Hei kaikki pikkukoirien omistajat!
Oletteko huomanneet julkisilla paikoilla liikkuessanne ihmisten käytöksessä erikoisia asioita? Itse olen huomannut, että kun liikun kaupungilla jomman kumman tai molempien koirieni kanssa, ihmiset tulevat paljon juttelemaan ja kyselemään koiristani. En tiedä johtuuko tämä koirieni miniatyyrikoosta, vai harvinaisesta rodusta (venäjän toy), mutta yleensähän suomalaiset eivät puhu tuntemattomille ihmisille kadulla tai kulkuvälineissä. Mielestäni on mukavaa kun ihmiset puhuvat toisilleen vaikkeivät tuntisikaan, mutta muutamat asiat ovat silti mielestäni häiritseviä.
Yleensä aina, kun joku tulee kyselemään koiristani, he kysyvät paljonko olen maksanut koiristani. Minusta se on epäkohteliasta, sillä enhän minäkään kysele heiltä heidän ostostensa hintoja. En tietenkään laske koiriani esineiksi tai omaisuudeksi, jos joku nyt niin ajattelee, vaan mielestäni se ei kuulu muille ihmisille minkä verran olen koiristani maksanut. Ymmärtäisin vielä sen, jos kysyttäisiin tämän rotuisten koirien hintaluokkaa yleisesti, mutta lähes joka kerta kysytään nimenomaan sitä, paljonko minä olen maksanut koiristani. Yleensä kun sitä kysytään, vastaan, että suomessa yleensä venäjän toyt maksavat n. 1200-1600e, mutta silti kysytään perään "niin, mutta paljonko sinä olet maksanut koiristasi?".
Muita omitusia kysymyksiä joita usein kuulen, ovat: "kulkeeko koirasi sinulla laukussa?", "noi ei varmaan ihan kamalasti syö?" ja "nukkuuko ne sun kanssa sängyssä?". En ymmärrä miten nämä asiat liittyvät koirieni rotuun, mielestäni ne ovat minun asioitani. Ja ei, koirani eivät kulje laukussa mukana, vaan kulkevat maassa koska ovat koiria, eivät esineitä. Ne syövät kuivaruokaa 4 ruokalusikallista päivässä (tämän vastauksen kuultuaan ihmiset alkavat yleensä naureskelemaan) ja kyllä, ne nukkuvat kanssani sängyssä, mutten siltikään ole kertaakaan meinannut liiskata niitä tms.
Myös sellainen häiritsee, että ihmiset alkavat jossain parin metrin päässä puhumaan koiristani niin, että minä kuulen sen. Yleensä tällaisissa tapauksissa ihmiset alkavat selittää koirasta kaverilleen tyyliin "mun yhdellä tutulla on tollainen samanlainen chihuahua/ kääpiöpinserin pentu/ perhoskoira (??), ne on sellaisia ja tällaisia koiria" jne. Koska nämä ihmiset eivät puhu minulle, en voi korjata heille, että itseasiassa koirani on lyhyt/pitkäkarvainen venäjäntoy, ja ne eivät ole luonteeltaan samanlaisia minkä milloinkin koirarodun edustajien kanssa.
Tietenkin kysellään muutakin, ja yleensä muut kysymykset ovatkin ihan järkeviä, liittyen yleensä venäjän toyden lukumäärään suomessa, niiden kokoon ja painoon, elinikään ja luonteeseen. Tällaisista asioista keskustelen kyllä mielelläni, mutta nuo ihme kysymykset saavat minut ajattelemaan, että luulevatko ihmiset todella, että olen ostanut koirani vain somisteiksi, kalliin hinnan takia tai laukussa kannettaviksi. Minulle koirani ovat kuin mitä tahansa koiria vaikka ovatkin pikkuruisia. Kohtelen niitä kuin koiria, en kanna kassissa tai muutenkaan passaa pilalle. Koirani ova saaneet perus-tottelevaisuuskoulutuksen, ja ne ulkoilevat yhtälailla kuin isotkin koirat. Se, että ne olivat melko kalliita, ei mielestäni pitäisi kertoa siitä, että ne ovat jotenkin erikoisasemassa, tai että luulisin olevani jotenkin parempi ja hienompi ihminen kun minulla on kalliit lemmikit.
Lisäksi ihmiset tuntuvat ajattelevan, että koska koirani ovat pieniä ja erikoisia, saa niitä tulla hipelöimään ja nostelemaan kuka tahansa miten huvittaa. Tässä suhteessa pikkutytöt tuntuvat olevan ainoita joilla on jotkut käytöstavat hallussa, sillä he ovat ainoita, jotka ensin kysyvät saako silittää. Aikuiset usein vain tulevat suoraan kohti koiriani, alkavat lässyttää koirilleni kysymättä minulta ensin mitään ja sitten ovatkin jo suurinpiirtein kiinni koirassa. Välillä jos toinen koirani alkaa tällaisessa tilanteessa haukkumaan, niin heti sanotaan, että onpa siinä kiukkuinen koira. Etkö muka itse pelästyisi jos 20 kertaa itsesi kokoinen otus tulisi suoraan kohti käsi ojossa? Koiriani tullaan myös ottamaan suoraan kadulta syliin ja aletaa kyselemään koiralta että "kukas sinä söpöliini olet" jne. Pitääkö minun silloin vastata, vai odottaa, että koira kertoo nimensä? Jos sanon, etten halua ihmisten ottavan koiraani syliin, niin sitten loukkaannutaan ja välillä aletaan ihan haukkumaan itsekkääksi yms. mukavaa. Tuskinpa ihmiset kuitenkaan menisivät kysymättä koskemaan esim. Rottweileriin tms. isoon koiraankaan, niin miksi sitten minun koiriini saa käydä käsiksi?
Nyt joku saattaa tietenkin ajatella, että olen järjettömän nipo kun jaksan valittaa, mutta uskon, että pikkukoirien omistajat ymmärtävät minua, sillä vaikka kaikki omituset puheet koiristani aluksi naurattaisivat, niin kun on kuullut ne samat jutut tuhanteen kertaan, niin ei voi enää kuin ihmetellä. Sekin ärsyttää, että toisesta koirastani on jo tullut tämän nostelun ja iholle käymisen takia paljon epäsosiaalisempi kuin mitä se pentuna oli. Ei ole harvinaista, että toinen koirista alkaa haukkumaan kohti suoraan tuleville ihmisille, vaikkeivät nämä olisi millään tavalla kiinnostuneita koko otuksesta. Ymmärtäähän sen, että koirani on alkanut pitää kaduilla liikkuvia ihmisiä vähän arvaamattomina, kun koskaan ei tiedä kuka tuntematon sen tulee nappaamaan syliinsä.
Joten mitä mieltä olette kokemuksistani, ja ovatko muut kääpiörotujen omistajat huomanneet samanlaista käytöstä?
Oletteko huomanneet julkisilla paikoilla liikkuessanne ihmisten käytöksessä erikoisia asioita? Itse olen huomannut, että kun liikun kaupungilla jomman kumman tai molempien koirieni kanssa, ihmiset tulevat paljon juttelemaan ja kyselemään koiristani. En tiedä johtuuko tämä koirieni miniatyyrikoosta, vai harvinaisesta rodusta (venäjän toy), mutta yleensähän suomalaiset eivät puhu tuntemattomille ihmisille kadulla tai kulkuvälineissä. Mielestäni on mukavaa kun ihmiset puhuvat toisilleen vaikkeivät tuntisikaan, mutta muutamat asiat ovat silti mielestäni häiritseviä.
Yleensä aina, kun joku tulee kyselemään koiristani, he kysyvät paljonko olen maksanut koiristani. Minusta se on epäkohteliasta, sillä enhän minäkään kysele heiltä heidän ostostensa hintoja. En tietenkään laske koiriani esineiksi tai omaisuudeksi, jos joku nyt niin ajattelee, vaan mielestäni se ei kuulu muille ihmisille minkä verran olen koiristani maksanut. Ymmärtäisin vielä sen, jos kysyttäisiin tämän rotuisten koirien hintaluokkaa yleisesti, mutta lähes joka kerta kysytään nimenomaan sitä, paljonko minä olen maksanut koiristani. Yleensä kun sitä kysytään, vastaan, että suomessa yleensä venäjän toyt maksavat n. 1200-1600e, mutta silti kysytään perään "niin, mutta paljonko sinä olet maksanut koiristasi?".
Muita omitusia kysymyksiä joita usein kuulen, ovat: "kulkeeko koirasi sinulla laukussa?", "noi ei varmaan ihan kamalasti syö?" ja "nukkuuko ne sun kanssa sängyssä?". En ymmärrä miten nämä asiat liittyvät koirieni rotuun, mielestäni ne ovat minun asioitani. Ja ei, koirani eivät kulje laukussa mukana, vaan kulkevat maassa koska ovat koiria, eivät esineitä. Ne syövät kuivaruokaa 4 ruokalusikallista päivässä (tämän vastauksen kuultuaan ihmiset alkavat yleensä naureskelemaan) ja kyllä, ne nukkuvat kanssani sängyssä, mutten siltikään ole kertaakaan meinannut liiskata niitä tms.
Myös sellainen häiritsee, että ihmiset alkavat jossain parin metrin päässä puhumaan koiristani niin, että minä kuulen sen. Yleensä tällaisissa tapauksissa ihmiset alkavat selittää koirasta kaverilleen tyyliin "mun yhdellä tutulla on tollainen samanlainen chihuahua/ kääpiöpinserin pentu/ perhoskoira (??), ne on sellaisia ja tällaisia koiria" jne. Koska nämä ihmiset eivät puhu minulle, en voi korjata heille, että itseasiassa koirani on lyhyt/pitkäkarvainen venäjäntoy, ja ne eivät ole luonteeltaan samanlaisia minkä milloinkin koirarodun edustajien kanssa.
Tietenkin kysellään muutakin, ja yleensä muut kysymykset ovatkin ihan järkeviä, liittyen yleensä venäjän toyden lukumäärään suomessa, niiden kokoon ja painoon, elinikään ja luonteeseen. Tällaisista asioista keskustelen kyllä mielelläni, mutta nuo ihme kysymykset saavat minut ajattelemaan, että luulevatko ihmiset todella, että olen ostanut koirani vain somisteiksi, kalliin hinnan takia tai laukussa kannettaviksi. Minulle koirani ovat kuin mitä tahansa koiria vaikka ovatkin pikkuruisia. Kohtelen niitä kuin koiria, en kanna kassissa tai muutenkaan passaa pilalle. Koirani ova saaneet perus-tottelevaisuuskoulutuksen, ja ne ulkoilevat yhtälailla kuin isotkin koirat. Se, että ne olivat melko kalliita, ei mielestäni pitäisi kertoa siitä, että ne ovat jotenkin erikoisasemassa, tai että luulisin olevani jotenkin parempi ja hienompi ihminen kun minulla on kalliit lemmikit.
Lisäksi ihmiset tuntuvat ajattelevan, että koska koirani ovat pieniä ja erikoisia, saa niitä tulla hipelöimään ja nostelemaan kuka tahansa miten huvittaa. Tässä suhteessa pikkutytöt tuntuvat olevan ainoita joilla on jotkut käytöstavat hallussa, sillä he ovat ainoita, jotka ensin kysyvät saako silittää. Aikuiset usein vain tulevat suoraan kohti koiriani, alkavat lässyttää koirilleni kysymättä minulta ensin mitään ja sitten ovatkin jo suurinpiirtein kiinni koirassa. Välillä jos toinen koirani alkaa tällaisessa tilanteessa haukkumaan, niin heti sanotaan, että onpa siinä kiukkuinen koira. Etkö muka itse pelästyisi jos 20 kertaa itsesi kokoinen otus tulisi suoraan kohti käsi ojossa? Koiriani tullaan myös ottamaan suoraan kadulta syliin ja aletaa kyselemään koiralta että "kukas sinä söpöliini olet" jne. Pitääkö minun silloin vastata, vai odottaa, että koira kertoo nimensä? Jos sanon, etten halua ihmisten ottavan koiraani syliin, niin sitten loukkaannutaan ja välillä aletaan ihan haukkumaan itsekkääksi yms. mukavaa. Tuskinpa ihmiset kuitenkaan menisivät kysymättä koskemaan esim. Rottweileriin tms. isoon koiraankaan, niin miksi sitten minun koiriini saa käydä käsiksi?
Nyt joku saattaa tietenkin ajatella, että olen järjettömän nipo kun jaksan valittaa, mutta uskon, että pikkukoirien omistajat ymmärtävät minua, sillä vaikka kaikki omituset puheet koiristani aluksi naurattaisivat, niin kun on kuullut ne samat jutut tuhanteen kertaan, niin ei voi enää kuin ihmetellä. Sekin ärsyttää, että toisesta koirastani on jo tullut tämän nostelun ja iholle käymisen takia paljon epäsosiaalisempi kuin mitä se pentuna oli. Ei ole harvinaista, että toinen koirista alkaa haukkumaan kohti suoraan tuleville ihmisille, vaikkeivät nämä olisi millään tavalla kiinnostuneita koko otuksesta. Ymmärtäähän sen, että koirani on alkanut pitää kaduilla liikkuvia ihmisiä vähän arvaamattomina, kun koskaan ei tiedä kuka tuntematon sen tulee nappaamaan syliinsä.
Joten mitä mieltä olette kokemuksistani, ja ovatko muut kääpiörotujen omistajat huomanneet samanlaista käytöstä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
aikalailla on samanlaista. Meillä 2,5-v pk chihuahua sekä lähes 1,5-v venäjäntoy/chihu ja kyllähän noita kommentteja tulee. Eniten tykkään niistä, jotka tulee omista kokemuksista kertomaa, siis sellasista ihmisistä, joilla itellääki on chihu tai toy. Mut sitten eniten on näitä ikäihmisiä ja ala-asteikäsiä pikkutyttöjä, jotka välillä kyselee aika älyttömiä, tyyliin, kulkeeko noi taskussa tai käykö ne kissojen vessalaatikolla. Koiriahan ne on siinä missä isotki koirat. Myöski tota hintaa on kysytty, samoin rotuja jne. Kyselyt ei haittaa, vastaan mielellää, mut nää pikkutytöt ärsyttää, koska ne lähtee juoksemaan koirieni perää, että pääsis silittää. Ei nyt sinänsä kuulunu aiheesee, mut sanoin kuitenki.
Älkää sitten kulkeko julkisella paikalla jos kommentit häiritsee. Pyörätuolilla liikkuvalla mummollani ei ole mitään lasten kommenntteja vastaan. "Miksi tuo mummo on tuolissa?" "Äiti miksi tuo yks ei kävele?" Ja sinä mariset koirasi kommentoinnista. Pidäthän sitten huolen, ettet sinäkään kommentoi mitenkään mitään ulkona näkemääsi poikkeavaa, hauskaa, ilahduttavaa tai erikoista. Et niin, että asianomaiset kuulevat, etkä muutenkaan!
Vai ehkä molemmille? Ite sanoin, ettei kommentit niinkään ärsytä, vaan koirieni perässä juoksevat ja niitä säikyttelevät kakarat
samaan törmännyt..itselläni kylläkin karkkari parson ja suututtaa joskus tuo lässytys koiralle..ja varsinkin suoraan ryntääminen sen luo ilman että kohteliaasti kysyttäisiin ensin minulta sopiiko tulla onko kiirettä tykkääkö koira lapsista etc.
ja käsittämätöntä myös että vanhemmista on hauskaa päästää pikkulapset juoksemaan koiraan kiinni olettaen että minä haluan aina esitellä koiraani ja kuunnella lässytystä..GRRRR ja sitten suututaan kun sanon että anteeksi nyt on vähän kiire ...en ole mikään kotieläinpuisto jolle aina oletetaan sopivan että koiraa paijataan..haluan toisinaan mennä rauhassa hurttani kanssa mitä pahaa siinä ja en jaksa innostua vieraiden muksuista miksi pitäisi?. Sitäpaitsi kannattaa myös huomioida flexikin se kun on pitkä ja saattaa satuttaa pikkulasta jos sen annetaan yllättäen rynnätä koiran luo kysymättä. Saati että koira voi pelästyä tai hermostua tai ei pidä lapsista...ja näpäyttää hampaillaan lasta..
Kyllä usein tullaan juttelemaan koirasta, useimmiten ihan ookoota, mutta välillä tietty jos on muuta tilannetta päällä ja sitten esim. lapsiperhe pysähtyy kohdalle eikä ota huomioon että siinä koiranomistajalla on nyt puhelinkeskustelu meneillään selkeästi vaan halutaan itsekkäästi päästä opettamaan lapselle, millainen hassu koira siinä onkaan. En itsekään tekisi niin, jos minulla olisi lapsia, että menisin tutustuttamaan lapsia vieraan koiriin silloin, kun huomaan että koirasta vastuussa oleva henkilö ei ole nyt tavoitetttavissa sessioon.
Useimmiten lapsiperheiden kanssa kuitenkin suht. ookoota, tosin aina saa varautua siihen, että sinä olet sen tilanteessa myös lasten "äiti" eli kerrot lapsille miten koiraa kosketetaan ja estät lasten väärät otteet, jolleivät vanhemmat sitä tee. Lasten kanssa on välillä käyty hauskoja keskusteluita, ovat hyvin tiedonjanoisia ja rehellisiä, reaktioissaan välillä hellyyttäviä. Yksikin pikkupoika alkuun oli niin reipasta ja tuli koiraa lähelle, sitten kun sanoin että koira on poika niinkuin hänkin, niin meni aivan noloksi ja peitti kasvot käsillään. Liikaa tietoa sillä kertaa. :D
Outoja kysymyksiä. Juu, välillä. Sitä nukkumiskysymystä kysytään usein, jostain syystä. Ehkä ihmisillä vilistää mielikuvat päässä ja heitä huvittaa ajatella kuinka tuokin rotta nukkuu tietenkin jossain untuvatäkin kätköissä ja sitä rataa. Pöllöin kysymys oli se, kun selväpäisen oloinen nainen kysyi minulta kerran, että "taitaa olla aika tyhmä tuommoinen koira, kun on pienet aivot?", vastasin siihen kerrankin hyödyntämällä rottavertausta, että esim. rotat ovat erittäin älykkäitä tiedemiesten/naisten mukaan ja ne ovat pieniä eläimiä. Rotta vieköön joo.
Muuten, ruokit varmaan koiriasi muullakin kuin lusikallisilla kuivamuonaa, mutta jos et, niin sekaruokaa voi kivasti laittaa myös koirille, ihmisten ruokaa sekaan koiranruokaan ja lämmintä sellaista, saavat nautintoa enemmän hajuista ja mauista.
Syliin ottajista ja sen eväämisestä loukkaantuminen. Ilman muuta koiran omistaja suojelee koiraansa ja laittaa rajat vieraiden ihmisten haluille. Syliin ottaminen on EI mielestäni, etenkin jos koira ei halua tulla toisen syliin ja jos koira on tunnetusti vilkasliikkeinen tapaus, jolloin vieras ihminen saattaa tiputtaa koiran sen saadessa rimpuilukohtauksen ja silloin voi käydä onnettomuuksia, kissan kokoinen koira ei kuitenkaan ole akrobatioiltaan kuin kissa. Kantsiii vaan sanoa se syliinottamiskielto mukavasti, niin ei siitä loukkaantumisia tule vieraille ihmisille. Ja voihan sen vielä perustellakin, jotta viesti menee hyvin perille ja taas mukavasti.
Humalaiset ja asiattomat lähestyjät. Käy sitäkin, että välillä jotkut miehet (aina miehiä, heistä "hauskaa "kokeilla ärsyttää pikkukoiraa) tulevat kohdalle ja kysymättä yhtään mitään, tälläävät härnäävällä tavalla kätensä koiran pään päälle ja virnuilevat. Siinä sitten sanon väliin, että eipä kannata nyt näin, on liian dominoiva ele jne, mutta tämänhän he usein tietävät ja virnuilevat tyytyväisinä, etenkin jos koira ärähtää heille. Úsein teen niin että laitan koiran saman tien maahan, jos koira ollut sylissä (jos olemme olleet istumassa) ja sanon että kokeiles nyt ookoosti silittää. Mutta silloin miehiä ei enää niin kiinnosta, paitsi niitä jotka oikeasti olivat kiinnostuneita koirasta.
Ollaan tavattu myös joitain mukavia humalaisporukoita kesänurmikolla. Ja koirani on halunnut sanoa morjens parille nurmikolla istuneelle elämäntapakulkurille, kulkurit ovat olleet mielissään. Koirilla kun on sitä intuitiota kuten eläimillä yleensäkin, niin on kiintoisaa huomata miten moikkaamiset menevät.