Moni -60 nainen tai mies kehuu , että hänellä on 10 pyytä oksalla ja vielä se yksi pivossa.
Mutta miksi niin moni vanhus sitten on niin yksinäinen ja kuolee yksin kotonaan kenenkään edes kaipaamatta? Tai vielä pahempaa: laitoksessa, jonne kukaan ei ole poikennut edes jouluna käymään?
Mutta miksi niin moni vanhus sitten on niin yksinäinen ja kuolee yksin kotonaan kenenkään edes kaipaamatta? Tai vielä pahempaa: laitoksessa, jonne kukaan ei ole poikennut edes jouluna käymään?
Vastaukset 19
Vanhimmat
ei ole oikea otanta tämän ikäisistä. Monille tämänikäisille tietokone ei ole vielä tuttu, saati, että sitä käytettäisiin päivittäin.
Enpä vielä puhuisi 60 ikäisistä vanhuksina.
Laitokseen voi kuolla yksinään minkäikäisenä tahansa.
Se on vain nykyaikaa, kun valtaväestön elinkaareen ei kuvitella vanhuuden ja kuoleman kuuluvan, vaan ne pitää eristää, laitostaa, poistaa pois silmistä, mielestä.
Ei toki kaikilta, moni elää omaisensa hätää ja sairautta loppuun asti.
.
Kyllä ne ihmiset ovat aivan eri yksilöitä kokonaan.
On meitä sosiaalisia, ja on sisäänpäin kääntyneitä, jotka eivät edes halua olla kontakteissa muihin ihmisiin silloinkaan nuorempana. Sinulla on nyt aivan väärät ihmiset rinnastettuna toisiinsa.
Hmmm, tuo kaikki voi olla vaikka huomenna totta. Mistä eri porukoista ne vanhukset tulee?
Sanon uudelleen, jos menisi jakorasiaan. Kyllä ne firilli-ihmiset ovat aivan eri yksilöitä, kuin ne yksinäiset vanhukset. Mistä tulee yksinäiset vanhukset? Eikös ne tule ihmisitä, joilla on ollut heikot sosiaaliset siteet muihin läheisiin tai ihmisiin. Mitä tekemistä kuolemisella on tämän asina kanssa? Et näytä ymmärtävän asioita ollenkaan.
Äitini eli 90:seksi ja hänellä oli valtaisa ystäväpiiri, siis myös ystäviä, eikä vain omaisia.
Kerrosta ylempänä asui myös yksinäinen vanhus, mutta perin yksinäistä elämää. Ei hän aiemminkaan ole ollut mikään sosiaalisten kontaktien johtotähti, hyvin hyvin pidättyväinen - hajuraon toisiin ihmisiin pitävä. Miten ihmiset sitten osaavat tunkeutua häntä katsomaan, kun hän ei aiemminkaan ole liiemmin ihmisitä välittänyt?
Millä tavoin kuolema liittyy näihin persoonallisuusasioihin? Sotket asioita joilla ei ole mitään tekemistä tämän yksinäisyyden kanssa.
Vuosi vanhan vanhettaa. Ei me vielä olla vanhoja, mutta sinnepäin matka on, jos elonpäiviä riittää.
Ei siihen tarvita, kuin vakava sairaus ja kuusikymppinenkin vanhenee.
Laitoksissa käy jouluna enemän kuin kotioloissa.
Taidat olla kovin nuori, jos kuusikymppiset ovat mielestäsi laitoksissa.
Jo puolet talouksista on ns. sinkkutalouksia. Jos ei ole asuinkumppania on hyvin todennäköistä, että kuolee yksin kotona eikä kukaan kaipaa heti. Minulla on kolme lasta ja ystäviä, mutta en ole läheisriippuvainen. Emme ole yhteydessä joka päivä. Jos yllättäen kuolisin, saattaisi hyvin mennä
viikko ennen kuin tänne tulisi joku katsomaan mikä on.
Ystäväpiirillä on tapana pienentyä mitä vanhemmaksi elää jo luonnollisen poistuman kautta. Myös avioero, puolison kuolema ja sairaus saavat ystävät kaikkoamaan.
Moni yksin jäänyt ei enää edes haluaa uutta kumppania vaan nauttii vapaudestaan. Myös muuttoliike ja kaupunkiasuminen aiheuttaa usein sen, että uusia läheisiä ystävyyssuhteita ei niin vain solmita.
Taannoinhan täällä ainakin keskusteltiin siitä, miten naiset haluavat pariutua, miten etsitään vain-ystäviä jne
vanhusten viikko.
Meidän ikäiset vois heittäytyä mukaan viikkoon olemalla läsnä.
Jos mahdollista auta autettavaa, mene sinne vanhuksen luo laitokseen/kotiin.
Ulkoiluta, juttele, vietä päivääsi olemalla siellä lähellä.
En ole aloittaja, mutta herättäkää itsessänne auttava ihminen, se tuo virkeyttä niin sinulle kuin sille yksinäiselle vanhukselle.
En kiellä, yksinäisiä on 60 ikäisissäkin, nekin pitäisi vaan löytää/huomioida.
Yksinäiselle toinen ihminen on kuin ruisleipä palanen jota nälissään just alat syödä, niin hyvältä se tuntuu yksinäisestä.
Avaa ovi itseesi, avaat isomman oven auttaessasi. Hyvää sunnuntaita kaikille palstalle.
käyn viikottain pari kole kertaa viikossa.
Suru aina puserossa, dementtia osastolla näky kovin murheellinen.
Itse en tahdo joutua samaan tilaan, toivottavasti pääsen pois terveiltä jaloilta.
Nyt nautin jokaisesta terveestä päivästä täysin siemauksin, teen kaikkeni oman terveyden eteen, jotta pysyn omatoimisena mahdollisimman pitkään.
Sitten kun en enään pärjää, ja jos laitos on ainoa mahdollisuus, pyydän lääkitystä päästäkseni täältä pois.
Mutta nyt ystävät , tehkäämme kaikkemme jotta pysyisimme terveenä ja omatoimisena mahdollisimman pitkään, olkaamme ystäviä toisillemme.
Kun on pettynyt, pettänyt tai petetty, jättänyt tai jätetty, etsinyt onneaan/onnetartaan ja haalinut niitä rakastavia rakastajia voi tulla päivä, että onkin ypöyksin yksinäinen. - Se onni/onnetar kun on kuitenkin reaalisessa arkipäivässä.
korjaa jokaisen, elitpä miten vain.
tänäänkin joku jää auton alle.
Eletään ja nautitaan, jokainen kykynsä ja mahdollisuuksiensa mukaan.
Ei onni tule haaveksien, vaan eläen.
Tässä ja nyt.
toiosilal kolkutta vanhuus, eihä sitä kukan tiedä minkälainen se on.
tässä juuri naapuri, erittäin terve ja urheilullinen 63v kuoli alle 2 viikkoa diagnoosista haimasyöpään,
alle kuukausi siitä kun meni selkävaivoista lääkärille.
pikkuserkkuni kuoli tässä vajaa kuukausi sitten, näin hänet terveenä ja oltiin Lapissa 4 v reissussa kesällä, mitään ei valitellut, en ole vielä saanut tietoon mikä häntä vaivasi, mahtoiko maksa sanoa box.
pelota. Miksi pelätä kun kuitenkin tietää sen tulevan meille kaikille. Erilainen se voi olla itsekullakin. Viimeiset matkat tuntuvat olevan kovin erilaisia hoivapaikasta riippuen. Tietenkin ajatuksia on että saisi olla mahdollisinman kauan suht terve,omatoiminen kotona pärjäävä.
Nyt yksinäisyys on lepoa ja nautintoa. Käyn harrasteilla neljänä päivänä viikossa. Olen saanut paljon uusia tuttavia eläkeläiskerhosta. Piristää mieltä kun huomaa oppivansa vielä uutta tässä iässä. Olen aina ollut kiinnostunut itseilmaisusta. On aivan hurmaavaa kun me seniorit heittäydymme hulvattomasti sketsikerhossa itseilmaisuun.
En odota lapsieni hoitavan minua kun alan tulla todella vanhaksi. Nyt vielä hoidan lapsenlapsia tarvittaessa. Olen elänyt täyttä elämää kaikki vuoteni. Onneksi sain olla duunissa aivan eläköitymiseeni lailliseen tappiin. Sen verran olen katsonut viikatemiestä läheltä silmään että tiedän sen tulevan nopeasti joskus. Nyt kuitenkin tunnen olevani hyväkuntoinen, ajoittain jopa onnelinen. Nautin joka päivästä kypällä!
siinä ole mitään outoa. Kyse on kahdesta eri tyypistä ja elämäntilanteesta. Heistä joilla on ystäviä ja omaisia ja sitten heistä jotka ovat ihan yksin.
Sain sen kuvan että epäilet jonkun valehtelevan elämäntilanteensa. Käsitinkö väärin?
Valehtelee eli ei niin, silti vanhuus on tulollaan. Jos ei nyt ihan heti, niin kohta kuitenkin.
"Joukko itse murha" = oli tosi hauska, kannatta katsoa jos pelkää vanhaksi tuloa ja masentuu.
Meidän vanhojen kannattas liityä yhteen, meillä olis paljon hauskenpaa vanhaksi tulo, ehkä ei sitten pelottaskaan niin paljon.
Valitettavasti me useimmat olemme yksinäisiä "erakko luonteita" murehdimme yksin pikku kodissamme vanhaksi tulemista, niin minä myös.
Nyky yhteiskunta on vierottanut lapset perheineen kauas pois vanhemmistaan, olemme jääneet yksin vanheneen omiin oloihimme. Heillä ei ole aikaa eikä jaksamista enään meille.
Siispä huumoria elämään, = aloittakaamme aivan uusi oma elämä.
Antaa kehujien kehua!
Tuo ainoa pyy jai vetelemaan paivasikeita kun lahdin tarkistamaan sahkopostini.
Yksi ainoa oli. Jalkikasvulta.
Toiseen asiaan. Luolamiehen suojeluvietti.
Tietenkin jokainen mies suojelee perheensa koskemattomuutta!
Lieneeko jotain sukulaisuutta miehinen hyvanolon tunne nahdessaan sukunsa jatkosiittajan viela hedelmallisyysian jalkeenkin nauttivan turvallisuuden ja hyvinvoinnin tunteestaan vaatimattomissakin puitteissa?
Yksinkertaiset asiat. Aamuisin tuomani tuore voisarvi.
Vaantaa siihen itse hartaudella kypsaa vuohenjuustoa valiin kirsikkahilloa.
Itse on keittanyt teevetensa.
Kumppanin tyytyvaisyys saattaa rtiittaa itsellekin.
ja osuit ihan oikeaan. Kun toisella on hyvä olla, siitä saa hyvän mielen itselleenkin.
Minun luolamieheni toi kotiin tullessaan juuri leipomon uunista tulleita pikkupullia pussillisen.
Siinä suu nappasi, kun kahvin kanssa sellaisen nautimme.
Eilen herkuttelin vuohenjuustosta ruisleivällä.
.