JUMALAUTA! Nyt mä tulin foorumiin

Terve sulle, esitit niin hyvin asiasi. Että saat täydellisen selonteon itsellesi ja muille jaettavaksi. Tämä tieto perustuu todella alkuperäiseen kirjoitukseen. Olet jäljillä tossa
väitteessäsi mutta panokset joita sulla on käytössä ei riitä asiankäsittelyyn. Jälkiviisaudeksikaan sitä ei voida selittää. Sillä nämä tiedoksi annot ovat sitä luokkaa että vapiset jos tietäisit mistä saisit opastuksen aiheeseen.

Uskonnot ovat aina olleet merkittävä tekijä ihmisten elämässä. Jo varhaisimmissa ihmiskunnan rakentamissa kaupungeissa Mesopotamiassa oli keskeisellä paikalla komea temppeli. Samanlaisia uskonnollisen vallan symboleja löytyy kaikkialta maailmasta, niin Himalajan vuorilta, Kambozan viidakoista kuin inkojen jäljiltä Amerikasta. Uskonnollisten kohteiden rakentamiseen on käytetty paljon voimavaroja, mikä kertoo siitä, että uskonnon merkitys on ollut tärkeä. Eivätkä rakennukset olisi mitään ilman uskonnollisia johtajia, ylipappeja, kirjanoppineita, opettajia – ja alkeellisemmissa kulttuureissa poppamiehiä.

Vaikka länsimaisten kristillisten kirkkojen asema yleisenä moraalinvartijana ja arvojen ohjaajana on heikentynyt, uskonnot eivät maailmanlaajuisesti ole menettäneet merkitystään. Islamilaisessa maailmassa uskonnon merkitys on päinvastoin lisääntynyt. Uskonnosta on tullut eräissä maissa kaikkea elämää ohjaava tekijä, ja uskonnolliset johtajat ovat kohonneet poliittisen järjestelmän yläpuolella oleviksi yksinvaltiaiksi.

Ihmiskunta on elänyt esihistoriallisista ajoista lähtien uskontojen hallitsemissa yhteiskunnissa. Temppelit ovat aina olleet merkittävä osa ihmisten sielun ja mielen maisemaa, ja papit ovat olleet tärkeitä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Onko länsimaissa käynyt niin, että papit saarnaavat tyhjyyttään kumisevissa kirkoissa, eivätkä ihmiset enää ole kiinnostuneita uskonnoista? Mihin ihmisten uskonnollinen tarve on yhtäkkiä kadonnut? Ihmiset etsivät lohtua uskonnoista jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten, kun he piirtelivät yliluonnollisia symboleja luoliensa seiniin. Ei kai noin perustava asia voi hävitä?

Ei se ole hävinnytkään. Ihmiset kaipaavat edelleen samoja asioita kuin ennenkin, turvallisuutta, varmuutta ja lohtua, joihin he etsivät vastausta jumalilta ja poppamiehiltä. Ajat vain ovat muuttuneet. Tietokoneen ruudun ääressä päivänsä viettävä nykyihminen ei enää tunne oloaan luontevaksi polvistuessaan jonkin vanhan kivitaulun ääreen. Se kelpasi ehkä niille ihmisille, jotka eivät muusta tienneet. Uusi aika vaatii uuden uskonnon ja uudet jumalat.

Nykyinen uskonto on nimeltään ”turvallisuus”.

Turvallisuus on länsimaiden asukkaille aivan yhtä totinen uskonto kuin islam talebaneille ja iranilaisille. Turvallisuuden nimissä kansalaiset ovat valmiit millaisiin henkilökohtaisiin uhrauksiin tahansa. Turvallisuuden nimissä ihmiset haluavat antaa vapautensa turvallisuuskoneistoille. Miljoonia vuosia vanhat perusoikeudet saavat mennä yksi toisensa jälkeen, kunhan vain turvallisuus lisääntyy edes nimellisesti.

Perinteiset uskonnot lupaavat ihmisille kuolemanjälkeisen elämän ja autuuden, vaikka täällä maan päällä asiat eivät niin hyvin olisikaan. Nykyaikaisessa dynaamisessa maailmassa ihmisillä ei ole aikaa odottaa kuolemanjälkeistä elämää, josta esitetään epäilyjä, että onko sitä edes olemassa. Nykyajan ihminen haluaa paratiisiin jo maan päällä, tässä ja nyt. Ihmisten hätä ja turvallisuuden tarve on suuri.

Vastauksena ihmisten hengelliseen nälkään poliitikot ovat luoneet uudenlaisen maailman, uuden uljaan uskonnon. Tässä maailmassa kansalaisilta on otettu pois oma tahto ja oma valinta, koska ne voivat johtaa vaaroihin. Poliitikot ovat luoneet pikkutarkoilla yksityiskohtaisilla määräyksillä järjestelmän, jossa kansalaisten ei enää tarvitse ajatella mitään. Riittää kun he tottelevat. Ainoa mitä tarvitaan on hyvä muisti, koska määräyksiä on kymmeniä tuhansia, ja ne pitää kaikki tietää, jotta ei eksy vanhurskauden polulta.

Uuden uskonnon jumalat eivät asu temppeleissä tai taivaassa vaan poliisiasemilla. Poliisi on turvallisuuden uskonnon ainut ja kaikkivaltias jumala. Poliisiasemat ovat uuden uskonnon kirkkoja, pidätyssellit sen alttareita, vankilat sen hartaushuoneita.

Yksikään muu uskonto kuin nykyinen ”turvallisuuden uskonto” ei ole vielä kertaakaan ihmiskunnan olemassaolon aikana pystynyt ylistämään ja julistamaan jumalansa kaikkivaltiutta yhtä tehokkaasti ja näkyvästi kuin nykyinen yhteiskuntajärjestelmämme ylistää omia jumaliaan. Lähimmäksi on ehkä päästy eräissä muslimiyhteiskunnissa, joissa muslimien pitää viisi kertaa päivässä polvistua kohti Mekkaa ja rukoilla. Se ei kuitenkaan ole mitään uuteen länsimaiseen tapaan verrattuna.

Länsimaiden asukkailla on paljon enemmän vaihtoehtoja. He voivat polvistua olohuoneissaan Poliisi-TV:n ääreen. He voivat polvistua (eikä tarvitse edes polvistua vaan voi istuakin, koska rituaalit kestävät kauemmin kuin muslimien rukoukset) kymmenien erilaisten poliisisarjojen ja poliisiaiheisten elokuvien äärelle hiljentymään ja viettämään iltaa. Välillä he voivat katsoa uutisia ja seurata ajankohtaisia poliisitapahtumia. Ja jos television katsominen väsyttää, ihmiset voivat lukea poliisista tai katsella poliisin kuvia lehdistä. Vaihtoehtoja on loputtomasti.

Poliisinpalvontarituaalien perusviesti on aina sama. TV-sarjat ja elokuvat ja uutislähetykset toistavat eri muodoissaan poliisin kaikkivaltiutta, sitä että ei ole olemassa mitään korkeampaa voimaa kuin poliisi. Kun konstaapeli kaivaa taskustaan poliisin tähden tai kortin, kansa lakoaa pelosta ja kunnioituksesta. Kovimmatkin nyrkkisankarit ja rikkaimmatkin miljonäärit kuuntelevat nöyrinä mitä poliisilla on sanottavaa. Kukaan ei kyseenalaista poliisin ehdotonta valtaa. Poliisi saa tähtensä tai korttinsa esitettyään tehdä aivan mitä haluaa. Hän saa ohittaa muut asiakkaat pizzajonossa. Hän saa ajaa autolla tuhatta ja sataa ja tuhota siinä sivussa puolet kaupunkia. Hän saa ampua ihmisen ja puhaltaa savut pistoolin piipusta surevan lesken naamalle. Niin täydellistä ja ehdotonta valtaa, mikä on nykyajan poliisilla, ei yksikään aikaisempi uskontojen edustaja ole pystynyt saavuttamaan.

Nykyinen maailmamme on poliisiuskovaisten taivas. Yksikään aikaisempi jumala ei ole koskaan ennen saavuttanut niin kattavaa ja kaikkialle tunkeutuvaa näkyvyyttä kuin nykyinen poliisijumala. Jumaluus on täydellinen. Elämme poliisitaivaassa. Ja vielä parempaa on luvassa.

Eduskunta säätää kuin jonkinlaisen hurmoksen vallassa koko ajan lisää lakeja, joilla tavallisten ihmisten maalliset murheet poistetaan ja asiat jätetään poliisin haltuun. Ei tarvitse enää miettiä, tekeekö niin tai näin. Laki määrää kaikesta. Riittää, että tottelee ja muistaa määräykset. Muistin merkitys korostuu, koska lakeja on päivä päivältä yhä enemmän. Myös rahaa tarvitaan, sillä määräysten noudattaminen tulee kalliiksi. Mutta mitäpä ihminen ei tekisi uskontonsa ja turvallisuutensa hyväksi. Ja ”yhteisten pelisääntöjen” pettäjille ja luopioille, jotka eivät toimi niin kuin pitäisi, poliisilla on omat keinonsa. Ja kiitollinen kansa haluaa antaa poliisille lisää keinoja ja valtaa.

Perinteisten uskonnollisten johtajien tapaan poliisi on levittänyt lonkeronsa kaikkialle yhteiskuntaan. Poliisi ohjaa yleistä moraalia. Poliisi säätää lakeja eduskunnassa. Poliisi vaikuttaa lakeihin asiantuntijana. Poliisi käyttää painostuskeinoja, jos sen haluamia lakeja ei säädetä riittävän ripeästi. Poliisi kirjoittaa lehdissä. Poliisi puhuu radiossa. Poliisi esiintyy televisiossa. Kaikki tiedotusvälineet toistavat kuin yksien aivojen ohjaamia poliisia ylistävää sanomaa. Poliisin valta on absoluuttinen.

Kadehdittu Marja kirjoitti:

Uskonnot ovat aina olleet merkittävä tekijä ihmisten elämässä. Jo varhaisimmissa ihmiskunnan rakentamissa kaupungeissa Mesopotamiassa oli keskeisellä paikalla komea temppeli. Samanlaisia uskonnollisen vallan symboleja löytyy kaikkialta maailmasta, niin Himalajan vuorilta, Kambozan viidakoista kuin inkojen jäljiltä Amerikasta. Uskonnollisten kohteiden rakentamiseen on käytetty paljon voimavaroja, mikä kertoo siitä, että uskonnon merkitys on ollut tärkeä. Eivätkä rakennukset olisi mitään ilman uskonnollisia johtajia, ylipappeja, kirjanoppineita, opettajia – ja alkeellisemmissa kulttuureissa poppamiehiä.

Vaikka länsimaisten kristillisten kirkkojen asema yleisenä moraalinvartijana ja arvojen ohjaajana on heikentynyt, uskonnot eivät maailmanlaajuisesti ole menettäneet merkitystään. Islamilaisessa maailmassa uskonnon merkitys on päinvastoin lisääntynyt. Uskonnosta on tullut eräissä maissa kaikkea elämää ohjaava tekijä, ja uskonnolliset johtajat ovat kohonneet poliittisen järjestelmän yläpuolella oleviksi yksinvaltiaiksi.

Ihmiskunta on elänyt esihistoriallisista ajoista lähtien uskontojen hallitsemissa yhteiskunnissa. Temppelit ovat aina olleet merkittävä osa ihmisten sielun ja mielen maisemaa, ja papit ovat olleet tärkeitä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Onko länsimaissa käynyt niin, että papit saarnaavat tyhjyyttään kumisevissa kirkoissa, eivätkä ihmiset enää ole kiinnostuneita uskonnoista? Mihin ihmisten uskonnollinen tarve on yhtäkkiä kadonnut? Ihmiset etsivät lohtua uskonnoista jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten, kun he piirtelivät yliluonnollisia symboleja luoliensa seiniin. Ei kai noin perustava asia voi hävitä?

Ei se ole hävinnytkään. Ihmiset kaipaavat edelleen samoja asioita kuin ennenkin, turvallisuutta, varmuutta ja lohtua, joihin he etsivät vastausta jumalilta ja poppamiehiltä. Ajat vain ovat muuttuneet. Tietokoneen ruudun ääressä päivänsä viettävä nykyihminen ei enää tunne oloaan luontevaksi polvistuessaan jonkin vanhan kivitaulun ääreen. Se kelpasi ehkä niille ihmisille, jotka eivät muusta tienneet. Uusi aika vaatii uuden uskonnon ja uudet jumalat.

Nykyinen uskonto on nimeltään ”turvallisuus”.

Turvallisuus on länsimaiden asukkaille aivan yhtä totinen uskonto kuin islam talebaneille ja iranilaisille. Turvallisuuden nimissä kansalaiset ovat valmiit millaisiin henkilökohtaisiin uhrauksiin tahansa. Turvallisuuden nimissä ihmiset haluavat antaa vapautensa turvallisuuskoneistoille. Miljoonia vuosia vanhat perusoikeudet saavat mennä yksi toisensa jälkeen, kunhan vain turvallisuus lisääntyy edes nimellisesti.

Perinteiset uskonnot lupaavat ihmisille kuolemanjälkeisen elämän ja autuuden, vaikka täällä maan päällä asiat eivät niin hyvin olisikaan. Nykyaikaisessa dynaamisessa maailmassa ihmisillä ei ole aikaa odottaa kuolemanjälkeistä elämää, josta esitetään epäilyjä, että onko sitä edes olemassa. Nykyajan ihminen haluaa paratiisiin jo maan päällä, tässä ja nyt. Ihmisten hätä ja turvallisuuden tarve on suuri.

Vastauksena ihmisten hengelliseen nälkään poliitikot ovat luoneet uudenlaisen maailman, uuden uljaan uskonnon. Tässä maailmassa kansalaisilta on otettu pois oma tahto ja oma valinta, koska ne voivat johtaa vaaroihin. Poliitikot ovat luoneet pikkutarkoilla yksityiskohtaisilla määräyksillä järjestelmän, jossa kansalaisten ei enää tarvitse ajatella mitään. Riittää kun he tottelevat. Ainoa mitä tarvitaan on hyvä muisti, koska määräyksiä on kymmeniä tuhansia, ja ne pitää kaikki tietää, jotta ei eksy vanhurskauden polulta.

Uuden uskonnon jumalat eivät asu temppeleissä tai taivaassa vaan poliisiasemilla. Poliisi on turvallisuuden uskonnon ainut ja kaikkivaltias jumala. Poliisiasemat ovat uuden uskonnon kirkkoja, pidätyssellit sen alttareita, vankilat sen hartaushuoneita.

Yksikään muu uskonto kuin nykyinen ”turvallisuuden uskonto” ei ole vielä kertaakaan ihmiskunnan olemassaolon aikana pystynyt ylistämään ja julistamaan jumalansa kaikkivaltiutta yhtä tehokkaasti ja näkyvästi kuin nykyinen yhteiskuntajärjestelmämme ylistää omia jumaliaan. Lähimmäksi on ehkä päästy eräissä muslimiyhteiskunnissa, joissa muslimien pitää viisi kertaa päivässä polvistua kohti Mekkaa ja rukoilla. Se ei kuitenkaan ole mitään uuteen länsimaiseen tapaan verrattuna.

Länsimaiden asukkailla on paljon enemmän vaihtoehtoja. He voivat polvistua olohuoneissaan Poliisi-TV:n ääreen. He voivat polvistua (eikä tarvitse edes polvistua vaan voi istuakin, koska rituaalit kestävät kauemmin kuin muslimien rukoukset) kymmenien erilaisten poliisisarjojen ja poliisiaiheisten elokuvien äärelle hiljentymään ja viettämään iltaa. Välillä he voivat katsoa uutisia ja seurata ajankohtaisia poliisitapahtumia. Ja jos television katsominen väsyttää, ihmiset voivat lukea poliisista tai katsella poliisin kuvia lehdistä. Vaihtoehtoja on loputtomasti.

Poliisinpalvontarituaalien perusviesti on aina sama. TV-sarjat ja elokuvat ja uutislähetykset toistavat eri muodoissaan poliisin kaikkivaltiutta, sitä että ei ole olemassa mitään korkeampaa voimaa kuin poliisi. Kun konstaapeli kaivaa taskustaan poliisin tähden tai kortin, kansa lakoaa pelosta ja kunnioituksesta. Kovimmatkin nyrkkisankarit ja rikkaimmatkin miljonäärit kuuntelevat nöyrinä mitä poliisilla on sanottavaa. Kukaan ei kyseenalaista poliisin ehdotonta valtaa. Poliisi saa tähtensä tai korttinsa esitettyään tehdä aivan mitä haluaa. Hän saa ohittaa muut asiakkaat pizzajonossa. Hän saa ajaa autolla tuhatta ja sataa ja tuhota siinä sivussa puolet kaupunkia. Hän saa ampua ihmisen ja puhaltaa savut pistoolin piipusta surevan lesken naamalle. Niin täydellistä ja ehdotonta valtaa, mikä on nykyajan poliisilla, ei yksikään aikaisempi uskontojen edustaja ole pystynyt saavuttamaan.

Nykyinen maailmamme on poliisiuskovaisten taivas. Yksikään aikaisempi jumala ei ole koskaan ennen saavuttanut niin kattavaa ja kaikkialle tunkeutuvaa näkyvyyttä kuin nykyinen poliisijumala. Jumaluus on täydellinen. Elämme poliisitaivaassa. Ja vielä parempaa on luvassa.

Eduskunta säätää kuin jonkinlaisen hurmoksen vallassa koko ajan lisää lakeja, joilla tavallisten ihmisten maalliset murheet poistetaan ja asiat jätetään poliisin haltuun. Ei tarvitse enää miettiä, tekeekö niin tai näin. Laki määrää kaikesta. Riittää, että tottelee ja muistaa määräykset. Muistin merkitys korostuu, koska lakeja on päivä päivältä yhä enemmän. Myös rahaa tarvitaan, sillä määräysten noudattaminen tulee kalliiksi. Mutta mitäpä ihminen ei tekisi uskontonsa ja turvallisuutensa hyväksi. Ja ”yhteisten pelisääntöjen” pettäjille ja luopioille, jotka eivät toimi niin kuin pitäisi, poliisilla on omat keinonsa. Ja kiitollinen kansa haluaa antaa poliisille lisää keinoja ja valtaa.

Perinteisten uskonnollisten johtajien tapaan poliisi on levittänyt lonkeronsa kaikkialle yhteiskuntaan. Poliisi ohjaa yleistä moraalia. Poliisi säätää lakeja eduskunnassa. Poliisi vaikuttaa lakeihin asiantuntijana. Poliisi käyttää painostuskeinoja, jos sen haluamia lakeja ei säädetä riittävän ripeästi. Poliisi kirjoittaa lehdissä. Poliisi puhuu radiossa. Poliisi esiintyy televisiossa. Kaikki tiedotusvälineet toistavat kuin yksien aivojen ohjaamia poliisia ylistävää sanomaa. Poliisin valta on absoluuttinen.

Tuo on ihan luettavaa :)
Vaikka en asiasta kaikilta osin samaa mieltä olekkaan mutta on siinä osittain asiaakin.

Kadehdittu Marja kirjoitti:

Uskonnot ovat aina olleet merkittävä tekijä ihmisten elämässä. Jo varhaisimmissa ihmiskunnan rakentamissa kaupungeissa Mesopotamiassa oli keskeisellä paikalla komea temppeli. Samanlaisia uskonnollisen vallan symboleja löytyy kaikkialta maailmasta, niin Himalajan vuorilta, Kambozan viidakoista kuin inkojen jäljiltä Amerikasta. Uskonnollisten kohteiden rakentamiseen on käytetty paljon voimavaroja, mikä kertoo siitä, että uskonnon merkitys on ollut tärkeä. Eivätkä rakennukset olisi mitään ilman uskonnollisia johtajia, ylipappeja, kirjanoppineita, opettajia – ja alkeellisemmissa kulttuureissa poppamiehiä.

Vaikka länsimaisten kristillisten kirkkojen asema yleisenä moraalinvartijana ja arvojen ohjaajana on heikentynyt, uskonnot eivät maailmanlaajuisesti ole menettäneet merkitystään. Islamilaisessa maailmassa uskonnon merkitys on päinvastoin lisääntynyt. Uskonnosta on tullut eräissä maissa kaikkea elämää ohjaava tekijä, ja uskonnolliset johtajat ovat kohonneet poliittisen järjestelmän yläpuolella oleviksi yksinvaltiaiksi.

Ihmiskunta on elänyt esihistoriallisista ajoista lähtien uskontojen hallitsemissa yhteiskunnissa. Temppelit ovat aina olleet merkittävä osa ihmisten sielun ja mielen maisemaa, ja papit ovat olleet tärkeitä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Onko länsimaissa käynyt niin, että papit saarnaavat tyhjyyttään kumisevissa kirkoissa, eivätkä ihmiset enää ole kiinnostuneita uskonnoista? Mihin ihmisten uskonnollinen tarve on yhtäkkiä kadonnut? Ihmiset etsivät lohtua uskonnoista jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten, kun he piirtelivät yliluonnollisia symboleja luoliensa seiniin. Ei kai noin perustava asia voi hävitä?

Ei se ole hävinnytkään. Ihmiset kaipaavat edelleen samoja asioita kuin ennenkin, turvallisuutta, varmuutta ja lohtua, joihin he etsivät vastausta jumalilta ja poppamiehiltä. Ajat vain ovat muuttuneet. Tietokoneen ruudun ääressä päivänsä viettävä nykyihminen ei enää tunne oloaan luontevaksi polvistuessaan jonkin vanhan kivitaulun ääreen. Se kelpasi ehkä niille ihmisille, jotka eivät muusta tienneet. Uusi aika vaatii uuden uskonnon ja uudet jumalat.

Nykyinen uskonto on nimeltään ”turvallisuus”.

Turvallisuus on länsimaiden asukkaille aivan yhtä totinen uskonto kuin islam talebaneille ja iranilaisille. Turvallisuuden nimissä kansalaiset ovat valmiit millaisiin henkilökohtaisiin uhrauksiin tahansa. Turvallisuuden nimissä ihmiset haluavat antaa vapautensa turvallisuuskoneistoille. Miljoonia vuosia vanhat perusoikeudet saavat mennä yksi toisensa jälkeen, kunhan vain turvallisuus lisääntyy edes nimellisesti.

Perinteiset uskonnot lupaavat ihmisille kuolemanjälkeisen elämän ja autuuden, vaikka täällä maan päällä asiat eivät niin hyvin olisikaan. Nykyaikaisessa dynaamisessa maailmassa ihmisillä ei ole aikaa odottaa kuolemanjälkeistä elämää, josta esitetään epäilyjä, että onko sitä edes olemassa. Nykyajan ihminen haluaa paratiisiin jo maan päällä, tässä ja nyt. Ihmisten hätä ja turvallisuuden tarve on suuri.

Vastauksena ihmisten hengelliseen nälkään poliitikot ovat luoneet uudenlaisen maailman, uuden uljaan uskonnon. Tässä maailmassa kansalaisilta on otettu pois oma tahto ja oma valinta, koska ne voivat johtaa vaaroihin. Poliitikot ovat luoneet pikkutarkoilla yksityiskohtaisilla määräyksillä järjestelmän, jossa kansalaisten ei enää tarvitse ajatella mitään. Riittää kun he tottelevat. Ainoa mitä tarvitaan on hyvä muisti, koska määräyksiä on kymmeniä tuhansia, ja ne pitää kaikki tietää, jotta ei eksy vanhurskauden polulta.

Uuden uskonnon jumalat eivät asu temppeleissä tai taivaassa vaan poliisiasemilla. Poliisi on turvallisuuden uskonnon ainut ja kaikkivaltias jumala. Poliisiasemat ovat uuden uskonnon kirkkoja, pidätyssellit sen alttareita, vankilat sen hartaushuoneita.

Yksikään muu uskonto kuin nykyinen ”turvallisuuden uskonto” ei ole vielä kertaakaan ihmiskunnan olemassaolon aikana pystynyt ylistämään ja julistamaan jumalansa kaikkivaltiutta yhtä tehokkaasti ja näkyvästi kuin nykyinen yhteiskuntajärjestelmämme ylistää omia jumaliaan. Lähimmäksi on ehkä päästy eräissä muslimiyhteiskunnissa, joissa muslimien pitää viisi kertaa päivässä polvistua kohti Mekkaa ja rukoilla. Se ei kuitenkaan ole mitään uuteen länsimaiseen tapaan verrattuna.

Länsimaiden asukkailla on paljon enemmän vaihtoehtoja. He voivat polvistua olohuoneissaan Poliisi-TV:n ääreen. He voivat polvistua (eikä tarvitse edes polvistua vaan voi istuakin, koska rituaalit kestävät kauemmin kuin muslimien rukoukset) kymmenien erilaisten poliisisarjojen ja poliisiaiheisten elokuvien äärelle hiljentymään ja viettämään iltaa. Välillä he voivat katsoa uutisia ja seurata ajankohtaisia poliisitapahtumia. Ja jos television katsominen väsyttää, ihmiset voivat lukea poliisista tai katsella poliisin kuvia lehdistä. Vaihtoehtoja on loputtomasti.

Poliisinpalvontarituaalien perusviesti on aina sama. TV-sarjat ja elokuvat ja uutislähetykset toistavat eri muodoissaan poliisin kaikkivaltiutta, sitä että ei ole olemassa mitään korkeampaa voimaa kuin poliisi. Kun konstaapeli kaivaa taskustaan poliisin tähden tai kortin, kansa lakoaa pelosta ja kunnioituksesta. Kovimmatkin nyrkkisankarit ja rikkaimmatkin miljonäärit kuuntelevat nöyrinä mitä poliisilla on sanottavaa. Kukaan ei kyseenalaista poliisin ehdotonta valtaa. Poliisi saa tähtensä tai korttinsa esitettyään tehdä aivan mitä haluaa. Hän saa ohittaa muut asiakkaat pizzajonossa. Hän saa ajaa autolla tuhatta ja sataa ja tuhota siinä sivussa puolet kaupunkia. Hän saa ampua ihmisen ja puhaltaa savut pistoolin piipusta surevan lesken naamalle. Niin täydellistä ja ehdotonta valtaa, mikä on nykyajan poliisilla, ei yksikään aikaisempi uskontojen edustaja ole pystynyt saavuttamaan.

Nykyinen maailmamme on poliisiuskovaisten taivas. Yksikään aikaisempi jumala ei ole koskaan ennen saavuttanut niin kattavaa ja kaikkialle tunkeutuvaa näkyvyyttä kuin nykyinen poliisijumala. Jumaluus on täydellinen. Elämme poliisitaivaassa. Ja vielä parempaa on luvassa.

Eduskunta säätää kuin jonkinlaisen hurmoksen vallassa koko ajan lisää lakeja, joilla tavallisten ihmisten maalliset murheet poistetaan ja asiat jätetään poliisin haltuun. Ei tarvitse enää miettiä, tekeekö niin tai näin. Laki määrää kaikesta. Riittää, että tottelee ja muistaa määräykset. Muistin merkitys korostuu, koska lakeja on päivä päivältä yhä enemmän. Myös rahaa tarvitaan, sillä määräysten noudattaminen tulee kalliiksi. Mutta mitäpä ihminen ei tekisi uskontonsa ja turvallisuutensa hyväksi. Ja ”yhteisten pelisääntöjen” pettäjille ja luopioille, jotka eivät toimi niin kuin pitäisi, poliisilla on omat keinonsa. Ja kiitollinen kansa haluaa antaa poliisille lisää keinoja ja valtaa.

Perinteisten uskonnollisten johtajien tapaan poliisi on levittänyt lonkeronsa kaikkialle yhteiskuntaan. Poliisi ohjaa yleistä moraalia. Poliisi säätää lakeja eduskunnassa. Poliisi vaikuttaa lakeihin asiantuntijana. Poliisi käyttää painostuskeinoja, jos sen haluamia lakeja ei säädetä riittävän ripeästi. Poliisi kirjoittaa lehdissä. Poliisi puhuu radiossa. Poliisi esiintyy televisiossa. Kaikki tiedotusvälineet toistavat kuin yksien aivojen ohjaamia poliisia ylistävää sanomaa. Poliisin valta on absoluuttinen.

lainatkaa texstii;)

Kadehdittu Marja kirjoitti:

Uskonnot ovat aina olleet merkittävä tekijä ihmisten elämässä. Jo varhaisimmissa ihmiskunnan rakentamissa kaupungeissa Mesopotamiassa oli keskeisellä paikalla komea temppeli. Samanlaisia uskonnollisen vallan symboleja löytyy kaikkialta maailmasta, niin Himalajan vuorilta, Kambozan viidakoista kuin inkojen jäljiltä Amerikasta. Uskonnollisten kohteiden rakentamiseen on käytetty paljon voimavaroja, mikä kertoo siitä, että uskonnon merkitys on ollut tärkeä. Eivätkä rakennukset olisi mitään ilman uskonnollisia johtajia, ylipappeja, kirjanoppineita, opettajia – ja alkeellisemmissa kulttuureissa poppamiehiä.

Vaikka länsimaisten kristillisten kirkkojen asema yleisenä moraalinvartijana ja arvojen ohjaajana on heikentynyt, uskonnot eivät maailmanlaajuisesti ole menettäneet merkitystään. Islamilaisessa maailmassa uskonnon merkitys on päinvastoin lisääntynyt. Uskonnosta on tullut eräissä maissa kaikkea elämää ohjaava tekijä, ja uskonnolliset johtajat ovat kohonneet poliittisen järjestelmän yläpuolella oleviksi yksinvaltiaiksi.

Ihmiskunta on elänyt esihistoriallisista ajoista lähtien uskontojen hallitsemissa yhteiskunnissa. Temppelit ovat aina olleet merkittävä osa ihmisten sielun ja mielen maisemaa, ja papit ovat olleet tärkeitä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Onko länsimaissa käynyt niin, että papit saarnaavat tyhjyyttään kumisevissa kirkoissa, eivätkä ihmiset enää ole kiinnostuneita uskonnoista? Mihin ihmisten uskonnollinen tarve on yhtäkkiä kadonnut? Ihmiset etsivät lohtua uskonnoista jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten, kun he piirtelivät yliluonnollisia symboleja luoliensa seiniin. Ei kai noin perustava asia voi hävitä?

Ei se ole hävinnytkään. Ihmiset kaipaavat edelleen samoja asioita kuin ennenkin, turvallisuutta, varmuutta ja lohtua, joihin he etsivät vastausta jumalilta ja poppamiehiltä. Ajat vain ovat muuttuneet. Tietokoneen ruudun ääressä päivänsä viettävä nykyihminen ei enää tunne oloaan luontevaksi polvistuessaan jonkin vanhan kivitaulun ääreen. Se kelpasi ehkä niille ihmisille, jotka eivät muusta tienneet. Uusi aika vaatii uuden uskonnon ja uudet jumalat.

Nykyinen uskonto on nimeltään ”turvallisuus”.

Turvallisuus on länsimaiden asukkaille aivan yhtä totinen uskonto kuin islam talebaneille ja iranilaisille. Turvallisuuden nimissä kansalaiset ovat valmiit millaisiin henkilökohtaisiin uhrauksiin tahansa. Turvallisuuden nimissä ihmiset haluavat antaa vapautensa turvallisuuskoneistoille. Miljoonia vuosia vanhat perusoikeudet saavat mennä yksi toisensa jälkeen, kunhan vain turvallisuus lisääntyy edes nimellisesti.

Perinteiset uskonnot lupaavat ihmisille kuolemanjälkeisen elämän ja autuuden, vaikka täällä maan päällä asiat eivät niin hyvin olisikaan. Nykyaikaisessa dynaamisessa maailmassa ihmisillä ei ole aikaa odottaa kuolemanjälkeistä elämää, josta esitetään epäilyjä, että onko sitä edes olemassa. Nykyajan ihminen haluaa paratiisiin jo maan päällä, tässä ja nyt. Ihmisten hätä ja turvallisuuden tarve on suuri.

Vastauksena ihmisten hengelliseen nälkään poliitikot ovat luoneet uudenlaisen maailman, uuden uljaan uskonnon. Tässä maailmassa kansalaisilta on otettu pois oma tahto ja oma valinta, koska ne voivat johtaa vaaroihin. Poliitikot ovat luoneet pikkutarkoilla yksityiskohtaisilla määräyksillä järjestelmän, jossa kansalaisten ei enää tarvitse ajatella mitään. Riittää kun he tottelevat. Ainoa mitä tarvitaan on hyvä muisti, koska määräyksiä on kymmeniä tuhansia, ja ne pitää kaikki tietää, jotta ei eksy vanhurskauden polulta.

Uuden uskonnon jumalat eivät asu temppeleissä tai taivaassa vaan poliisiasemilla. Poliisi on turvallisuuden uskonnon ainut ja kaikkivaltias jumala. Poliisiasemat ovat uuden uskonnon kirkkoja, pidätyssellit sen alttareita, vankilat sen hartaushuoneita.

Yksikään muu uskonto kuin nykyinen ”turvallisuuden uskonto” ei ole vielä kertaakaan ihmiskunnan olemassaolon aikana pystynyt ylistämään ja julistamaan jumalansa kaikkivaltiutta yhtä tehokkaasti ja näkyvästi kuin nykyinen yhteiskuntajärjestelmämme ylistää omia jumaliaan. Lähimmäksi on ehkä päästy eräissä muslimiyhteiskunnissa, joissa muslimien pitää viisi kertaa päivässä polvistua kohti Mekkaa ja rukoilla. Se ei kuitenkaan ole mitään uuteen länsimaiseen tapaan verrattuna.

Länsimaiden asukkailla on paljon enemmän vaihtoehtoja. He voivat polvistua olohuoneissaan Poliisi-TV:n ääreen. He voivat polvistua (eikä tarvitse edes polvistua vaan voi istuakin, koska rituaalit kestävät kauemmin kuin muslimien rukoukset) kymmenien erilaisten poliisisarjojen ja poliisiaiheisten elokuvien äärelle hiljentymään ja viettämään iltaa. Välillä he voivat katsoa uutisia ja seurata ajankohtaisia poliisitapahtumia. Ja jos television katsominen väsyttää, ihmiset voivat lukea poliisista tai katsella poliisin kuvia lehdistä. Vaihtoehtoja on loputtomasti.

Poliisinpalvontarituaalien perusviesti on aina sama. TV-sarjat ja elokuvat ja uutislähetykset toistavat eri muodoissaan poliisin kaikkivaltiutta, sitä että ei ole olemassa mitään korkeampaa voimaa kuin poliisi. Kun konstaapeli kaivaa taskustaan poliisin tähden tai kortin, kansa lakoaa pelosta ja kunnioituksesta. Kovimmatkin nyrkkisankarit ja rikkaimmatkin miljonäärit kuuntelevat nöyrinä mitä poliisilla on sanottavaa. Kukaan ei kyseenalaista poliisin ehdotonta valtaa. Poliisi saa tähtensä tai korttinsa esitettyään tehdä aivan mitä haluaa. Hän saa ohittaa muut asiakkaat pizzajonossa. Hän saa ajaa autolla tuhatta ja sataa ja tuhota siinä sivussa puolet kaupunkia. Hän saa ampua ihmisen ja puhaltaa savut pistoolin piipusta surevan lesken naamalle. Niin täydellistä ja ehdotonta valtaa, mikä on nykyajan poliisilla, ei yksikään aikaisempi uskontojen edustaja ole pystynyt saavuttamaan.

Nykyinen maailmamme on poliisiuskovaisten taivas. Yksikään aikaisempi jumala ei ole koskaan ennen saavuttanut niin kattavaa ja kaikkialle tunkeutuvaa näkyvyyttä kuin nykyinen poliisijumala. Jumaluus on täydellinen. Elämme poliisitaivaassa. Ja vielä parempaa on luvassa.

Eduskunta säätää kuin jonkinlaisen hurmoksen vallassa koko ajan lisää lakeja, joilla tavallisten ihmisten maalliset murheet poistetaan ja asiat jätetään poliisin haltuun. Ei tarvitse enää miettiä, tekeekö niin tai näin. Laki määrää kaikesta. Riittää, että tottelee ja muistaa määräykset. Muistin merkitys korostuu, koska lakeja on päivä päivältä yhä enemmän. Myös rahaa tarvitaan, sillä määräysten noudattaminen tulee kalliiksi. Mutta mitäpä ihminen ei tekisi uskontonsa ja turvallisuutensa hyväksi. Ja ”yhteisten pelisääntöjen” pettäjille ja luopioille, jotka eivät toimi niin kuin pitäisi, poliisilla on omat keinonsa. Ja kiitollinen kansa haluaa antaa poliisille lisää keinoja ja valtaa.

Perinteisten uskonnollisten johtajien tapaan poliisi on levittänyt lonkeronsa kaikkialle yhteiskuntaan. Poliisi ohjaa yleistä moraalia. Poliisi säätää lakeja eduskunnassa. Poliisi vaikuttaa lakeihin asiantuntijana. Poliisi käyttää painostuskeinoja, jos sen haluamia lakeja ei säädetä riittävän ripeästi. Poliisi kirjoittaa lehdissä. Poliisi puhuu radiossa. Poliisi esiintyy televisiossa. Kaikki tiedotusvälineet toistavat kuin yksien aivojen ohjaamia poliisia ylistävää sanomaa. Poliisin valta on absoluuttinen.

Ei jaksa ees lukee tollasia kilometrejen mittasia selostuksia...