Elikkäs, olen 15v poika. Aloitan lukion tuossa vuoden päästä ja mulla on ihan helkkarin huono itsetunto.
Mä olen ollut koko yläasteen ajan AINA vapaa-aikanani yksin himassa koneella, tai TV:n ääressä. Mä olen aika hiljaisen puoleinen ja ujo. Mua ei kiusata tai mitään, olen vain sosiaalinen hylkiö.
Ajattelin kysyä, että miten sitten, ku menen lukioon, millä tavalla saisin sieltä niitä OIKEITA kavereita, joiden kanssa olla vapaa-ajalla ja joiden kanssa voi olla oma itsensä. Koulussa en kuitenkaan ole koskaan ollut yksin. Mulla on tapana roikkua sellaisten tyyppien kanssa samassa porukasta, joista en oikeastaan edes pidä. Ne ovat typeriä, ärsyttäviä ja aivan helvetin lapsellisia, mutta mielummin niiden kanssa, kuin yksin käytävillä näyttäen, kuinka heikko oikeasti olen.
Mun mielestä olis ihan hyvä saada hyviäkin muistoja teini-iästä, ennen aikuiseksi tulemista...
Elikkäs, mä ajattelin sinnitellä vielä tämän vuoden niiden ärsyttävien mulkeroiden keskellä(hommaa muuten vaikeuttaa myös se, ettei ne edes tiedä mitä mieltä mä oikeesti niistä olen) ja yksin vapaa-ajalla... MUTTA MITEN JATKOSSA?
Pitääkö mun vaan esittää lukiossa puheliasta ja mennä jutteleen ihan ventovieraille änkyttäen, ääni väristen ja hikoillen... eli siis hermostuneesti?
Mä olen ollut koko yläasteen ajan AINA vapaa-aikanani yksin himassa koneella, tai TV:n ääressä. Mä olen aika hiljaisen puoleinen ja ujo. Mua ei kiusata tai mitään, olen vain sosiaalinen hylkiö.
Ajattelin kysyä, että miten sitten, ku menen lukioon, millä tavalla saisin sieltä niitä OIKEITA kavereita, joiden kanssa olla vapaa-ajalla ja joiden kanssa voi olla oma itsensä. Koulussa en kuitenkaan ole koskaan ollut yksin. Mulla on tapana roikkua sellaisten tyyppien kanssa samassa porukasta, joista en oikeastaan edes pidä. Ne ovat typeriä, ärsyttäviä ja aivan helvetin lapsellisia, mutta mielummin niiden kanssa, kuin yksin käytävillä näyttäen, kuinka heikko oikeasti olen.
Mun mielestä olis ihan hyvä saada hyviäkin muistoja teini-iästä, ennen aikuiseksi tulemista...
Elikkäs, mä ajattelin sinnitellä vielä tämän vuoden niiden ärsyttävien mulkeroiden keskellä(hommaa muuten vaikeuttaa myös se, ettei ne edes tiedä mitä mieltä mä oikeesti niistä olen) ja yksin vapaa-ajalla... MUTTA MITEN JATKOSSA?
Pitääkö mun vaan esittää lukiossa puheliasta ja mennä jutteleen ihan ventovieraille änkyttäen, ääni väristen ja hikoillen... eli siis hermostuneesti?
Vastaukset 3
Vanhimmat
yliopistos niin lukiossa opittu asiat autto.
Kysy nimeä, mistä koulust pääty tähän lukioon ja silleen.
Mä aloin käydä nuorten raamikses.
Sieltä sai kavereita ja nimenomaan vapaa-ajan.
Vaikka hermostuneesti esittelisit itsesi niin sehän loppuu kuitenkin.
Hermostuneisuus, jos sitä edes tulee, korvautuu rentoudella.
Olen itse ujo mutta hermostuneisuus raukesi heti kun puhuttiin enemmän.
Kokemus tuo varmuutta ja varmuus tulee tekemällä.
Tekeminen voi olla hermostunutta mutta siitä se varmuus alkaa.
Älä rupea esittämään mitään, etenkään jos se tuntuu pahalta! Se ei hyödytä ketään, eikä ole hyvä pohja kestäville ihmissuhteille.
Voisit kuitenkin yllättää itsesi järjestämällä itsesi uusiin tilanteisiin.
Seurasin rannalta ruikuttaen, miten ex-kaverini hankki fiksusti uuden kaveriporukkansa näin: Ota heti lukion alussa muitakin kuin pakollisia kursseja, esimerkiksi jokin harrastekurssi, esim. jos pidät liikunnasta, kokeile vaikkapa pallopelikurssia, jos pidät musiikista, ota bändisoittokurssi, jos pidät ilmaisutaidosta, ilmoittaudu koulun teatteriryhmään, jos tykkäät kuviksesta, ota kuvista, jos filosofia kiinnostaa, ota heti sitä........... ja kohtaat ihmisiä, joita kiinnostaa sama.
Tavalliseltakin pakolliselta kurssilta voi saada kavereita esim. pari- tai ryhmätyöskentelyn kautta, mutta nämä suhteet jäävät usein valitettavan pinnallisiksi. Juttelu loppuu kun kurssi loppuu. :/ Tämän voit yrittää estää sillä, että juttelet vierustoverillesi muutakin kuin kurssijuttuja. Kerro vaikka, että sinulla tuli aamulla tosi kiire, koska tapahtui jotain hassua. Tai kerro, että sinulla on seuraavaksi jotain ihan kauheaa kurssia ja kysy mitä hänellä on. Kerro, kuinka koira söi läksysi, ja siirtykää aasinsiltana juttelemaan toistenne lemmikeistä, tms. henkilökohtaisen elämän asioista.
Lukion alussa kaveeraaminen on vielä hyvin helppoa: kaikki oppilaat ovat samassa tilanteessa, eli kaikkia vähän jännittää, he ovat epävarmoja "paikastaan," ovat vailla kavereita tai olisivat kiinnostuneita saamaan uusia... Jopa minä uskalsin kysyä monilta "mentäiskö syömään yhdessä?"
PS. lähes kaikki tämä viestini sisältö on jälkiviisautta. Lukiossa voi jäädä myös yksin...
USKO ITSEESI!
Jos sä olet pää painuksissa "anteeksi, että olen olemassa"-tyyliin, niin ei kukaan oikein jaksa olla kiinnostunut susta. Ja sitä mukaa, kun saat uusia kavereita, saat myös lisää yhteyksiä ulkomaailmaan. Helkkari, jos onnistut voit olla parin vuoden päästä sellainen menevä jätkä, tyttöystävä kainalossa monen kaverin keskellä...