Aina syksyn alkaessa alkaa kunnolla ketuttaan. Stressaan pienestä, oon harvoin kavereiden kans ja perusolotila on tympääntynyt, harmistunut, kettuuntunu. Mikään ei toimi ja mikään ei jaksa kiinnostaa. Myös positiiviset ihmiset ärsyttää. On jatkuvasti epävarma ja epämukava olo. Tuntuu ett kaikki menee perseelleen (niin kun meneekin, näkyy esim. koulun joulutodistuksissa). En jaksa ketään enkä mitään. Haluisin vaan olla ja yksin. "Ihan normaalia tän ikäselle nuorelle" joo.. mutta aina sama homma joka syksy/talvi. Kun kevät alkaa koittaa, lumet sulaa ja linnut muuttaa ni olo on jo parempi ja osaan ajatella postiivisesti. Mut miks syksy ja talvi on aina yhtä synkkää paskaa?
Viimevuonna 'masennuin' pahemmin joskus marraskuussa. Mää en yksinkertasesti jaksanu kenenkään seuraa mut samalla olin ihan angsteissa siittä että olin kokoajan yksin. Kaverit vaa meni omia menojaan eikä välittäny. En siis koskaan oo sanonu etten kaipais seuraa, mutta kaippa tää tympääntyny ja tylsä olemus saa ihmiset kaikkoomaan. Ihan ymmärrettävää.
En jaksa tehdä mitään ja jätän kaiken viimetinkaan. Viimeaikoina oon myös joutunu valehtelemaan jatkuvasti porukoille, kavereille ja opettajille millon mistäkin syystä. Valehtelu vaan lisää paineita ja muutenkin tekemättömyys.. se lisää paineiden lisäksi stressiä. Pitääkö mun nyt vaan kestää ja odottaa että tulis jo kevät ja näkisin asioiden valosankin puolen.
Mulla ei oo mitään itsekuria. Meen nukkumaan noin klo 1.30 yöllä ja meen aina myöhässä kouluun.. joskus jos nukun reilusti pommiin niin en mee ollenkaan. Istun joka viikko jälkässä, en tee ikinä läksyjäni ja koenumerot on huonoja. Kökin vaa kotona omassa huoneessa dataillen suomi24 keskustelussa valittamassa siittä kuinka huonosti mulla syksysin asiat on. kai sitä pitäis ajatella että huonomminkin vois mennä, mutta muiden asiat vaan varjoutuu omien juttujen taakse. Käperryn omien ahtaiden ajatusteni ympärille. En kestä ku joka vuosi sama homma.
kiitti jos jaksoit lukea turhan vuodatukseni.
Viimevuonna 'masennuin' pahemmin joskus marraskuussa. Mää en yksinkertasesti jaksanu kenenkään seuraa mut samalla olin ihan angsteissa siittä että olin kokoajan yksin. Kaverit vaa meni omia menojaan eikä välittäny. En siis koskaan oo sanonu etten kaipais seuraa, mutta kaippa tää tympääntyny ja tylsä olemus saa ihmiset kaikkoomaan. Ihan ymmärrettävää.
En jaksa tehdä mitään ja jätän kaiken viimetinkaan. Viimeaikoina oon myös joutunu valehtelemaan jatkuvasti porukoille, kavereille ja opettajille millon mistäkin syystä. Valehtelu vaan lisää paineita ja muutenkin tekemättömyys.. se lisää paineiden lisäksi stressiä. Pitääkö mun nyt vaan kestää ja odottaa että tulis jo kevät ja näkisin asioiden valosankin puolen.
Mulla ei oo mitään itsekuria. Meen nukkumaan noin klo 1.30 yöllä ja meen aina myöhässä kouluun.. joskus jos nukun reilusti pommiin niin en mee ollenkaan. Istun joka viikko jälkässä, en tee ikinä läksyjäni ja koenumerot on huonoja. Kökin vaa kotona omassa huoneessa dataillen suomi24 keskustelussa valittamassa siittä kuinka huonosti mulla syksysin asiat on. kai sitä pitäis ajatella että huonomminkin vois mennä, mutta muiden asiat vaan varjoutuu omien juttujen taakse. Käperryn omien ahtaiden ajatusteni ympärille. En kestä ku joka vuosi sama homma.
kiitti jos jaksoit lukea turhan vuodatukseni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vähän sama. Paitsi mulla masennus iskee millon mistäkin syystä. Vuoden ajalla ei niinkään tekemistä. Mut toi koulujuttu kuulostaa tutulta ku ei jaksais keskittyy aina.. :s
Sori ku en osaa mitää muuta toho sanoo :s Koita puhuu jollekki
Mä jätin netin vähemmälle vaikka siinä meni kyllä aikaa.
Pienillä muutoksilla asiat paranee.
Ja aina välil muutos voi olla isokin.
Kato jos löytyy jotain tapahtumii paikkakunnaltas.
seurakuntien tapahtumat vetää muuten hyvii porukoit.
Niiden anti kannattaa aina käyttää.
Syksy on vuoden ihaninta aikaa. Kaikki kuolee pois, taivas on pilvessä ja spurgut menehtyvät paleltumiinsa K-marketin nurkalle. Liian myöhään Suomeen jääneet muuttolinnut kituvat tuskallisesti hengiltä yöpakkasissa. Puiden lehdet liimautúvat pyrötätien pintaan ärsyttäväksi mössöksi, jonka takia pikkupojat joutuvat leikkauksiin kaaduttuaan pyörällä. Mikäli hyvin käy saamme lukea Iltalehdestä miten raskaana olleet teinit sammuvat ojaan ja paleltuvat hekin hengiltä. Kaikkein mieltälämmittävin skenaario on tietysti 15-20- vuotiaan opiskelijan suorittava koulusurmaus, jossa pääsemme eroon monista turrhista teinix-jäteihmisistä. Kaikki kunnioitus kouluampujille ja yöpakkasille. Heil!
Ihmisett rakastuvat, mummojen luo mennään viettämään aikaa, seurakunnat pitävät syystapahtumia, syysretkiä järjestetään Lappiin, raikas kylmä tuuli tuo keuhkoihin tervettä ilmaa, kohta ensilumi sataa maahan ja Joulun aika tulee lähemmäs.
Joulu, aika jolloin rakkaus on suurimmillaan.
Kodittomat saavat ruokaa ja lämpö säteilee ihmisistä.
Suomi on syksynä yhä Suomi ja täällä on hieno olla. :-)
juu ei kiitos mulle mitään seurakunnan tapahtumia kiitos vain. En ole uskovainen eikä nuo jutut kiinnosta. En henkilökohtaisesti myöskään pidä siellä käyvistä ihmisistä näin yleisesti ottaen.
Oon määkin yrittäny jättää nettiä vähemmälle mutta oon vaan tullu huomanneeksi että on tylsää. Olis toki tekemistä, mutta kun en saa aikaiseksi tehtyä mitään mikä ei ole omasta mielestä miellyttävää. esim. just ne koulutyöt sunmuut.
kevättä odotellen...
Ei siel kukaan samast puust veistetty oo.
Ei uskovainen pidä olla että saa istuu ja puhuu mitä sylki suuhun tuo.
Normii läppää siel vedetään.