Pinna kireällä

Sen verran vielä lisään että parina iltana viikossa mies tulee "ajoissa" kotiin, että pääsen lenkille illalla kun esikoinen on mennyt nukkumaan. Eli muutaman kerran viikossa pääsen kyllä ysin jälkeen iltaisin lenkille. Aina en kyllä jaksa mennä kun olen niin väsynyt vaikka tiedän että se tekisi hyvää omalle päälle. Ja joskus viikonloppuisin viedään lapset muutamaksi tunniksi isovanhemmille että päästään/pääsen rauhassa kauppaan. (siis ei edes kerran kuussa) Kahden keskistä aikaa meillä on ollut kuopuksen syntymän jälkeen yhteensä 3vrk, mikä on ihmisten puheista päätellen kai keskimääräistä paremmin..

on ihan pakko kysyä, että miksi niin moni alkaa rakentamaan taloa kun lapset on pieniä? Sehän on ihan hullua, oikeesti. Isä ei tunne lapsiansa kun ei niitä koskaan näe ja äiti hajoaa, kun joutuu aina olemaan lasten kanssa yksin.

Noh, sille nyt ei voi enää mitään, mutta tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu. Mulla on vajaa 3v tyttö ja 10kk poika, molemmat kotona ja välillä ja aika useinkin on pinna niin kireällä, että huudan vaan. esikoiselle kylläkin, vauvalle en ole vielä huutanut, mutta joskus tiuskin hänellekin, kun oikein vituttaa.

Mulla helpotti, kun pakotin poitsun siirtymään yksiin päikkäreihin jo ennen 9kk ikää. Nyt nukkuvat samaan aikaan tytön kanssa ja ihan on erilainen olo itellä. Jossain vaiheessa ku vasta siirryttiin yksiin pienemmän kanssa, tuntui että olen ihan kamala äiti, kun roikotan toista väsyneenä hereillä, vaikka toinen oli ihan poikki. Mutta oma huutaminen on vähentynyt, joten ajattelen nyt, että kumpi onkaan parempi. Siirtymisessä kesti varmaan kolme viikkoa tai kuukausikin ja se oli ikävää pienelle, mutta sitten se tajus jossain vaiheessa, että on parempi vaan nukkua pitkät unet silloin ku pystyy, muuten ei saa nukkua kuin vasta yöllä. Nyt nukku vähintään 2h, josta tyttökin nukkuu ainakin tunnin, eli tunti omaa aikaa joka päivä :)

Meillä tosin mennään nukkumaan myös paljon aikasemmin ja jos teillä sirryttäisiin yksiin uniin, pääsisitte varmaan kaiken lisäksi esikoisen kanssa samaan aikaan yöunille.

Meillä on vanha puutalo ja kaikennäköistä remppaa koko ajan, nytkin on päällä. Eli mies kun tulee töistä, syö ja tekee remppaa, minä hoidan lapset. rankkaa se on.

Pitäisikö teidän tehdä niin, että pitäisitte yhden illan vikossa sellaisena, että mies tulee töistä suoraan kotiin, eikä menekään raksalle. Se talon rakentaminen kestää sen kyllä, mutta sinä pikkuhiljaa et kestä. On varmaan parempi, että lapsilla on äiti, joka asuu siellä talossa heidän kanssaan, eikä missään suljetulla ;)

sama ikäero ja omasta kokemuksesta en voi sanoa muun auttavan kuin että saat relattua nykyistä enemmän. Mulle ainut ratkaisu oli MLL:n edulliset lastenhoitajat sekä edullinen lähellä oleva perhepäivähoitaja, jotka ottavat lapset välillä muutamaksi tunniksi viikossa. Tänä aikana mulla on jotain mukavaa ja mielekästä menoa, ja sen jälkeen olen jaksanut kummasti. Suurin muutos tuli toki sitten kun yöt ja päikkärit alkoivat rullaamaan eli tossa nuorimman ollessa 10kk. Siihen asti auttoivat perhekerhot, vierailut ystävien luona yms. jotka toivat iloa arkeen ikuisen väsymyksen keskellä.
Sulla on vaan todella ylikuormittunut tuo elämäntilanne, eikä siinä tietenkään hirveesti ole vaihtoehtoja muutokselle vähään aikaan. Yritä jos jaksat ennakoida ongelmatilanteet ja kehitellä mukavaa tekemistä, joka vie huomion muualle. Meille kylpyleikit auttaneet monessa tilanteessa, sisällä meillä usein isompi vesiallas jossa löträävät yms...Ulkoilla kannattaa paljon, sillä pinna menee kaikilla helpommin sisällä riekkuessa
Etkö voi molempia herättää samaan aikaan jotta molemmat menisivät samoihin aikoihin nukkumaan, ja kohtahan nuorempi siirtyy yksiin päikkäreihin-yritä sinnitellä siihen asti.

eli vanhin on 2 ja nuorin 8kk.pinna kireellä joka päivä.mies on mutta se ei auta lasten hoidossa.ei ees käy töissä.rahat aina loppu ku joutuu sossu pummina elää.jos ukko kävis töissä ihan hyvin voisin kodin ja lapset hoitaa.meillä nukutaan samaan aikaan päikkärit 12-14.ja yö unille käyvät samaan aikaan 19-20.että omaa aikaa jonki verra löytyy.