Aika ei unohda

Rakas, ei ole aina helppoa kulkea
osin omaa tietään, toisaalta Sinussa.
Kuulla omaa sydäntään, otaa sinun
lämpimän sydämesi kuiskaus mieleen.

Niin mielelläni Rakas tekisin aina,
mikä Sinulle hyvä ja palvoisin sinua
kuin vain mies voi kaunista Naistaan,
mutta missä olisi tieni ja minä itse.

Tunnistaisitko enää kuka olen ja
missä luontoni. Se mihin voit tukeutua
kun luode tulee ja kylmä puree, jos olisin
vain liehuva viitta Sinun ympäristössä.

Siksi tahdon, että joka aamu on uuden
tulevan aika, Sinä näet minussa murenen
uutta, erilaista kuin eilen ja vaikka tämä on
minun tie, Rakkaus sillä kulkee Sinuun..

ja sinä sen kuulet juurissasi saakka..

http://www.youtube.com/watch?v=3c3WQ8ppaBA

Kiitos Runostasi.

Rakkaudessa pysähtyminen ja kuunteleminen
on yhtä tärkeää kuin olla löytämässä Rakkaus.

Merkittävää kuin olla mukana siinä ensi kokemuksessa alussa,
missä tiedostaa toisesta tulevat positiiviset väreet.

Huiman tunteen, että kaikki on mahdollista ja sille on sija.

Niin tärkeää myös pysähtyä kuuntelemaan Häntä.

Miellyin heti Rakkaurunoosi.

Siinä on niin paljon omaa, sympaattista,
tyyliäsi ja sisältöä.

Erilaisuus ja uusi lukijaa aina kiinnostaa
ja tässä tekstissäsi oli paljon uutta ja hyvää.

Selkeää Runoasi, samalla sisällökästä.

Hyvää ja aitoa kerrontaa, kovasti
hienona Runona.

Iloa ja hyvää oloa syyspäivääsi Sinulle.

Hetki täyttyy ikuisuudeksi
äänettömyys ympäröi pimeyttä
hiljaisuuden leikkaa huokaus
elämän pituiseksi
pysähtynyt aika

lämmössä läheisyyden
sylissä oikean ihmisen

. . .

Aika puhua ja kuunnella, aika hiljentyä tuntemaan hetken kauneus. Kaikella on aikansa ja paikkansa.

Kaunis on puhutteleva runosi. Puhdas pöytä, kiehtova ajatus, tosin vanhassa pöydässä näkyy eletty elämä naarmuina ja kohuina. Hiomalla vanhan pinnan saa uuden veroiseksi, vaikka jokus ne kohlut ja naarmut tekevät pöydästä kiinnostavamman ja yksilöllisemmän.

jo otsikko vie lukijaaa mennessään,
eikä sisältö tuo siihen kuin lisäväriä.

Kiitos lukuhetkestä.