Lehdistä saa lukea lähes päivittäin: hän ja hän taistelee syöpää vastaan,hän taisteli ja voitti syövän,toivotetaan taistelutahtoa...
Mitä olette mieltä tästä taistelemisesta ,kun on sairastunut syöpään.
Miten taistelemme - voimmeko parantua tahdonvoimalla,taistelemalla,sotimalla???
Henkilökohtaisesti sanon,että olen aika uupunut ,jos syöpäsolut jakautuvat,lisääntyvät..miten taistelen tällaisia solumuutoksia vastaan?
Entä jos käy niin,että jos kuolen tähän,sanotaanko etten tarpeeksi sinnikkäästi taistellut?
Onko syöpä voitettavissa jos jaksaa taistella vastaan,,
kysymyksiä mutta en ainakaan minä itse tiedä vastausta.
Yritys pitää mieliala positiivisena ja tahto elää,riittääkö se,onko se riittävä ase taistelua syöpää vastaan vai mitä tällä taistelulla tarkoitetaan?
Mitä olette mieltä tästä taistelemisesta ,kun on sairastunut syöpään.
Miten taistelemme - voimmeko parantua tahdonvoimalla,taistelemalla,sotimalla???
Henkilökohtaisesti sanon,että olen aika uupunut ,jos syöpäsolut jakautuvat,lisääntyvät..miten taistelen tällaisia solumuutoksia vastaan?
Entä jos käy niin,että jos kuolen tähän,sanotaanko etten tarpeeksi sinnikkäästi taistellut?
Onko syöpä voitettavissa jos jaksaa taistella vastaan,,
kysymyksiä mutta en ainakaan minä itse tiedä vastausta.
Yritys pitää mieliala positiivisena ja tahto elää,riittääkö se,onko se riittävä ase taistelua syöpää vastaan vai mitä tällä taistelulla tarkoitetaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No ainakin ihmisen kannattaa aloittaa rukoustaistelu tautiansa parantamiksi. Eli ilmoittaa sukulaisille,tutuille,työkavereille yms., että please voisitteko huokailla Jumalan puoleen. Voit myös täällä palstoilla tuoda rukoustaistelun esiin. Tämä jos mitä on taistelua ja kun sinulla on tieto, että puolestasi rukoillaan, jo se rauhoittaa sinua.
Siunausta kaikille ja Älkää pelätkö ! Jumala on Kaikkivaltias ja auttava !
mutta vierastan sanaa rukoustaistelu rukous on armo ja laupeus,rakkaus.
on taisteltu kautta aikojen se ei ole mitään uutta.
Jos on uskonnonhistoriaa lukenut.
käytetään tätä termiä kun ihminen sairastuu syäpään: taistele vastaan.
Toimiiko sama jos jollaikin on astma,sydänvaivoja,sokeritauti,verisuonitauti..ym.
Harvoin kuulee sanottavan,että taistele sairauttasi vastaan.
Ei itse fyysisä sairautta vastaan voi taistella. Kun toivotetaan taistelutahtoa niin kyseessä on kait lähinnä henkisen puolen taistelusta. Se että ei vaivu apatiaan tai synkkyyteen ei ehkä paranna syöpää mutta se parantaa elämisen laatua, sekä omaa että läheisten. Monesti kyllä väitetään että jos ihminnen henkisesti luovuttaa niin sairaus etenee nopeammin, mene ja tiedä. Minulle sanoi lääkäri vuosi sitten samalla kun antoi tuomion että positiivisella asenteella selvytyminen on todennäköisempää. Liekö sitten ollut vain lohdutukseksi tarkoitettu. Tässä taistelussa voitto on se että jatkaa elämäänsä ja kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa sairaudesta huolimatta eikä käperry piiloon masentumaan. Näin on tietysti helppo kirjoittaa mutta minulla alkaa olla aika hyvä kokemus syöpien sairastamisesta niin että jotain on tullut mietityksi.
Taistelu syöpää vastaan on semmoinen juttu, että yleensä henkisesti taistellaan.
Itseäni on ärsyttänyt tuo taistelu-termi aina. Juurikin niin että jos syöpä minut olisi tappanut tai tappaa joskus , niin siksikö että olen huonosti taistellut? Enpä usko. Olenkin miettinyt onko "ulkopuolisten" kommentit tästä taistelusta yritys saada tilanne haltuun. Kuvitella että jos sairastunut saa taisteluvireen päälle niin parantuu. Ei haluta päästää todeksi sitä tosiasiaa että ollaan tilanteessa jossa ei tiedetä mihin lopputulokseen päädytään. Ajattelisin että tälläisillä toivotuksilla on tarkoitus lohduttaa ja tsempata mutta ketä, sairastunutta vai sanojia itseään? Loppujen lopuksi se on kai yhden tekevää, pääasia että jotakuta.
niin kehotetaan taistelemaan. Taistelukannustuksia olen ehtinyt saada jo varmaan sata.
Ja mitä niihin sitten vastaa takaisin: tottakai, eihän ole muuta vaihtoehtoa, yritän parhaani. pidän kuntoa yllä niin jaksan ottaa väkevimmätkin kokteilit vastaan musertumatta.
Ja kuitenkin takaraivossa tikittää pieni halu vain luovuttaa ja antaa asioiden mennä niin kuin ne menevät. Niistä fiiliksistä en puhu näille tutuille.
Jos taisteluhuudot jatkuvat sittenkin kun vain ei enää jaksa, niin en osaa kyllä ennkoida, mitä sitten vastaan vai vastaanko mitään. Vetäydynkö vain?
Katsokaa kyseiset dokumentit:
http://www.youtube.com/watch?v=I0JcBo9iINs&feature=PlayList&p=6D2E58C1A7181E90&index=0&playnext=1
http://www.youtube.com/profile?user=terolyy#p/u/0/acRiso4655E