskus tavata ystäviä ja sukulaisia mutta kohtuus kaikessa.

    • minä vaan

      mutta olen huomannut itsessäni myös sellaisen piirteen että minä kyllästyn ihmisiin tosi helposti. eli jos esimerkiksi tapaan uuden ihmisen ja tämä innokkaana kertoo elämästään yms. enkä minä jaksaisi kuunnella.minä siis ystävystyisin tosi helposti ihmisten kanssa mutta kun en jaksa kuunnella heitä kovinkaan pitkään. tänäänkin juttelin yhden ihan tyylikkään naisen kanssa kaupassa mutta kun keskustelu aina minulle tyypilliseen tapaan ajautuu siihen mistä minut saa kiinni,mikä on minun kanta paikkani eli ravintola tms. minulla ei ole kanta paikkaa koska vielä vähemmän jaksan kuunnella juoppojen jorinoita.
      eli tälläistä on tämän urheilevan miehen arki. tosin onneksi tyttöystäväni rakastaa minua.

      • Lokus

        Täällä yksi epäsosiaalinen, vajaa kolmevitonen nainen Tampereelta.

        Olisi kiva käydä erilaisissa tapahtumissa, mutta en halua yhteismajoitukseen tai huonetoveria. Itse asiassa puolituttu henkilö olisi pahempi huonetoveri kuin täysin tuntematon.

        Vetäydyn seurassa tai kesken keskustelun helposti omaan maailmaani.

        Kaksi edellistä seurustelukumppaniani ovat suhteen alkuvaiheessa kirkkain silmin kertoneet minulle olevansa epäsosiaalisia ja "yksinäisinä", ja olen ollut iloinen että hienoa löytää samanlainen ihminen! Joo, todella yksinäisiä; kummallakin facebookissa yli sata kaveria ja kännykässä saman verran kavereiden puhelinnumeroita ja aina menossa jonnekin jos joku pyytää (ja aina joku pyytää) tai itse soittelemassa ympäriinsä, että kuka lähtee mukaan (ja ainahan joku lähtee).

      • Tietoturva varoitus!!!

        Linkki johtaa jollekkin törkysivustolle, joten ÄLÄ AVAA LINKKIÄ!!!!!

      • mies -82
        Lokus kirjoitti:

        Täällä yksi epäsosiaalinen, vajaa kolmevitonen nainen Tampereelta.

        Olisi kiva käydä erilaisissa tapahtumissa, mutta en halua yhteismajoitukseen tai huonetoveria. Itse asiassa puolituttu henkilö olisi pahempi huonetoveri kuin täysin tuntematon.

        Vetäydyn seurassa tai kesken keskustelun helposti omaan maailmaani.

        Kaksi edellistä seurustelukumppaniani ovat suhteen alkuvaiheessa kirkkain silmin kertoneet minulle olevansa epäsosiaalisia ja "yksinäisinä", ja olen ollut iloinen että hienoa löytää samanlainen ihminen! Joo, todella yksinäisiä; kummallakin facebookissa yli sata kaveria ja kännykässä saman verran kavereiden puhelinnumeroita ja aina menossa jonnekin jos joku pyytää (ja aina joku pyytää) tai itse soittelemassa ympäriinsä, että kuka lähtee mukaan (ja ainahan joku lähtee).

        "Kaksi edellistä seurustelukumppaniani ovat suhteen alkuvaiheessa kirkkain silmin kertoneet minulle olevansa epäsosiaalisia ja "yksinäisinä", ja olen ollut iloinen että hienoa löytää samanlainen ihminen! Joo, todella yksinäisiä; kummallakin facebookissa yli sata kaveria ja kännykässä saman verran kavereiden puhelinnumeroita ja aina menossa jonnekin jos joku pyytää (ja aina joku pyytää) tai itse soittelemassa ympäriinsä, että kuka lähtee mukaan (ja ainahan joku lähtee)."

        Tuo menee samaan sarjaan kun ihminen sanoo olevansa epävarma ja ujo tai jotain ihmistä toiset pitää ujona ja epävarmana mutta silti se henkilö on jo seurustellu vähintään kerran.

    • Sivustakatselijana

      Olet tervehenkinen nainen, joka ei jaksa pintaliitoa sekä muovista kuorta, joka näkyy valta-osalla ihmisistä kuppiloissa. Minä henkinen narsismi kukoistaa, samalla kun nämä paperinohuet kulissit meinaa kaatua valta-osalla ihmisistä.

      Olet mielestäni tervehenkinen nainen, joka tarvitsee vain oikeanlaista seuraa! Halutessasi annan sähköpostiosoitteeni..

      • EmmaLotta

        Löysin todellakin itseni aloittajan kuvauksesta. Olen 35-vuotias nainen, ja myöskin vesimies. Löysin viime vuonna jostakin aikakausilehdestä artikkelin, jossa kuvailtiin ekstro- ja introverttien ihmisten eroja. Huomasin, että introvertin kuvaus sopi melko täydellisesti minuun. Lehdessä oli selitetty että erot johtuvat aivojen erilaisesta rakenteesta. Minulla on ystäviä, jotka ovat minulle todella tärkeitä, mutta ns puolituttuja en kaipaa elämääni. Luettuani tämän viestiketjun, tajusin että myös muutama ystäväni on todennäköisesti introvertteja. Erilaiset sukujuhlat ja työpaikan illanvietot ahdistavat. Osaan käyttäytyä ja osaan mielestäni myöskin tulkita ihmisten eleitä, mutten silti pidä tilaisuuksista, joissa joudun seurustelamaan muiden kuin läheisteni kanssa.

        Olen kuulema jo lapsena ollut melko vetäytyvä, vaikka minulla silloinkin oli ystäviä. Saatoin piirrustella ja lueskella tuntikausia yksin. Edelleenkin vietän melko paljon aikaa yksin, enkä koe sitä ahdistavana. Jostain syystä olen kuitenkin hakeutunut alalle, jossa joudun olemaan vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa lähes koko ajan. Pidän kuitenkin työstäni ja uskon, ettei työtoverini pidä minua mitenkään epäsosiaalisena. Huomaan kuitenkin että työni verottaa sosiaalisia voimavarojani niin, etten jaksa vapaa-ajallani olla läheisteni kanssa niin paljon tekemisissä, kuin haluaisin. En kuitenkaan pidä itseäni epänormaalina, korkeintaan hieman erilaisena.

    • uhuuu

      Ihan sama juttu! aina kun puhun ihmisten kannsa vältän silmä kontaktia, ja jos ihminen on tuntematon alan piipittämään epäselvästi vaikka mulla aika matala ääni on. Koska olen niin ujo saa minusta helposti töykeän ja itse rakkaan vaikutelman vaikka en sitä ole. Joten viihdyn enimmäkseen yksin

      t:15v

    • Nautin yksin olosta

      Jos nyt niin voi sanoa. Olen ollut sitä pienestä saakka ja olen nyt päälle 60. Ei se mitään kun sen tietää.
      Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Sanotaan, että luovat taiteilijat haluavat olla paljon yksin, ovat
      sitä ihan mielellään.Silti en tunne itseäni yksinäiseksi, minulla on muutamia hyviä läheisiä ihmissuhteita jase riittää minulle. Joskus on ihan kiva tavata vieraitakin ihmisiä isoja määriä, jos he ovat hengenheimolaisia.
      Lue joskus kirja: Outolintu, erilainen. ADH:ta sairastavat viihtyvät myös hyvin yksinään. Olen ihan varma,
      että minulla on ADH alivilkkauden muodossa. Eli työ ja kaikki muukin ympäristö pitäisi olla aika harmoonista,
      ja rauhallista, jotta luovuus, herkkyys ja kyvyt pääsisivät kukoistamaan. Jos ihminen joutuu jakaa työnsä
      ja itsensä hyppimällä sinne tänne koko päivän on herkkä ADH-hminen päivän päätyttyä niin poikki ja ja
      haluaa olla ehdottomasti yksin, jotta voi koota taas itsensä. Sinä olet varmaan herkkä ihminen ja sitä pitäisi
      hyödyntää oikein ja valita sopivantyyppinen työ ja elämäntapa.

    • gfdfsgdfg

      nimittäin minäkin olen yksinäinen susi ja tavallaan aina sellainen ollutkin.

      • '<päghzfp'guzusåug

        OHO. Ompa paljon yksinäisiäsusia. No mut mäki oon sellanen. en viihdy missään kissanristiäisissä ja sellasis turhissa juhlissa. Mua alkaa lähinnä ärsyttään se paskan puhuminen. Eikä mun sosiaalisissa taidoissa mitään vikaa oo. ihan hyvä oon small talkkia puhumaan ja mulla on hyvin paljon kavereita. Mut ihan kiva nähdä ettei sitä ainoo ihminen oo mailmassa jolla on samanlaiset ajatukset.

    • Jaska__79

      Olen kolmekymppinen mies ja kylläpä kuulosti tekstisi tutulta... kuin omasta elämästä olisi lukenut. Mä koen asian niin, että ylivoimaisesti suurin osa tästä paljon puhutusta "sosiaalisuudesta" on todellisuudessa täysin merkityksetöntä liibalaabaa. Kuuntelen kyllä kiltisti jos joku selostaa päivänsä tuikitavallisia tapahtumia, mutta suoraan sanottuna tuon tyyppinen small talk ei voisi vähempää kiinnostaa. Tästä johtuen en myöskään vaivaa muita ihmisiä merkityksettömillä selostuksilla omasta elämästäni. Jos multa joku kysäisee vaikka "mitä kuuluu", niin vastaus on 95% todennäköisyydellä tyyliin eipä tässä mitään, ihan jees. Tuntisin itseni täydelliseksi idiootiksi, jos rupeaisin pitämään esitelmää esimerkiksi tänään syömieni aterioiden koostumuksista =) Ja hiukan karrikoituna "normaalien" ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen koostuu miltei kokonaan tuon tärkeysluokan asioiden puinnista. Hyvä keskustelu hyvässä seurassa oikeasti tärkeistä ja mielenkiintoisista aiheista on sitten asia erikseen.

      Älykkyydellä on varmasti paljonkin tekemistä introverttiyden kanssa, fiksulla ihmisellä on omassa pääkopassa niin paljon enemmän kuin tyhmällä, ettei yltiösosiaalisuudelle yksinkertaisesti ole tarvetta. Pidä lippu korkealla!

    • kvrnerbbree

      Ensimmäinen kerta kun luen ihmisten tuntoja, jotka vastaavat omiani.

      Olen sosiaalialalla. Työroolini on äärimmäisen sosiaalinen, hauska ja valloittava persoona, mutta kaikki se on täyttä näyttelemistä. Kestän juuri ja juuri työpäivän, ja työviikon, mutta jos työputki on pitkä alan, viimeisinä päivinä väsymään ja linnoittaudun johonkin nurkkaan tekemään "paperihommia", eli värkkään mitä tahansa sellaista, jota voin tehdä yksin. Vaihdan niittejä nitojaan, "korjaan" rikkinäisiä mustekyniä, askartelen ilmoituksia.. Kun vapaapäivät koittavat, linnoitaudun kotiini. Monesti en jaksa edes vastata kavereiden tekstiviesteihin ja esim. sähköpostiin vastaaminen tuntuu ylivoimaiselta.

      Opiskeluaikoina (3 kokonaista vuotta) asuin asuntolassa opiskelijaystävieni kanssa viikot, viikonloput olin kotona. Tein kaikkeni, jotta voisin aloittaa kouluviikon mahdollisimman myöhään ja lopettaa mahdollisimman ajoissa. Viikon pari ensimmäistä päivää meni hyvin, mutta loppuviikko oli ankeaa sekä minulle että kämppiksilleni. Linnoittauduin yksin eikä kukaan oikein ymmärtänyt miksi. Saatoin vääntää jonkun pienen konfliktin ihan vain siksi, että minut jätettäisiin rauhaan. Viimeisenä vuotena en pystynyt enää huijaamaan ketään, vaan keskustelimme asiasta ja uskon tulleeni ymmärretyksi, sain rauhassa olla yksinäni kun tuli tarve.

      Ensimmäisen kerran kun seurustelin kunnolla, olin kaukosuhteessa. Se sopi minulle mainiosti! Tosin, kun lomakausina vietimme enemmän aikaa yhdessä (viikonloppuja tai 3-4 päivän putkia) aloin loppupäästä taas kulua henkisesti niin, että rupesin taas eristämään itseäni ja muutin roolini "robotiksi" joka teki ja puhui mutta ei ollut läsnä. Suhde loppui noin vuoden päästä alkamisestaan minun toimestani.

      Töissä siis olen kuin itse aurinko. Työkaveritkin on ihania, mutta olen pitänyt heihinkin etäisyyttä vapaa-ajalla. Joskus pakottaudun lähtemään johonkin illanviettoon tai kutsumaan ystäviä kotiin, ja aina on hauskaa, mutta odotan innolla hetkeä jolloin olen taas yksin.
      Kerran huomasin, että yksi asiakas ikään kuin "näki lävitseni" ja ymmärsi minua ja luonnettani paremmin kuin kukaan muu. Kokemus oli varsin pelottava, mutta jäin miettimään, oisiko minun mahdollista löytää esim. kumppani, joka ymmärtäisi minua ja antaisi minulle tilaa kun sitä tarvitsen. En nimittäin tällä hetkellä pysty edes kuvittelemaan, että asuisin jonkun NORMAALIN miehen kanssa, samassa asunnossa - ja se että joutuisin jonkun kanssa olemaan tekemisissä päivättäin, kuulostaa pelottavalta!!

      Voihan olla, että iän myötä tämäkin luonteenpiirre pehmenee. Kuitenkin toivon, että en menetä siitä liikaa, sillä rakastan rauhallista ja hidasta elämäntahtia, joka jättää aikaa pohdiskelulle ja tutkiskelulle. Pidän itseäni oman elämäni filosofistina - pohdiskelijana ja havainnoitsijana. Joka päivä opin jotain uutta itsestäni. Mielenkiinnolla seuraan myös muita - kunhan saa vain katsoa.

      En pysty spontaanisti lähtemään mihinkään sosiaaliseen tapahtumaan vaan minun täytyy tietää siitä aina etukäteen ja valmistautua henkisesti. Viime aikoina tosin olen kehittänyt tätä puolta, ja pariin kertaan olen tehnytkin muutaman ihan itseni yllättäneen hetken mielijohteesta lähteneen sosiaalisen teon, esim. lähtenyt lenkille ystävän kanssa tai mennyt kahville työkaverin kanssa töidän jälkeen. Se on ollut varsin jännittävää ja kasvattavaa!

      • Crimsomnia

        Itse myöskään en kestä ihmisiä jatkuvasti vaikka pidän ihmisistä ja ihmisten tutkimisesta persoonina. Jos esimerkiksi tänään meen kaverille kyläilemään niin en sitten enää tänään jaksa muualle mennä enkä välttämättä edes huomenna. Tunnen suurta ahdistusta muun muassa kaupungilla kun ostoksilla pitää käydä ja messutilaisuuksisa tulee valtaisa tarve etsiä lähin poistumistie. Itselläni on vain kaksi oikein hyvää ystävää toiset jää puolitutuiksi tai unohtuu koska en kykene kyläilemään kaikkien luona, ja osa ei edes ymmärrä sitä ettei vaan jaksa kuunnella ja kattella ihmisten naamoja aina. olen jättänyt tieten tahtoen jopa sukulaisten merkkipäivät väliin mutta se ei tarkota ettenkö välittäisi niiden olemassa olosta, ei vaan huvita. Jos joku yrittää lähestyä minua ystävällisessä mielessä voi olla varmaa että saa ensikis vastaan pisteliviä kommentteja koska se on vain puollustusrefleksi joka ilmenee silloin kun tunnen yksinäisyyteni ja "vapauteni" uhatuksi. En ole koskaan varsinaisesti etsinyt itselleni mies seuraa kun ei voisi vähempää kiinnostaa sellainen tunteellinen hömpötys ja yhdessä olo. Kaikki on kuitenki aluksi vain hetken huumaa ja sitten hommat alkaa rakoilemaan tänä paatuneena maailman aikana. Kuitenkaan en ole niin erakoitunut että en etsisi seuraa vaikka tosin sellaista seuraa on vaikea löytää mitä etsin , koska ihmisen pitäisi ymmärtää että kun tahdon olla yksin se todellakin tarkoittaa sitä eikä sille ole muita tarkoituksia kuin se että haluan ajatella ylhäisessä yksinäisyydessä kaiken maailman asioita. Eikä kukaan luonnollisestikaan ymmärrä sitä että vaikka viihtyy yksin pystyy silti erittäin monimutkaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen muun muassa piristämään ihmisiä, kuuntelemaan ja jopa ymmärtämään henkisellä tasolla. En pidä erityisesti siitä kun ihmiset pokkana väittävät luonteensa toiseksi kuin mitä perimmäinen luonne kertoo, sillä minulla on aina ollut intuitiivinen taito lukea ihmistä pelkästä käyttäytymisestä ja ruumiin asennoista. Eräät ovat jopa sanoneet että pystyn lukemaan ihmisten ajatuksia kun tunnen perimmäiset persoonallisuudet niin hyvin. Seura elämää ihmetellessäni vihaan eniten sitä kun kaikki alkaa ensimmäisenä ehdottelemaan jos jonkimoisia kamaripuolen asioita ja se jos mikä esineellistää ihmisen arvon ja todellinen sielu kuolee pois. Jos ihminen elää vain pinnallista elämää todellinen rakkaus unohtuu mihinkä kuuluu muun muassa ihmisen ymmärtäminen, mutta eihän tätä faktaa kukaan muu ikäiseni eikä nuori enää pysty ymmärtämään kun näytetään kaiken näköistä roskaa televisioista, jotka viestivä mitäpä muutakaan kuin sosiaalista kanssakäymistä tekevän siitä muoti-ilmiön, mikä taas mustamaalaa meidät, Yksinäiset Sudet, jollakin lailla hulluiksi kun emme toivo mitään muuta sen enempää kuin vapautta ja yksinoloa.

    • susaliineliitta.

      Oli mukava lukea ja huomata, että on olemassa itseni kaltaisia persoonia. Täällä joku mainitsi, että haluaisi samanlaisen ystävän kuin itse ja kokemuksesta tiedän, että en aidosti tule toimeen kuin itseni kaltaisten ihmisten kanssa. Kaikki hyvät ystäväni viihtyvät myös omissa oloissaan.

      En ole ujo vaan enemmänkin pidättäytynyt. Tulen parhaiten juttuun pienessä porukassa, mutta kaikkein mieluiten kahdestaan. Silloin saan keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan ja seurata hänen käytöstään. Niin kuin joku täällä mainitsikin, että aika usein tulkitsee ihmisten käyttäytymistä ja heidän ajatuksiaan. Itse aina pyrin olemaan varovainen ajatustenlukemisen kanssa, vaikka toisaalta harrastankin sitä. Kuitenkin ihmiset tekevät eri asioita tarkoittaakseen samaa asiaa ja päinvastoin.

      Olen nyt viimein hyväksynyt itseni ja ominaisuuteni, mikä on tehnyt elämästäni onnellista. Nuorempana ja etenkin teini-iässä se ei ollut helppoa, kun jollain tasolla huomasi olevan erilainen kuin muut. Olen vain miettinyt, että piilottaako suurin osa ihmisistä tämän sulkeutuneen puolensa vai onko se vain niin, että meitä on vähemmän väestöstä?

      Ainut huono puoli tässä on, että aidosti ihmisiin tutustuminen on hankalaa. En halua niitä hyvän päivän tuttuja elämääni, koska silloin jos kaipaan seuraa (todellakin kaipaan toisinaan:)) niin haluan keskustella jonkun ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tarvitse pitää "naamiota". Elämääni mahtuu aina uusi hyvä ystävä. Harmi vain, että heitä on harvassa.

      • lukea.

        Kirjoituksia,joissa mietitään ja ehdotellaan erilaisia psyykkisiä sairauksia,jos ihminen on rauhallinen ja haluaa olla omissa oloissaan. Elokuvien ja median luoma myytti on se,että kaikkien pitää olla ulospäin suuntautuneita,hölösuita ja kaikkien keskipisteenä olevia hauskuuttajia. Ujous,rauhallisuus,omissa oloissaan viihtyvä,on taas joku omituinen ja vinksahtanut tyyppi. Asia onkin varsin usein juuri päinvastoin,se keskipisteenä jatkuvasti haluava onkin huonommalla itsetunnolla varustettu,joka haluaa muilta kiitosta ja kannustusta oman heikon itsetuntonsa pönkitttämiseksi.

      • Joku Toinen
        lukea. kirjoitti:

        Kirjoituksia,joissa mietitään ja ehdotellaan erilaisia psyykkisiä sairauksia,jos ihminen on rauhallinen ja haluaa olla omissa oloissaan. Elokuvien ja median luoma myytti on se,että kaikkien pitää olla ulospäin suuntautuneita,hölösuita ja kaikkien keskipisteenä olevia hauskuuttajia. Ujous,rauhallisuus,omissa oloissaan viihtyvä,on taas joku omituinen ja vinksahtanut tyyppi. Asia onkin varsin usein juuri päinvastoin,se keskipisteenä jatkuvasti haluava onkin huonommalla itsetunnolla varustettu,joka haluaa muilta kiitosta ja kannustusta oman heikon itsetuntonsa pönkitttämiseksi.

        Luonteenpiirteet kuuluvat ihmisen normaaliin vaihteluun ja ovat rikkaus ihmiskunnalle.
        Itselläni on piirteitä kummastakin luonnetyypistä, joten eiköhän tässä ole hakemalla haettu "syytä" luonnollliselle vaihtelulle.

    • Psykopaatti aina joskus.

      Alan miettiä muita asioita,enkä jaksa kiinnostua yhdentekevistä sää ym tv-ohjelma keskusteluista.
      Et ole friikki.vaan älykkö.Ymmärrät mikä on oleellista.
      Turha on hölistä tyhjää.
      Tulet kuitenkin aina olemaan yksinäinen ja tuntevasi olosi ulkopuoliseksi.
      Älä välitä!Meitä on muitakin.

    • Åkkeri
    • pjojala
    • TietäjäMies

      Kyseessä on nopean entsyymitoiminnan neurologinen tyyppi, eli käytännössä siis kaksisuuntainen/adhd ominaisuus. Jossa on maanisia hypersosiaalisia hetkiä, jotka uuvuttavat ja sitten taas ahdistuneita tai masentuneita hetkiä kun mikään ei kiinnosta tai pysty keskittymään. Kyseistä neurotyyppiä ei tarvita nyky-yhteiskunnassa enää niin paljon kuin ennen. Se on eduksi arktisissä, vaikea elinkelpoisissa, stressaaavissa (esim. sodat) ympäristöissä. Nykyinen hyvinvointiyhteiskunta masentaa tällaisen neurotyypin pidemmän päälle, koska se on tarkoitettu aikaan kun life expectancy oli noin 40 vuotta. Siksi monet neurotyypin omistavista tekevätkin itsemurhia. Aikaisemmin tätä neurotyyppiä on tarvittu ja se on yleisehkö Caucasian white ihmisrodussa, esim. suomalaisilla, venäläisillä ja myös japanilaisilla. Näissä myös tehdään eniten itsemurhia maailmassa.

      • tikka.

        naapurin tytöt seinän takana ennen nukkumaan menoa ...-kuuluin joitan ääniä juttelivat nauru kuului, ei juuri muuta, ja vesijohtojen kohina. Asun yksin mutta en tunne oloa yksinäiseksi kun asun kerrostalossa.
        olen asunut kerostalossa melkein kokoikäni lapsuuden vietin omakotitalossa, mutta vanhempien ero....

      • Tracy Crazy

        On kuin taivas olisi valjennut tämän luettuani. Pohjimmiltani olen suunnattoman väsynyt ja välillä hyvinkin depressiivinen ja inhoan ihmisiä, toisaalta yhtäkkiä lauleskelen ja heitän hillitöntä juttua ja tuntuu, että jalat eivät ota maahan, sitten taas musta kaapu pelmahtaa niskaan ja kaikki valot sammuvat. Kaikkein eniten olen ihmetellyt sitä, kun olen apatioissa tuijotellut jalkalistoja päiväkausia ja jos tapahtuu jotakin yllättävää, esim. jokin tapaturma, onnettomuus, ihmissuhdehärdelli tai mikä tahansa kaaos, olen kaikkein selväjärkisimpänä organisoimassa hommaa ja silloin tunnen eläväni ja olevani omimmillani. Ikäänkuin muuttuisin yhtäkkiä joksikin toiseksi. Olen ihmetellyt, miten ihminen, joka juuri on ollut valmis lähtemään elämästä, voi yhtäkkiä muuttua niin, että osaa loogisesti muutamissa sekunneissa selvittää ja järjestellä monien ihmisten asiat, kun muut parkuvat ympärillä. Olen pitänyt sairaana, että jokus suorastaan kaipaan katastrofeja, että minunkin ominaisuuksiani joskus tarvittaisiin. Tässä voisi olla selitys.

      • Tracy Crazy
        Tracy Crazy kirjoitti:

        On kuin taivas olisi valjennut tämän luettuani. Pohjimmiltani olen suunnattoman väsynyt ja välillä hyvinkin depressiivinen ja inhoan ihmisiä, toisaalta yhtäkkiä lauleskelen ja heitän hillitöntä juttua ja tuntuu, että jalat eivät ota maahan, sitten taas musta kaapu pelmahtaa niskaan ja kaikki valot sammuvat. Kaikkein eniten olen ihmetellyt sitä, kun olen apatioissa tuijotellut jalkalistoja päiväkausia ja jos tapahtuu jotakin yllättävää, esim. jokin tapaturma, onnettomuus, ihmissuhdehärdelli tai mikä tahansa kaaos, olen kaikkein selväjärkisimpänä organisoimassa hommaa ja silloin tunnen eläväni ja olevani omimmillani. Ikäänkuin muuttuisin yhtäkkiä joksikin toiseksi. Olen ihmetellyt, miten ihminen, joka juuri on ollut valmis lähtemään elämästä, voi yhtäkkiä muuttua niin, että osaa loogisesti muutamissa sekunneissa selvittää ja järjestellä monien ihmisten asiat, kun muut parkuvat ympärillä. Olen pitänyt sairaana, että jokus suorastaan kaipaan katastrofeja, että minunkin ominaisuuksiani joskus tarvittaisiin. Tässä voisi olla selitys.

        Niin, tarkoitin edellisen vastaukseni tietenkin TietäjäMiehelle, mutta kaikenkaikkiaan kuulun samaan ryhmään aloittajan kanssa. Inhoan sosiaalisia tilanteita, vaikka olenkin niissä yleensä ainoa hauska ja keskusteluja ylläpitävä tyyppi. Sukujuhlat ovat kaameimpia, kun vanhempia ihmisiä loukkaamatta niistä ei aina voi poiskaan olla. Mikään ei ole minulle niin tärkeää, kuin yksinolo. Töissä vihaan sitä, että ihmiset riekkuvat ympärillä, enkä saa tehdä työtäni rauhassa ja kotona mikään ei ole kamalampaa kuin se, että joku tulee, varsinkin ilmoittamatta. Haluan syödä yksin, saunoa yksin, ryypätä yksin, viettää aikaani yksin. Ainoastaan naimiseen tarvitsen toisen. Ja kas, olen Vesimies.

      • aspergerperkele

        Kiitokset teksteistä. Mä tunnistin kyllä niin itteni.
        "Kyseessä on nopean entsyymitoiminnan neurologinen tyyppi, eli käytännössä siis kaksisuuntainen/adhd ominaisuus."
        "Se on eduksi arktisissä, vaikea elinkelpoisissa, stressaaavissa (esim. sodat) ympäristöissä."
        Tuo itsemurha kohta oli aika huolestuttava.
        "Kaikkein eniten olen ihmetellyt sitä, kun olen apatioissa tuijotellut jalkalistoja päiväkausia ja jos tapahtuu jotakin yllättävää, esim. jokin tapaturma, onnettomuus, ihmissuhdehärdelli tai mikä tahansa kaaos, olen kaikkein selväjärkisimpänä organisoimassa hommaa ja silloin tunnen eläväni ja olevani omimmillani."
        Mä olen ihan samanlainen.

    • ei kannata nuolaista....

      Olen huomannut,että tämä valinta on itsesuojelua,koska en ole löytänyt tästä takapajulasta hengenheimolaistani.Olen kärsivällinen,mutta on vaikeata sulattaa tyhmiä älykääpiöitä,nuoleskelijoita,hyväksikäyttäviä loisia jne...(sitten on vielä nämä "insinööri ja proffa" tyypit erikseen,jotka tekevät tilastojuttujaan)Asia on niin,että työssäkin on käytävä ja kestettävä monenlaisia "idiootteja" ja siksi vapaa-aika kuluukin itsensä kokoamiseksi.....että sillee
      Olen nähnyt maailmaa ja tulen helposti toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja ulkomailla onkin helpompi hengittää kuin täällä rasistisessa takapajulassa.Ei ollut yllätys,ettei tämä rakas "lintukotomme" yltänyt YK:n elinolosuhteissa kärkitilalle,juuri sentakia,että tämä kansa kuvittelee olevansa parempi kuin muut ,mutta todellisuus on kaikkea muuta.

      • *Marika

        Yksin olo ja yksinäisyys on eri asioita. Yksin voi olla olematta yksinäinen, minäkin olen usein mökillä yksin tuntematta tippaakaan olevani yksinäinen. Kännykkäkään ei ole aktiivisessa käytössä, en soittele pitkin päivää sille ja sille. Jos joku soittaa niin vastaan kyllä ja sanon että olen mökillä ja virta on säännöstelyssä. (aurinkopaneeli) Känny lähinnä turvallisuus varuste.

        * Ihanaa kun saa syödä silloin kun haluaa
        * Saunan saa lämmittää vaikka yöllä
        * Voi uida nakuna (joskus seurassakin)
        * Ei tarvi ottaa ketään muuta huomioon

        Tietysti joskus on kiva jos joku käykin, mutta jos oon viikon pari mökillä niin valtaosin yksikseni.

    • tuon tekstin

      vaikka omakseni. olen juu tuntenut tunnontuskia, ja pitänyt itseäni huonona ihmisenä. Ei vaan jaksa määräänsä enempää sosiaalisuutta. Osaan kyllä keskustella kevyitä, mut se vaatii ponnisteluja ja väsyn siinä .En tiedä kamalampaa, kuin tyhjänpäiväisten juttujen lässyttäminen ja kuulumisten vaihtaminen varsinkaan kun kukaan ei oikeesti kuuntele. Vältän sellaisia tilanteita ja ihmisiä, jotka vaivaantuvat mun läsnäolosta hiljaisena omana itsenäni.Vauhtiin pääsen kyllä jos löytyy samanhenkinen ja huumorinen ystävä. Kovat äänet myös rasittavat ja tekevät ärtyneeksi . Olen nelikymppinen nainen ja en nyt kummajaiseksi itseäni ole tuntenut, otan omaa tilaa kun sitä kaipaan. Aspergeriä ei ole,tietääkseni, mut tällainen olen vaan .

      • yksinäinen.

        Katsoin noita, ei mua okseta , tulee vaan tunne et kuinka turhaa kaikki vöyhötys on. Ihan tavallinen elämä on hienoa ja siitä kannattaa olla onnellinen ja elämälleen voi itsekin jotain tehdä.. Tosiaan olen paljon yksin omasta tahdostani. Eläinten ja luonnon kanssa olostelen ja tuhraan aikaani. Nautin siitä .

    • Mies +40

      ...vesimies

    • Etiäispesäke

      Minusta on varsin fiksua pitää etäisyyttä puolituttuihin ihmisiin.
      Lähipiiri (oikeat ystävät ja perhe) on eri asia, mutta kaikenmaailman puolitutuista saa äkkiä itselleen todellisen riesan, jos on liian tuttavallinen.

      Vanhassa asuinpaikassani minua häirittiin yötäpäivää, koska olen todelliselta luonteeltani huumorintajuinen ja eloisa (karjalaista sukujuurta). Saattoi tulla NAAPURIN yövieras sunnuntai-aamuna 07.00 krapuloissaan kyselemään kyytiä tai joku klo 03.00 yöllä kyselemään kahville.
      Kyseset naapuri olivat tietoisia siitä, että minulla on peräjälkeen hautajaisia ym muita murheita.

      Uudessa paikassa minulla ei ole ollenkaan ovikelloa, koska ystävillä on puh.nroni ja he kyllä soittavat, jos ovat tulossa kylään.
      Pyrin olemaan mahdollisimman virallinen kaikille riskialttiina pitämilleni naapureille, ettei sama rumba alkaisi uudelleen.

      Joskus elämä vain pakottaa olemaan nuiva muille, jatta omat voimavarat säilyisivät.

      Korostan tässä, että lähipiirini käytettävissä olen kellonajasta riippumatta. Mutta he auttavatkin minua vastavuoroisesti, jos tarvitsen heitä.

      • Lady Leo

        Täällä yksinäinen leijona.Tosiaan horoskooppi merkilleni en ole tyypillinen leijona kun nautin yksin olosta. Olen luoteeltani hauska, huumorintajuinen, lojaali, rehellinen, oikeudenmukainen jne. siis kaikin puolin ihan mukava ihminen ja kyllä mä tiedän miten ihmsiten kanssa käyttäydytään. En vain jaksa sellaista paskan jauhantaa. Olis ihanaa tavata aitoja ihmisiä siis sellaisia joita ei myöskään kiinnosta tuo paskan jauhanta ja jokapäiväinen roolin veto päälle kun lähtee ulos kämpästään.
        En vain ekrta kaikkiaan viihdy suurissa ihmisjoukoissa vaan ennemmin yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Jos on ollut pakko olla monen ihmisen kanssa niin tämän jälkeen mun on pakko saada olla yksin vähän aikaa. Kaikkein stressavinta on kaikenmaailman häät, ristäiäiset, illanistujaiset joissa viinaa kuluu...niin mä en jaksa kuunnella kännisten sekoiluja minä takia en jaksa käydä sellaisissa.Tämä kun tuntuu väsyttävän vielä enemmän. Onko muita introvertteja joita ei tällainen kiinnosta?

    • myöskaiassi

      Aloittaja on selvä asperger/asperger piirteinen. Kannattaa mennä lukasemaan aspalstaa.

    • mies -82

      Olen tietyllä tavalla hemmetin ujo ja samaan aikaan todella puhelias ja välillä liiankin suorasanainen, siis sanon oman mielipiteeni aika jyrkästi. Vaikka olen puhelias, en silti ole sosiaalisesti sulava keskustelemaan koska silmiinkatsominen on mulle erittäin vaikeaa. Myös puhetyylini on toteava ja pohdiskeleva eikä kovin vuorovaikutteinen. Mulle on pari kertaa sanottukin, että kuulostaa ihan kuin puhuisin itsekseni yksinpuhelua vaikka olenkin kohdistanut puheeni seurassa olevaan ihmiseen tai ihmisiin.

      Keksin helposti jutun juurta asioista joista edes jotain tiedän ja vaihdan puheenaihetta lennosta ja usein tuntuu että muita ihmisiä häiritsee tällainen tuuliviiri käytös. Toinen ongelmani on se, että saatan myös juuttua piinallisen pitkäksi ajaksi johonkin puheenaiheeseen ja koluta sen läpikotaisin, joka sekin häiritsee ja kyllästyttää muita! Olen siis vahvasti ääripäiden persoona eikä ihme että monet ihmiset tuntuu suhtautuvan muhun rauhattomasti ja etäisesti. Eleiltäni olen myös mieheksi tavallista eloisampi ja ehkä rauhattomampi. Miehiltä ainakin Suomessa odotetaan sellaista etäistä ja pinnallista No, perkele emmä tiedä hmm ääh ei kiinnosta-jurotusta. Ja joissakin ikäisteni mieskaveriporukoissa puheenaiheet on todella rajattuja ne on:

      - urheilu, autourheilu, penkkiurheilu, nettipokeri kuten Texas hold ´em (uusi villitys josta kaikki jauhaa) ja autot sketsisarjojen hokemat joita viljellään joka väliin. Itsekin kyllä hoen välillä Kummelin _legendaarisia_ heittoja ja muita mutta jos jutun taso jää sille, jään helposti porukan ulkopuolelle. Usein tuntuu että miesten välillä vuorovaikutus on hirvittävän yksioikoista pallottelua aivan kuin tenniksessä, ensin Ville lyö puheenvuoron itseltään pois sanomalla jotain lyhyesti johon Petri toteaa vielä lyhyemmin jotain ja sitten ollaan taas hiljaa pitkään.

      Olen varma että jos olisin syntynyt naiseksi, käytökseni koettaisiin normaalina koska naisille sallitaan lapsekkuus luonteessa ja eleissä ja puheliaisuus ja analyyttisyys. Miehen pitäisi olla eleissään hillitty, hidas ja "robottimainen".

      Viihdyn parhaiten 1-2 ihmisen seurassa kerrallaan... silloinkin niiden ihmisten täytyy olla persoonaltaan tietynlaisia ja sellaisia on vähän. Yleensä voisi sanoa että naisten kanssa viihdyn paremmin mutta heistä jotkut luulevatkin mua homoksi koska mun kanssa on niin helppo jutella ja koska mun puheenaiheet ei ole perinteisiä miesten puheenaiheita ja osaan ilmeisesti jutella "naisten jutuista" hieman paremmin kuin tyypilliset miehet, vaikka en niistä mitään tietäisikään. En silti ole mitenkään neitimäinen tai pukeudu neitimäisesti, ehkä se sukupuolineutraali kuvaa minuakin hyvin. Joskus tuntuu että nainen katsoo mua epäuskoisesti kuin kummitusta, "mikä toi mies oikein on lintu vai kala?"

      Vieraiden ihmisten seurassa väsyn melkoisen nopeasti paitsi jos olen humalassa, tosin ei sekään aina auta. Tai jos en väsykään aina niin ainakin tylsistyn ja turhaudun. Humalassa sitä omakin aivotoiminta tasaantuu apaattisen tasolle ja voi viettää sen yhden illan haahuillen ympäri paikkoja ja puhuen tyhjänpäiväisyyksiä. Usein seurvaana päivänä ihmettelee, miten sitä oikein jaksoi hillua siellä tylsässä yökerhossa niin kauan ja vastaushan löytyy alkoholista joka jostain syystä tekee pelkän istumisen yökerhossa mielenkiintoiseksi, ajantaju katoaa myös. Viihdyn petollisen hyvin yksin, mistä seuraa se etten tiedä mistä ihmeestä lähtisi uusia tuttavuuksia hakemaan, kun en edes viihdy ihmisten seurassa pitkiä aikoja.

      Jaa niin... isommissa kaupungeissa liikenteen melu ja suuret ihmismassat ahdistaa päivästä riippuen joko hieman tai paljon. Varsinkin jos on viettänyt pitkän ajan kotinurkilla jotka sijaitsee metsän reunalla ja sitten lähtee käymään keskustassa, niin se desibelimäärien ja hälinän lisääntyminen on usein ärsyttävää ja/tai ahdistavaa.

      Tuntuu että ei ole mitään yhteistä toisten ihmisten kanssa tai ainakin se seurassa oleminen on aikamoista tuskaa. Olen myös väsymykseen asti yrittänyt analysoida mikä minussa tekee sellaisen kuin olen. Onko vika minussa vai muissa vai molemmissa? Joskus ihmisten reaktio jotka eivät minua tunne on että he luulevat mun olevan ylimielinen, töykeä ja riitaahaastava. Johtuu varmasti siitä että kasvoni perusilme on aika tuima ja massaakin löytyy joten muhun liitetään heti aggressivisuus. Kun näytän ulkoisesti selvästi mieheltä mutta käytös on sukupuolineutraalia, nää kaksi asiaa on varmasti niin pahassa ristiriidassa keskenään että ymmärrän hyvin ettei ihmiset osaa sanoa musta olenko lintu, kala vai jotain siltä väliltä.

      • jotaintähänpitäskeksiiii

        mies -82 mene aspalstalle ja sieltä asperger osioon!

      • mies -82
        jotaintähänpitäskeksiiii kirjoitti:

        mies -82 mene aspalstalle ja sieltä asperger osioon!

        on... Tai jos onkin, niin pidän Aspergeria ja näitä muita diagnooseja vain turhina keksintöinä. Ihmisen mielikuvituksellahan ei ole rajaa ja nykyihmisen kun kun on pakko selittää ja lokeroida kaikki asiat tarkasti. ADHD:stakin jotkut sanovat että se on täysin keinotekoisesti keksitty diagnoosi ihmisille jotka vain ovat erilaisia. Sama kuin jos esim. yli 190-senttiset ihmiset diagnosoitaisiin "hujopeiksi". Sitten olisi niilläkin ihmisillä ihan virallisesti lääketieteellinen termi, olisivat "hujoppeja".

      • aspergerperkele
        mies -82 kirjoitti:

        on... Tai jos onkin, niin pidän Aspergeria ja näitä muita diagnooseja vain turhina keksintöinä. Ihmisen mielikuvituksellahan ei ole rajaa ja nykyihmisen kun kun on pakko selittää ja lokeroida kaikki asiat tarkasti. ADHD:stakin jotkut sanovat että se on täysin keinotekoisesti keksitty diagnoosi ihmisille jotka vain ovat erilaisia. Sama kuin jos esim. yli 190-senttiset ihmiset diagnosoitaisiin "hujopeiksi". Sitten olisi niilläkin ihmisillä ihan virallisesti lääketieteellinen termi, olisivat "hujoppeja".

        Tai jos onkin, niin pidän Aspergeria ja näitä muita diagnooseja vain turhina keksintöinä. Ihmisen mielikuvituksellahan ei ole rajaa ja nykyihmisen kun kun on pakko selittää ja lokeroida kaikki asiat tarkasti.
        Tulevaisuudessa esim aspergerlasten koulu kiusaamista voidaan vähentää kun tietoisuus lisääntyy. Aspergerlapsia nimittäin poikkeuksetta kiusataan kun he eivät hallitse sosiaalisia pelejä, käyttäytyvät muiden mielestä ylimielisesti, laukovat totuuksia...
        Myös autokoulu on assille yhtä tuskaa kun suunnistaminen tuottaa ongelmia ja ja liikenteessä tapahtuu koko ajan liikaa. Ja autokouluhan ei ole ihan ilmaista.
        Aspergerin elämä on aikamoista loukkausten sietämistä. Milloin olet laiska,milloin ylimieleinen, milloin unelmoija, yleistä on että haukutaan friikiksi, oudoksi, vammanen on aika yleinen, hidas, miks et sä koskaan sano mitään?, tajuuks toi mitään, saatana keskity!,

      • mies -82
        aspergerperkele kirjoitti:

        Tai jos onkin, niin pidän Aspergeria ja näitä muita diagnooseja vain turhina keksintöinä. Ihmisen mielikuvituksellahan ei ole rajaa ja nykyihmisen kun kun on pakko selittää ja lokeroida kaikki asiat tarkasti.
        Tulevaisuudessa esim aspergerlasten koulu kiusaamista voidaan vähentää kun tietoisuus lisääntyy. Aspergerlapsia nimittäin poikkeuksetta kiusataan kun he eivät hallitse sosiaalisia pelejä, käyttäytyvät muiden mielestä ylimielisesti, laukovat totuuksia...
        Myös autokoulu on assille yhtä tuskaa kun suunnistaminen tuottaa ongelmia ja ja liikenteessä tapahtuu koko ajan liikaa. Ja autokouluhan ei ole ihan ilmaista.
        Aspergerin elämä on aikamoista loukkausten sietämistä. Milloin olet laiska,milloin ylimieleinen, milloin unelmoija, yleistä on että haukutaan friikiksi, oudoksi, vammanen on aika yleinen, hidas, miks et sä koskaan sano mitään?, tajuuks toi mitään, saatana keskity!,

        aina ollut vaikeaa, armeijassa sen huomasin ensimmäistä kertaa kunnolla eli en millään muistanut yksinkertaisiakaan juttuja mut siihen vaikutti kyllä sekin että vihasin armeijassa oloa yli kaiken enkä edes yrittänyt seurata mitä touhuttiin. Jos mua jokin asia ei kiinnosta yhtään tai vaikka vaan puoliks, on turha odottaa että pystyisin keskittymään.

    • assikans

      "Olen huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että "kestän" muiden ihmisten seuraa vain tietyn ajan vuorokaudessa."
      "Olen aina inhonnut sellaisia suuria tapahtumia, joissa pitää jutella paljon erilaisten persoonien kanssa." "Ongelmani ei siis ole small talki:in osamattomuus, vaan tietynlainen pidättäytyvyys etenkin vieraiden ihmisten lähellä."
      "Nyt etenkin opiskeluaikana pitäisi osallistua erilaisiin tapahtumiin ja ehkä pidemmille retkillekin, mutta enhän minä jaksa sellaista sosiaalista "taakkaa" yhtä mittaa."


      "Pyrin olemaan aina kohtelias muille ihmisille ja en henkilökohtaisesti ymmärrä miten, jotkut ihmiset kehtaavat piikitellä toisiaan tai puhua epäkohteliaasti."
      "mutta toisinaan vaivun omaan maailmaani, vaikka keskustelu ympärilläni olisi yhä käynnissä."

      "Onko teillä muilla samanlaisia ongelmia vai olenko joku friikki?"
      Olet ASSI. Mars aspalstalle kyselemään aspergerista/muista neurologisista jutskista!

      • Etiäispesäke

        Ei siihen mitään aspergenia, autismia tai dysfasiaa ym. tarvita, jos ihminen on luonteeltaan pidättyväisempi.

        Maailman sivu on ollut erakkoja, joita on vituttanut muiden ihmisten seura.
        Nykyään vaan kaikki on niin medikaloisoitua, että ihan normaaleihin luonteenpiirteisiinkin pitää saada joku diagnoosi.

        Ei siinä ole mitään epänormaalia, jos tässä hullussa ja hulisevassa maailmassa haluaa olla hetken yksinkin.

      • aspergerperkule
        Etiäispesäke kirjoitti:

        Ei siihen mitään aspergenia, autismia tai dysfasiaa ym. tarvita, jos ihminen on luonteeltaan pidättyväisempi.

        Maailman sivu on ollut erakkoja, joita on vituttanut muiden ihmisten seura.
        Nykyään vaan kaikki on niin medikaloisoitua, että ihan normaaleihin luonteenpiirteisiinkin pitää saada joku diagnoosi.

        Ei siinä ole mitään epänormaalia, jos tässä hullussa ja hulisevassa maailmassa haluaa olla hetken yksinkin.

        Mä olen ollut viimoset 13 vuotta juttelemassa kaikenmaailman lähihoitajille,hoitajille ja lääkäreille ja vaikka mille näistä mun ongelmista. Sairauksina on ollu milloin vaikea masennus, milloin keskivaikea sitten lievä sen jälkeen paniikki häiriö, psykoosia on epäilty, skitsofreniaa ja lista jatkuu... Pari kuukautta sitten yks hoitaja sivulauseessa mainitsi aspergerin joka selittää mun ongelmat täysin.
        13 vuotta täysin turhaa keskustelua ja voit olla varma että mä en halua tällästä kohtaloa kenellekkään!
        Terveiset kouvolan seudun lanttumaakareille ja heidän ylisuurille palkoilleen.

        asperger=luuseri,työtön,armeijankäymätön,autokoulussaepäonnistunut,ei ystäviä,haukutaanhomoksvammaseks,pidetään outona,
        pidetään friikkinä,pidetään ylimieleisenä, täysin erakko, ei tytöystävää, ei puhu kellekkään...

      • Etiäispesäke
        aspergerperkule kirjoitti:

        Mä olen ollut viimoset 13 vuotta juttelemassa kaikenmaailman lähihoitajille,hoitajille ja lääkäreille ja vaikka mille näistä mun ongelmista. Sairauksina on ollu milloin vaikea masennus, milloin keskivaikea sitten lievä sen jälkeen paniikki häiriö, psykoosia on epäilty, skitsofreniaa ja lista jatkuu... Pari kuukautta sitten yks hoitaja sivulauseessa mainitsi aspergerin joka selittää mun ongelmat täysin.
        13 vuotta täysin turhaa keskustelua ja voit olla varma että mä en halua tällästä kohtaloa kenellekkään!
        Terveiset kouvolan seudun lanttumaakareille ja heidän ylisuurille palkoilleen.

        asperger=luuseri,työtön,armeijankäymätön,autokoulussaepäonnistunut,ei ystäviä,haukutaanhomoksvammaseks,pidetään outona,
        pidetään friikkinä,pidetään ylimieleisenä, täysin erakko, ei tytöystävää, ei puhu kellekkään...

        En väitä, että SINUN diagnoosisi olisi ollu huono juttu.

        Täällä netissä vaan on jos vaikka mitä konitohtoreita pähkäilemässä ja antamassa omia "asiantuntijan neuvojaan" tarkkoine diagnooseineen.

        On hyvä, että sairauksia tunnetaan paremmin, mutta jossakin menee raja.
        Kohta on niin, että jos jäät pieraisemisesta kiinni, niin sinulle diagnosoidaan joku ihan oma sairaus, koska käyttäydyt niin sopimattomasti muiden ihmisten aikana.

        Jossakin siis menee raja tai kohta me ollaan ihan jokainen jotakin aspergeneita tai muita vastaavia.

        Diagnoosit niille, joille ne kuuluvat ja tuovat apua jokapäiväiseen elämään.

      • assiperkele
        Etiäispesäke kirjoitti:

        En väitä, että SINUN diagnoosisi olisi ollu huono juttu.

        Täällä netissä vaan on jos vaikka mitä konitohtoreita pähkäilemässä ja antamassa omia "asiantuntijan neuvojaan" tarkkoine diagnooseineen.

        On hyvä, että sairauksia tunnetaan paremmin, mutta jossakin menee raja.
        Kohta on niin, että jos jäät pieraisemisesta kiinni, niin sinulle diagnosoidaan joku ihan oma sairaus, koska käyttäydyt niin sopimattomasti muiden ihmisten aikana.

        Jossakin siis menee raja tai kohta me ollaan ihan jokainen jotakin aspergeneita tai muita vastaavia.

        Diagnoosit niille, joille ne kuuluvat ja tuovat apua jokapäiväiseen elämään.

        "Täällä netissä vaan on jos vaikka mitä konitohtoreita pähkäilemässä ja antamassa omia "asiantuntijan neuvojaan" tarkkoine diagnooseineen."
        "Terveydenhuollonammattilaisillakin" on kyllä todella tarkat diagnoosit. Sen olen tosiaankin huomannut tän 13 vuoden aikana.=P

        "On hyvä, että sairauksia tunnetaan paremmin, mutta jossakin menee raja."
        "Jossakin siis menee raja tai kohta me ollaan ihan jokainen jotakin aspergeneita tai muita vastaavia."
        Tää oli hyvä. Raja menee joo vissiin siinä kun ei tiedetä yhtään mitään mistään oireyhtymistä/sairauksista. =) Ja aspergereitahan on ihan helkutisti (varsinkin niitä joilla on oikea diagnoosi) =P

        Kyllä mä ainakin häpeäisin jos olisin suomalainen lääkäri, hoitaja, terveydenhuollonammattilainen.

      • aspergerperkele
        Etiäispesäke kirjoitti:

        En väitä, että SINUN diagnoosisi olisi ollu huono juttu.

        Täällä netissä vaan on jos vaikka mitä konitohtoreita pähkäilemässä ja antamassa omia "asiantuntijan neuvojaan" tarkkoine diagnooseineen.

        On hyvä, että sairauksia tunnetaan paremmin, mutta jossakin menee raja.
        Kohta on niin, että jos jäät pieraisemisesta kiinni, niin sinulle diagnosoidaan joku ihan oma sairaus, koska käyttäydyt niin sopimattomasti muiden ihmisten aikana.

        Jossakin siis menee raja tai kohta me ollaan ihan jokainen jotakin aspergeneita tai muita vastaavia.

        Diagnoosit niille, joille ne kuuluvat ja tuovat apua jokapäiväiseen elämään.

        "Täällä netissä vaan on jos vaikka mitä konitohtoreita pähkäilemässä ja antamassa omia "asiantuntijan neuvojaan" tarkkoine diagnooseineen."
        Siis mä en todellakaan ole mikään konitohtori vaan tavallinen tallaaja jota vaan yksinkertaisesti vi***taa kun vuosia mietti omia ongelmiaan ihan väärällä tavalla. Muiden teksteistä tunnistan hyvin itseni: sosiaaliset tilanteet väsyttää jotenkin oudosti, ainoastaan lähimpien sukulaisten juhliin menen mutta en todellakaan siitä nauti. Ryhmätyöt ja esitelmät aivan hirveitä. Ihmisiin tutustuminen on todella vaivalloista ja kestää todella pitkään. Lukio kavereihin tutustuminen kesti puolvuotta/vuoden. =P
        Silmiin en voi katsoa ketään...

      • Lähes normaali
        aspergerperkele kirjoitti:

        "Täällä netissä vaan on jos vaikka mitä konitohtoreita pähkäilemässä ja antamassa omia "asiantuntijan neuvojaan" tarkkoine diagnooseineen."
        Siis mä en todellakaan ole mikään konitohtori vaan tavallinen tallaaja jota vaan yksinkertaisesti vi***taa kun vuosia mietti omia ongelmiaan ihan väärällä tavalla. Muiden teksteistä tunnistan hyvin itseni: sosiaaliset tilanteet väsyttää jotenkin oudosti, ainoastaan lähimpien sukulaisten juhliin menen mutta en todellakaan siitä nauti. Ryhmätyöt ja esitelmät aivan hirveitä. Ihmisiin tutustuminen on todella vaivalloista ja kestää todella pitkään. Lukio kavereihin tutustuminen kesti puolvuotta/vuoden. =P
        Silmiin en voi katsoa ketään...

        http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8448443/39830829

      • aspergerperskele
        Etiäispesäke kirjoitti:

        En väitä, että SINUN diagnoosisi olisi ollu huono juttu.

        Täällä netissä vaan on jos vaikka mitä konitohtoreita pähkäilemässä ja antamassa omia "asiantuntijan neuvojaan" tarkkoine diagnooseineen.

        On hyvä, että sairauksia tunnetaan paremmin, mutta jossakin menee raja.
        Kohta on niin, että jos jäät pieraisemisesta kiinni, niin sinulle diagnosoidaan joku ihan oma sairaus, koska käyttäydyt niin sopimattomasti muiden ihmisten aikana.

        Jossakin siis menee raja tai kohta me ollaan ihan jokainen jotakin aspergeneita tai muita vastaavia.

        Diagnoosit niille, joille ne kuuluvat ja tuovat apua jokapäiväiseen elämään.

        "On hyvä, että sairauksia tunnetaan paremmin, mutta jossakin menee raja."

        "Aspergerin oireyhtymä eli Aspergerin syndrooma on autismin kirjoon eli spektriin kuuluva synnynnäinen neurologinen poikkeavuus joka aiheuttaa ongelmia lähinnä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Aspergerin oireyhtymään voi liittyä haastavaa käyttäytymistä, sisäänpäin kääntyneisyyttä tai yksin viihtymistä."

    • sadsadaafdsfds

      Kaikkien yksinäisten susien kannattais tehdä joku netin asperger-testeistä.
      Tollasia kysymyksiä löytyy yhdestä testistä:

      "Lapsena olin harvinaisen rauhallinen ja hiljainen."
      "Keskustelutilanteessa minun on vaikea katsoa ihmisiä silmiin. "
      "Jään mieluummin kotiin kuin lähden juhliin. "
      "Olen yksinäinen susi, en kuulu porukkaan. "

      • Etiäispesäke

        Lukitsitko aikaisempia kirjoituksia vähän tarkemmin?

      • aspergerperkele
        Etiäispesäke kirjoitti:

        Lukitsitko aikaisempia kirjoituksia vähän tarkemmin?

        "Lukitsitko aikaisempia kirjoituksia vähän tarkemmin? "
        Mihinkäs viesteihin pitäis tutustua?

      • huh uh huijaa
        aspergerperkele kirjoitti:

        "Lukitsitko aikaisempia kirjoituksia vähän tarkemmin? "
        Mihinkäs viesteihin pitäis tutustua?

        että voisitte jo pikku hiljaa keksiä uuden "taudin"

      • Lady Leo
        huh uh huijaa kirjoitti:

        että voisitte jo pikku hiljaa keksiä uuden "taudin"

        No jopas sain 120pistettä tuosta testistä ;)

      • Lähes normaali
        Lady Leo kirjoitti:

        No jopas sain 120pistettä tuosta testistä ;)

        Kokeilin seuraavaa nettitestiä, josta tällainen tulos:

        "Käytit testin tekemiseen 7 minuuttia 11 sekuntia ja testipistemääräsi on 130 eli sinulla on todennäköisesti Aspergerin syndrooma.

        Asperger testin tulos vaihtelee asteikolla 53 - 159 ja vastausten keskiarvo on tällä hetkellä 98. Tämä testi ei riitä lääketieteellisen diagnoosin tekemiseen!
        "
        http://xestia.net/testit/asperger.php

      • Lady Leo
        Lähes normaali kirjoitti:

        Kokeilin seuraavaa nettitestiä, josta tällainen tulos:

        "Käytit testin tekemiseen 7 minuuttia 11 sekuntia ja testipistemääräsi on 130 eli sinulla on todennäköisesti Aspergerin syndrooma.

        Asperger testin tulos vaihtelee asteikolla 53 - 159 ja vastausten keskiarvo on tällä hetkellä 98. Tämä testi ei riitä lääketieteellisen diagnoosin tekemiseen!
        "
        http://xestia.net/testit/asperger.php

        Tulokseksi sain:

        Käytit testin tekemiseen 11 minuuttia 49 sekuntia ja testipistemääräsi on 133 eli sinulla on todennäköisesti Aspergerin syndrooma.

      • Lähes normaali
        Lady Leo kirjoitti:

        Tulokseksi sain:

        Käytit testin tekemiseen 11 minuuttia 49 sekuntia ja testipistemääräsi on 133 eli sinulla on todennäköisesti Aspergerin syndrooma.

        Olen siis kolme pistettä normaalimpi kuin sinä.. :D

    • mies -82

      olla sellainen outo erakko joka ei kuitenkaan ole täysin erakko. Kirjoitin useamman viestin jo aiemmin tähän ketjuun samalla nimimerkillä, kannattaa lukaista ainakin se ensimmäinen jossa ruodin tätä omaa tilannettani.

      Se tunne joka tulee aina välillä kun alkaa ajatella omaa suhdettaan kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin, en tarkoita vain tuttuja vaan kaikkia jotka tulee kaupungilla vastaan. En osaa sitä sen paremmin kuvailla kuin että tunnen olevani kuin autiolla saarella jonne ei kenelläkään ole pääsyä vaikka välillä toivoo että olisikin. On myös kummallista miten aina kenen tahana ihmisen läheisyydessä oli se tuttu ihminen tai Siwan kassa, unohdan välittömästi oman eristyneisyyteni ja minulle tulee valheellisesti "sosiaalinen" olo, mutta heti sillä sekunnilla kun menen takaisin kotiin ja suljen oven perässä, se tunne kuin olisi autiolla saarella palaa heti takaisin pintaan.

    • myslizard

      Mie tulen ite kans hyvin toimeen ihmisten kanssa ku pääsee kiinni asiaan, mutta toisaalta tuntuu vähä siltä et kukaa ei jaksa kuunnella, et kukaa ei jaksa ottaa tosissaa meikäläisen mielipiteitä. Kaikki jutut käännetää aina nurinkurin ja sitä kautta meikäläisen itsetuntoa yritetään vahingoittaa.

      Itse olen parikymppinen kotkalaine, joka haluaa tutustua uusiin ihmisiin mutta tosta syystä se on vähä vaikeaa. en tiedä mistä kaikki johtuu

    • susaliineliitta

      Aion mennä ihan virallisiin neurologisiin tutkimuksiin, jossa seulotaan mm. tuo mahdollinen AS. Olen jo pitkään tiennyt olevani jollain lailla erilainen ja viihtyväni siksi yksin. Eihän tuo AS ole poissuljettuvaihtoehto, mutta edelleen sosiaalinen sokeus on vieras käsite itselleni. Kuitenkin selvästi huomaan jos ympäristössä joku muu ei osaa käyttäytyä tilanteen edellyttämällä tavalla tai laukoo tyhmyyksiä. Tietysti tietoisuuteni oikeasta käyttäytymisestä voi olla vain osa järkevää ajattelua.

      Voin yhtyä mies -82:n näkemyksiin monissa kohdissa. Mm. suorapuheisuus, vaikeus katsoa keskustelukumppania silmiin, asian vaihtaminen, max. 1-2 keskustelukumppania, käytöksen "normalisoituminen" humalassa jne.

      • mies -82

        Mulle on pari kertaa sanottu että mulla on paha tapa jaaritella.. siis jään asiaan kiinni.. ja totta puhuen olen tiedostanut sen ja nykyään yritän vähentää sitä koska ymmärrän että se voi olla todella ärsyttävää. Jaaritteluni johtuu kahdesta asiasta. Eka syy: olen aika paha moottoriturpa eli puhun usein pitkiä ja monimutkaisia lauseita oli puheen aiheena mikä vaan, enkä tee sitä tietoisesti. En vain osaa puhua töksähtelevästi ja lyhyesti. Toinen syy jaaritteluun: Usein tuntuu ettei mulla ole yhteistä puheenaihetta toisen kanssa ja sen vuoksi yritän välttää kiusallista hiljaisuutta keksimällä vaikka tikusta asiaa. Ehkä myös se että olen aika haahuileva ja päämäärätön ihminen, vaikuttaa siihen eli mulle usein päivät "valuu hukkaan" kuten siinä yhdessä suomalaisessa laulussa. Eli helposti silloin kun mulla on tylsä ja masentava vaihe menossa, helposti jaarittelen ja jauhan tyhjää.

        Huomannu myös että kiinnitän sellaisiin juttuihin huomiota joihin muut ei kiinnitä ja myös kommentoin niitä tai keksin huumoria asioista joille muut ei välttämättä naura... myönteistäkin tästä silti löytyy: usein tuntuu että löydän arkisista ja mitättömistä asioista hauskoja puolia joille seurassa olevat ihmiset nauravat. En sitten ole varma mikseivät he itse tuo näitä asioita esille, jos ne ovat heidän mielestään hauskoja. Kai siihen on kaksi vaihtoehtoa: He eivät itse osaa nähdä asiaa hauskana ennenkuin joku toinen esittää sen sellaisena tai sitten he eivät vain jaksa ottaa asiaa esille... veikkaisin että yleensä syy on ensin mainittu.

      • susaliineliitta
        mies -82 kirjoitti:

        Mulle on pari kertaa sanottu että mulla on paha tapa jaaritella.. siis jään asiaan kiinni.. ja totta puhuen olen tiedostanut sen ja nykyään yritän vähentää sitä koska ymmärrän että se voi olla todella ärsyttävää. Jaaritteluni johtuu kahdesta asiasta. Eka syy: olen aika paha moottoriturpa eli puhun usein pitkiä ja monimutkaisia lauseita oli puheen aiheena mikä vaan, enkä tee sitä tietoisesti. En vain osaa puhua töksähtelevästi ja lyhyesti. Toinen syy jaaritteluun: Usein tuntuu ettei mulla ole yhteistä puheenaihetta toisen kanssa ja sen vuoksi yritän välttää kiusallista hiljaisuutta keksimällä vaikka tikusta asiaa. Ehkä myös se että olen aika haahuileva ja päämäärätön ihminen, vaikuttaa siihen eli mulle usein päivät "valuu hukkaan" kuten siinä yhdessä suomalaisessa laulussa. Eli helposti silloin kun mulla on tylsä ja masentava vaihe menossa, helposti jaarittelen ja jauhan tyhjää.

        Huomannu myös että kiinnitän sellaisiin juttuihin huomiota joihin muut ei kiinnitä ja myös kommentoin niitä tai keksin huumoria asioista joille muut ei välttämättä naura... myönteistäkin tästä silti löytyy: usein tuntuu että löydän arkisista ja mitättömistä asioista hauskoja puolia joille seurassa olevat ihmiset nauravat. En sitten ole varma mikseivät he itse tuo näitä asioita esille, jos ne ovat heidän mielestään hauskoja. Kai siihen on kaksi vaihtoehtoa: He eivät itse osaa nähdä asiaa hauskana ennenkuin joku toinen esittää sen sellaisena tai sitten he eivät vain jaksa ottaa asiaa esille... veikkaisin että yleensä syy on ensin mainittu.

        Niin no jos olen vauhdissa niin voin alkaa jaarittelemaan. Kuitenkin tiedostan kuinka rasittavaa se voi olla toisesta ihmisestä, joten yritän välttää sitä. Enemmänkin tuo kiinnittäminen eri asioihin kuin muut on tutumpaa. Ja toisaalta en kiinnitä huomiota asioihin huomiota, jotka kaikki muut pongaavat automaattisesti.

        Hallitsen hyvin tilannekomiikan. Minulle usein nauretaan, koska teen usein hauskoja johtopäätöksiä tilanteista tai käytän muuten vain hauskasti sanastoa. Usein nimeän esineitä ja asioita uudestaan, koska nimien muistaminen on minulle yhtä tuskaa. Minulle on saatettu kertoa joku paikan nimi moneen kertaan ja unohdan sen silti. Joskus minua harmittaa tuo jatkuva unohtaminen, koska toisesta ihmisestä se voi olla ärsyttävää tai jopa loukkaavaa.

        Olen joskus sanonut, että olen hyvä tuhlaamaan aikaa. En siis saa aikaiseksi yhtään mitään. Minulla on paljon hyviä visioita, mutta en koskaan suorita noita visioita loppuun. Toivon, että saisin käytettyä energiani paremmin, mutta aina epäonnistun olemaan järjestelmällinen. Väitetään, että naiset kykenevät tekemään montaa asiaa yhtäaikaa. Jos tuo on totta niin olen sitten ilmeisesti mies:)

        Ehkä tuon mielen epäjärjestälmällisyyden takia pidän, että ulkoisesti asiat ovat kunnossa. Siivoan ja järjestelen jatkuvasti kotiani. Vaatteiden pitää sopia toisiinsa. Minusta on suorastaan raiskaus ympäristöä kohtaan pukea lämmintä ja kylmää sävyä yhtäaikaan päälle tai edes sisustaa asuntonsa molemmilla sävyillä. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, että onko sinulla hyvä värisilmä?

    • KanervaLiitikäinen

      nO VOI RISTUKSE VITTU MOON KÄNNISSÄ!!!!! AUTTAKAA JOKU

    • Lulleerooh

      Olen itse kans yksinäinen susi.
      Mutta oisihan se kiva jos ois joku kelle jutella.minua on syrjitty lapsesta asti tähän ikään asti oon 27 vuotias en mikään missinkokoinen pyöreyttä on. Oon ite tosi yksinäinen muutamat ottaa vain sillon yhteyttä kun ne tarvii jotain..
      Mutta muuten vietän päivät yksin.... Ja illat sosiaalisiin paikkoihin en mielellään mene ellei oo pakko

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      109
      2820

    2. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      30
      2385

    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      21
      2320

    4. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      104
      1930

    5. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      114
      1620

    6. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      169
      1341

    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      284
      1169

    8. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      71
      1024

    9. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      80
      1024

    10. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      243
      979
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt