Liian monta kertaa ihmissuhteisiin pettyneenä, olen päätynyt kieltämään itseltäni hellyyden tarpeen yms. Päätös ei ole hetken mielijohde. Minkäs teet, kun sielunkumppania ei löydy? Vain heitä, jotka filmaavat olenvansa jotakin ja viimein paljastuvat ihan toisenlaisiksi :( Ihmissuhde on liian vaikea asia - minulle ainakin. Millainen tasavertainen suhde edes on - ei aavistustakaan. Olen saanut lapset suht jaloilleen, miksi minun vielä täytyisi hyväksyä "uusi lapsi" kotiini. Passata häntä ja sietää oikuttelua...Kiltteyttä ei palkita kiltteydellä.
Kiellän itseltäni läheisyyden ;(
Tosi stooriN
3260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotenkin meihin naisiin, syötetään jo pienestä pitäen toisen ihmisen(siis miehen) miellyttäminen, vai liekö se Luonnon keino säilyttää naiset hengissä.....
Nainen antaa ja mies ottaa...Feministit yrittävät kaikin keinoin murentaa tätä yhtälöä,...mutta en tiedä onnistuuko se... Tunnen jonkun feministin, joka lopetti feministi hömpötykset, kun löysi sen "oikean"..perusti perheen ja ajaa perheen kakkosautoa...ja työntää vauvavankkureita "onnellisena".
Luulen että ihminen on silloin onnellinen kun hyväksyy tämän, luonnon järjestämän järjestyksen....
nimim...Feministin kauhu : )
samat opit syötetään. Ihan oksettaa se pelokas yritys esittää koko ajan ja joka paikassa sosiaalitätiä ja lässyttävää satutätiä. Älkää tehkö lapsista ihan sekoja. Muistan, kun lapsena katselin erästä rouvaa. Hän komensi poikaa näis "sano hei tuolla ja tuolla jne. ". Mä oon nähnyt aika kummallisia miehiä.
Oma on vahinkosi, jos kiellät itseltäsi läheisyyden mahdolliseen kumppaniin. Mene halaamaan Ammaa.