Nuorelle miehelle seksihän saattaa tunnetusti olla kaikki kaikessa. Mutta miten käykään kun eka kerta naisen kanssa ei olekaan niin uskomaton mitä kuvitteli, esim. suorituspaineiden takia, tai seksi muuten ei ollutkaan jotain aivan jumalaista, paitsi silloin kun oikein kunnolla otetaan esileikkiä ja parhaimmassa tapauksessa lauetaan tyttöystävän kanssa samaan aikaan. Ou jee.
Ajatteleva ja kokematon nuori, kuten minä, voi tällaisessa tilanteessa löytää itsensä, varsinkin jos näitä palstoja lukee, itsensä hyvin kummallisesta ja ahdistavasta tilanteesta: olenko homo vai bi, kun seksi ei ollutkaan se maailman asia? Pitäisikö sitä muka nyt koittaa edetä miesten kanssa, niin kuin monet täällä neuvovat? Hä? Mitä helvettiä, mähän olen ollut varma hetero koko tähänastisen elämäni?
Ja tällaisen ajatuksen kun päästää mieleensä niin siitä ei sitten ihan helposti irtaudutakaan - seksin ajattelu saman sukupuolen kanssa lisääntyy, mutta miellyttäväksi tällaiset ajatukset eivät missään vaiheessa muutu. Olenko sittenko homo, joka ei osaa vain hyväksyä itseään? Olenko kaapissa, mutta en vain osaa tunnistaa taikka tunnustaa sitä itselleni? Aivan älyttömiä ajatuksia, mutta minkäs teet kun et niistä irti pääse.
Tätä samaa rumbaa on kohta jatkunut jo vuoden, välillä menee paremmin ja välillä huonommin (lue: välillä vähemmän masentuneena ja välillä enemmän masentuneena). Itsetyydyttäminen on jäänyt käytännössä kokonaan pois, mitä nyt (heteroseksuaalisissa) unissa joskus laukeaa. Aamuerektiot ovat löysähköjä. Koko ajan lisäksi miettii, että paljonko sitä seksiä nyt pitäisi tässä ensimmäisessä kunnon suhteessa nyt olla, ja onko homoa, jos ei pane/yritä panna naistaan aina kun nainen haluaa, vaikka itse ei juuri nyt ole sillä tuulella.
Eniten kuitenkin ehkä vituttaa se, että aikaisemmat miespuoliset kaverini ovat jääneet selvästi vähemmälle, sillä en mahdollisten ajatusteni takia oikein viihdy enää heidän seurassaan, ja jos joskus huomaan itseni ajattelevan vaikka, että hei nyt olisi kiva lähteä jätkäporukalla vaikka iltaa viettämään tai saunaan niin joku minussa, ikään kuin refleksinomaisesti, tuo samantien mieleen ajatuksen, että jaahas, haluatkin ehkä vähän katsella jätkien munia tai katsoa mihin ilta kuljettaa. Mitä helvettiä?
Tällaiset ajatukset vainoavat minua, toisinaan niiden älyttömyys naurattaa, mutta oikeasti tässä alkaa vähitellen mennä hermo. Vielä ei ole työkyky suuremmin kärsinyt, unettomuus on kuitenkin vähitellen lisääntymässä ja on sanomattakin selvää, että koko ajan on aika paha olla.
Olenkohan minä tulossa hulluksi (vai homoksi, anteeksi nyt vain te identiteettinne tietävät)?
Ajatteleva ja kokematon nuori, kuten minä, voi tällaisessa tilanteessa löytää itsensä, varsinkin jos näitä palstoja lukee, itsensä hyvin kummallisesta ja ahdistavasta tilanteesta: olenko homo vai bi, kun seksi ei ollutkaan se maailman asia? Pitäisikö sitä muka nyt koittaa edetä miesten kanssa, niin kuin monet täällä neuvovat? Hä? Mitä helvettiä, mähän olen ollut varma hetero koko tähänastisen elämäni?
Ja tällaisen ajatuksen kun päästää mieleensä niin siitä ei sitten ihan helposti irtaudutakaan - seksin ajattelu saman sukupuolen kanssa lisääntyy, mutta miellyttäväksi tällaiset ajatukset eivät missään vaiheessa muutu. Olenko sittenko homo, joka ei osaa vain hyväksyä itseään? Olenko kaapissa, mutta en vain osaa tunnistaa taikka tunnustaa sitä itselleni? Aivan älyttömiä ajatuksia, mutta minkäs teet kun et niistä irti pääse.
Tätä samaa rumbaa on kohta jatkunut jo vuoden, välillä menee paremmin ja välillä huonommin (lue: välillä vähemmän masentuneena ja välillä enemmän masentuneena). Itsetyydyttäminen on jäänyt käytännössä kokonaan pois, mitä nyt (heteroseksuaalisissa) unissa joskus laukeaa. Aamuerektiot ovat löysähköjä. Koko ajan lisäksi miettii, että paljonko sitä seksiä nyt pitäisi tässä ensimmäisessä kunnon suhteessa nyt olla, ja onko homoa, jos ei pane/yritä panna naistaan aina kun nainen haluaa, vaikka itse ei juuri nyt ole sillä tuulella.
Eniten kuitenkin ehkä vituttaa se, että aikaisemmat miespuoliset kaverini ovat jääneet selvästi vähemmälle, sillä en mahdollisten ajatusteni takia oikein viihdy enää heidän seurassaan, ja jos joskus huomaan itseni ajattelevan vaikka, että hei nyt olisi kiva lähteä jätkäporukalla vaikka iltaa viettämään tai saunaan niin joku minussa, ikään kuin refleksinomaisesti, tuo samantien mieleen ajatuksen, että jaahas, haluatkin ehkä vähän katsella jätkien munia tai katsoa mihin ilta kuljettaa. Mitä helvettiä?
Tällaiset ajatukset vainoavat minua, toisinaan niiden älyttömyys naurattaa, mutta oikeasti tässä alkaa vähitellen mennä hermo. Vielä ei ole työkyky suuremmin kärsinyt, unettomuus on kuitenkin vähitellen lisääntymässä ja on sanomattakin selvää, että koko ajan on aika paha olla.
Olenkohan minä tulossa hulluksi (vai homoksi, anteeksi nyt vain te identiteettinne tietävät)?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kulttuurimme on aika seksikeskeinen, mutta mieltymykset ovat yksilöllisiä. On täysin mahdollista, että vain haluat seksiä tavallista vähemmän tai vähemmän kuin kuvittelet tavalliseksi. Korvaani särähtää, että olet ajoittain masentunut. Sekin voi viedä potkun seksistä ja konkreettisesti myös erektioista. Oletko harkinnut mielenterveysammattilaiselle puhumista?
Jos ajatus seksistä miehen kanssa on alkanut tuntua pakonomaisen kiinnostavalta, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ja nettikontaktien aikana se on helppoa. Toisaalta, oharit ovat yleisiä ja netin kautta löytyvä pikaseksi ei välttämättä ole järin tasokasta. Kuuluuko tuttavapiiriisi ketään, jonka tietäisit biseksuaaliksi ja jonka kanssa voisit kuvitella kokeilevasi? Tai jotakuta muuten riittävän vapaamielistä kokeilemaan itsekin?
Ennen tuota kannattaisi kuitenkin ehkä miettiä miksi ajatus ahdistaa.
Kyse taitaa omalla kohdallani olla aika lailla omien fyysisten rajojen ja samalla omien seksuaalisten halujen etsimisestä. Jos suoraan sanotaan, niin vapaapäivinä olisin mieluiten koko ajan lerssi pystyssä valmiina toimintaan, mutta todellisuudessahan aika harvojen kohdalla on varmaan näin. Hienointa ovat omasta mielestäni hellät hetket ennen toimintaa, omien suorituspaineiden muuttuminen erektioksi, pitkäkestoinen rakastelu ja samanaikainen laukeaminen.
Suorituspaineet konkretisoituvat useimmiten silloin kun alkaa ajattelemaan, että tänään voisi olla illalla mukava vähän touhuta, mutta aloitteen tekeminen muualla kuin sängyssä, esim puheeksi ottamalla (että hei mitä jos ei tänään mentäisi ihan heti nukkumaan), on vaikeaa, sillä siinä sitä vasta tekee itse itselle aikamoiset suorituspaineet.
Pakonomaisesti ajattelemaan sanoisin, ei pakonomaisesti kiinnostamaan. Kuten sanottu, ajatukset eivät missään vaiheessa ole tuntuneet miellyttäviltä, päinvastoin, ja masennus on johtunut nimenomaan näistä ajatuksista. Ikinä en ole tuntenut runkatessa pornon kanssa mitään vetoa miehen sukupuolielimiin ja homopornon katselu tuntuu niin kuvottavalta, että siihen en ole koskaan kyennyt, enkä halua kyetä. Miehet voivat kyllä olla mielestäni komeita ja hyvännäköisiä, ja vartaloltaan jopa seksikkäitä, mutta tällaiset ajatukset eivät kai tee kenestäkään homoa. Kyse on enemminkin faktojen tunnustamisesta; naiset ainakin kehuvat toisiaan kauniiksi ja seksikkäiksi.
Kai asia on sitten vain yksinkertaisesti niin, että sitä on keksinyt sen pahimman mahdollisen syyn omiin suorituspaineisiin ja järkyttynyt tästä syystä niin paljon, ettei pääse sen pohdiskelusta irti. Ajatus ahdistaa luonnollisesti sen vuoksi, että jos epäilys osoittautuu oikeaksi, menettää kaiken sen mistä on aina haaveillut: vaimo, lapset ja onnellinen perhe-elämä.
Kiitos ja anteeksi tästä! Tämä helpotti taas jonkin verran.
Olen kärsinyt samoista ajatuksista kuin sinä kohta 4 vuotta.
Voitaisiin vaihtaa ajatuksia.
Musta tuntuu, että mä tulen olemaan niitä, jotka ei koskaan tiedä mitä tulee olemaan. Tuntuisi aivan idioottimaiselta lähteä tässä nyt jotain homoidentiteettiä kehittämään erektiohäiriöiden takia, vaikka toisaalta kun näitä ajatuksia vaan jauhaa edestakaisin niin en enää tosiaankaan tiedä miten suhtautua: tuntuu kuin nämä pakonomaiset ajatukset ja oma luonto taistelisi koko ajan toisiaan vastaan. Eikä mistään tulee enää mitään. Masentaa ja vituttaa.
Ajatusten tasolla taidan juuri nyt olla bi, mutta huominen voikin sitten olla jo ihan toinen juttu.
Nettien keskustelupalstat ovat muodostuneet elämäkseni ja päivästä toiseen luen kauhulla tarinoita siitä kuinka joku on "löytänyt" itsensä uudelleen, vaikka on elänyt koko elämänsä heterosuhteessa. Tai siitä kuinka oma poikaystävä (juuri erektiohäiriöistä kärsivä) on kertonut kullallensa olevansa sittenkin bi, ja muuttunutkin lopulta umpihomoksi. Aivan järkyttävää! Mihin tämä maailma on menossa, olemmeko me kaikki miehet homoja?
Tänään koitin ekan kerran runkata homopornon avulla, mutta tuli vaan niin oksettava olo siitä, että ei kiinnostanut - toisaalta, runkkaaminen viime vuoden aikana nyt on muutenkin ollut vähän hankalampaa. Yksin oleminen ahdistaa ja koko ajan kaipaa omaa rakasta vierelleen. Heteropornon katselu ei myöskään tunnu enää samalta: ei tuo ole sitä seksiä, jota minä haluan harrastaa, minä haluan rakastella, koskea, tuntea, jne. ja parhaat kiksit tulevatkin siitä oman kullan ajattelusta...
Mistään ei myöskään tunnu löytyvän näitä samantapaisia kokemuksia, vaan tuntuu että kaikki ovat joko pienestä pitäen olleet kiinnostuneita molemmista sukupuolista, tunteneet mielihyvää homoeroottisista ajatuksista, tms.
laitas nyt maili osoite. ei viitsi näistä jutella suomi24:ssa.
Vielä aiheesta, lukaseppa
http://www.brainphysics.com/yourenotgay.php
Meitä on muitakin.
Itse olen eronnut tyttöystävästä ja rakastunut uudelleen toiseen naiseen, vaikka näitä ajatuksia on kokoajan pyörinyt päässä.
Olisi kyllä siisti vaihtaa ajatuksia jossain muualla kuin täällä suomi24:ssa. Laita se maili.
Ihan hauska linkki.
Valitettavasti en halua puhua näistä ajatuksista henkilökohtaisemmin. Minua rauhoittaa jo senkin tietäminen, että meitä tosiaan on muitakin (ks. esim. tuolta suuntautumisesta http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaaliterveysklinikan_nettipa/miehet/?SINGLE_EMBED=27445&E=27445&EVIEW=list). Jos joskus tunnen tarvitseni oikeasti apua, niin sitten menen ammattiauttajan puheille, ja sitä paitsi, itse ainakin olen sitä mieltä, että näitä asioita pitää todellakin jauhaa yleisillä palstoilla. Autetaan samalla muitakin..