hyrysysyn matkaan
mekaaninen tuuli
liikkeellä
mekaaniset huulet
koneen suudelma
kauniina kadonnut
eksyneenä maistuva
miten sinulla oli paheesi
neonvalolla alkava aika valaistu
saaliiksi ohimennyttä
menetettyä maisemaa
katsanto kaikenhamuava
vinhakantainen avaruus
käyskentely ikuista vauhtia päin
melussa hiuksesi kaartuvat
miten tapahtuva ja mihin aikaan
uneton ruudinsavuinen tie
huiman hyrysysyn matkaa
mekaaninen tuuli
liikkeellä
mekaaniset huulet
koneen suudelma
kauniina kadonnut
eksyneenä maistuva
miten sinulla oli paheesi
neonvalolla alkava aika valaistu
saaliiksi ohimennyttä
menetettyä maisemaa
katsanto kaikenhamuava
vinhakantainen avaruus
käyskentely ikuista vauhtia päin
melussa hiuksesi kaartuvat
miten tapahtuva ja mihin aikaan
uneton ruudinsavuinen tie
huiman hyrysysyn matkaa
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja sitten sanovat, että naiset ovat vaikeita. Kuitenkin kysymyksessä kautta historian on ollut miesten vaikeaselkoisuus. Ajattelin kirjoittaa historian uusiksi ;).
Jos ajatellaan runojasi, niiden viehätys on se, ettei niitä voi ymmärtää yksiselitteisesti. Jokainen lukija tulkitsee ne omalla tavallaan.
Miten tulkitsin? Menetystä, toivoa, hilpeyttä ja uuden piirteen löytöä, joka aiheuttaa ihmetystä. Tämä oli vain yksi mahdoton ajatus.
Näkemys tuokin, ja perustelujakaan ei varmasti tarvitse kaukaa hakea. :)
Näin varmasti on. Sanan 'hyrysysy' esimerkiksi kukin varmasti ymmärtää omalla tavallaan..herättäneekö hilpeyttä, nostalgiaa vai mitä... Kun eihän ihminen ajattele yksiselitteisesti.. menen kauppaan, kotiin, katson tv:tä, ei se mene noin tai ole noin helppoa.. jokaiseen rutiiniinkin vaaditaan oma prosessinsa ja ajatuksellinen työstö.
Menetys ja toivo kulkevat usein käsi kädessä.. uutta löytyy joka päivä, haasteena meillä saattaa se ajatuksiksi, kirjaimiksi, toiveiksi, teoiksi..
Ja kiitos kaikuu kommentistasi.
Tästä menee aivan sanattomaksi.
Kiitos. Tykkään itsekin tästä ja hauska oli tätä kirjoittaa. Iltaisin mietin sellaisia sanoja kuin hyrysysy ja vinhakantainen avaruus. En voinut niitä sanoa toisin. Mieleen tuli kyllä, että ei tällaisten asioiden pohtimisessa kai järkeä ole mutta enpä järkimiehen maineesta muutenkaan perusta. Runoilu on kivaa, joskus se on näin yksinkertaista..hmm..ainakin melkein...
Teknologisen kehityksen kelkasta putosin viimeistään jossain höyryveturin käyttöönoton yhteydessä. Ihmissuhteiden kehityksen kelkasta..hmm.. mutta jonkinlaista yhtäläisyyttä näiden asioiden välillä olen huomaavinani. Ajatukset ovat askarrelleet aika paljon n. sadan vuoden päässä (taaksepäin).. Luen senaikaista kirjallisuutta ja perehdyn senaikaiseen kuvataiteeseen. Kiehtoo koneromantiikka siltä ajalta kun koneet olivat vielä koneita. Dynaamisuus, joka kuitenkin on tavallaan pysähtynyttä, sellaista hiljaista ja vaatimatonta sorttia.
Ja kiitokset palautteestasi!
miten nämä runosi kiehtovat kerta kerran jälkeen.
Jotenkin tuntuu siltä, että tämä on syntynyt helpolla.
Tietysti voin olla väärässäkin, mutta minusta se vaan
yksinkertaisesti vaikuttaa siltä - kuin sanat vain olisivat
tipahdelleet ruudulle ja katsoisit ' oho, siinä se nyt on
valmiina, kävipäs se sutjakkaasti '
Hurmaavia sanontoja ja sanoja, kuten
jo itse otsikko ja kaksi viimeistä lausetta runossasi.
Mekaaniset huulet ja koneen suudelma, viileää. Niin
valtavan viileää tunnetta ja kuitenkin, seuraavassa
säkeessä on yllättäin hyvinkin kaunis ' ääni '
Upea lause ' melussa hiuksesi kaartuvat '
Kadehtien luen ja ihastelen kättesi jälkeä Miekkonen.
Kyllä tässä muutama ilta meni, Linda :) Halusin tehdäkin nautiskellen, paljon mietiskelin jotain yksittäistä sanaa. Vähän tietysti 'hävettävää' käyttää aikaa runoon, joka vielä kertoo hyrysysystä, mutta onkos elämä kovin loogista koskaan... Perusidea toki oli mielessä, lähinnä sellaista hienosäätöä halusin.. ja tuota pituutta mietin.. halusin lyhyemmän, mutta samalla kuitenkin sisällyttää tietyt elementit.. avaruus mukaan, jotta laajennetaan tilaa silkasta maantieromantiikasta. Ja ihmissuhdetta, inhimillisyyttä... kieltämättä pohdin tuota koneellisuuden ja inhimillisyyden rinnakkaiseloa.. Ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole pelkästään kahden ihmisen välisiä, tuntuu kuin ne aina suodattuisivat jonkun kolmannen kautta.. jonkin yhteiskunnallisen koneen, rakennetun systeemin tms..
Puhuit jonkin toisen runon kohdalla mystiikasta.. hassua, miten sitä mystiikkaa tulee kahdella tapaa: irrottautumalla arkiajattelusta, mutta myös niin, että miettii hyvin tarkasti ja pienissä osissa todellisuutta. Jälki voi olla molemmissa tapauksissa samannäköinen.
Kiitos kommentoinnista:)