Pitäiskö sitä sanoa rikkaudeksi?
Avioerolapsilla kaksi kotia
Tilja
1131113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 113
Vanhimmat
olisitko sinä halunnut asua kahdessa kodissa,
minä en, enkä toivo sitä lapsillenikaan
Samoin. Ei se oikeaa rikkautta ole, vaan elämää repivää kulkemista. Juurettomuutta siitä tulee.
Surullista, kuinka itsekkyys on vallalla.
Kumppanin valinnassa pitäisi ola tarkempi. Uskollisuus, rehellisyys ja toistensa kunnioittaminen pohjana ja siihen päälle samat tavoitteet, niin hyvä tulee. Erot vähenisivät.
Nykytyylin mukaan ollaan heti yhteen menossa. pitäisi toisiinsa tutustua ensin henkisellä tasolla ja jos kemiat ja muu sopivat yhteen, vasta sitten suunnitella yhteistä tulevaisuutta.
et lapsien ja vanhempien yhteys toimii, oli sitten kyseessä kaksikin kotia.
On rikkautta omistaa kumpikin vanhempi, ei siinä paina arvot vuokra/oma koti.
Rahalla ja omaisuudella ei sukusuhdetta osteta.
Mummolat on kautta aikain ollut toinen koti,tosi tärkeä, kun huomiota sai paremmin kuin kotona.Työnsaanti mahdollisuuksien lisääntyessä ei tarvitse enää alistua naistenkaan tyrannisoivaan perheeseen jota romantisoidaan.Suunnitelmataloudet tuppaa arjessa olla yksinhuoltajuutta.
Minun mielestä viikko isällä/viikko äidillä on kaikkein huonoin ratkaisu eroperheille. Minusta on perusturvallisuuden kannalta tärkeää että on koti, eli oma paikka missä omat tavarat on, ei tarvitse olla edes omaa huonetta. Ja mikä tärkeintä isä tai äiti joka on paikalla joka ikinemen päivä. Tällaisesta kodista on sitten turvallista lähteä matkoille , toisen vanhemman luokse tai jonkun muun sukulaisen luokse, mikä tuo vaihtelua elämään.
Kyllä kai tämä 50/50 jako enemmänkin on vanhemmille mieliksi, kummankaan ei tarvitse antaa periksi huoltajuuskiistassa. Katson että se kiista on kuitenkin käytävä läpi ihan lapsen hyväksi. Miettikööt sitten se joka ei saa huoltajuutta oliko ero sittenkään oikea ratkaisu, tai haluaisiko jatkaa avioliittoa.
Oma koti,oma huone ja oma osoite jonne posti tulee omalla nimellä. Siellä asutaan,nukutaan,seurustellaan kavereitten kanssa,lähdetään kouluun. Ja jossa toinen vanhemmista asuu YKSIN ,niin kauan kun sinusta tulee aikuinen ja muutat esim opiskelupaikkakunnalle. Niin kun toimitaan ei jää mitään traumoja,tiedän sen kokemuksesta. Yhtään,en yhtään,en mitään ole menettänyt vanhempien erossa.PÄINVASTOIN olen maailman tasapainoisin ihminen,vaikka itse sanonkin.
kirjoituksestasi sai täysin erilaisen kuvan.
Niin, eihän ihminen itse sitä yleensä huomaa, toiset kylläkin.
Tasapainoisuus, sitä sinulla ei näkynyt olevan, ei kyllä empaattisuutta, ei kykyä nähdä kuin oma napa. Minä itse.
Toivon ettei sinulla ole lapsia, tai tule lapsenlapsia.
Perkelen akka!!
????????????????????????????????????????????????????????
JÄRKYTTÄVÄÄÄ TEKSTIÄ
Suoli 24:n epämiellyttävin kommentti. Mene häpeämään,kuka oletkin.Toivottavsti koet vastoinkäymisiä,sitä ainakin minä sydämestäni toivon sinulle.Toivon myös läheisillesi voimia.
HIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIRVIÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ!!!!!
enempää, sivitymättömyyden suurimpia ilmentymiä täällä, nuo, "oletko ottanut lääkkeesi, hanki elämä"- kettuilut.
Häpeäisit!
.
Onko sinut palkattu vittuilemaan nuorille ihmisille,sekä aiheuttamaan heille pahaa mieltä. Tuollaisten paskojen takia poltan aina pinnan ja sinä olet yksi niistä.Olis kiva kohdata.Toivon meidän aikuisten ymmärtävän nuoria,joita minullakin on 6 kappaletta.
ja viimeinen viestini tähän ketjuun, vittuilkaa rauhassa!! Näytä esimerkkiä olemattomille nuorille.
.
ja kenelle?
Miksi aina lähdet (piilo) vittuilemaan toisille ja aiheutat,(no sinut tuntien,et aiheuta)pahaa mieltä ihmisille. Oletko narsistinen,eli nautitko? Saatko g-piste orgasmin kirjoituksistasi,kostuuko paikat? Minulle jos vittuilisit,vittuilisit vain kerran.Eli minulle ihminen vittuilee vain kerran,niin sinäkin.
Mikäli ihan oikeasti tiedät, kuka tuon kamaluuden kirjoitti, niin laitappa tietosi tänne.
(tämä ei ole v--ttuilua)
Tulisi vaan vaikka se B-hepatiitti, niin tietäisi miltä elämä tuntuu.
riehutte?
Kun sinä tiedät,että minulta ei löydy muuta taitoa /kykyä kuin nähdä oma napa,
niin vastaan nyt tosin vuorokauden myöhässä.
ON RASKASTA OLLA USEINMITEN AINA OIKEASSA.
MÄ OLEN SYNTYNYT TÄLLÄISEKSI.
Mikä on sinun puolustuksesi?
paljon ihmisiä, jotka tuntuvat tietävän kaiken.
Minä kun uskon vanhan sanonnan mukaan, "Mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää"' eli mitä enemmän tietää, sen vähemmän tietää tietävänsä.
En siis väitä tietäväni kaikkea mistään, koska se olisi merkki siitä, että tiedän vähän.
*sivusta kirjoitan, en tiedä edes menikö oikealle kommentille, yleisesti vain näistä palstoista*
.
ensimmäisen kerran ketjua.
Suhteettoman kova meteli syntyi asiasta.
Hyvä että olet pärjännyt, silmään pisti vain se että mielestäsi vanhemman täytyy asua YKSIN siihen asti kunnes lapsi lähtee kotoa pois (sitähän tarkoitit?).
Noinko itsekin haluat tehdä mikäli itsellesi tulee lapsia ja eroat.
Myös vanhermmilla on oikeus omaan elämään, vanhemmuudesta huolimatta.
Lapseni kasvoi aikuiseksi,ilman äitipuolta.
Minusta koko yhteishuoltajuuslaki pitäisi kumota.
Millainen yhteishuoltajuus laki on?
Etpähän taida tietää, mitä kyseinen laki pitää sisällään. Sillä, kun ei ole mitään tekemistä asumisen eikä tapaamisoikeuden kanssa. Ne sovitaan sitten erikseen.
Onko sinulla Pirre tietoa mikä tämä laki on?
Peruteluja miksi laki pitäisi kumota odotan minäkin.
jo vastineen, mutta tämä ohjelma näköjään taas tökkii, eikä kirjoitukseni tullut perille...
Mielestäni laki on huono, kunse sallii lapsen saattamisen kiertolaiseksi koko lapsuutensa ajaksi, ellei parempaa ratkaisua saada aikaan..
Kuka meistä aikuisista haluaisi elää jatkuvaa reppuelämää, en mie ainakaan.
Lue se laki....johan tuolla ylempänä kerroin, ettei sillä lailla ole mitään tekemistä asumisen ja tapaaminoikeuden kanssa.
mutta se mahdollistaa (huom!) sen kaltaisen järjestelyn että lapset laitetaan kiertolaisiksi..
Ei mahdollista yhtään sen enempää, kuin tämä ns. yksinhuoltajuus.
Nyt näyttää siltä, ettet tiedä tuosta laista hönkäsynpöläystä.
Ei laissa ole vikaa,vaan miten sitä sovelletaan.
En usko että sellaista aukotonta lakia onkaan missä ei olisi mahdollisuus tehdä asioita vaikeaksi jos jompi kumpi vahemmista niin haluaa ja unohdetaan lapsen etu.
Itse en hyväksyisi kohdallani sellaista ratkaisua missä lapsi olisi puoliksi molemmilla vanhammilla,mielestäni paras on että lapsi asuu vakituisesti jommankumman luona ja tapaa säännöllisesti toista vanhempaansa.
Olen kyllä tavannut perheitä missä tämä viikko/kuukausi asuminen näyttää olevan hyvä ratkaisu,tämä on kaikilla varmaan niin tapauskohtainen asia,mikä ratkaisu sopii kullekkin perheelle.
Mikä se parempi laki olisi?Miten asia pitäisi järjestää?
"Sillä, kun ei ole mitään tekemistä asumisen eikä tapaamisoikeuden kanssa".
laissa on juuri perusta miksi voi vaatia yhteishuoltajuutta,
Haluaisitko sinä mennä määräajoin sinne asumaan, vuodesta vuoteen, kunnes 18-v täytät,
mihin joku jättiläiset , riitaisat vanhemmat sinut sinut määräisi ?
ja mikä pahinta, kauanko tuo uusi suhde tai järjestely kestää,
lapsen on vain pakko olla kiltti,
ainakin tiedän, että se mahdollistaa lapsille matkustamisen kahden kodin välillä.
Anteeksi vaan, mutta tietoni perustuu omaan kokemukseen.
kuten myös sekin, jos toinen osapuoli on yksinhuoltaja mahdollistaa ihan saman asian.
, jos siinä nimettäisiin lapselle ensisijainen huoltaja, joka tarkoittaisi vain että lapset asuvat yhteishuoltajuudesta huolimatta vain toisen vanhemman kanssa.
Minulla on lähipiirissä esimerkki yhteishuoltajuuden, lähes irvikuvasta, siinä toinen vanhempi manipuloi lasten avulla x-puolisoaan, rikkoo kasvatus periaatteita, - ja lapset ovat pian sekopäitä..:(
matkustaakin, ja sopimuksen mukaan lomilla ja vierailuilla, muttei kahden a s u n n o n kotia.
Tietysti vanhemmat voi pallotella lapsiaan niin halutessaan, ja etenkin kun oma etu on tärkeämpi kuin lapsen etu.
Voi jessus sentään. Mene nyt ja lue netistä tuo laki. Ei yhteishuoltajuus sitä tarkoita, että lasten pitäisi asua fifti/fifti vuodessa vanhempiensa luona. Ei yhteishuoltajuudella sitä ratkaista, se tehdään ihan eri paperilla.
Sinä taas jankkaat asiasta, josta et ole ottanut selvää.
ja tämä sama irvikuva voi tulla myös silloin, kun kyseessä on yksihuoltajuus.
Kyllä siinä sopimuksessa vahvistetaan missä lapsi ensisijaisesti asuu,ainakin meidän sopimuksessa on.
Kyllä tämä manipuloiminen onnistuu yksin/yhteishuoltajuudessakin,jos näistä asioista ei päästä sopimukseen,ei yhteishuoltajuus sitä poista tai lisää.
Tämä manipuloiminen on vallan eri asia taas,sitä ei saa yhdistää yhteishuoltajuuteen,sitä ikävä kyllä tapahtuu,siinä on ehkä jäänyt erossa selvittämättömiä asioita,jotka toinen voi purkaa näin ikävällä tavalla.
Lapsen etu ei tapahdu tälläisessä tilanteessa.
yleensä tarkoittaa, että kumpikin vanhempi pitää vuorotellen lapset luonaa, esim. vuoroviikoin.
Yksi hyvä kysymys, entäs sitten kun toinen vanhemmista löytääkin uuden puolison tai ehokkaan, ja haluaakin muuttaa tämän kanssa toiselle puolen maata, kuinkas se yhteishuoltajuus sitten toteutuu, - matkustaako lapset uuteen kouluun vuoroviikoin tai kuukausin?
Yleensä yhteishuoltajuudella vältetään elätusmaksut, ja kuinkas kun se toinen vanhempi lähteekin muualle asumaan, täytyykin hakea taas uusi oikeuden päätös lasten elatuksesta...
Entä jos uusi mahdollinen puoliso ei halua missään nimessä entisiä lapsia huusholliinsa, mites sitten lasten yhteishuoltajuuden käy; kyllä yleensä uusi rakkaus voittaa entiset lapsetkin...
Tässä vaan pureskelemista Sinulle, joka ilm. tiedät asiasta paljonkin..
Niin tiedänkin, koska olen kyseisen asian itse kokenut. Oletko Sinä?
Tässä nyt pieni ote tästä laista:
Huollolla ei ole suoranaista kytkentää asumiseen eikä tapaamisoikeuteen, vaan nämä kysymykset ratkaistaan erikseen. Lapsen asumisesta voidaan määrätä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus, käytännössä vastuun lapsesta kantaa se vanhempi, jonka luona lapsi kulloinkin on, ellei kyse ole erityisen merkittävästä asiasta, jolloin siitä on yleensä päätettävä yhdessä. Tällaisia asioita ovat lapsen asuinpaikka, koulutuspaikka, terveydenhuollolliset toimenpiteet, sukuniemi, kieli, uskontokunta ja passin hankinta.
Luehan Pirre nuota tämän ketjun loppupään viestejä,sieltä selviää monia asioita,mitä itse en viitsi alkaa toistamaan.
Siellä on asian kokeneiden mielipiteitä,asiat näyttävät useasti erilaisilta kun niitä ei ole kokenut,vaan luulee asioiden olevan niin.
Yhteishuoltajia on niin monessa erilaisessa tilanteessa että ei kannata yleistää.
Samalla tavalla voi käydä yksinhuoltajankin suhteen että mahdollinen uusi rakkaus ei halua lapsellista naista tai miestä,ei siihen yhteishuoltajuutta tarvita.
Joskus on hyvä ottaa selvää asioista,voipi moni asia kirkastua ja tulla avarampaa näkemystä asioihin.
lapsen etu, kun hän j o u t u u kulkemaan kahden kodin väliä kuin kiertolainen?
Luulisin noin kymmenen vuoden viiveellä tulevan tästäkin asiasta ihan faktatietoa, - kiertolaislasten itsensä kokemia tarinoita uusioperheistä, ja hyvässä lykyssä molemmissa kodeissa.
Ja sitten - mikäs yhteishuoltajuus se semmoinen jossa vain toinen vanhempi pitää lapsista huolta kokoaikaisesti, silloinhan yhteishuoltajuuden voi jättää kokonaan huomiotta, ja sopia vain tapaamisoikeudesta - ja elatusmaksuista, tai sitten sopia elatusmaksut pois osituksessa.
hyviäkin- ja vastuullisia vanhempia, jotka tosissaan haluavat vain lapsen parasta, en kiellä tietenkään etteikö olisi; olen vaan aika kyyninen näitten sanoina- ja lainkirjaimina olevien hyvien periaatteitten suhteen.
Usein halutaan turvata vain aikuisten etu, näilläkin yhteishuoltajuus sopimuksilla, mutta onneksi ihmisissä on poikkeuksiakin....
Yhteishuoltajuus kyseessä. Lapsi asuin kanssani yli 300pv vuodessa ja loput yhteihuoltajakumppanin luona. Tätä se yhteishuoltajuus tosiasiassa on.
olette sitten sopineet elatusvelvollisuus asian, oliko tarkoitus että ihan oikeasti "yhteishuoltajuus" sujuu, sellainen että kulutkin laitetaan tasan, vai pääsikö toinen elatusvelvollisuudestakin suhdeluvulla 300/65?
Yhteishuoltajuudessa myös juridisia seikkoja. Passi esim, tarvitsee molempien huoltajien nimet. Ei voida viedä maasta helposti, tai vain toinen päästää teiniä seikkailemaan.
Koulutuspaikoista myös yhteisvastuullisia.
On siinä paljon hyviäkin puolia, usko vaan.
Jos lapsi asuu vain toisen luona, toki toinen maksaa elatusmaksut, ja osituksessa sopiminen käy. Niin tein aikanaan itsekin, kuittasin elatusmaksut, pesäjaossa.
Silti vietin lapsieni kanssa paljon aikaa, ja lomia.
Oli tärkeää kokea olevansa toinen huoltajista.
Lapsetkin arvostivat sitä.
Voi saatanan perkele, etkö tosiaan osaa lukea suomenkieltä-----------------------
Meillä oli yksinhuoltajuus, eikä lapseni todellakaan kulkeneet kahden kodin väliä, sen enempää, kuin lapset mummojensa luonakaan avioliittossa ollessani. Etkö sä tosiaan viitsi lukea, mitä sulle vastatataan?
Älä tule arvostele lakia, jota et ole käytännössa kokenut, huonoksi tai ei huonoksi.
Muistan toki aloituksesi, muutama päivä sitten....mutta ei se oikeuta sua tuollaiseen panetteluun, katkeruuteen jne., eihän se olen Sinun elämääsi kohdistunut.
Täysin turhaa on kehoituksesi, jos ei kerran ymmärrä edes tekstiä "laista"...miksi sitten uskoisi meitä muita...
EI VAAN toinen maksoi 500 markkaa kuussa lapsen ? ikäisyyteen saakka. On jo niin pitkä aika,että en muista loppuiko maksaminen 18-vuoden ikään. 500 markkaa,joka ei riitänyt yhtikäs mihinkään.
Sinäkin brutus...ei siinä ole nyt kysymyksessä se, missä lapsi asuu....sehän sovitaan ihan erikseen
Tottakai. Kumman luokse lapsi menee asumaan.Sitä kysytään ja siihen annetaan oikeudessa vahvistus.
Täällä jutustelee akat,jotka ovat olleet "satavuotta" naimisissa saman ukon kanssa.Vittu ne ei tiedä erosta perkele yhtään mitään. Menkööt kuuntelemaan radio suomen toivekonserttia,jossa "onnelliset avioparit"kertovat kuika kivaa heillä on täällä järvenrantamökillä Ja PUHUVAT PASKAA. Oksennutta toi tekopyhyys.
Yli 30 vuotta onnellista liittoa, toivottavasti vielä onnellisemmaksi muuttuu, joenvarsikesämökki.
Lapsuudessa vanhempien avioero, joka oli sen astisen elämäni paras asia, ainakin minulle.
Mikä ihmeen pakko on luulla kaiikilla olevan yhtä kettumainen elämä, kuin itsellä?
.
Meillä oli yhteishuoltajuus ja lapseni asui kanssani. Tosin lomillaan ja pitkillä vapailla oli mieheni kanssa ja miehelläni oli aina oikeus tulla kotiimme lasta katsomaan. Myös minun miheni maksoi 500 markkaa kuussa (oikeus olisi määrnnyt enemmän, mutta en halunnut) ja hyvin riitti, koska minähän laitoin sen toisen 500 markkaa. Tein paljon matkatöitä ja oli tosi helpottava olo matkoilla, kun tiesin, että miehellänikin oli oikeus mennä esim. opettajan kanssa keskustelemaan (kuten tekikin ja teimme sitä myös yhdessä). Mikäli olisin ollut ns. yksinhuoltaja, ei miehelläni olisi ollut tuohon yksinään oikeutta.
Tuntuu tosi kylmältä tämä keskustelu toisten kirjoittajien kohdalta, jossa ei todellakaan ajatella lapsen etua, vaikka kuinka todistaisi lain sanoilla, mitä se yhteishuoltajuus on. Yhteishuoltajuudessa ei asuminen, eikä raha ole pääasia, vaan se lapsen hyvinvointi, se että lapsi voi tukeutua kumpaakin vanhempaan oikeuden päätöksellä.
Tätä ei yksinhuoltajuus salli.
mitään lakia, eikö edes lakia lapsen huoltajuudesta :)
Esitä kysymyksesi itsellesi. Ymmärrätkö tuo lain yhteishuoltajuudesta. Tuntuu ettet ymmärrä. Anteeksi vaan.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
Miusta niitä on ja montakin pykälää :)
Kysymys olikin siitä, että sä et usko ees laki tekstiä...
tuossa se on yksinkertaisesti sanottuna, mutta sä vaan vouhotat kodista toiseen siirtymisestä...
http://www.valt.helsinki.fi/yhpo/sosweb/sivut/sanasto/yhteishuoltajuus.htm
täkeää niin kauan kun sitä on riittävästi.
niin, lapsen etu ensin rahaa, vaam sitä et kaiketi ymmärrä.
Tietysti on laki. Sitä sovelletaan jos vanhemmat ei pääse sovussa yhteisymmärrykseen.
Meillä nuoret lähettivät ---kihlakunnan oikeuteen avioerohakemuksen, ja siinä sanoivat sopivansa lastenhuoltajuudesta, xxx.
Puolen vuoden päästä sitten avioero, ja yhteishuoltajuussopimus sovussa.
Ei oikeudessa käynyt kukaan, eikä lakipykäliä tarvittu.
Eri asia, jos riidoissa tapahtuu, ja lastenhuoltajuudesta mennään oikeuteen asti.
Silloin kuvaan tulee lastensuojelu viranomaiset, lakimiehet, ja Kuluja paljon.
käytännössä yhteishuoltajuus y l e e n s ä tarkoita myös sitä, että lapsi matkaa edestakaisin kahden kodin väliä?
Luin tuolta että tällainen kahden kodin käytäntö on nykyään yleinen.
Niinkuin olen sanonut ja sanon vieläkin, että sadon aika ei ole vielä..paitsi ehkä huonovointiset lapset, joitten määrä on lisääntynyt, sanoisiko räjähjyksen omaisesti..ja se näkyy lisääntyneinä lasten huostaanotto tilastoina.
Jossain on vikaa vikaa..muttei lapsissa..voisiko se olla vanhemmissa?
Jos yhteishuoltajuudessa toiselle jää lapsi ja siihen liittyvät kulut,niin mielestäni toisen osapuolen kuuluu osallistua tasapuolisesti menoihin. Eli raha ratkaisee.
elatus ja osittain hyvinvointi vaatii rahaakin. Ei ole kysymys vanhemman sdusta.
Hyvänen aika,onko sinut palkattu ärsyttämään ihmisiä. EI TARKOITA! usko huvikses.Tarkoittaa vastuunjakakamista,mutta sekin toteutuu erittäin harvoin.kyllä ne lapsukaiset tahtovat jäädä aina sen kontolle,jolla on selkärankaa ja joille lapsi merkitsee enemmän kuin uusi PESÄ,eli p**l*u.
Kelamankka oli muotia 60-70 luvun taitteessa.
Pistän pisteen tälle, koska sulla nyt on jäänyt tuo nauha päälle ja et edes usko, kun täällä yhteishuoltajuudesta kokeneet kirjoittavat kommenttejaan. Jauhat vaan kahden kodin välistä reissaamista ja sitä se harvemmin on.
nykyaikana paljon.
Mutta, ei mitenkään pakollista.
Nuorin lapsenlapsi, kertoi heidän luokallaan olevan useampikin.
Vanhemmat ei asu kaikilla ihan lähekkäin, (bussimatka), ja olisi seuraa halunnut yhdestä reissaajasta, mutta viikko olikin vaihtunut, joten ei sitten onnistunut.
Siitä sitten tuli keskustelua, että aika yleistä on.
KIIIIITOOOOS! Samasta asiasta minäkin tohon tympäännyin. Mitäkö se tietää yhteishuoltajuudesta,tulisi perkele katsomaan mitä tää on. Toista ei ole näkynyt puoleenvuoteen,ei edes synttärikorttia lapsille lähettänny.Mitäs me yhteishuoltajat.
on varmasti raskasta, ei se aina onnistu, - yhteis- eikä yksinhuoltajuuskaan, mutta lasten takia vanhepien pitäisi yrittää olla aikuisia, ja saada aikaan sopuratkaisu..
Toivottavasti Sinulla on joku läheinen siinä arjessanne auttamassa...onhan?
...se pitäisi poistaa!
YHTEISHUOLTAJUUDELLA annetaan toiselle vanhemmista mahdollisuus tavata lastaan esim.vuoroviikoin.Käytännössä näin tapahtuu erittäin harvoin,sillä siitä ihmisestä jonka luokse lapsi jää asumaan tulee lapsen tosiasiallinen kasvattaja/vastuunkantaja, sekä ihminen joka elää hänen kanssaan arjen ilot ja surut.Aviopuolisoista toinen(se vapaa) aloittaa välittömästi,ilman huolia ja murheita "poikamieselämän" ja siihen ei lapsia mahdu.Myös" vapaa" nainen tekee samoin.Kohta on uusi kumppani kainalossa ja hänen kanssaan viedään ensikesänä lapset linskille ja hotelliviikonloppuun pääkaupunkiseudulle. Käytäntö on ainakin tuttavapiirissäni juuri tätä.LAPSEN KOTIOSOITE on määräävä tekijä,sieltä lähdetään kouluun,sinne tulee kaverit kylään ja siellä on se arki iloineen ja suruineen.AIVAN VARMASTI. Pieniä poikkeuksia on,eli myös vuoroviikkoisuutta esiintyy joissakin tapauksissa. Täsmennän,että yhteishuoltajuudessa lapselle tulee KOTIOSOITE joka on siis siellä virallisissa papereissa,tottakai. Olipa sepostamista,mutta toivottavasti ymmärsitte yhteishuoltajaisän kirjoituksen tarkoitusperän.Mitä huonommat ajat sitä tärkeämpiä ovat isät-Luulisin.
"Anteeksi vaan, mutta tietoni perustuu omaan kokemukseen".
mihin kokemukseen, mielestäni ensimmäisen faktan saa kun menevät lukion/amiksen jälkeen jatko-opinnoille, mihin menevät ja miten menestyvät, missä porukoissa liikkuvat.
Vasta kolmekymppisenä näkee varmemmin.
Ei kannata luoda peruskoulun hyvistä todistuksista mitään mielikuvia,
murrosikä on kova koettelemus jos ei perusasiat ole kunnossa.
Kyllä tuo laki oli jo silloin, kun minä aikoinani erosin ja tästä laistahan tässä oli kyse.
Mitä sitten tulee lapsiini, niin hyvin ovat leiviskänsä hoitaneet ja ovat jo yli kolmekymppisiä.
Vastauksesi oli vähän hakoteillä.
näin lienee, laki tuli tai oli jo 1983
hakoteillä olin, kun olen vain sivusta katsellut asioita, tosin hyvin kiinnostuneena,
olen ollut valmentamassa 12 vuotta joukkueurheilussa, 3-joukkueessa ja myös omat lapset kotona hoidettu,
ensin oli vaimo, siten minä, kunnes menivät esikouluun.
Nää mummot ovat niitä,jotka soittelevat radion toivekonsertteihin ja kehuvat kuinka kivaa heillä on siellä saarimökillä oman rakkaan aviopuolison kanssa. Ovat olleet 40-vuotta naimisissa ja ovat v*t*n onnellisia. Tosiasiaas ukko on juoppo ja kurmuttaa akkaanssa pari kertaa kuukaudessa. NE MAMMAT tänne kirjoittelevat YHTEISHUOLTAJUUDESTA ja avioerolapsista. Tää peecee on suurta sirkusta.Täyttä höpöhöpö paskaa.
niin yritä ymmärtää, suurinta osaa ihmiskuntaa ei vituta.
Ei voi tajuta, mikä toisten onnessa närästää. Eivät kaikki ole naimisissa pettäjien kanssa, tai itse petä.
En KIRJOITA avioerolapsista, kun itse olen onnellinen sellainen.
.
Meillä on lapsesta yhteishuoltajuus,(nyt hän pian aikuinen)mutta lapsi on asunut koko ajan minun luonani.
Lapsi tapaa isäänsä säännollisesti,mutta koti on minun luonani.
Yhteishuoltajuus ei tarkoita yksistään sitä että lapsi asuisi esim.viikon isällä toisen äidillä jne.kaikki asiat ovat sovittavissa.
Yhteishuoltajuudessa lapsen asiat sovitaan yhdessä.
Meidän mielestä lapsen riepottaminen kodista toiseen ei ollut tarkoituksen mukaista ja ei edes tapauksessamme järkevää, asumme eri kaupungeissakin.
Yhteihuoltajuus ainakin meidän tapauksessa on hyvä ratkaisu,en näe siinä mitään huonoa.
kun asioista pystytään noin sopimaan, mutta kun heitä on paljon jotka ei pysty..
Meillä oli myös yhteishuoltajuus ja lapset asuivat luonani. Jouduin työni puolesta välillä reissaamaan ja helpotti oloa, kun tiesi, että myös toisella osapuolella oli oikeus kirjoittaa nimensä papereihin.
Kerran oli tilanne, kun olin matkoilla, että vaadittiin huoltajan allekirjoitus, jotta lapsi pääsi määrätylle retkelle. Retki olisi jäänyt tekemättä, jos ei olisi ollut yhteishuoltajuutta.
Kyllä on hyvä laki,siinä on lapsen etu huomioitu erilaisissa tilanteissa.
Minulla myös yhteishuoltajuus lapsesta,on tullut monia tilanteita missä tosiaan on ollut siitä apua.
He joilla ei ole kokemusta,. ovat parhaita neuvojia.
Olen kokenut lastenlasteni vanhempien yhteisholtajuuden onnistuneeksi. Se tietenkin edellyttää, vanhempien olevan aikuisia. Mitä aina ei ole, ikävä kyllä.
Kun myivät yhteisen kodin, ostivat molemmat lasten koulun läheltä asunnon. Lapset tässä tapauksessa asuvat vuoroviikoin, sehän ei ole pakko.
Ainakin nämä menevät aivan mielellään kumpaisenkin vanhemman luokse.
Molemmissa kodeissa on heille omat huoneet. Kaverit ja koulu pysyi samana. Samoin harrastukset, joihin joskus vielä meitä isovanhempiakin tarvitaan kuskeiksi, olivat sitten kumman luona tahansa.
Lapsista ainakin järjestely on hyvä, koska kumpikin vanhempi on heille rakas, ja tärkeä.
Ei siinä mitään "kiltteys syndroomaa" ainakaan heillä ole, riitelevät kummankin kanssa, kun siltä tuntuu.
Kokevat myös olevansa rakastettuja, edelleen, kummankin vanhemman, ja sukunsa kanssa.
Joulujakin vietetty yhdessä, kuten ennenkin, meidän isovanhempien luona. Molemmat vanhemmat mukana.
Totta kirjoitit, eli kokemattomat taas puhuu tietävästi.
onpa hienoa, toivottavasti kestääkin sitten ettei ole tapahtunut ikäviä asioita kun lapset opiskelemasta kotiin tulevat.
enpä oel kuullut enne noin ihanaa tapausta.
En ymmärtänyt tästä kommentista yhtään mitään,mitä tarkoitit?
Todellisuudessa koko homma jää erittäin usein toisen vanhemman hoidettavaksi. Se huolehtii pääasiassa,jonka luona on lapsen virallinen kotiosoite. Näitä yökyläjuttuja/linnanmäki/hese hommia kyllä toinen silloin tällöin järjestää. Puhun arjesta,siitä mitä on kasvattaa lapsi yksin ja onnistua siinä.
Ei meistä kukaan varmaankaan päiviä ole laskenut, mutta kyllä vuoroviikot toimii.
Lomien ja työtehtävien vuoksi, joskus on useampi viikko, jommankumman luona. Uskoisin tasan menevän.
Viime talvena olivat toisen kanssa 2vk jenkeissä, sitten taas toisen luona putkeen 2vk, jotta pääsivät rytmiin, mikä sovittu.
Lomilla kesällä yleensä puolet kummankin kanssa.
Ja saapi isovanhemmat mökille heidät pariksi viikoksi.
Silloin molemmille vanhemmille tulee ns, omaa lomaa yht, 3vk, ilman lapsia.
Toinut, ja uskon toimivan edelleen. Lapsilisät käytetään lasten vaatteisiin ja harrastuksiin. Ja toinen osallistuu toisen kuluihin ulkomaanmatkoilla.
Elatusmaksuja ei tietenkään ole.
On huvittavaa palata takaisin tänne keskelle kaiken tietävien taistelukenttää ; )
Yksinhuoltajuus ja yhteishuoltajuus. hmmm...Olisiko parempi, että vain jomman kumman huoltotilanteen kokeneet ihmiset keskustelisivat asiasta koska sellaiset joilla ei ole asiasta henkilökohtaista kokemusta pidättäytyisivät huvittavilta kommenteiltaan. Yhteishuoltajuus on kokonaisuudessaan lapsen etua ajateltu sopimus. Missään ei ole präntätty, että lapsi joutuisi heittopussiksi ja matkustelisi kahden kodin välillä.
Lapsillani on avioliiton kariutumisen jälkeen ollut vain ja ainoastaan yksi koti ja yksi äiti ja yksi isä. Kaiken muun olemme sopineet erikseen x-mieheni kanssa ensisijaisesti lasten edua mukaillen. Hyvin on pärjätty mitä tulee lapsiin, mutta keskenämme olemme nipottaneet lähinnä omista asioistamme emme lasten.
Luojan kiitos,että tulit ja hyvällä kirjoitustaidollasi selvitit asian .Eli lapsella on koti,yksi sellainen, jossa hän asuu,elää,opiskelee ymym. Yksinkertaista,mutta aina ei ole: OIVAN AIVOT AIVAN OIVAT,kun palstaa seurailee.
Miten kiittäisin sinua?
.....................Kiitos!
Ei, vaikka osan laistakin kopioi ketjuun :-).
On ilmeisesti niin, että parhaita kasvattajia, parhaita isiä ja empaattisia kaiken kestäviä äitejä löytyy vain ns. pitkän avioliiton kautta. Yksinhuoltaja isiä soimataan välinpitämättömiksi hulttioiksi ja äitejä hupsan keikoiksi, ukkomiesten viettelijöiksi. Ketkä soimaa....pitkän avioliiton ihanassa sietämättömässä keveydessä elävät. Kun omat jutut on jauhettu loppuun eikä yhteisiä aiheita enää löydy on kaiketi kihelmöivää vatsan väännettä alkaa setvimään onnettomia avioerolapsia ja heidän edesvastuuttomien vanhempien tekemisiä.
Olen yksinhuoltaja ja nykyinen mieheni on yksinhuoltaja. Meidän molempien lapsilla on kodit, isät ja äidit sitten on vielä Mandi ja Peter, Unne ja Teemu sekä Lilli ja Morris. Monta eri kieltä ja kulttuuria kasvattamassa monikansallisia jälkeläisiä.
Olen ollut lomamatkalla ja paluun jälkeen kodin muutto hommissa, tänään jäi eka kertaa aikaa piipahtaa palstalle vaan eipä ole mikään muuttunut sama sähellys näyttää jatkuvan ilman meikäläisen sotkeutumista kusiaispesän hämmennykseen.
Mulla on tallessa erään tunnetun henkilön kirjoitus,jossa kerrotaan yksinhuoltajaisistä,jotka tyynen rauhallisesti kasvattavat lapsensa hyviksi aikuisiksi,valittamatta,itsestään meteliä pitämättä.Lainaus:"lapsen tapaamisoikeutta äitinsä kanssa rajoittava isä on todennäköisesti samanlainen harvinaisuus kuin elatuskorvauksia maksava äiti." Ja vielä hieman jatkoa,mutta ei sitten enempää." En tunne käytännön elämässä yhtään tapausta,että yksinhuoltajaisä olisi ollut huono kasvattaja."
Luin aamukahvipöydässä eilistä Korven Sanomaa. Silmiini pisti Elina Korkeen artikkeli Leena Autonen- Vaaraniemen väitöskirjasta - Eronneiden miesten kodit ja kotikäytännöt -
Väitöskirja löytyy osoitteesta http://acta.uta.fi
Koti se on eronneilla isillä j äideillä ja lapsilla, koti jonka haluavat tehdä oman näköisekseen, koti jossa he viihtyvät ja koti jossa lapset tuntevat olevan rakastettuja ; )
Hyvin yksinkertaista ja maalaisjärellä ymmärrettävää.
todella hienosti, mikäli vanhemmat voivat katsoa erotilanteessa lapsen etua. Omalla kohdallani erotessa halusimme yhteishuoltajuden, eikä missään ollut skismaa. Lapsi oli jo 10v. ja Hän sai päättää, kumman luona halusi asua. Minun sääntöni ottivat lasta kerran lujille ja Hän ilmoitti muuttavansa iskän luo. Sanoin, että kyllä se sopii. Tytär oli kaksi viikkoa siellä ja sitten Hän tuli soittamaan minun ovikelloani ja tahtoi jäädä luokseni. Pyysin Häntä soittamaan iskälleen ja kertomaan asian, jonka tytär sitten teki.Sanoin myös, etteivät minun kotisääntöni ole muuttuneet.
Nyt yli 30v. tytär on sanonut, että Hän ei kärsinyt erostamme, eikä meistä vanhemmista kumpikaan ole lapselle 'mollannut' toista osapuolta. Olemme myös Hänen kysyttyään kertoneet, miksemme voineet jatkaa avoliittoamme ja asiat on muutenkin pyritty hoitamaan asiona.
Tämän iskän kanssa ovat välit edelleenkin hyvät, viime torstaina Hän auttoi minua tuomalla käytetyn pesukoneen, jonka ostin naapuriltani. Toki maksan aina vaivanpalkkaa, eli hyväksikäytöstä ei ole puhe.
Pirre, Pirrejuupas asuu Kotikadulla, eikä ole oikein selvillä juonen käänteistä. Hänen pitäisi kysyä asiaa Pertti Mäkimaalta eikä äimistellä täällä.
Kotikatua en ole viitsinyt katsoa enää vuosiin..:)
Olen vain yhäkin sitä mieltä että kahden kodin mahdollistava systeemi on huono; lapsilla pitäisi olla oikeus rauhalliseen lapsuuteen, ei reppuselkä lapsuutta.
Yhteishuoltajuus sinällään on hyvä..
Olet oikeassa.
viime kerralla sellaisessa kunnossa, että olisin huolissani hänen kunnostaan.
Pertilläkin on yhteishuoltajuus, joka vaikuttaa hivenen hankalalta käytännössä.
.
höpsö. :)
eihän se tiedote ollutkaan minulle, suoraan, mutta kiitos kumminkin :)
pirreltäkin.
sanotaan, ettei koskaan sylykäse niin etäs ettei jotain ryntäille, - mummit ja ukit ei pysty kuin toivomaan, - muu on korkeimman kädes.
että periaatteet on periaatteita, - mummin "valta" ei riitä omaa torppaa edemmä...oli mitä mieltä hyvvään..
En saa selville ketjua lukemalla kuka kenellekin on vihainen ja millaisesta puheenvuorosta. Jos olet vihainen keskustelunavaajalle, aloita puheenvuorosi esim. "Haista sinä Tilja paska.... j.n.e.".
Menee mielenkiintoiset puheenvuorot vähän hukkaan, kun ei tiedä kenelle tulisi paremmin perustella mistä hiertää.
Juu ei pidä, jos ajattelee ihan itseään - itsekkäästi - niin en millään ilveellä haluaisi asua vuoroviikoin kahdessa kodissa, hulluksi siinä tulisi - saatikka pienet, avuttomat lapset...
Ero tuli, on viisivuotias lapsi.
Hän on viikon äidillä, viikon isällä.
Suhtaudun epäilevästi asiaan, sitä on jatkunut nyt puolisen vuotta.
Toivon sydämestäni että voisivat sopia asiasta niin että lapsella olisi pysyvä koti ja hyvät suhteet molempiin vanhempiin.
Mutta minkäs teet, he tekevät virheensä kuten mekin olemme aikoinamme tehneet.
Silloin ei erottu kun todella painavasta syystä.
Riitainen koti ja toisen tai molempienpien vanhempien alkoholinkäyttö ei ole hyvä kasvuympäristö lapselle. Erokin on silloin parempi ratkaisu.
Niin... tämä ketju on jo niin pitkä, että kannattaakohan jatkaa, mutta kokeilenpa kuitenkin...
Meillä on parisuhde kuollut jo 3 vuotta sitten ja meillä on 3 kouluikäistä lasta. Olemme yhdessä lasten takia. Emme puhu toisillemme kuin pakosta, emme suunnittele yhdessä mitään, koska arvomme ovat muuttuneet avioliiton alkuajoista, emme kysy toisiltamme mitään, emme ole kiinnostuneita toisistamme, emme odota toisiltamme mitään jne. Perhe on ikäänkuin huono osakeyhtiö Ab.
Lapset ymmärtävät tilanteen ja toki toivovat, että pitäisimme toisistamme, mutta mitenkä musta valkoiseksi muuttuisi. Kävimme hetken pariterapiassakin, mutta se oli jo myöhäistä.
Tiedän, että avioero olisi vastuullinen teko tässä tilanteessa, mutta taloudelliset hyödyt, ympäristön moralisointi ja lasten yhden kodin etu painavat vaakakupissa toistaiseksi liikaa. Hinta on kuitenkin varsin kova. Mielenterveys on äärimmilleen viritetty ja perheen yhteishenki on olematon. Onneksi nykyisessä Suomessa suorituksilla saavutettu arkielämä peittää alleen täydellisen epäonnistumisen.
Kun joskus kuolen, niin tämä tekoni on oleva suurin syntini... Siksipä te kaikki, jotka moralisoitte eronneita vanhempia, tietäkää, että ehkäpä joskus sama ratkaisu on edessänne. Mitenkä voi tehdä valintoja, kun kaikki vaihtoehdot ovat vain ja ainoastaan huonoja.
Pläp pläp, minäkin, kai työkin...
H.
Miksi kaivat vanhan ketjun, samalla ja vähemmälläkin vaivalla olisit tarinasi voinut aloittaa ihka uudella.