Ilman rakkautta

Olen nuori nainen. Kolme vuotta sitten (onko siitä oikeasti niin kauan?) seurustelin erään toisen tytön kanssa. Hänen seurassaan en koskaan ollut masentunut. Suhde oli vaikea, mutta olin onnellinen.

Sitten tyttö jätti ja olin yksin. Kaksi vuotta sitten ryhdyin suhteeseen nuoren miehen kanssa, jota kohtaan ei minulla edes ollut syviä tunteita.

Nykyään asumme tämän nuoren miehen kanssa yhdessä. Makuuhuoneen puolella ei ole pitkään aikaan tapahtunut mitään; heteroseksuaaliset halut ovat kadonneet jo kauan sitten. Ex-tyttöystävääni en kaipaa, mutta seurustelua naisen kanssa kylläkin.

Olen nykyisessä suhteessa onneton. En tiedä mitä voisin tehdä. Tiedän, että meidän pitäisi erota, mutta erilleen muuttaminen olisi todella työlästä. Minua ei häiritsisi ajatus siitä, että olisimme vain kämppiksiä ko. jätkän kanssa, mutta hän ei tahdo edes harkita asiaa.

Suhteessa - huonossakin - tuo kuitenkin jonkinlaista turvaa. Ei minulla ole kunnollisia ystäviä, jotka tahtoisivat kuunnella murheitani. En tosin ihmettele yhtään, miksi sellaisia ei ole.

En niinkään odota neuvoja. Tuntui vain, että nyt täytyy saada purkaa ajatuksia johonkin.
0204
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Kovin-eksynyt kirjoitti:

Olen nuori nainen. Kolme vuotta sitten (onko siitä oikeasti niin kauan?) seurustelin erään toisen tytön kanssa. Hänen seurassaan en koskaan ollut masentunut. Suhde oli vaikea, mutta olin onnellinen.

Sitten tyttö jätti ja olin yksin. Kaksi vuotta sitten ryhdyin suhteeseen nuoren miehen kanssa, jota kohtaan ei minulla edes ollut syviä tunteita.

Nykyään asumme tämän nuoren miehen kanssa yhdessä. Makuuhuoneen puolella ei ole pitkään aikaan tapahtunut mitään; heteroseksuaaliset halut ovat kadonneet jo kauan sitten. Ex-tyttöystävääni en kaipaa, mutta seurustelua naisen kanssa kylläkin.

Olen nykyisessä suhteessa onneton. En tiedä mitä voisin tehdä. Tiedän, että meidän pitäisi erota, mutta erilleen muuttaminen olisi todella työlästä. Minua ei häiritsisi ajatus siitä, että olisimme vain kämppiksiä ko. jätkän kanssa, mutta hän ei tahdo edes harkita asiaa.

Suhteessa - huonossakin - tuo kuitenkin jonkinlaista turvaa. Ei minulla ole kunnollisia ystäviä, jotka tahtoisivat kuunnella murheitani. En tosin ihmettele yhtään, miksi sellaisia ei ole.

En niinkään odota neuvoja. Tuntui vain, että nyt täytyy saada purkaa ajatuksia johonkin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu