Ihmetellen olen lukenut näitä alituisia urputuksia ja valituksia lasten kouluista, opettajista ja ties mistä. Onko meille vain sattunut mieletön tuuri opettajien kohdalla vai mistä johtuu, että meidän molempien lasten opet ovat kyllä yhtä lukuunottamatta olleet hyviä, kivoja ja osa jopa suorastaan loistavia? Lapset ovat tykänneet ja oppineet ja ei meillä vanhemmillakaan ole mitään valittamista koskaan ollut.
Nytkin nuorimmainen sai syksyllä uuden open tokaluokan alkajaisiksi vanhan (ihan hyvä hänkin) jäätyä eläkkeelle ja kyllä on kovin rakas lapselle tämä uusi nuori ope. Itse en ole vielä tavannut kuin pikaisesti vanhempainillassa, mutta hyvän kuvan sain ja ei ole korviinikaan koulupäivistä lasten suusta kantautunut mitään mistä valittaa.Vaikuttaa ihanan innostuneelta ja jämptiltä, vaikka mitä kivaa ja hyödyllistä on jo ehditty harjoitella ja tehdä koulussa, tehtävät on aina tarkistettu ja korjattu, infoa tulee kotiin jos jotain hämminkiä on tehtävissä tai kokeissa tai koulupäivän kulussa noin yleisestikin ollut jne.
Fiksulta ja ajattelevaiselta, siis ihan normaalilta aikuiselta ihmiseltä tämä uusi ope vaikuttaa.En muutenkaan ole kuullut, että meidän 40-opettajaisessa koulussa olisi opettajien kanssa ollut sen kummempaa ongelmaa. Joten mistä ihmeestä te rutisette vai onko vain ihan pakko jostain päästä valittamaan ja aihe revitään sitten vaikka jostain älyttömistä lyijykynistä?! Eikö muka kellekään muille ole lasten kohdalle hyvää ja pätevää opettajaa sattunut?! Vaikea uskoa. Vai vaaditteko opettajalta kenties hieman liikoja? Faktahan on kuitenkin se, että itse olemme lapset tehneet ja kasvatusvastuu ja vastuu kai siitä oppimisestakin on loppupeleissä meillä. Näitä kirjoituksia kun täällä lukee niin ei mikään ihme, että kyseisten kirjoittajien lapsilla on koulussa alituiseen ongelmia...joka asiasta hirveä haloo ja itse ei voida tehdä mitään tai kantaa vastuuta mistään. Ihme valitusta aikuisilta ihmisiltä.
Nytkin nuorimmainen sai syksyllä uuden open tokaluokan alkajaisiksi vanhan (ihan hyvä hänkin) jäätyä eläkkeelle ja kyllä on kovin rakas lapselle tämä uusi nuori ope. Itse en ole vielä tavannut kuin pikaisesti vanhempainillassa, mutta hyvän kuvan sain ja ei ole korviinikaan koulupäivistä lasten suusta kantautunut mitään mistä valittaa.Vaikuttaa ihanan innostuneelta ja jämptiltä, vaikka mitä kivaa ja hyödyllistä on jo ehditty harjoitella ja tehdä koulussa, tehtävät on aina tarkistettu ja korjattu, infoa tulee kotiin jos jotain hämminkiä on tehtävissä tai kokeissa tai koulupäivän kulussa noin yleisestikin ollut jne.
Fiksulta ja ajattelevaiselta, siis ihan normaalilta aikuiselta ihmiseltä tämä uusi ope vaikuttaa.En muutenkaan ole kuullut, että meidän 40-opettajaisessa koulussa olisi opettajien kanssa ollut sen kummempaa ongelmaa. Joten mistä ihmeestä te rutisette vai onko vain ihan pakko jostain päästä valittamaan ja aihe revitään sitten vaikka jostain älyttömistä lyijykynistä?! Eikö muka kellekään muille ole lasten kohdalle hyvää ja pätevää opettajaa sattunut?! Vaikea uskoa. Vai vaaditteko opettajalta kenties hieman liikoja? Faktahan on kuitenkin se, että itse olemme lapset tehneet ja kasvatusvastuu ja vastuu kai siitä oppimisestakin on loppupeleissä meillä. Näitä kirjoituksia kun täällä lukee niin ei mikään ihme, että kyseisten kirjoittajien lapsilla on koulussa alituiseen ongelmia...joka asiasta hirveä haloo ja itse ei voida tehdä mitään tai kantaa vastuuta mistään. Ihme valitusta aikuisilta ihmisiltä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Parhaat keskustelut syntyvät näissä keskusteluissa idioottimaisimmista avauksista. Asiapitoiset pohdiskelut, joissa oma mielipide jopa perustellaan kunnolla, saavat harvoin aikaan muuta kuin avauksen.
Osa tyhjän valittajista on niitä ihmisiä, joille mikään ei ikinä kelpaa. Lisäksi tulevat ne äärimmäisen huumorintajuiset teinit, jotka haluavat sotkea kaikki keskustelut. Täällä on yleensä enimmäkseen turhauttavaa edes yrittää keskustella.
Hyvä, jos Suomessa on edes yksi ihminen, joka ei kaikkia meitä opettajia suoraan Helvettiin tuomitse.
Nykyisin opet niin herkästi haukkuvat ja moittivat lasta ihan pikkuseikoista. Opettajan kuuluu opettaa lasta, eikä olettaa että lapsi on valmis kouluun tullessaan. Jos lapsi onhitaampi kuin muut heti ollaan psykiatrille kiikutamassa, tailapsi on häirikkö ym ym. Mutta jos ipettajia moittii, niin sitten on vanhemmat hulluja. Opettajat luulee, että heillä on yksinoikeus olla kaikista ihmisitä mitä mieltä tahansa, mutta muilla ei, varsikaan heitä ei saa arvostella ja moittia.
Vaikka samoja duunareita kuin me ei opettajatkin olemme. Opettajilla vaan on lyhyemmät työajat, tauko joka tunti, mielttömät kesälomat, ylimitoitettu palkka, niin niiden tähden opettajat kuvittelee olevansa eliittiporukkaa. Viineri tunnissa antaa varmaan aihetta kukkoiluun.
Miksi ihmeessä kaltaisesi kaikinpuolin pätevä moniosaaja, joka on löytänyt työmme parhaat puoletkin, ei ole jo liittynyt Suomen opettajakuntaan?
Sinua tarvitaan, koska sinä olet OIKEASSA! Hakupaperit sisään heti, kun seuraavan kerran yliopistoihin taas pystyy hakemaan...
se on ammatti siinä missä muukin, ja olen haaveillut toiselnlaisesta työstä. Ja tässäiässä ei ole niin montaa työvuotta enää jäljellä, että opiskelisin opettajaksi ja vielä tekisin työtä siinä, jäisi työ ura lyhyeksi.
Ja ihminen tekee sitä työtä mitä haluaa. Minä olen suunnittelija ollut koko ikäni, ja viihdyn mainiosti. En kaipaa pitkiälomia, enkä joka tunnin välein taukoa ja niitä viinereitä, ym korkeaa palkkaa helposta työstä.
Toivottavastikäytät minun suunnittelemia asioita elämässäsi, sillä olen siinä todella hyvä.
Kypsään ikään mennessä et siis kuitenkaan ole vielä oppinut sitä, ettet ehkä tiedä totuutta kaikissa asioissa tai että olet ehkä joissakin asioissa peräti pihalla kuin lumiukko? Samoin et ilmeisesti myöskään tajua sitä, ettet tiedä mitään nykypäivän koulujen todellisuudesta ellet siellä itse toimi. Mutu-tuntumako antaa Sinulle niin suuren viisauden, että automaattisesti olet kykenevä tuomitsemaan ylhäisessä paremmuudessasi koko Suomen opettajakunnan?
Meitä opettajia on kuules moneen lähtöön. Niin on teitä vanhempiakin! Jos et ole opettajana toiminut, et tiedä mitään todellisia asioita siitä, mitä työ nykypäivänä on. Mitä tahansa ammnattikuntaa on helppo tuomita mielikuvien perusteella; helppo olisi minunkin tuomita vaikkapa koko omna ammattikuntasi sen perusteella, ettei joku esine toimi tai hajoaa heti, kun sen on käyttöön ottanut. Niin en kuitenkaan tee, koska minusta ei ehkä itsestänikään olisi parempia suunnittelemaan. Ja monet muutkin asiathan esineiden käyttöikään vaikuttavat; ei pelkästään suunnittelija.
Sinulla tuntuu kuitenkin olevan vankka mielikuva siitä, että olisit kykenevä toimimaan opettajana ja arvioimaan koulun toimintaa paremmin kuin ne ihmiset, jotka nykyisin sitä tekevät. Omaat siis niin suuren älyllisen kapasiteetin, että pystyt suoraan tuomitsemaan kaikki opettajien toimet vaikkapa ongelmaoppilaiden tai heikkolahjaisten lasten kanssa vääriksi? Tai, tiedät vaikkapa minua paremmin sen, kuka oppilaistani on oikeasti tarvetta tutkia perusteellisesti kun hän ei jotakin asiaa millään kykene oppimaan? HIENO JUTTU!
Oppilailla on nykyisin oikeusturva. Kun jollakin on ongelmia, häntä pyritään auttamaan ja pyritään löytämään ne oikeat toimet, jotta koulu sujuisi omien kykyjen edellyttämällä tavalla. Yhtäkään lasta ei huvin vuoksi tutkita tai testata. Jos lapsi ei opi muiden tahdissa tai ei kykene sopeutumaan kouluyhteisöön, jotakin on tehtävä. Se on sekä vaikeuksissa olevan, hänen vanhempiensa että muun kouluyhteisön etu.
Ennen muinoin, kun joku ei oppinut, asia kuitattiin vain olan kohautuksella. Asia hyväksyttiin. Vahvat oppikouluun, heikot kansakouluun tai töihin. Nykymaailma ei toimi näin. Kaikille yhtenäinen peruskoulu pyrkii antamaan kaikille kykyjensä mukaiset mahdollisuudet. Erilaiset erityiskoulut ja -luokat ovat lisäksi vähenemään päin. Säästösyistä johtuen hyvinkin vaikeat oppilaat sijoitetaan mieluusti tavallisiin luokkiin ja opettajille ei anneta resursseja heitä tukea. Ongelmaoppilaiden oikeusturva on siis hyvä, mutta kukaan ei perää sen tavallisen oppilaan oikeuksien perään, kun hänen koulutyönsä ei suju halutulla tavalla opettajan joutuessa kiinnittämään huomionsa sopeutumattomiin tai heikkoihin oppilaisiin. Ja sitten tulevat nämä kaltaisesi asiantuntijatvanhemmat, jotka kuvittelevat tietävänsä kaiken koululaitoksestamme, koska ovat joskus itse koulussa olleet. He luonnollisesti pitävät itsellään oikeuden kommentoida kaikkia opettajien ratkaisuja, koska he aina sen viimeisen totuuden koulusta ja siellä tapahtuvista asioista tietävät!
Niinpä niin. Asioissa on aina monta puolta. Tokihan Sinä niistä tiesit??
ja opettajia on ollut jos jonkunlaista, on kivoja, tyhmiä, äkäsiä, lihavia, laihoja, ongelmallisia, auttagvasisia, itsekkäitä ja ärsyttäviä. Ja noita riittää. Tiedän mistä puhun, en arvaile. Nyky opettjat van haluu päästä helpommalla ja siksi kitiseee kaikesta. Mutta minä olen tarkkaillut kaikkia lasteni opettajia, ja puutun jos on aihetta ollut, ja on ollutkin, mutta puuttumalla opettajien toimiin varhaisessa vaiheessa ja jämäkästi, aisat muuttuu, ja oepttaja huomaa toimineensa tosi väärin. Me vanhemmat olemme lastenmme opettajien pomoja, ja vastuu heidän toimistaan osittain kuuluu meillekin, millaisen aikuisen mallin haluamme omille lapsillemme.
Toiset ovat mukavia, ja toisen kurjia, ja heitä tarkkailemme ja puutumme toimiin aiheesta. Vanhempain illat on hyvä paikka arvioida opettajan toimia, ja tuoda muille vanhemmille esiin miten opettaja lasta kohtelee. Siellä sitten puhumme epäkohdat, jotta muutkin tietävät mikä luokassa hiertää, ja korjaamme asian. Kaikki epäkohdat esille rohkeesti, peittämällä ne vaan paisuu.
Meillä vanhemmat ovat onnelisia, kun asioista puhutaan ja kerrotaan jotta osaa varautua.
Saako opettajakin sitten puuttua kodin toimiin, mikäli ne ovat jotenkin huonoja tai asiattomia?
Sekö siis tekee Sinusta asiantuntijan, että olet käynyt koulussa itse? Tekeekö se minusta kauppatieteen spesialistin, jos olen käynyt kaupassa? Tai, jos olen ollut katsomassa kun tietä rakennetaan, osaanko minäkin sen rakentaa?
Kouluissa on monta todellisuutta. Yksi on oppilaan todellisuus. Lapsi näkee sen, mitä näkee. Yksi on aikuisen/vanhemman todellisuus. Hän on kuulopuheiden ja lapsen kertomusten ja omien koulumuistojensa varassa. Sitten on opettajan todellisuus. Hän näkee asioita omalla tavallaan ja hän on opetussuunnitelmien toteuttaja ja se aikuinen, joka toimia kuitenkin viime kädessä ohjaa. Lopullinen, "oikea" todellisuus on oma juttunsa. Se muodostuu edellä luetelluista.
Olet tässä väittelyssä heikoilla liikkeellä ja tiedät sen itsekin. Niin vanhempia kuin meitä opettajiakin on monenlaisia. Osa hoitaa tehtävänsä hyvin, osa ei. Sinulla tuntuu kuitenkin olevan se mielikuva, että tiedät koulun tapahtumat paremmin kuin paikalla olijat, vaikka oletkin lähinnä omien koulukokemustesi vanki. Sitä en tiedä, kuinka traagisia koulumuistosi ovat. Kovin syvällinen ei analyysisi ole, jos alkulausettasi tutkin.
Itse olen havainnut työssäni pari, kolme perustotuutta.
1. Mukavilla oppilailla on aina mukavat vanhemmat. Ja päinvastoin.
2. Jos vanhempikin tekee kaikkensa huomatessaan, että lapsella on ongelmia, lapsi selviää koulutyöstään paljon paremmin.
3. Kaikkein eniten marisevilla vanhemmilla ovat asiat kotona useimmiten eniten vialla. Jos oman toiminnan virheitä ei näe, niin sitten ei vain näe. Toiset ovat vain virheettömiä. Ainakin omasta mielestään.
Epäkohdista saa toki meille opettajille huomauttaa. Hyvä niin. Kaikkein parasta olisi, jos me opettajatkin voisimme suoraan huomauttaa vanhemmille heidän tekemistään virheistä. Mitä siitä pitäisit? Vai voitko edes kuvitella, että Sinä tai joku muu vanhempi voisi jopa virheitäkin tehdä? Ehkä se on vain meille opettajille varattu etuoikeus ja murhe...
asiat;
1. Mukvan opettajan oppilaat ovat kiinnostuneita koulusta, ja tekevät tehtävät ja päinvastoin opettaja on heille asiallinen.
2. Jos opettaja huomaa että hänellä itsellään on ongelmia, ei tuo niitä lasten eteen eikä kosta niitä lapsille, vaan selvittää ne itse oman perheen kesken, tai ammattiauttajan kanssa. Lapset eivät ole syyllisiä hänen ongelmiin.
3. Marisevilla opettajilla on tapana loukata heikompia oppilaita, ja kannustaa parhaita oppilaita, myös jos lapsi on tuttavaperheen lapsi, hän on myös eriarvoisessa asemassa.
Epäkohdista voi kertoa lasten vanhemmille asiallisesti, ei niin, että syyllistetään lapsi heti, ja kuvitellaan hänellä olevan psyykksiä onglemia. Kaikki lapset ei opi samaan tahtiin, ja saman kaavan mukaan, se pitäisi opettajakoulutuksen käyneen tietää, ja tehdä lapsen parhaaksi .
Kyllä kotonakin on murheita, mutta emme tuo niitä opettajan kuulolle, tai syytä häntä niistä, niinkuin opettajat tuovat useimmiten kotiongelmansa kouluun ja kiukkuaa lapsille.
Outo akka olet ja taidatpa olla vainoharhainenkin. Vainoot selvästi opettajia, mutta miksi? Ei ne kuule nykyopettajat ole mitään hirviöitä ja mulle on tullutkin nuorista opettajista oikein ystäviä vapaa-ajalla. Olen siis lukiota käyvä tyttö ja itekin aion opiskella biologian opettajaksi. Valittaminen on sinulle elämäntapa, mitä osoittaa poikkeuksellisen suuri mielenkiinto tälle palstalle. Miksi vainoat opettajia ja miksi vittuilet niistä wiinereistä. Olet kerrassaan hölmö akka.
On hyvä että opiskelet, ja suosittelen sulle syvää psykologian oppimäärää, pitkää kurssia, jotta ymmärrät että opettajan työ on palveluammatti siinä missä muutkin. Olet vanhempien alainen, ja toimit heidän lasten parhaaksi ja heitä avustaen ja auttaen, siinä ei kukkoilut auta, eikä ne viinerit.
Näytin tekstejäsi psykan opelle, joka on tohtoriksi väitellyt.Syynä vihaasi on auktoriteettipelko ja vihaat opettajia heidän suuren valtansa takia. Et voi ymmärtää, että joku muu kuin sinä voi päättää lapsesi asioista.
1. Väittämäsi on aivan totta. Se, millainen on sitten se "mukava" opettaja, on kuitenkin sitten eri juttu. Itse pidän parhaimpana opettajanani lukioaikaista englannin opettajaani; täydellinen englantilaistyyppinen herrasmies, joka kuitenkin osasi huomautella tekemättömistä asioista niin hyvin ja inhottavasti, että oli pakko opiskella englantia hyvin.
Kaikki oppilaat eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Joidenkin mielestä joku tietty opettaja on kiva, toisten mielestä joku toinen. Myös se, mitä oppilas ajattelee vaikkapa jostakin aineesta, vaikuttaa paljon hänen mielipiteeseensä opettajastakin. Ja päinvastoin; hyvin työnsä tekevä opettaja saattaa saada innottomankin oppilaan tekemään töitä täydellä kympillä.
Oma lukunsa ovat ne oppilaat, joita mikään asia koulussa ei kiinnosta. Heidän motivoimisensa on ongelma jokaiselle. Lisäksi tulevat sitten ne ongelmaoppilaat, joiden paikka ei ehkä normaalikoulussa ole, mutta vanhemmat eivät siirtoa muualle salli. Mitä Sinusta heille pitäisi tehdä?
2. Ongelmia voi olla toki opettajillakin. Niitä ei saisi koulutyössään näyttää. Totta. Valitettavasti kaikki eivät siihen pysty, Eri aloilla ei ole eroa. Jos vaikkapa terveys järkkyy tai on muita ongelmia, niiden salaaminen ei aina onnistu. Opettajan työ on kuitenkin varsin intensiivistä ja oppitunti pitäisi pystyä pitämään ns. kympillä. Sairasloma vain ei aina ilmeisesti osu kohdalleen ja tiedänpä useiden opettajien tekevän töitä puolikuntoisinakin, koska esim. sijaiskiellon takia ei omia hommia halua muiden niskoille kaataa. Samaa on monilla aloilla nykypäivänä.
Jos huomaa, ettei työ onnistu, loma on tietenkin tarpeen. Olet siis tässäkin oikeassa.
3. Tätä väitettäsi mietin. Oppilaiden tasapuolinen kohtelu on itsestäänselvyys. Tai, ainakin sen pitäisi olla. Toki on niin, että käytännössä vanha sanonta "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!" pitää tässäkin paikkansa. Toki on erilaista työskennellä innokkaiden oppilaiden kanssa, jotka keskittyvät työhönsä kuin sellaisten lasten, jotka eivät pysty olemaan hiljaa edes minuuttia. Oppilaillekin olen oman ajatukseni suoraan kertonut. Jokainen ymmärtää sen hyvin; niin ainakin oman kouluni vanhemmat & oppilaat.
Eteeni ei ole tullut vielä sellaista tilannetta, että varsinaisten ystävieni lapsia olisi minulla oppilaina. Työkaverini lapsia tosin on ollut. Omat pulmansa tilanteessa on. Lapset olivat niin erilaisia, kuten lapset aina ovat. Erään kanssa kurinpito oli ongelmallista, yksi oli lähes täydellinen oppilas ja kolmas siltä väliltä.
Yleensä ne vanhemmat, jotka koulua ja koulutusta arvostavat, tartuttavat lapsiinsakin asenteen. Kun kotona lapsi kasvatetaan asiallisesti, koulutyökin useimmiten sujuu hyvin. Jos ongelmia on jossakin, asiallinen vanhempi selvittää asiaa koulun kanssa ja tukee koulua ja opettajia, koska kummankin tavoite on lapsen menestyminen. Eikö niin?
En ole törmännyt vielä moniinkaan opilaisiin, joilla olisi noita psyykkisiä ongelmia. Sellaisten käsittely on aina hankalaa. Oppimisvaikeuksiin olen kyllä törmännyt useinkin ja ne ovatkin tyypillisiä tälle päivälle. Vanhemmat suhtautuvat useimmiten asiallisesti. Vaikeimpia tapauksia ovat ne vanhemmat, jotka eivät joko myönnä tai tajua, että lapsella on todellisia hankaluuksia. Esim. vanhemmat, jotka ovat itsekin tarkkailuluokan vanhoja oppilaita, eivät aina ehkä kykene auttamaan lastaan, kun pulmia on.
Osalle vanhemmista on myös suuri järkytys, kun oma lapsi ei opi niinkuin ehkä muut oppivat. Tunteet ovat joskus pinnassa ja vaatii pelisiilmää saada raivostunut äiti tai isä tajuamaan, ettei se oma lapsi ole kenenkään mielestä mitenkään "hullu" - sellaiseksi leimautuminen (tai kuvitelma siitä, mitä muut "kylillä" sanovat), on varsinkin kyläkouluilla oikeasti todellinen pelko - tai vajaaälyinen, vaikka oppimisvaikeuksia onkin. Olipa hankala lause...
Niin. Yleensä olen ainakin itse joutunut enemmänkin asiallisesti toteamaan sen, että vaikka joku ei ehkä opikaan helposti jotakin asiaa tai ainetta, on kuitenkin keinoja auttaa lasta; ohjata erityisopetukseen, tutkimuksiin tai pienluokalle tms. Eipä ole tullut mieleenikään sanoa kenellekään aiheetta, että lapsella olisi psyykkisiä ongelmia. Sellaista lausetta suurin osa ihmisistä luultavasti varoo sanomasta...
Onko Sinulla sellaisia kokemuksia kouluista? Ovatko omat lapsesi tulleet jotenkin "kaltoin kohdelluiksi"? Miten itse toimit noissa tilanteissa? Jotakin ongelmaa suhtautumisessasi kouluun on. Toki me opettajat olemme virkamiehinä tavallaan veronmaksajien palvelijoita. Sama koskee kuitenkin monia muitakin virkamiehiä. Verorahoista palkka tulee myös vaikkapa lääkäreille, palomiehille ja poliiseillekin. Koetko, että voit ojentaa kaikkia heitäkin työtehtävissään aivan niinkuin haluat? Kuitenkin eri ammattiryhmät hoitavat tehtäviään työpaikoilla ja toimipisteissään noudattaen johdon, lakien ja asetusten määräyksiä. Toki osa opettajien työstä on yhteistyö vanhempienkin kanssa, mutta ajatus siitä, että vanhemmat jotenkin koulua ja opettajia johtaisivat, tuntuu hieman oudolta. En minäkään koe voivani määrillä ihmisiä heidän työpaikoillaan.
Kun kotona on ongelmia, lapsi useimmiten niihin reagoi. Olisi outoa, jos ei reagoisi; se on täysin inhimillistä. Samoin on normaalia se, että aikuinenkin reagoi pulmiinsa. Se ei tunnu oikealta, jos vanhempi reagoi raivolla opettajaan, joka kertoo havaitsemistaan pulmista. Toki omien lasten asioita on ajoittain hankala objektiivisesti käsitellä. Ei opettajakaan kuitenkaan AINA syyllinen kaikkiin pulmiin ole, vai onko Sinusta?
Erittäin - sanoisinko - persoonallisia Sinun näkemyksesi ovat. Kanssasi on kuitenkin virkistävää keskustella. Tämä on sitä mielipiteiden vaihtoa.
alivaltiosihteerille joka oli insinööriksi opiskellut, ja lakimieheksi väitellyt. Syynä vihaasi oli pelko, katkeruus ja nuoruus vailla kokemusta elämästä ja työstä, lapsista ja väärä asenne ammattiisi, ja kokemattomuus sekä oman lajin ylpeys, joka ei anna sijaa nöyrälle asenteelle jota palveluammatissa tarvitaan. Et voivielä käsittää ammatin opiskelun kesken olleena mitä kaikkea se tuo tullessaan, kun et voi sille mitään että vanhemmat pitävät lastensa puolta ja päättävät heidän asioistaan ja siitä onko sulla ammattia vastaavaa työtä, pelkäät siksi olet katkeroitunut ja pelokas.
Meiltä jäi keskustelu kesken, jos ole se alkuperäinen "suunnittelija ammatiltaan".
Toivon, että et vielä luovuttanut?
en varsinkaan, jos on kyse upeista lapsistani ja heidän tulevaisuudestaan, tai katkerista aikuisista, jotka kuvittelevat olevansa maailman napa. Näyryys opettajan ammatissa on se millä porkutetaan eteenpäin, ei kukkoileva asenne ja itsevalitus, sieltä tullaan alas nopeemmin kuin äkkiä!
Voisitkin siis kertoa minulle, mikä esim. tuossa viimeisimmässä kirjoituksessani on vikana, eikö niin? Tarkoitan siis tuota otsikkoa "Olet joiltakin..."
Sinun kanssasi on todella virkistävää keskustella, joten toivon ettet missään tapauksessa luovuta.
Harvapa siitä pitää meteliä että kaikki menee hyvin. Yleensä ihminen ilmaisee tyttymättömyyttä.
Meidän kolukokemukset on pääsääntöisesti positiivisia, mutta silti tulee sadateltua negatiivisia tapahtumia.
Mutta ei tämä valittaminen ole turhaa tai tyhmää. Kyllä lasten kanssa toimiessa kaiken pitäisikin sujua hyvin eikä epäkohtia saa katsoa läpi sormien ja painaa villasella.
Juuri tänään olin koululla palaverissa, jossa käsiteltiin lapseni erityistarpeita ja sitä, kuinka ne voisi parhaiten huomioida opetuksessa. Lapsellani on sen verran harvineinen vamma, että koulun henkilökunta kaipaa myös meidän vanhempien neuvoja, jotta arki saadaan sujumaan. Olen todella iloinen ja kiitollinen siitä, kuinka huomaavaisesti lapseni pyritään koulussa kohtaamaan. Ilahduin myös siitä, että jokainen paikallaolija oli selvästi pohtinut asiaa jo etukäteen ja teki hyviä kysymyksiä. Lapseni tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi koulussa, tästä ja hyvästä yhteistyökyvystä suuri kiitos koulun henkilökunnalle!
kohdalla, saimme opettajaksi tuttavaperheen äidin. Hän on ollut monia vuosi ystäväni, ja lapsemme leikkineet hänen lapsien kanssa. Asuvat edelleen tuossa lähellä. Ei tarvi pelätä, että opettaja kiusaisi tai muuten kohtelisi lastamme huonosti, sillä sehän vaikuttaisi meidän väliimme.
Toisaalta huono juttu mutta toisaalta hyvä juttu.
Aina kehuu lastamme kuinka hyvä hän on ja uskon että koulussa pitää hänen puoltaan, mutta silti reilu kaikkia kohtaan, mutta sehän on selvää, että jos tuntee lapsen ja hänen vanhemmat hyvin, niin kyllä erilailla kohdellaan.
Onhans se tavallaan outoa, kun lapsen opettaja käy meillä kylässä tai yhdessä käymme lenkillä tms. ja sitten ollaan vanhempainillassa , mutta emme ole sen antaneet haitata. Koulu kouluna ja vapaa vapaana.