Noin vuosi sitten minulle sattui kummallinen juttu. Olin mennyt nukkumaan aikaisin, ja nukuinkin sen yön rauhallisesti ilman mitään painajaisia tai muuten levottomia unia. Sitten jossain vaiheessa aamua heräsin, avasin silmäni ja kaikki näytti jotenkin sumealta. Tunsin voivani hieman pahoin kun nousin ylös. Lähdin kävelemään olohuoneen kautta vessaan, mutta tasapainoni heitteli ja minun oli nojattava hetken aikaa sohvankaiteeseen jotta huimaus menisi ohi. Kaikki näytti vieläkin sumealta ja jouduin siristelemään silmiäni nähdäkseni selvemmin, vaikka asunnossani ei ollut enää hämärää siihen aikaan aamusta. Yhtäkkiä vain ajattelin, että enhän minä voi sinne suuntaan lähteä jonne olin menossa. Tuli tunne, että on mentävä vielä takaisin sänkyyn. Käännyin takaisin, ja seinistä tukea pidellen hoipuin makuuhuoneen ovelle. Hämmästyin kun näinkin itseni makaamassa sängyllä, täsmälleen samassa asennossa josta olin kammennut itseni ylös hetki sitten. Peittokin samalla tavoin. Tuijotin vain muutaman sekunnin siinä itseäni, ja ihmettelin että tuoltako näytän nukkuessani. Samassa melkein kaaduin ruumiini päälle, ja minua ei enää huimannut. Vedin syvään henkeä, ja avasin silmäni. Oli todella pirteä olo eikä väsymyksen tunnetta ollenkaan. Huomasin olevani taas samassa asennossa, kuin jossa olin itseäni hetki sitten katsonut, peitto taas samalla tavoin. Menin kohta olohuoneeseen, jossa oli yhtä valoisaa kuin hetki sitten. Vilkaisin sohvan nurkalta vielä makuuhuoneen ovelle, ja sekin oli samalla tavoin auki kuten äsken.
Tuota tapausta olen miettinyt useaan otteeseen jälkeen päin, sillä se oli todella kummallisen tuntuista. Valveunta se tuskin oli, koska olen nähnyt ja tuntenut niitäkin ja erotan ne tästä kertomastani tapauksesta. Unissakävelyä en ole koskaan harrastanut, enkä uskoisi siinäkään tapauksessa voivani katsella ruumistani makaamassa sängyllä. Olen vain ajatellut sen olleen jokin ruumiistairtautuminen. Mietin, voivatkohan kaikki ihmiset irtautua ruumiistaan vai pystyvätkö siihen vain jonkin tietynlaiset ihmiset? Yliluonnollisia kokemuksia minulla on lapsuuteni ajalta paljon näihin päiviin asti, mutta en jaksa niistä alkaa edes kirjoittaa tässä, sillä siihen menisi ikuisuus.
Onko kellään teistä samanlaisia kokemuksia?
Irtauduin ruumiistani?
10
835
Vastaukset
- Mikko M
Minulla on oikeastaan juuri vastaavanlainen kokemus, ainoa poikkeus oli, etten nähnyt itseäni makaamassa sängyssä, en tosin yrittänyt katsoakaan. Mutta tuon pahoinvoinnin / huimauksen muistan hyvin, vaikka kokemuksesta on aikaa jo yli 10 vuotta. Yritin myös mennä vessaan, mutta en päässyt kovin pitkälle kunnes kaaduin lattialle. En koskaan kuitenkaan osunut lattiaan, vaan jäin ikäänkuin leijumaan kuten painovoimattomassa tilassa. Muistan hyvin "antaneeni itselleni vauhtia" ja pyörin katon rajassa 180 astetta. Erään tällaisen "irtautumisen" aikana mm. juttelin edesmenneen ystäväni kanssa ja se vaikutti erittäin todelliselta. Näihin kokemuksiin liittyi aina juuri tuo tunne, että nousen irti omasta kehostani. Minulla oli tuohon aikaan näitä tapahtumia aika paljonkin, luulen, että ne liittyi jotenkin senaikaiseen vaikeaan elämäntilanteeseeni. Myöhemmin törmäsin termiin nimeltä unihalvaus ja kokemukseni täyttävätkin kaikki klassisen unihalvauksen piirteet, joten mielestäni kyse on tästä unen ja valveen välitilasta, joka aiheuttaa näitä kummallisia kokemuksia. Unihalvauksesta löytyy googlettamalla tietoa. Hyvää jatkoa !
- ...
tai kesken unen, aloin leijumaan sängystä ylöspäin ja näin oman huoneen ylhäältäpäin. Sitten heräsin.
- karmunen
Kansanperinteellinen suomalainen tai yleisemmin "shamanistinen" selitys tuolle kokemukselle olisi, että varjosielusi eli "itse"-olentosi heräsi, mutta ruumiisi jäi nukkumaan. Varjosielu on kuin ruumiin kuvajainen. Kun kuvajainen kulkee edelläsi, se voi näyttäytyä etiäisenä muille. Muutenkin se voi näyttäytyä muille kaksoisolentonasi. Kuoleman jälkeen se voi liikkua kummituksena.
Tällä kertaa, kun kuvajainen lähti ruumiistasi, tietoisuutesi lähti poikkeuksellisesti sen mukana. Toisin sanottuna, kaikessa kummallisuudessaan, olit hetken aikaa oma kaksoisolentosi.
Elämänvoimasi eli sananmukaisesti "henki" kuuluu kuitenkin kiinteästi ruumiiseen, ja jäi sinne, sillä muuten ruumiisi olisi kuollut. Ilman henkeäsi, omana kaksoisolentonasi, voit kuitenkin erittäin pahoin, ja palasit siksi pian ruumiiseesi.
Nyt menen kansanperinteestä oman tulkinnan ja nykyuskomusten puolelle, mutta ilmeisesti kaksoisolento "syö paljon energiaa", siis tarvitsee runsaasti elämänvoimaa ylläpitoonsa. Tämän takia kaksoisolennon näkyessä jossain muualla ihmistä yleensä väsyttää. Jos olisit poistunut ruumiistasi ilman kuvajaistasi, pelkkänä sieluna, olisit voinut varmaankin hyvin. Mikä sinua väsytti ei ollut ruumiistapoistuminen sinänsä, vaan oli kaksoisolentosi raahaaminen mukanasi. Kannoit tavallaan ruumiisi kuvaa.- nainen20
Kiitos karmuselle vastauksesta. :) Tuo valotti jo paljon asianlaitaa minullekin, ja kuulostaa erittäin järkeenkäypältä selitykseltä.
Itse asiassa voisin kertoa toisenkin samantapaisen jutun, joka sattui ihan muutama päivä sitten. Silloin olin nukkumassa makuuhuoneessani, ja luultavasti ollut unessa jo pidemmän aikaa. Sitten vain unen läpi kuulin olohuoneesta kolauksen jonka ajattelin tulleen siitä kun lemmikkini tekee jotain ilkeyksiä. Salaman nopeasti olinkin olohuoneessa ja katselin ympärilleni minne se pieni termiitti oli mennyt. En edes muista avanneeni makuuhuoneen liukuovea tai nousseeni edes istumaan sängyssä. Samassa huomasin erityisesti käteni ja muutenkin koko ruumiini tuntuvan kummalliselta, kuin se ei olisi ollut minun ollenkaan. Katselin, koskettelin ja nipistelin käsiäni. Ne eivät olleet puutuneet, vaan ne tuntuivat kuin leijuvan. Aivan kun minäkään en olisi painanut mitään ja alkoi taas pyörryttää vähän. Tuli kumma tunne, että joku minun lisäkseni on asunnossa ja aivan varmasti juuri makuuhuoneessa, tuntui kuin sinne olisi jäänyt jotain jonka odotin tulevan perässäni olohuoneeseen. Sitten olinkin samantien jo sänkyni vieressä ja kaaduin vain siihen ja taisin nukahtaa samantien. Niin voimakkaasti tunsin aivan kuin jonkin toisen henkilön läsnäolon vaikka en kuullut enkä nähnyt mitään. - Karmunen
nainen20 kirjoitti:
Kiitos karmuselle vastauksesta. :) Tuo valotti jo paljon asianlaitaa minullekin, ja kuulostaa erittäin järkeenkäypältä selitykseltä.
Itse asiassa voisin kertoa toisenkin samantapaisen jutun, joka sattui ihan muutama päivä sitten. Silloin olin nukkumassa makuuhuoneessani, ja luultavasti ollut unessa jo pidemmän aikaa. Sitten vain unen läpi kuulin olohuoneesta kolauksen jonka ajattelin tulleen siitä kun lemmikkini tekee jotain ilkeyksiä. Salaman nopeasti olinkin olohuoneessa ja katselin ympärilleni minne se pieni termiitti oli mennyt. En edes muista avanneeni makuuhuoneen liukuovea tai nousseeni edes istumaan sängyssä. Samassa huomasin erityisesti käteni ja muutenkin koko ruumiini tuntuvan kummalliselta, kuin se ei olisi ollut minun ollenkaan. Katselin, koskettelin ja nipistelin käsiäni. Ne eivät olleet puutuneet, vaan ne tuntuivat kuin leijuvan. Aivan kun minäkään en olisi painanut mitään ja alkoi taas pyörryttää vähän. Tuli kumma tunne, että joku minun lisäkseni on asunnossa ja aivan varmasti juuri makuuhuoneessa, tuntui kuin sinne olisi jäänyt jotain jonka odotin tulevan perässäni olohuoneeseen. Sitten olinkin samantien jo sänkyni vieressä ja kaaduin vain siihen ja taisin nukahtaa samantien. Niin voimakkaasti tunsin aivan kuin jonkin toisen henkilön läsnäolon vaikka en kuullut enkä nähnyt mitään.Se joku siellä makuuhuoneessa taisit olla sinä. "Minä" on pelottava olento, jos sen joutuu "itse" kohtaamaan.
Sanat "minä" ja "itse" eivät ole erilliset vain kieliopin vaatimuksesta, vaan alun perin niillä viitattiin eri olentoihin, "minään" ja "itseen".
Jos kiinnostaa, niin Wikipediassa on artikkelin tynkää tästä aiheesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itse_(mytologia)
- mievaan.
Mulla on ollut samankaltainen kokemus. Lähdin sängystä ja kävelin käytävälle, jossain vaiheessa huomasin olevani n. 20cm korkealla ilmassa! Hämmästyttävän saman tuntuista oli kaikki, niinkuin oikeassakin elämässä.
- OmShantiShivaShakti
Googlella löytyy tuhottamasti vastaavaa tarinaa hakusanoilla "astral projection". Suosittelen myös Robert Bruce -nimisen kaverin teosta Astral Dynamics, joka alustaa aihetta erinomaisesti. Ja ehkä vie pidemmällekkin näkymättömien todellisuuksien ihmeelliseen maailmaan.
- ehkäjoskus
Minulla on ollut samanlaisia kokemuksia. En ole erityisesti pitänyt kokemuksia kovin miellyttävinä, koska olen pelästynyt sitä huimauksen tunnetta tai "sinkoutumista". Kokemuksen aikana on siis todellinen olo, ikään kuin kaikki tapahtuisi oikeasti, mutta yhtäkkiä tulee sellainen olo, että sinkoudun ylös päin tms. Siinä vaiheessa olen pakottautunut takaisin.
Jokin aika sitten mulla oli ensimmäinen suht positiivinen kokemus, kun totesin nousevani sängystä (OBE, eli tiesin olevani astraaliprojektiossa, irti ruumiistani), ajattelin, että nyt en kyllä pelkää yhtään, kävelin makuuhuoneeni ovelle ja totesin vain mielessäni, että kerrankin tämä ei tunnu pelottavalta.- Unitar
käydä vähän hiplailemassa jotakuta komistusta jos naapurissa sattuisi sellainen asumaan? Menis vain seinän läpi. Tai jos joku tulis seinän läpi kiksauttamaan. Vähän olen epäluuloinen koko hommalle ja pidän niitä unina. Joskus mulla on sellaista että tunnen olevani hereillä ja joku nykii peittoani. Se tuntuu hermostuttavalta ja heti kun olen avannut silmäni, peiton nykiminen on loppunut. Ja se on niin todellista että oikeasti tuntuu kuin joku vetelisi peittoani vaikka asun yksin. Olen aina pakottanut silmäni auki koska olen ajatellut että jospa oikeasti joku on tunkeutunut asuntooni:/
- ehkäjoskus
Unitar kirjoitti:
käydä vähän hiplailemassa jotakuta komistusta jos naapurissa sattuisi sellainen asumaan? Menis vain seinän läpi. Tai jos joku tulis seinän läpi kiksauttamaan. Vähän olen epäluuloinen koko hommalle ja pidän niitä unina. Joskus mulla on sellaista että tunnen olevani hereillä ja joku nykii peittoani. Se tuntuu hermostuttavalta ja heti kun olen avannut silmäni, peiton nykiminen on loppunut. Ja se on niin todellista että oikeasti tuntuu kuin joku vetelisi peittoani vaikka asun yksin. Olen aina pakottanut silmäni auki koska olen ajatellut että jospa oikeasti joku on tunkeutunut asuntooni:/
Tietenkin on hyvä säilyttää pieni skeptisyys tämänkin asian suhteen. Itsellä on ollut jo sen verran erikoisia kokemuksia, että pakko on jo uskoa. Se unikin (joksi ehkä uskot näitä kokemuksia) on niin moniulotteinen asia, mutta en jaksa tähän alkaa setviä sitä, koska en ole tarpeeksi älykäs selittämään ymmärrettävästi. Tieto on päässä mutta en tiedä sanoja.
Mikä myös puoltaa kokemusten todellisuutta on monet ihmisten kertomat kokemukset, lähipiirissäni on myös saman kokeneita. Tietenkään kaikki eivät siltikään usko. Kummallista olisi ennemminkin se, että suuri määrä ihmisiä lähtisi mukaan kollektiiviseen valehteluun näin "huuhaa" aiheesta.
Sen mitä olen astraalimatkailijoiden juttuja lukenut niin aika metkoja kyllä ovat - tuli vaan mieleen ensimmäisestä lauseestasi ;) Tuskin siitä harmia kellekään olisi, kohde voisi kyllä aamulla ihmetellä omituista untaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.2936617Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652049- 1801790
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151257- 1191251
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691170Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71136RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j531037Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411021Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288972