Huomaan että jäin TAAS rannalle asuntojunasta. Maksan siis toisetkin kymmenen vuotta vuokraa, tai ei se vuokraa ole vaan vuokraisännän asuntolainaa. Miksi minä sitä maksan, vaikka en saa edes taulua seinään ripustaa tai kutsua naista yökylään (eipä sillä että vuokralaisena muutenkaan naista saisin). Aika epäreilu asetelma, vihaan teitä rikkaat ja kauniit omistusasujat.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/10/26371
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/10/26371
Vastaukset 5
Vanhimmat
"jäädä junasta" jos kerta hinnat nousevat jatkuvasti:) Silloinhan on aina hyvä hetki ostaa. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa käy.
Kun hinnat laskevat, ei vuokraloinen voi ostaa, kun ei uppoavaan laivaan kannata rahoja laittaa.
Kun hinnat nousevat, ei tuhnu voi ostaa, kun aiemmin olisi saanut halvemmalla ja nyt pitää odottaa, että saa taas yhtä halvalla.
Jos hinnat eivät muutu, niin silloinkaan ei voi ostaa, koska hinnat saattavat vielä laskea... pitää odottaa nousua, että tietää, että oltiin varmasti pohjalla, mut sitten ei taas voi ostaa ennen kuin ollaan pohjalla uudestaan ja sitten pitää taas odottaa nousua, että tietää, että se varmasti on pohja eikä laske lisää.
Tai sitten kyse on vain siitä, ettei persaukisilla ole rahaa, mutta tätä ei kehdata tunnustaa -> pitää selitellä.
Nauttii tyhmän muulin taistelusta. Vertapierren kirppisfillarila maksanut 70-luvun neukukuutiota. Puolet maksamatta. Nyt, joko tonni neliö saneeraus, tai purku. En sääli.
"Kun hinnat laskevat, ei vuokraloinen voi ostaa, kun ei uppoavaan laivaan kannata rahoja laittaa. Kun hinnat nousevat, ei tuhnu voi ostaa, kun aiemmin olisi saanut halvemmalla ja nyt pitää odottaa, että saa taas yhtä halvalla.
Jos hinnat eivät muutu, niin silloinkaan ei voi ostaa, koska hinnat saattavat vielä laskea... pitää odottaa nousua, että tietää, että oltiin varmasti pohjalla, mut sitten ei taas voi ostaa ennen kuin ollaan pohjalla uudestaan ja sitten pitää taas odottaa nousua, että tietää, että se varmasti on pohja eikä laske lisää."
Väittäisin että tässä asianlaita on kiteytetty juuri niin hyvin kuin sen muutamalla lauseella vain on mahdollista. Eli kyllä tuffen asunnonhankin lähtökohtaisesti on melko mahdoton projekti vaikka maksukykyä esim. lotosta joskus siunaantuisikin.
tiedän erään joka jätti kaikki mahdollisuudet käyttämättä edullisen asunnon ostossa. Tapasin vaimoni -95. Sekä hän että minä jäätiin työttömiksi laman aikana. Vaimoni päätti yli 3-kymppisenä opiskella uutta ammattia(juristi).
Minä pääsin kyllä töihin mutta ulos otto painoi päällä(opintolaina. Vaimoni asui tavattuamme soluasunnossa ydinkeskustassa yksityiseltä vuokrattuna. Eräs vaimoni kämppäkaveri oli jo muutama vuosi aikaisemmin valmistunut yliopistolta ja oli kohtuupalkkanen vakituinen työ. Vaikka jossain vaiheessa kehoitin hankkimaan omaa niin hän perusteli että kun vuokra oli niin alhainen kuin 100 eur/kk. Ja muutenkin jättilainan ottaminen oli pelottavaa ja liia suuri riski.
No meille tuli 2001 perheenlisäystä ja ainoa vaihtoehto oli oman ostaminen, siis asuinkulujen puolesta. Vaimokin aloittanut työt ja minulla taas lainansaantimahdollisuus. Otimme rivaria varten mummon millin lainaa mistä vaimoni ex-kämppis kauhisteli. No 2002 se soluasunto meni myyntiin ja hänen oli pakko muuttaa. Yritin neuvoa että vapaiden markinoiden vuokrataso oli sen verran korkea että oman ostaminen olisi halvempaa.
No tälläkin kertaa hän kauhisteli lainanottoa ja taisi olla ensimmänen kerta kun joku mainitsi minulle ikilainasta.
Ei auttanut vaikka tein laskelmia hänelle. Hän muutti Espoosen vuokralle joka oli muistaakseni 5-600 eur/kk kaksiosta. Tätä vuokraa hän sitten maksoi seuraavat 5-6 vuotta kunnes jotain ihmeellistä tapahtui. Hän meni pari vuotta sitten täytettyään 43 v. varamaan uudiskohde kaksion Helsingin muistaakseni Alppilasta. Eli silloin kuin hinnat oli aivan tapissa.
Jotain mitä vaimoni kanssa emme ole ymmärtäneet. Me kun halusimme 90-luvulla ostaa oman emme pystyneet olosuhteista johtuen. Vaimoni kaverilla olisi ollut kaikki mahdollisuudet ostaa kohtuuhinnalla laman jälkeen asuntoa mutta ei halunnut. Hän olisi saannut 15 vuotta sitten yli puolet halvemmalla ja velaton tänä päivänä.
Oliko vaimoni kaverille sitten jäännyt huippusäästöt näitten vuosien aikana. No valitettavasti ei. Tämä ikisinkku eleilee kyllä nuukasti mutta parit paheet on. Tykkää 4-6 kertaa vuodessa matkustaa ulkomaille. Kyse ei ole mistää pakettimatkoista vaan aika kalliita ne hänen reissunsa ovat. Toinen pahe on intohimoisuus kenkiin. Ostelee jatkuvasti kalliita ja arvokkaita kenkiä. Kävimme muutama vuosi sitten hänen vuokrakämpässä ja lähikenkä kauppiskin olisi ollut kateellinen. Laatikoissa käyttämättömiä kenkiä kasoittain.
No toki hänellä oli kohtuulliset säästöt kun otti asuntolainan. Toki pidän edelleen hänen asuntohankintansa järkevänä mutta kun tietää taustan niin ei aina voi ymmärtää...