esitellään, näyttelyt on omistajaa varten, omistajien turhamaisuutta. Miks pitää kilpailla toisten koirien kanssa kun oma koira on ittelle tärkein?
Miks on koiranäyttelyitä?
Siellähän vaan koiraa
351083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Miksi on koiranäyttelyitä?
Jos haluat oikeasti tietää niin aloita vaikka Kennelliiton sivuilta.
Jos olet katkera, ennakkoluuloinen tai sinisilmäinen, olet jo käsityksesi muodostanut ja on turha edes vastata.
Tylsää kysellä tollasta, kun selkeästi et edes halua asiallista vastausta, vaan vastasit siinä jo ittelles..
No sanonpa silti, että näyttelyt voi olla tärkeä osa rodun jalostusta. Siellä saa myös kuvaa koiran käytöksest., luoksepäästävyydestä, ja kyllä, myös ulkonäöstä.
Kaikkea voi tehdä hyvin tai huonosti. Myös näyttelyissä voi käydä huonolla asenteella ja vain omistajan iloksi.
Se voi myös olla koiran ja omistajan kummankin ilo, yhteinen ihana juttu, joka parhaimmillaan antaa yleiskuvaa rodun tilasta ja auttaa näin rodun jalostuksessa.
ei vaikka kuinka yrittäisitte selitellä...tiedän ihan kiitettävästi näyttelytoiminnasta että ei oo siitä kiinni
Täysin samaa mieltä sun kanssa. Ei se omaa koiraa paremmaksi tee, vaikka olis mitä prinikoita ja titteleitä.
Mulle rittää , että on terve ja voi hyvin.
Koe- ja näyttelytulokset eivät tee koiraa paremmaksi. Siinä olet oikeassa. Se on ihan sama koira niiden prenikoiden ja tittelien kanssa kuin ilmankin.
Sen sijaan ne osoittavat kuinka hyvä koira on kyseisen rodun yhtenä edustajana verrattuna muihin.
Kyseistä tietoa käytetään kun koiria kasvatetaan/jalostetaan. Ja erityisesti kun niitä kasvatetaan niiden rodunomaiseen käyttötarkoitukseen. Tai pikemminkin ko. tietoa pitäisi käyttää - kaikki eivät sitä ikävä kyllä tee.
Kaikki koiranomistajat - kuten ilmeisesti sinäkin - ei ole kiinnostunut jalostuksesta. Eikä tarvitse ollakaan. Mutta olisi hyvä hankkia tietoa ja ymmärtää ennen kuin muodostaa julkisen mielipiteen asiasta...
Ladan omistaja voi olla hyvinkin tyytyväinen autoonsa, mutta kyseinen mielipide tuskin hirveästi kiinnostaa niitä, jotka hakevat autoltaan muitakin ominaisuuksia kuin sen, että siinä on neljä pyörää ja se liikkuu.
...juoksukilpailuja, missikisoja, formulakisoja, älykkyystestejä, pilkkikisoja, jalkapallo-otteluita, lehmänäytteluitä, ravikisoja, ratsastuskisoja, maratoneja, finlandiahiihtoja, kirjoituskisoja, laulukilpailuita, talentteja? Miksi on mielipidekirjoitussivuja? Voihan sitä kirjoittaa paperille ihan issekseen. Miksi asioita pitää perustella?
Että omistaja saa tuntea koiran ihanuuden. Tuomarit erottelee paskat akanoista koska kasvattajat itse eivät osaa katsoa mitä yhdistellä, vaan sokeasti ovat sitä mieltä mitä tuomaritkin. Avaisitte silmänne ja näkisitte mitä olette kaikessa kauheudessaan koirille aiheuttaneet itsekeskeisyydenne tähden. Näyttelyt eivät ole huono juttu, mutta motiivi miksi niissä käydään, on.
Noiden edellä mainituiden jalostuksellisten syitten lisäksi,meidän rodun piirissä käydään myös sen takia että päästään irti arjesta ja tavataan muita samanhenkisiä ihmisiä-lukekaa yhtä kaheleita ;)- Ja sillä aikaa kun kaks jalkaiset juoruaa,nelijalkaiset seurustelevat keskenään ja saavat huomiota muiltakin kuin omalta ihmiseltä..Ne koirat siitä mitä kärsi ja jos kärsii pitää ihmisen tajuta lopettaa näyttelyt sen koiran kohdalta!
Aloittaja kyselee luultavasti provon tyhmiä..Tai sitten omistaa koiran joka ei näyttelyyn pääse tai ei pärjää siellä ja kiukkuaa nyt siksi muille..
Istupa nyt oikein alas miettimään et miksi niitä näyttelyitä pidetään ja mitä tapahtuisi jos niitä ei pidettäisi ja kasvattajat alkaisivat summamutikassa ilman ulkopuolisten näkemystä risteyttää koiria..Eikös samalla tässä voitaisi kysyä että miksi on pevisa ohjelma?Eikös ne koirat kärsi siitä??
Samaa mieltä kuin edellinen, että näyttelyissä tapaa saman henkisiä ihmisiä ja koirat tapaa toisia koiria. Meillä käydään harrastuksen takia ja siksi että nähdään muita ihmisiä, joita ei koskaan muualla näe. Ainakaan meidän koira ei tunnu näyttelyistä kärisvän, päinvastoin. Se tuntuu suorastaan nauttivan siitä kaikesta huomiosta ja keskipisteenä olemisesta. Pääsee myös irti arjesta. :)
Koirani ovat minulle kuitenkin ihan yhtä tärkeitä ja arvokkaita vaikka vain toinen niistä käy näyttelyissä.
ovat monet rodut aivan liian pitkälle jalostettuja!! Siinä on pilattu koiran TERVEYS!!ja minkä takia? no omistajan turhamaisuuden! koiran ULKONÄÖN! ulkonäköä on pidetty koiran terveyttä tärkeämpänä! siinä teille näyttelyiden pirullisuutta. ihmiset ylijalostaa koiria. annettaisiin ulkonäöllisen jalostuksen olla ja jalostettaisiin vain terveillä yksilöillä, SE on tärkeänpää kuin ulkonäkö!
Otapa ensin selvää ja tule sitten vasta tänne huutelemaan,itsesi nyt tuolla munasit!
Ensin katsotaan rakenne ja liikkeet,sitten vasta aletaan katselemaan esim.turkin väritystä..
Ennen kuin koiraa käytetään jalostukseen se tulee myös terveystarkastaa,lonkat,silmät, ja mitä nyt sitten mihinkin rotuu ja sen pevisaan kuuluu..
Toki voisimme alkaa käyttämään koiria jotka ovat kaikkea muuta kuin terveitä ja/tai rotumääritelmän mukaisia.Tai jopa risteyttää kahta eri rotua keskenään ja sitten arpoa että mitä sairauksia niihen tulee.Sitten taas risteytettäisiin vähän lisää ja "ihailtaisi" miten koira parat kärsii..Kävisikö se teille?
Mutta,kerropa meille mitä itse harrastat jos pokkaa riittää.Niin me kerromme mitä mieltä olemme siitä?
Se on hyvä lukea lehtiä ja katsella kauhuohjelmia ja sitten puhua asioista ikäänkuin itseoivallettuna totuutena. Niinhän tekevät tietämättömät ihmiset nyt, ovat tehneet ennen ja tekevät vastaisuudessakin. Näyttelyissä ei koiraa jalosteta astuteta eikä pilata. Jalostustyö tehdään ihan muualla ja intressejä on kellä mitäkin.
Näyttelyt on yksi osa kokonaisuutta koiran, sen oikeasti jalostuskoiran, arvioinnissa. Tottahan osa korostaa koiransa ulkoisia avuja enemmän kuin terveyttä tai käyttöominaisuuksia, mutta niinhän tehdään kaikessa. Harvoin meikkifirman sihteerinä häärii 150 kiloinen aknenassu, vaikka kuinka sen kielitaito ja äo olisi kohdallaan. Tehtävässä häärii siihen sopivaksi kokonaisuutenaan valittu henkilö, vaikkakin sen äo jäisikin pienemmäksi kuin toisen tai vaikka se osaisikaan kuin kahta pakollista vierasta kieltä. Tämä aknenassu tullee kyllä valituksi johonkin toiseen firmaan erilaisten avujensa vuoksi - ole huoleti.
Valintakysymyksiä kaikki tyynni. Niin koirankasvatuskin. Koiran kauneus ja rotutyypillisyys (lue: näyttelymeriitit) eivät ole terveyttä tai rodunomaista luonnetta poissulkevia tekijöitä. Miksi ihmeessä noihin yleistyksiin pitääkin ihmisten aina sortua?! Kaunis koirako ei voi olla samalla myös terve koira? Ruma ihminenkö ei voi olla viisas ihminen? Ihan naurettavia käsityksiä ihmisillä!
Mutta kaikin mokomin: puhukoon kuka miten haluaa koiranäyttelyitä vastaan ja ostakoon koiransa kasvattajalta, joka "kasvattaa pienimuotoisesti kotioloissa kotikoirillaan pentueita" ja käyttää markkinakikkanaan sitten sitä, että "meille tärkeätä on koiran terveys - ei ulkomuoto - ja siksi koiriltamme ei arvioiteta rotumääritelmän mukaisuutta". Kissan kukkua. Laiskuutta ja välinpitämättömyyttä tuo on ja jos joku teistä moisia uskoo, niin uskokoon, mutta turha yleistää ja mollata niitä, jotka sitä kokonaisarviointia hakevat ennen koiran jalostuskelpoisuuden arvioimista. Omat koirat on näyttelytetty JA terveystarkastettu JA luonnetestattu JA käyttörotuiset käyneet vielä sitä puolta mittaavat kokeet läpi. Ja on noilla niitä hirvittäviä voittoja ja titteleitä, mutta niistä huolimatta ihan kelpo koiria. Mukavaa, että niiden jälkeläisetkin soveltuvat sitten omistajiensa moninaisiin harrasteisiin: kellä on kotikoira, kellä näyttelykoira, kuka ravaa metsällä... Mikäs sitä on terveen, tervepäisen, toimivan luonteen omaavien ja kauniiden rotukoirien kulkea missä sitten kulkeekin, kaupassa tai Bratislavassa. Kaikki käy :)
Aivan loistava kirjoitus!
Yhdyn edelliseen täysin.
KIITOS!!!!!Osasit selittää asian h****tin paljon paremmin kuin minä ja tästä varmasti moni on kanssasi samaa mieltä!!!!! :)))
LOISTAVAA!
" Koiran kauneus ja rotutyypillisyys (lue: näyttelymeriitit) eivät ole terveyttä tai rodunomaista luonnetta poissulkevia tekijöitä. "
Niin väärin, tutustukaa vaikka saksanpaimenkoiriin. Yhdestäkään näyttelyissä pärjäävästä saksanpaimenkoirasta ei ole enää toimimaan työkoirana, vaikka rotumääritelmässä työkoirasta puhutaankin. Luonteet täyttä roskaa ja rakenteetkin kaukana siitä, mikä työkoiralle oikeasti olisi hyvä rakenne.
Monessa rodussa näyttelyt ovat johtaneet siihen, että on palkittu ylityypikkäitä yksilöitä, joita on sitten käytetty jalostukseen. Sitten nämä liioitellut piirteet yleistyvät ja edelleen voimistuvat, mikä tarpeeksi pitkälle vietynä johtaa rodun alkuperäiseen käyttöön soveltumattomaan rakenteeseen ja jopa terveysongelmiin.
Jos näyttelyt oikeasti toimisivat, ei niin monella rodulla olisi tapahtunut jakoa näyttely- ja käyttölinjoihin.
Olen tietoinen monen rodun jakautumisesta eri linjoihin. Miksi olet sitä mieltä, että syy on vain näyttelypuolessa? Moni käyttöpuolen sakemanni on luonteeltaan niin kova ja ulkomuodoltaan hyvin kaukana rotumääritelmän mukaisesta sakemannista, joten miksi syy on tällöin vain näyttelypuolessa? Ja on olemassa vielä monia rotuja, joissa kyseistä jakoa ei ole, vaikka näyttelyissä ihmiset käyvätkin koiriensa kanssa. Miksi siis yleistää yhden esimerkin kautta ja laittaa syy vain toisen osapuolen niskaan?
Nykypäivänä ylipäänsä koiraharrastus (on se mitä tahansa) on niin pirun tiukkapipoista ja totista touhua. Jos et pysty pärjäämään kisoissa (esim. väärän rotuinen) et pääse edes harrastamaan ja kokeilemaan. Tai sitten maksat itsesi kipeäksi siitä, että pääset harrastamaan. Ihmiset ottavat kaiken niin tosissaan eikä harrastus saa olla enää harrastus. Mielestäni sen takia on tapahtunut jakoa eri linjoihin ei vain näyttelyiden tai vain tiettyjen käyttöpuolen lajien takia.
" Miksi olet sitä mieltä, että syy on vain näyttelypuolessa? Moni käyttöpuolen sakemanni on luonteeltaan niin kova ja ulkomuodoltaan hyvin kaukana rotumääritelmän mukaisesta sakemannista, joten miksi syy on tällöin vain näyttelypuolessa? "
Jos katsot saksanpaimenkoirien kuvia 1900-luvun alusta, joiden perusteella rotumääritelmä on laadittu, ja nykyisiä saksanpaimenkoiria, niin käyttölinjaiset ovat lähempänä alkuperäistä. Näyttelylinjaisten jalostus on mennyt juuri tuon ylityypikkyyden mukaan minkä edellisessä viestissä esitin. Ja luonteen kovuus kuuluu työkoiralle, ei poliisi/raja/puolustusvoimat tms. tee mitään koiralla, joka ei toimi tositilanteessa. Jos rotumääritelmässä lukee työkoira, ja näyttelylinjaiset eivät sitä ole, niin siitä on turha syyttää ketään muuta kuin näyttelylinjan kasvattajia.
" Miksi siis yleistää yhden esimerkin kautta ja laittaa syy vain toisen osapuolen niskaan? "
Onhan näitä jakautuneita rotuja vaikka millä mitalla: belgianpaimenkoira, bordercollie, siperianhusky, greyhound, labradorinnoutaja, cockerspanieli jne. Kaikissa sama homma: näyttelyvoittajat eivät enää ole parhaita siihen alkuperäiseen rotumääritelmän mukaiseen käyttöön, jos pystyvät siihen ollenkaan.
" Nykypäivänä ... sen takia on tapahtunut jakoa eri linjoihin ei vain näyttelyiden tai vain tiettyjen käyttöpuolen lajien takia. "
Linjoihin jakautuminen on tapahtunut puhtaasti ihmisten ahneuden takia. Kasvattajat menestyksenahneina haluavat jalostaa niitä näyttelyvoittajia, ja ihmiset sitten ostavat näiden pentuja koska onhan se hienompaa, että sen oman sessen vanhemmilla on kaikki mahdolliset tittelit. Plus tietysti näyttelyvoittajien tehtailu on hyvin kannattavaa kasvattajille. Ainakin saksanpaimenkoirilla isot saksalaiset näyttelykasvattajat eivät todellakaan ole mitään köyhää sakkia. Kun menestynyt uros astuu satoja narttuja elämänsä aikana, niin siinä voi omistaja astutuspalkkioilla vaikka asunnon ostaa. Lopputulos tästä on, että menestystä haetaan keinolla millä hyvänsä eikä kaikilla kasvattajilla todellakaan ole puhtaat jauhot pussissa.
"Onhan näitä jakautuneita rotuja vaikka millä mitalla: belgianpaimenkoira, bordercollie, siperianhusky, greyhound, labradorinnoutaja, cockerspanieli jne. Kaikissa sama homma: näyttelyvoittajat eivät enää ole parhaita siihen alkuperäiseen rotumääritelmän mukaiseen käyttöön, jos pystyvät siihen ollenkaan."
Ihan yhtä hyvin pystyy määrittelemään paljon rotuja, joissa kyseistä jakoa ei ole: airedalenterrieri, länsigöötanmaanpystykorva, moni laumanvartijarotu puhumattakaan 9 ryhmän roduista, jotka toimivat juuri siinä, mihin ovat jalostettuja. Ja toisekseen voisinkin kysyä, että onko nykyaikana koirien alkuperäisellä käyttötarkoituksella yhtä paljon merkitystä kuin aiemmin? Monet koirat ostetaan koti- tai harrastuskoiriksi ei koiran alkuperäisen käyttötarkoituksen takia. Mielestäni myös tämä vaikuttaa rotumääritelmään enemmän kuin pelkkä näyttelyttäminen.
"Linjoihin jakautuminen on tapahtunut puhtaasti ihmisten ahneuden takia. Kasvattajat menestyksenahneina haluavat jalostaa niitä näyttelyvoittajia, ja ihmiset sitten ostavat näiden pentuja koska onhan se hienompaa, että sen oman sessen vanhemmilla on kaikki mahdolliset tittelit. Plus tietysti näyttelyvoittajien tehtailu on hyvin kannattavaa kasvattajille. Ainakin saksanpaimenkoirilla isot saksalaiset näyttelykasvattajat eivät todellakaan ole mitään köyhää sakkia. Kun menestynyt uros astuu satoja narttuja elämänsä aikana, niin siinä voi omistaja astutuspalkkioilla vaikka asunnon ostaa. Lopputulos tästä on, että menestystä haetaan keinolla millä hyvänsä eikä kaikilla kasvattajilla todellakaan ole puhtaat jauhot pussissa."
Puhut hieman ristiriitaisesti. Kyllä tiedän, että hyvän matadoriuroksen omistaja voi tienata jopa Suomessa oikeassa rodussa hyvin. Mutta kasvattajienhan tuloista puhuttaessa on kyse pennuista saatavista tuloista. Näiden tulojen suhde kuluihin ei ole suuri. Kaikki kasvattajat eivät ole rehellisiä aivan kuten eivät kaikki ihmiset yleensäkään. Miksi kuitenkin olet sitä mieltä, että näyttelylinjaisten kasvattajat olisivat enemmän epärehellisiä kuin käyttölinjaisten? Mielestäni moinen on täyttä puppua. Ja jos kasvattajien epärehellisyys olisi niin yleistä kuin annat ymmärtää, olisi melkeinpä jokaisen koirarodun terveys aivan retuperällä, mikä ei onneksi pidä paikkansa. Riippuen maasta ja kyseisen rodun koiramääristä uroksen omistaja voi tienata, koska ei ole rodun geeniperimälle yhtä vaarallista, että yksi uros astuu useamman nartun. Kasvattaja sen sijaan harvoin pääsee hyville leiville pelkästään kasvattamisen avulla. Kyllä siinä muutakin pitää tehdä/olla hyvä alkupääoma, jota sitten käyttää hyödykseen.
Nythän nimimerkki "suppa" sortui juuri siihen yleistämiseen, mitä ihmiset mielellään tekevät ja mistä alunperin kirjoitin. Tarkoitan kommenttiaan, joka alkaa sanoilla "Niin väärin...". En kieltänyt, eikä kukaan taatusti kiellä, etteikö olisi ihmisiä, jotka kasvattavat myös niillä kammottavilla näyttelystä saatavilla "titteleillä". Ilmeisesti "suppa" on saksanpaimenkoira-, belggari-, cockeri- yms. rotujen harrastaja ja asiantuntija, koska niin varmasti tuntee aihealueen ja rodut kasvattajineen, että voi tuon yleistyksen tehdä. Itse en ole missään tekemisissä saksanpaimenkoirien enkä belggareiden kanssa, esimerkiksi, joten en halua edes ottaa kantaa, miten ja miksi joku haluaa kasvattaa rotua noin, että sen voi kuka tahansa yleistää olevan rodun turmioksi.
Jos yleistetään noin, tarkoittaisi tuo alkuperäiseen kommenttiini viitaten vastaväittämää, että KAIKKI näyttelyssä menestyvät koirat ovat ei-rodunomaisia, ei-rodunomaisesti käyttäytyviä ja kaiken lisäksi sairaitakin. Noinhan ei kuitenkaan ole, joten miksi niin pitää ehdoin tahdoin vängätä? Jalostustietojärjestelmässä on lukuisia rotuja eri roturyhmistä, käyttörotuja (Lue: jotka ovat rotukirjat suljettaessa vielä olleet ensisijaisesti käyttökoiria esim. vuosisadan taitteessa tai lama- ja pula-aikana) ja muita, joiden tuloksista voidaan ihan faktana nähdä sekä terveystiedot että näyttelytiedot ja myös käyttökoetulokset roduilla, joilla niitä vaaditaan. Tätä tarkoitetaan silloin, kun sanotaan, että koira voi olla sekä kaunis että terve ja rodunomainen, kaikkia noita yhdessä.
Jospas annettaisiin iänikuisen, varsinaisen teeveejulkkisrodun vertaamisen välillä jäädä sivuun eli saksanpaimenkoirat? Joku ostaa edelleen noita koiria pilvin pimein, oli ne sitten käyttiksiä, luiskaperäisiä näyttelykoiria tai miksi te haluatte rotua leimatakaan, joten tokihan niitä sitten sellaisenaan tehdäänkin. Eiköhän tuo liene rodun kasvattajien ja rotua haluavien yhteistyön kompensoima lopputulos eikä suinkaan yleistettävä totuus, että tuokaan rotu olisi näyttelyssä siitetty, jalostettu ja kasvatettu. Ei saksanpaimenkoiriakaan, kuten ei edelleenkään muitakaan rotuja, siitetä näyttelykehässä eikä edes -alueella.
Mitä tulee toiseen ylikypsyttävään yleistykseen matador-siitosuroksen tuotoista, jälkeläismääristä yms., niin sanonpa siihenkin, että ei se Matadorikaan siitä pentujaan näyttelyalueella. Kellä tuolloinen on, Saksassa, Suomessa tai vaikka Namibiassa, vaikuttaa itse koiran OMISTAJANA koiransa jälkeläismäärään yhtä lailla kuin ne ihmiset, jotka narttujaan raijaavat astutettavaksi tuollaisille uroksille. Ylikäytetyn uroksen siitosuraakaan ei luo koiranäyttely itsessään, vaan sen uroksen ahne/typerä/ajattelematon/taatusti rodusta piittaamaton omistaja ihan samat adjektiivit omaavien narttukoiran omistajien kanssa.
Käydään siis edelleen terveiden, tervepäisten koirien kanssa hyvällä omallatunnolla MYÖS näyttelyssä. Kaikki eivät ole tittelinkipeitä ja jokainen kehässä uroksen kanssa menestyvä siellä hakemassa koiralleen siitosuroksen kyseenalaisen kunnian antavaa ponnahduslautaa. Saahan sitä nyt koiranomistajat, niin urosten kuin narttujenkin, käyttää ihan omaakin järkeään, vai eikö muka?!
" Ihan yhtä hyvin pystyy määrittelemään paljon rotuja, joissa kyseistä jakoa ei ole "
Toki, mutta näissä roduissa syynä on usein esim. se, että rotua ei enää alkuperäiseen tarkoitukseensa ja koko populaatio on käytännössä näyttelylinjaa (ääriesimerkki: englanninbulldoggi), rotu on niin uusi että mitään jakoa ei ole ehtinyt syntyä, rodun populaatio on pieni, rotu on vaikeasti kasvatettava jne. Esimerkiksi viranomaisille voimankäyttöön tarkoitetuiksi työkoiriksi kelpaavat ainostaaan malinoisit ja saksanpaimenkoirat, joissa linjajako on erittäin syvä, tuskin on sattumaa.
" Ja toisekseen voisinkin kysyä, että onko nykyaikana koirien alkuperäisellä käyttötarkoituksella yhtä paljon merkitystä kuin aiemmin? Monet koirat ostetaan koti- tai harrastuskoiriksi ei koiran alkuperäisen käyttötarkoituksen takia. "
On totta, että nykyään ei alkuperäisellä käyttötarkoituksella ole monille roduille merkitystä ja niistä on tullut vain seurakoiria. Mutta nykyinen koiranjalostus on monilla roduilla vääristynyt näyttelytulosten tuijoittamiseksi luonteen ja terveyden kustannuksella. Katariina Mäen väitöskirjan tiivistelmästä löytyy hienot lauseet, jotka tiivistävät koko ongelman: "Useimmat pennunostajat haluavat terveen koiran, jolla on hyvä, heille sopiva luonne. Nykyinen koiranjalostus ei pysty eikä halua vastata tähän kysyntään."
" Kyllä tiedän, että hyvän matadoriuroksen omistaja voi tienata jopa Suomessa oikeassa rodussa hyvin. Mutta kasvattajienhan tuloista puhuttaessa on kyse pennuista saatavista tuloista. Näiden tulojen suhde kuluihin ei ole suuri. "
Kirjoitin saksanpaimenkoirista Saksassa, jossa usein kasvattajat ovat vähintään osaomistajina näissä suosituissa näyttelypuolen uroksissa ja täten tienaavat hyvin. On totta, että jos kasvatustyön hoitaa kunnolla, niin ei siitä voitolle jää, mutta jos menee siitä mistä aita on matalin, niin esimerkiksi juuri näyttelylinjaisten saksanpaimenkoirienkin kasvattaminen on Suomessakin hyvin tuottoisaa.
"Miksi kuitenkin olet sitä mieltä, että näyttelylinjaisten kasvattajat olisivat enemmän epärehellisiä kuin käyttölinjaisten? "
Kyllähän tehtailua esiintyy aina molempien edustajissa, mutta käyttöpuolella ostajat ovat keskimäärin vaativampia ja tiedostavampia. Ainakin niissä roduissa, mitä itse harrastan, ovat käyttölinjaisten kasvattajat paljon avoimempia kasvattien vikojen suhteen kuin näyttelypuolen kasvattajat.
Taisin muotoilla kirjoitukseni huonosti, mutta tarkoitukseni ei ollut tehdä yleistystä "että KAIKKI näyttelyssä menestyvät koirat ovat ei-rodunomaisia, ei-rodunomaisesti käyttäytyviä ja kaiken lisäksi sairaitakin". Valitettavan usean rodun kohdalla ne käytännössä toimivimmat koirat kuitenkin löytää muualta kuin näyttelykehistä.
Loppuosa viestistäsi oli valitettavasti niin korkealentoista, että minulla oli vaikeuksia löytää siitä pointtiasi. Ei näyttelyissä mitään vikaa sinänsä olisi, jos niitä ei sotkettaisi jalostukseen.
Ugh, en jaksa ymmärtää, miksi taas edelleen ja aina nostellaan tuota yhtä rotua eli saksanpaimenkoiraa. Se on yksi rotu ja jos todellakin joku haluaa nähdä sen puolesta päänvaivaa, niin siitä vain, mutta onhan maailmassa, Saksassakin, monta muutakin rotua kuin tuo.
Vai käyttöpuolella asiat paremmin ostajien vaativuuden ja tiedostavuuden vuoksi? HHmmmm... tavallaan toki noinkin voi sanoa olevan, mutta en arvosta käyttöpuolen kasvattajien avoimuutta verrattuna nyt ylläolevan kirjoittajan kahtiajakoon käyttö- ja näyttelykoirien kasvattajien kesken, en sitten ainakaan yhtään se korkeammalle kuin "näyttelykoiria" kasvattavienkaan. Miksikö? Siksi, että käyttöpuolella avoimuus on erilaista: jos koira ei ole rodunomaisesti toimiva, ajava koira ei osaa ajaa tms., sen koiran arvostus loppuu siihen. Koiria lopetetaan tuolla saralla nuorina, keski-ikäisinä ja varhaisvanhoina puuttuvien käyttöominaisuuksiensa vuoksi tai eläköitymisen vuoksi! Kahden-kolmen vuoden treeanauksen jälkeen metsäkoirasta ei enää tehdäkään lemmikkiä ja kelpo kotikoiraa tai arasta koirasta sosiaalista seurakoiraa, jos vaikka suojeleva tai metsästävä koira ei annakaan omistajalleen kiinni. Koiran arvo mitataan siis eri asioista ja paljon raaemmalla kädellä käyttöpuolella kuin näyttely-/seurakoirapuolella.
Jos taas tämän ns. "näyttelylinjaisen" osalta sen menestykseen omalla sarallaan olennaisesti vaikuttava asia, esim. kivespuutos tai väärä purenta vie "uralta" maton alta, koulutetun, hoidetun ja sosiaalistetun koiran voi pitää joko lemmikkinä tai antaa/myydä sen lemmikiksi. Itse arvostan enempi tältä kantilta katsottuna näitä sohvanvaltaajien kasvattajia ja omistajia, sillä tällaisella koiralla on muutakin arvoa kuin se, onko se työhön soveltuva vai eikö ja "huonollakin" koiralla on yleensä hyvä tulevaisuus, ainakin moninkertaisesti parempi mahdollisuus siihen kuin käyttiksellä.
Toinen "ugh" tulee tuosta Katariinan lainaamisesta. Ihmisiä on erilaisia, myös (seura)koirien kasvattajissa ja tuomareissa. Koirankasvatuksessa, kuten missä tahansa ihmsen tekemässä työssä ja toiminnassa, kysyntään vastataan tarjonnalla. Alpeille kadonneita ihmisiä etsitään nykyisin moottorikelkoilla ja helikoptereilla, ei koirien avulla. Vedestä ihmiset pelastaa palo- ja pelastuslaitos siihen kehitetyn kaluston avulla, ei nöffit enää ihmisiä käy järvestä roudaamassa jne. Miksi sitten pelastuskoirarodut eivät olisi saaneet muovautua nyky-yhteiskuntaan soveltuviksi ja enemmän seurakoiran kaltaisiksi? Toinen vaihtoehtohan olisi se, että rodut kuihtuisivat pois, koska niille ei olisi enää käyttöä. Olisi todella surku, jos ei olisi nöffejä ja appenzellejä ja lammaskoiria ja ja ja....
Koirien terveyden väittää edellinen kirjoittaja Mäkeä lainaamalla tehostaen heikentyneen näyttelyjen vuoksi ja näyttelylinjaisten koirien kautta ja kasvattajien toimien vuoksi, jotka siis jalostavat vain "titteleitä". Olisikohan yksi syy niinkin yksinkertainen, että TIEDÄMME nykyteknologian avulla koirista paljon enemmän kuin vaikka 50 vuotta sitten? Kuka silloin kuvasi käyttölinjaisten koirien lonkkia, selkiä, kyynärpäitä ja jopa kalloja? Mistä siis päättelemme, että koirien viat ovat näyttelykoiria jalostamalla aikaansaatuja? Onhan näillä kaikilla koirilla ollut geneettiset kantakoiransa jo 50 vuotta sittenkin eli samat ongelmat silloinkin, eikö vain? Näyttelyitä ja rodunjalostusta harrastavat myös satsaavat terveyden tutkimiseen nyt, kun siihen on mahdollisuudet. Tekivätkö ihmiset niin silloin, kun rotuja on "rakennettu"? Eivät tehneet. Sairaat koirat lopetettiin "saunan takana", vialliset rodun edustajat annettiin maalaisille tai alustalaisille tai mitä silloin missäkin on ollutkaan, lemmikeiksi. Niin silloin ja nyt luotetaan teknologiaan ja faktoihin. Koirat ihmsen oikena kätenä työtehtäviä suorittamassa ovat vaihtuneet koiriksi ihmisten oikeana kätenä lemmikkinä, lenkkikaverina, ystävänä, terapiakoirana...
Tarkoitan, että koirien status roduissa on muuttunut vastaamaan tämän aikakauden haasteisiin ja tietous koko rodun kannasta on nykyisin mahdollista selvittää. Näin ei ole ollut vielä muutama vuosikymmenkään sitten saatika silloin, kun monen monituinen rotu on saanut ikään kuin alkunsa eli kantakirjattu joksikin tietyksi roduksi ja jolloin sille on luotu rotua kuvaileva määritelmä, jolla se erotetaan toisista roduista.
Älkää siis jatkako yleistämistä tai saksanpaimenkoirista pauhaamista, vaikka se onkin helpoin rotu ottaa esille populaationsa ja suuren "kasvatettavuutensa" vuoksi. Suurimmalla osalla koiraharrastajia ei siltikään ole saksanpaimenkoiraa ja he saavat minun puolestani pitää ja setviä rotukohtaiset asiansa niiden ihmisten kesken, jotka tuosta rodusta tietävät ja sitä harrastavat.
Voisi tässä toki käyttää näyttelyjalostuksen turmelevasta vaikutuksesta esimerkkinä vaikka englanninbulldoggia tai napolinmastiffia, onhan näitä. Käytin saksanpaimenkoiraa esimerkkinä, koska tunnen rodun tilanteen tarkasti, mutta samat periaatteet pätevät moniin muihinkin rotuihin.
Tarkoitin avoimuudella vähän eri asiaa. Käyttöpuolen kasvattajista monet kertovat avoimesti kasvattiensa sairauksista jopa kotisivuillaan, näyttelypuollella on tapauksia, joissa kasvattaja on painostanut kasvatinomistajan olemaan hiljaa kasvattinsa perinnöllisestä sairaudesta. Monille näyttelykasvattajille näyttää olevan ok tehdä pentueita hirveillä terveysriskeillä jopa vikojen suhteen joista on saatavissa luotettavasti tietoa (esim. lonkkavika).
" Koirankasvatuksessa, kuten missä tahansa ihmsen tekemässä työssä ja toiminnassa, kysyntään vastataan tarjonnalla. "
Väittäisin, että koirakaupan kilpailutilanne on monessa rodussa sellainen, että kasvattajien ei todellakaan tarvitse vastata kysyntään saadakseen pentunsa kaupaksi. Kysyntää voi olla aivan liikaa, jolloin mikä tahansa menee kaupaksi tai sitten kysyntään hyvin vastaavia pentueita ei synny tarpeeksi, joten ne kysyntään huonomminkin vastaavat pentueet menevät kaupaksi.
"Koirien terveyden väittää edellinen kirjoittaja Mäkeä lainaamalla tehostaen heikentyneen näyttelyjen vuoksi ja näyttelylinjaisten koirien kautta ja kasvattajien toimien vuoksi, jotka siis jalostavat vain "titteleitä". Olisikohan yksi syy niinkin yksinkertainen, että TIEDÄMME nykyteknologian avulla koirista paljon enemmän kuin vaikka 50 vuotta sitten?"
Turha hakea syytä mistään terveystutkimuksista, kun voi monen rodun kohdalla, katsoa kuvia koirista rodun alkuaikoina ja nykyään, niin kyllä ne alkuperäiset ovat rakenteeltaan ja piirteiltään paljon terveempiä. Esim. englanninbulldogeilta on jalostettu kuono lähestulkoon pois. Tuossa paljon kertova kuva niiden kallon kehityksestä
http://www.leavittbulldogs.co.uk/communities/4/004/006/961/364/images/4525104596.swf
Mutta en voi auttaa jos et näe metsää puilta eli et ymmärrä mitä Mäki noilla lauseilla tarkoittaa ja näe näyttelyjalostuksen turmelevaa vaikutusta.
"Toki, mutta näissä roduissa syynä on usein esim. se, että rotua ei enää alkuperäiseen tarkoitukseensa ja koko populaatio on käytännössä näyttelylinjaa (ääriesimerkki: englanninbulldoggi), rotu on niin uusi että mitään jakoa ei ole ehtinyt syntyä, rodun populaatio on pieni, rotu on vaikeasti kasvatettava jne. Esimerkiksi viranomaisille voimankäyttöön tarkoitetuiksi työkoiriksi kelpaavat ainostaaan malinoisit ja saksanpaimenkoirat, joissa linjajako on erittäin syvä, tuskin on sattumaa."
Jälleen kerran hieman ylimenevää yleistämistä. On edelleen olemassa monia rotuja, joissa harrastetaan sekä rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta että näyttelytetään koiria. Ja vaikka koiria jalostettaisiinkin näyttelymeriittien mukaan, mutta ne silti pysyvät terveinä ja pystyvät jopa saamaan tuloksia käyttökokeista (eikö olekin ihmeellistä?), onko sillä silloin mitään merkitystä, onko linja nyt näyttelyllinen vai käyttöön pohjautuva? Ja toisekseen olkoon rotu sitten uusi/pieni/vaikeasti kasvatettava tai mitä ikinä tahansa, sen rotuisia koiria silti kasvatetaan ja niiden kanssa harrastetaan sekä käyttöä että näyttöä ja saadaan myös tuloksia molemmista. Näyttelyt eivät siis pilaa jokaista rotua, kyse on ehkä enemmänkin rodun omistajista ja kasvattajista.
"On totta, että nykyään ei alkuperäisellä käyttötarkoituksella ole monille roduille merkitystä ja niistä on tullut vain seurakoiria. Mutta nykyinen koiranjalostus on monilla roduilla vääristynyt näyttelytulosten tuijoittamiseksi luonteen ja terveyden kustannuksella. "
Kuten varmaan tiedät, luonne ja terveys eivät ole automaattisesti periytyviä asioita. Ja toisekseen varmaankin yhtä monella rodulla jalostus ei ole vääristynyt näyttelyitten takia. Tiedän myös tapauksia, joissa näyttelyissä hyvin pärjännyttä koiraa ei ole jalostukseen käytetty ollenkaan, koska se ei täytä esim. Pevisan vaatimuksia. Miten tämä on mahdollista? Koska sekä kasvattajat, omistaja että rotuyhdistys ymmärtävät jalostuksesta jotain.
"Kyllähän tehtailua esiintyy aina molempien edustajissa, mutta käyttöpuolella ostajat ovat keskimäärin vaativampia ja tiedostavampia. Ainakin niissä roduissa, mitä itse harrastan, ovat käyttölinjaisten kasvattajat paljon avoimempia kasvattien vikojen suhteen kuin näyttelypuolen kasvattajat."
Miksi silti ainakin yhtä moni käyttöpuolen kuin näyttelypuolenkin kasvattaja ei suostu luopumaan sairaasta linjastaan, vaikka ongelman tiedostaakin? Kun siellä on takana se yksi rakas koira, jota haluaa "kunnioittaa". Ihmiset ovat kuitenkin vain ihmisiä. Komppaankin tähän väliin "jatketaan...":n kirjoitusta:
"Koiran arvo mitataan siis eri asioista ja paljon raaemmalla kädellä käyttöpuolella kuin näyttely-/seurakoirapuolella."
Mitäs usein käy käyttölinjaiselle koiralle, jota on treenattu ja jolla naksahtaa päässä? Ja käyttölinjaisen pennulle, joka meneekin vääriin käsiin?
Joissain roduissa käyttölinjaisuus on nostamassa päätään, koska on niin hienoa omistaa käyttölinjainen. Jos rotu ei silti perimmäisiltä ominaisuuksiltaan sovellu esim. suojeluun ja sen edustajia on siihen silti treenattava, vaikka hyvin harva omistaja ja koira on oikeasti valmiuksiltaan kykenevä kyseiseen lajiin, käyttölinja muuttaa rotua paljon enemmän kuin "näyttelylinja", joka on ollut olemassa jo ties kuinka kauan ja jonka edustajista ollaan saatu paljon niin näyttely- kuin käyttötuloksia. Itse asiassa paljon enemmän ja parempia käyttötuloksia kuin tältä käyttölinjalta.
"Turha hakea syytä mistään terveystutkimuksista, kun voi monen rodun kohdalla, katsoa kuvia koirista rodun alkuaikoina ja nykyään, niin kyllä ne alkuperäiset ovat rakenteeltaan ja piirteiltään paljon terveempiä. Esim. englanninbulldogeilta on jalostettu kuono lähestulkoon pois."
Kyllä tällaiset hyvin selkeät muutokset pystyy näkemään kuvista, mutta pystyykö esim. tervettä luonnetta, lonkkia, selkää tai jotain muuta, mitä tänä päivänä tutkitaan? Käytät itse esimerkkinä lonkkavikaa puhuessasi näyttelykasvattajien moraalittomuudesta. Mielenkiintoista, että valitset juuri sen. Mikset esim. hengitystieongelmia? On siis kysyttävä, miten paljon lonkkavika on periytyvä ominaisuus?
"Tarkoitin avoimuudella vähän eri asiaa. Käyttöpuolen kasvattajista monet kertovat avoimesti kasvattiensa sairauksista jopa kotisivuillaan, näyttelypuollella on tapauksia, joissa kasvattaja on painostanut kasvatinomistajan olemaan hiljaa kasvattinsa perinnöllisestä sairaudesta. Monille näyttelykasvattajille näyttää olevan ok tehdä pentueita hirveillä terveysriskeillä jopa vikojen suhteen joista on saatavissa luotettavasti tietoa (esim. lonkkavika)."
Jos omistaja ja kasvattaja ovat idiootteja, sille eivät muut ihmiset vain voi mitään. Ovat he sitten näyttely- tai käyttöpuolen harrastajia. Toisekseen, kuten jo yllä kysyin, pystytkö kertomaan, kuinka vahvasti lonkkavika on perinnöllinen. Muutamissa roduissa, joissa on hyväksytty vain A ja B lonkat jalostukseen (niin näyttely- kuin käyttöpuolella) jo useamman vuosikymmenen ajan, esiintyy edelleen myös D ja E-lonkkaisia koiria. Miksi näkee pentueita, joiden vanhemmat ovat terveitä, mutta pennut sairaita? Ja toisekseen pentuja, joiden vanhemmat ovat C-lonkkaisia, mutta pennut itse A-lonkkaisia?
Koska lonkkia on suhteellisen helppo kuvata ja todeta niiden terveys/sairaus, niitä tutkitaan. Mutta on myös yleisesti tiedossa, että lonkkavikaan vaikuttaa ratkaisevasti esim. ruokinta ja liikunta. Lonkkavikaista koiraa voikin varauksella käyttää jalostukseen, jos yhdistelmän toinen osapuoli on tarkoin harkittu. Tällä voidaan laajentaa rodun geeniperimää ja helpottaa osaltaan perinnöllisten sairauksien puhkeamattomuutta.
Loppupeleissä koirarotujen sairaudet ovat kapeiden geeniperimistä liittyviä eivätkä näyttelypuolen kasvattajien. Jokainen voi itse päättää, mistä koiransa ostaa vai jättääkö ostamatta. Geeniperimän kapeuteen kyllä vaikuttaa vahvasti varsinkin matadoriurosten käyttö, jotka saattavat joissain roduissa olla näyttelylinjaisia. Mutta yhtä hyvin voi kyse olla rodun pelastukseen käytetystä yksilöstä. Jos sillä on ollut joku sairaus, se voi periytyä vahvastikin läpi koko rodun linjasta huolimatta.
Niin kauan, kun ihmisten tiedossa ei ole, kuka koirista on kantaja ja kuka terve, kuka sairas, sairaita koiria syntyy. Siihen eivät niin kasvattajat kuin omistajatkaan voi mitään riippumatta harrastuslajista. Siihen saakka, kunnes geenitestit ovat täydelliset kasvatustyö on aina riskialtista. Kyse on kuitenkin luonnonvalinnasta.
Lainaus kirjoittajalta "suppa":
"Mutta en voi auttaa jos et näe metsää puilta eli et ymmärrä mitä Mäki noilla lauseilla tarkoittaa ja näe näyttelyjalostuksen turmelevaa vaikutusta"
**Huokaus***, kyllä, kiitos vain, näen metsän puilta juurikasvustoa myöten, enkä vain pintaa, ja olen mm. ko. henkilön kanssa monet kerrat samaa tilaa ollut jakamassa, joten tuskinpa tarvitsemme kukaan keneltäkään alentavaa kommentointia mielipiteiden vuoksi. En myöskään näe syytä pönkittää näkemyksiäni ja todennettevia faktoja kenenkään toisen mielipiteillä tai muiden kirjoituksia lainaamalla. Tässä keskustelussa on käsittääkseni ollut kyse siitä, että näyttelyssä käyvät koirat ja näyttelyitä harrastavat kasvattajat pilaavat koirarodut - siis tuota samaa, kuin Mäkikin on kirjoittanut/luennoinut: koiranäyttelyt palvelevat vain näyttelyjalostusta ja ovat rotukoirien turmioksi.
Niin kauan kuin koiria ostavat arvostavat koiraa etsiessään muutakin, kuin että se on Minkä-näkoinen-käyttis-tahansa ja sillä on käyttötulos, niitä käytetään myös rodunomaisessa arvioinnissa eli koiranäyttelyssä. Oikeasti itse näyttely ei edelleenkään ole jalostus- tai kasvatuspaikka. Kasvattajat kasvattavat koiransa kotonaan. Niin kasvattavat myös käyttökoiria kasvattavatkin.
Pointti on se, että on turrhanaikaista ja totuudenvastaista yleistää näyttelyiden pilaavan koirarodut, näyttelyissä käyvien kasvattajien jalostavan vain "titteleillä" välittämättä koiran terveydestä, geeniperimästä tai olemassa olevasta rotumääritelmästä ja verrata sitten vielä käyttiksien kasvattajien tapoihin, arvostuksiin ja jopa kasvattajamoraaliin ikään kuin olisi yksi ainoa totuus se, että käyttölijaisten kasvattajat ovat rehtejä ja näyttelyitä harrastavat jalostavat vain rotunsa ulkomuotoa piittaamatta rotumääritelmästä tai terveydestä. Tuohan on todella halventavaa eikä pidä paikkaansa (tähän taitaa taas tulla lainaus ja n. 400 koirarodusta sama sakemmanni-belkkari-englanninbuldoggilista perään seuraavaan kirjoitukseen...).
Mikä muuten tekee ei-rodunomaisia, mutta ehkä siellä metsässä tai suojelussa toimivan koiran kasvattajasta yhtään sen enempää alkuperäistä rodun rotumääritelmää kunnioittavan ja siten jotenkin "arvostetumman", kuin kasvattajasta, jonka koirat ovat rotumääritelmän mukaisia, tutkittuja ja vielä koeteoiminnassakin ansioituneita? Tämän näyttelyssä käyvän vika ja synti on siis se, että hänen koiransa menestyvät kokonaisuudessan yksilöitä rotumääritelmään verrattaessa, JOS niillä on näyttelyistäkin tuloksia tai titteleitä.
Lukuisista koirista ja roduista löytyy viralliset terveystulokset, koetulokset, luonnetestitulokset ja rodunomaiset koetulokset kaikkien nähtävillä, hyvine ja huonoine uutisineen. Jalostusta kasvattajat tekevät karsien ja harkiten, myös näyttelyssä käytettyjen koirien suhteen. Vastapainoksi kerron, että juuri pari päivää sitten "käyttiskasvattaja", tunnetun sellainen, sanoi, että pistää piikille 2,5 vuotisen ajavan koiransa, koska se ei aja tarpeeksi ja on turhan arka ja omapäinenkin - näin ollen se vie vaan turhaa tilaa paremmalta yksilöltä, jonka laittaa saman tien hakuun... Missä siis sitä moraalia olikaan???
Siinä sitä on käyttiskasvattajien rehellisyyttä ja avoimuutta! Kun ei toimi, niin piikille vaan. Tai jos koira olisi esim. edellä kirjoitettua sivuten lonkiltaan työhön kykenemätön, sen paikka on pilven reunalla eikä kuvia laiteta kennelliittoon arviolle vaan roskiin. Jos meidän kasvattimme ei ns. "toimi", siitä tulee lemmikki, joka elää kanssamme kunnes iäsyys vanhuudessa (yleensä) kutsuu ja vasta sitten mietimme, josko olisi mahdollista löytää tai kasvattaa taas uusi koira uusin toivein tilalle.
Koiranäyttelyt ovat yksinkertaisesti vain harrastus siinä missä vaikkapa teatterissa käynti tai jokin urheilulaji.
Näyttelyissä ei omasta mielestäni juurikaan mitata koiran kauneutta tai siis rodunomaisuutta ellei tuomari satu olemaan rodun kasvattajatuomari. Kyseessä on yleensä vain sillä hetkellä sen tuomarin mielipide koirasta, seuraavassa näyttelyssä sama tuomari voi olla samasta koirasta aivan päinvastaista mieltä kuin edellisessä. :) Koiranäyttelyissä käydään, että saadaan koiralle mukavia titteleitä, vaikka eivät ne tittelit koiran arvoa millään lailla nosta paitsi ehkä pennunostajien silmissä ja ehkä myös joidenkin kunnianhimoisten kasvattajien silmissä. Minulle oma silmä kertoo oman koiran rodunomaisuuden ja kauneuden paremmin kuin jonkun rotua harrastamattoman tuomarin silmä. Mutta kiva se siltikin on käydä silloin tällöin näyttelyissä ja kiva, jos niitä titteleitäkin tulee! :) Jos ei jollakin kertaa tule menestystä, niin ei se mitään. Oli silti mukavaa tavata muita rodun harrastajia ja hienoa oli, että joku muu pärjäsi. Mielestäni näyttelyt kannattaa ottaa rennosti eikä turhan vakavasti! Huumorilla hyvä tulee.
No kirjoitappas Villakoirasta kuinka ne näyttelyt onkaan rodun pilannut ja sen alkuperäisen käyttö tarkoituksen (seurakoira ja isoilla ja keskikokoisilla vedestänoutaminen). Luonne on rodulla aivan ihana eikä sinunkaan kirjailia idolisi sitä voi kieltää! Mietippäs sitä minkä näköisiä villakoirat on alun alkujaan ollut? Lyhyt jalkaisia joten kasattajathan on suorastaan pelastaneet rodun, kun ovat saaneet siittä enemmän neliömäisen ja sopusuhtaisen!
Ei tarvitse heti alkaa miettiä näitä päälle nousseita rotuja vaan mennään vähän pintaa syvenmälle, onhan niitämonta sataa muutakin rotua.
Siis minua niin kiehtoo, kuinka niin käyttöpuolen kasvattajat ovat avoiempia? Tiedätkös ongelma tulee vastaan siinä, kun käyttöpuolen kasvattajat kertovat väri virehistään, rakenteellisista puutteistaan onkos koskaan tullut mieleen mitä haittaakaan kertomisesta olisi? He eivät varmaankaan kerro esim. koiriensa nössöydetä, koska silloin käyttöpuolen harrastajat eivät sieltä koiriaan ostaisi, koska pelkäisivät etteivät sieltä saisi tarpeeksi vahvaa yksilöä.
Pointti on siis siinä, että ihmiset salaavat asiat jotka tuottavat heidän uralleen suuria esteitä. En kiellä etteisikö näyttelypuolella taas salataan, jos jollekkin pennulle todetaankin yllättäen esim. rodulle tyypillinen raknne vika. Niin vain ne asiat ihmisten maailmassa menevä ei niistä varjo puolen asioista haluta/kannata puhua vaikka se tarpeen olisikin vain niitä hyviä puolia korostetaan.
en jaksa nyt jokaiseen niskakarvoja nostaneeseen kirjoitukseen kirjoittaa erillistä vastausta niin vastaan sitten näin...
Itsekin olen miettinyt miksi koiranäyttelyitä ylipäätänsä järjestetään.. Joskus kauan kauan sitten koiranäyttelyitä järjesti tylsistyneet aatelit. Siellä ne sitten esitteli niitten kirppukoiria.. Jossain vaiheessa näyttelyihin sitten osallistui isompiakin koiria ja jossain vaiheessa näyttelyistä on tullu iso juttu.
Kukaan ei varmaan voi kieltää että näyttelyistä on ollut joillekin koiraroduille haittaa. On ihannoitu tosi ryppyistä koiraa ja tai koiraa jolla on toosi pitkät korvat ja ollaan sitten palkittu näitä yksilöitä ja näillä ollaan sitten teetetty pentuja ja ollaan muokattu rodun ulkonäköä. Koirien ulkonäkö on muuttunut, siitä minkä näköisiä ne olivat esim.100 vuotta sitten. otetaan esimerkiksi Collie. Nykyään Collieilla on tosi hankala turkki, ei se ennen ole ollut tuon näköinen.. ei ollut tuon näköinen edes 50v sitten. Uskallan väittää että nämä ulkonäköö liittyvät muutokset eri koiraroduissa on näyttelyiden syytä/ansiota. Mitä äärimmäisen näköinen koira, sitä isompi riski että siinä on jotain vikaa. Pikkiriikkisillä koirilla on usein paljon vikoja hampaissa, ja moni pieni narttu ei kykene itse synnyttämään, vaan pennut tuodaan maailmaan keisarileikkauksella. Silti tätä pienuutta ihannoidaan ja pyritään kasvattamaan vain pienempiä koiria. Sama koskee esim. hirmu ryppyisiä koiria, niillä tulehtuu iho todella helposti ja silmä ongelmiaki on (sisäänpäin kääntyneitä ripsiä ym.) silti suositaan ryppyistä koiraa.
Monet seurakoirat ei voi edes hengittää kunnollla kun niitä on jalostettu vain ja ainoastaan ulkonäöllisin syin ja esim. cavaliereilla on todella paljon erilaisia perinnöllisiä vikoja ja sairauksia, silti näitä koiria jalostetaan tutkimatta niitä perinnöllisten sairauksian varalta. Onneksi meidän Kennelliitto on tajunnut ryhtyä toimeen ja kehittänyt PEVISA ohjelman. Kaikki rodut ei kuitenkaan kuulu Pevisaan, vaan siihen kuuluu vain ne sairaimmat eikä Pevissa luetella kuin ne tavallisimmat viat ja sairaudet (eikä kaikkien rotujen kohdalla edes niitäkään).
Sitten tullaan siihen koiran sairauksen tulkitsemiseen.. otetaan esim lonkkavika.. itse en teettäisi pentuja koiralla jolla C lonkat, en todellakaan! enkä todellakaan antaisi C lonkkalaisen astua narttuani (jos mulla nyt semmoinen olisi), en vaikka olis mikä rotu kyseessä. Bn lonkat vielä EHKÄ kävisi jos narttu/uros olisi muuten aivan terve. Monet ihmiset teettää pentuja koirilla joilla on Dn lonkat.. joidenkin ei edes tarvitse kuvautta koiriaan koska saavat koiransa rekattua ilman kuvauksia, kuka tietää minkälaiset lonkat näillä koirilla on??
Mun mielestä siis koiranäyttelyt ovat ihan hyväksyttäviä niin kauan kun ne pysyy vain harrastuksena eikä teetetä pentuja pelkästään vanhempien näyttely tulosten perusteella. Näyttelyt pitäisi olla vaan semmoinen pieni plussa papereissa, eikä mikään valtti..
Itse kävin nuorempana näyttelyissä aika paljonkin, tosin vain katsomassa muitten koiria ja tutustumassa eri rotuihin. Seuraavan koirani kanssa en aio osallistua mihinkään näyttelyihin jos kasvattaja ei nyt vaatimalla vaadi, vaan aion keskittyä muihin harrastuksiin. Koirani saa tutustua muihin koiriin koirapuistossa, rotutreffeillä ja yhteislenkeillä. Ja samalla minä saan jutella toisten koiranomistajien kanssa niistä asioista mitkä minua kiinnostaa. Ei tähän tarvita mitään koiranäyttelyitä. (osoitettu siis sille joka sanoi käyvänsä koiranäyttelyissä siksi että saa siellä tutustua muihin koiriin ja omstaja ihmisiin)
Tuo oli jo aika hämmentävää ettet astuttaisi C lonkkaisella uroksella missään nimessä koiraasi ja B lonkkaisellakin EHKÄ. Koirani emolla on C/D lonkat ja ''isällä'' oli B/A lonkat, mutta arvaappas vain mitkä olivat pentujen lonkat A/A, A/B ja B/A joten tässä nähdään kuinka oikeasti lonkat ''periytyvät''.
Sitten, kyllähän minäkin käyn koirieni kanssa tokossa, agilityssä, koira tanssissa, rodun yhteis lenkeillä, koirapuistoissa... Mutta kuitenkin käyn myös näyttelyissä enkä sen takia, että haluan näyttely tuloksia, että koirani olisi jotenkin parempi omasta mielestä (eihän niitä titteleitä näe kuin jalostusjärjestelmästä) vaan käyn näyttelyissä ihan arjesta irtautumisen vuoksi, rodun muita omistajia tapaamassa, koiran kanssa yhteisiä hetkiä viettääkseni ja onhan se mukava saada myös hyvä arvostelu ja saa kyllä todella hyvän mielen, kun lukee esim. ERI arvosteluja siittä saa myös kuvan minkä lainen rakenne omalla koirala on jne.
Ettekö te ''ei näyttely ihmiset'' voi antaa näyttelyissä käyvien käydä niissä näyttelyissä ihan rauhassa ja harrastaa niitä omia juttujanne ihan keskenänne eikä teidän näyttely vihasta tanne tarvitse tulla jankkaamaan PISTE.
En jaksanut lukea noita muita vastauksia. Näyttelyt ovat vain HARRASTUS. Kiva tavata muita saman rodun omistajia ja nähdä muita koiria. Tietysti on sitten niitä kateellisia ja erittäin kilpailuviettisiä koiran omistajia, joille voitto on vain tärkein ja jotka tekevät näyttelystä vähemmän kivan; jos eivät voita, haukutaan muita ym. Mutta parhaimmillaan näyttely on kiva tapahtuma, ei niin väliä voitosta tai sertistä, vaikka niitä onkin kiva kerätä. Koiran kauneutta tai jalostusarvoa näyttelyillä mitata eivätkä sertit kerro edes koiran kauneudesta tai jalostusarvosta yhtään mitään. Harvoin tuomari on mikään rodun asiantuntija. Näyttelyt ovat vain yksi kiva harrastus monien joukossa.
tuhlatko ruutia turhuuteen. Me jotka kuljemme näyttelyissä, kukin omilla motiiveillaan, olemme mitä olemme. Turhaan sitä selittelee niille, jotka eivät sitä ole tajunneet tai edes kysyvät sitä.
Niin turhaa vääntöä. Kunpa kukaan ei olisi provosoitunut edes vastaamaan alkuperäiseen kysymykseen. Puolestapuhuvat vastaukset olivat valistuneita ja hyvin perusteltuja. Enkä ymmärrä miksi sitä pitää edes perustella kenellekään, kun näyttelytoiminta ei ainakaan vielä ole kiellettyä tai suuren yleisön tuomitsemaa. Päinvastoin koiranäyttelyt elävät voimakkaasti ja osallistujamäärät ovat huimia ja lisääntyvät koko ajan. Hienoa! Menestystä kaikille koiranäyttelyihmisille näyttelyihin, viihdytään ja nautitaan täysin rinnoin upeasta harrastuksesta ja siitä kaikesta mitä se pitää sisällään.
Hyvää Joulun odotusta kaikille koiraihmisille riippumatta käyttekö vai ette näyttelyissä.
Näin on! Lisäksi näyttelyt ovat hyvä keino tutustua eri rotuihin, jos on hankkimassa koiraa. Tulevana viikonloppuna 12.-13.12.09 onkin Helsingin messukeskuksessa kaksi suurta näyttelyä! Sinne vain ihmettelijät katselemaan!
Minä en ymmärrä esimerkiksi nyrkkeilyn, painin, seipäänheiton, pituushypyn, korkeushypyn, moukarinheiton, jalkapallon jne. ihanuutta, ne eivät minua kiinnosta lainkaan, ei edes niiden katselu. Mutta minua ei ollenkaan häiritse, että niistä tykkäävät harrastavat niitä. Jokainen harrastakoon mistä tykkää kunhan se ei loukkaa tai ole vahingoksi kenellekään. No se on eri asia, onko esim. nyrkkeily vahingollista ´harrastajilleen.
Hyvää ja suvaitsevaista joulunodotusta kaikille!
HARMI ETTEI ITTELLÄ OO KOIRAA..OLISI NASTAA JOSKUS OMISTAA NÖFFI.IRLANNINSETTERI JA BERNHARDILAINEN JA PÄRJÄTÄ NIIDEN KANSSA KEHISSÄ JA SITTEN SAKSANPAIMENKOIRA.TANSKANDOGGI. BERNHARDILAINEN JA PARTACOLLIE...HARMI ETTÄ AINOA ISO NÄYTTELY OSUU VUODENVAIHTEESEEN < VOITTAJA 2009 < OLI LOISTAVA
KYLLÄ MUSTAKIN OLISI IHANAA OLLA MUKANA KOIRANAYTTELYISSA JA SITTEN KIERTÄÄ NIITÄ AINA VOITTAJASTA MILANOON JA TUKHOLMAAN