ad-hd lapsen harrastus?

Olisiko lapsellasi mahdollista päästä musiikkiterapia-ryhmään? Niitä ei tietenkään tarvitse lapselle terapiana markkinoida, musiikkikerho esim. on parempi nimi.

Siellä työntekijöillä on vankka koulutus ja keinoja, jotka pelkältä piano-opettajalta puuttuvat.

Itse olen ikäni työskennellyt hevosten parissa ja nähnyt monenmonet kerrat kuinka todella vaikeista keskittymishäiriöistä kärsivät lapset ovat rauhottuneet hevosten selässä ja keskittyneet, kun kaikki on niin jännää ja uutta ja hallitsee jtn suurta :) Myös monille muille erityislapsille ratsastus on avannut aivan uuden maailman eli kannattaa tutustua lähistön mahdollisuuksiin päästä ratsastusterapiaan - siitä on oikeasti apua, jos vain viitsii kokeilla enkä vielä yhtään erityislasta ole tavannut, johon ei olisi vaikuttanut positiivisesti :)

Meidän adhd harrastaa kyllä jääkiekkoa. Luistelukouluun ei jaksanut keskittyä,mutta kiekon perässä menemiseen kyllä. Olen kertonut ohjaajille myös hänen erityisyydestään ja he huomioivat sen tarvittaessa. Ohjaajia on yhdessä joukkueessa 4 ja lapsia 30. He usein jakavat pienryhmiin,kun opettavat jotain. Kärsivällisyyttä se on vaatinut välillä minulta,mutta olen saanut hyviä ohjeita ohjaajilta,joita he toivovat minun huomioivan. esim. 30min ennen harkan aloitusta jo pukukoppiin,jotta lapsi saa rauhassa toimia ja pukea varusteita. Ei karkkia edellisenä päivänä eikä pelejä eikä tietenkään ennen harkkoja.Harkan/pelin jälkeen antaa lapsen rauhassa käydä suihkussa ja pukea päälleen. Eli kaikkeen varata aikaa.

Itellä autistinen ylivilkas lapsi joka ei kerhoissa viihdy paikallaan ja käy toisten kimppuun.
Mutta lapsi voi harrastaa myös yksin ja vanhempien kanssa. Esim meille sopii uinti, retkeily, pienoisrautatiet, pienoismallit, piirtäminen, kuvanveisto, (tms rakentelut ja askartelut), keräily, lintujen, autojen, junien jne. bongailu, joku darts, shakki ym pelit, joissa voi voi edetä itsekseenkin. Eläinharrastus kuten jonkun mainitsema ratsastus, koira, kalat liskot? tms. Kannattaa ottaa selvää erilaisista harrastuksista ja kokeilla kaikenlaista, jos lapsi jostain niistä sitten innostuisi. Melkein mitä vaan esim. musiikkia voi opetella kotona netin/dvd opetuksen välityksellä.Youtubessa on monenlaisia harrastevideoita. Opettavia pelejäkin on saatavilla. Joskus surin sitä että kun lapsi ei voi toisten kanssa harrastaa. Mutta jotokut asiat on vain hyväksyttävä kun lapselle on tällainen rajoittava piirre. Mutta jospa ette keskity siihen mitkä on poissuljettuja vaan enemmin kannattaa keskittyä siihen mitä voi tehdä! Ehkä sitten myöhemmin harrastuksien myötä voi tulla kaveritakin. Siunausta pojallenne ja toivottavasti itkut muuttuu iloksi.

Miks sen pojan pitää harrastaa tollasia lajeja missä pitää kauheesti keskittyä ! eikö se vois harrastaa esim. just jotain mihnä saa tehdä kunnolla jotain ?

Eikö Kalajoella ole mitään kuntouttavaa toimintaa? Erityisryhmissä vetäjillä ois ees jotain koulutusta ja niitä konsteja pikkusen enemmän.
Minun pojalla on Asperger-syndrooma ja samalla lailla tökkäsi kaikki harrastaminen, kunnes löytyi as-lapsille sählyryhmä. Siellä voi olla oma ittensä eikä odoteta liikoja, kivaa kuuluu olevan vaikka välillä vieläkin jumittaa. Älä turhaan pelkää leimautumista vaan ota vastaan kaikki "erityinen", se on lapsen etu ja ympäristön asenne muuttuu, kun olette avoimia ja positiivisella mielellä.

Olen kasvattanut vilkkaan ADHD-lapsen nuoreksi aikuiseksi ja kokemusta on näistä pettymyksistäkin harrastuskokeiluissa. Älä anna periksi pettymysten vuoksi, jatka sopivan harrastuksen etsimistä. Paras harrastus on sellainen, mihin poikasi on todella motivoitunut. Yksilölajit sopivat hyvin vilkkaalle adhd-lapselle, miks ei myös ryhmäpelit. Ainakin sähly on ollut omalle pojalleni mieleinen ryhmäpeli ja siihen hän jaksoi aikoinaan panostaa. Sitten on paljon näitä yksilölajeja; uinti, pyöräily, hiihto, budo-lajit, valokuvaus jne. Musiikki on hyvä harrastus, mutta se kannattaa aloittaa musiikkiterapialla.
Katsoppas onko ADHD-liiton sivuilla jotain harrastusvinkkejä. Olettaisin, että Kalajoella on myös paikallisyhdistys, jonka kautta voisi osallistua erilaisiin harrastuksiin (myös leireihin) toisten samassa tilanteessa olevien lasten kanssa. Vertaistukea aina kannattaa hyödyntää, mikäli sitä on saatavilla. Onnea matkaan!

mulla on adhd ja harrastan telinevoimistelua ja uinti ja partiota ihmeellistä :)

Oisiko joku temppurata / sirkuskoulu tai muu fyysiseen suoritukseen keskittyvä laji hyvä? Uskon että ainakin Nuori Suomi kouluttaa ohjaajia huomioimaan erilaisuudet. Kysele neuvoa järjestöistä:

http://www.nuorisuomi.fi/liikunnan_aluejarjestot

Oma tyttäreni löysi erityis jalkapallon 14 vuotiaana...ryhmässä on 4 ohjaajaa ja20 lasta.Toimii.

Meillä enemmänkin ADD poika kokeili judoa kauden verran ja vaikka intoa lajiin olisi ei pitkäjänteisyys riitä. Nyt pelaa jalkapalloa kolmatta kautta ja on kieltämättä joukkueen karmein koheltaja. No onneksi ei ole menestymispaineita :) .. on kyllä todella vaikea valmennettava. Poika on saatava melkeinpä non-stoppina liikkumaan ja olemaan harjoitteesta kiinnostunut(mieluusti kisa). Esimerkiksi juomatauko on annettava pitää silloin kun sitä tarvii eikä silloin kun muutkin juovat. "Sooloilulta" ja pelleilyltä ei välty mitenkään mutta äärettömän pitkällä pinnalla saa pojan nauttimaan harjoituksista. Jostain syystä samaa ongelmaa ei ole sitten peleissä. Liekö keskittyminen kisaamiseen niin syvä, että oireet pysyvät paremmin kasassa?
Jokatauksessa ADD/ADHD ei ole este harrastamiselle. Se vaan vaatii valmentajalta paljon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.