Suhdaudun lähes joka asiaan huumorilla. jos minua jokin asia vituttaa niin hymyilen koko päivän ja tarlkastelen asiaa tai asioita mitkä nyppivät/vituttavat humoristisista ja huvittavista kulmista :DD nytkin naurattaa niin paljon kun kaikki asiat menee huonosti, sain kokeesta 5 ja nilkkani nivelsteet katkesivat (minulla siis ei ole mitään lääkitystä tai en käytä piristeitä) olen aina iloinen vaikka mitä sattuisi, n. 2 kk sitten kun jätin poikaystäväni (1,5 vuoden suhde) en itkenyt pisaraakaan, vaan nauroin heti matkalla kotiin :D (poika kyllä itki se oli huvittavaa, vaikkakin surullista, olemme vieläkin läheiset ystävät) ja kun olen riidoissakin jostain olemattomasta asiasta yhen kaverin kanssa, ja riita vain pahenee kun en pysty ottamaan asiaa tosissani :DD mitä pahaa siinä on että näkee joka asiassa huvittaviakin puolia ja keskittyy niihin enemmän kuin teini ANGST puoleen :)) ja moni ystäväni masentelee sinkkuna olemista, ja minä nautin siitä ja nauran seurusteluilleni ja muille hölmöille ihastuksilleni :D en huolestu pienistä ja käännän kaveri piirissäkin masentavat asiat valoisimmille puolella (läheisen kuolemaan en mene nauramaan, silloin olen se olkapää kuka piristää siiträmällä asiat toisaalle=)) monet pojat keitä tunnen on onggelmia/riitoja tyttö ystäviensä kanssa, niin tulevat angstaamaan, ja keksin asioista niin huvittavia juttuja, ja kohta pojat huomaavat samat asiat, ja kuin salama olenki joku "suhteenpelastaja" (mikä naurattaa myös :D)
ja ooon sitte tässä sitäki nauranu että kui hyvin tuunkaa toimee jonku pikkase herkemmän ihmise kanssa, tai jonkun pomon kanssa ketä ei osaa nauraa :DDD
hmmm... iloisia jatkoja kaikille :))
ps. kun kaverini soitti "hyvänä pilana" kytät [teini juoppous iski joskus] perääni, kaikki muut ystäväni olivat kauhuissaan ja jopa ITKIVÄT puolestani ja vaativat kostoa, en osannut/osaa ajatella asiaa niin, vaan nauroin kuinka huono huumori jätkällä oli ja mietein miten siitä olisi saanut paremman ja nauroin nauroin nauroin nauroin nauroin (kaikki todella ihmetteli suhtautumistani, kun menetin samalla mopoautoon mahdollisuukset ja kaikkee muuta erikoista) ja nuroin ja nauroin edelleen :DD
pps. olen viimeksi itkenyt viime viikolla kun nauratti oikeen kunnolla (siis ilosta)
ppps. oonkoha koskaa surulline oikee kunnolla? :D (tuskin=D)
ja ooon sitte tässä sitäki nauranu että kui hyvin tuunkaa toimee jonku pikkase herkemmän ihmise kanssa, tai jonkun pomon kanssa ketä ei osaa nauraa :DDD
hmmm... iloisia jatkoja kaikille :))
ps. kun kaverini soitti "hyvänä pilana" kytät [teini juoppous iski joskus] perääni, kaikki muut ystäväni olivat kauhuissaan ja jopa ITKIVÄT puolestani ja vaativat kostoa, en osannut/osaa ajatella asiaa niin, vaan nauroin kuinka huono huumori jätkällä oli ja mietein miten siitä olisi saanut paremman ja nauroin nauroin nauroin nauroin nauroin (kaikki todella ihmetteli suhtautumistani, kun menetin samalla mopoautoon mahdollisuukset ja kaikkee muuta erikoista) ja nuroin ja nauroin edelleen :DD
pps. olen viimeksi itkenyt viime viikolla kun nauratti oikeen kunnolla (siis ilosta)
ppps. oonkoha koskaa surulline oikee kunnolla? :D (tuskin=D)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse en tuollaisesta tykkäisi. Tuntuu kuin ei mitään voisi ottaa vakavasti.
Onneksi olkoon. Olet oivaltanut. Kumpa pystyisin siihen itsekin.
http://www.youtube.com/watch?v=00zoDIe3h3I
Ite en osaa edes viheltää, ja oon 17v poika.. come on :S
hmmh.. Mulla vähän sama juttu, mut kuulin, et toiset käsittelee asiat "huumorilla".. Monethan itkee ja suree/angstaa jne.. mut osa vaan yksinkertasest nauraa tai vetää vitsiks.. Ihan normii se on, vaikka kuulostaiski hassulta :DD