"Syysyönä synkkänä synnyin, ei tuikkineet tähtösetkään...
kun tuuli vain kehtoain heilutti, ohitse kiitäessään."
Kovasti on paikkansapitävä, olen syksyn lapsi ja olen aina pitänyt syksystä, sateisesta metsästä ja syksyn sadon korjuu on ollut nautintoa.
kun tuuli vain kehtoain heilutti, ohitse kiitäessään."
Kovasti on paikkansapitävä, olen syksyn lapsi ja olen aina pitänyt syksystä, sateisesta metsästä ja syksyn sadon korjuu on ollut nautintoa.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Lyö ikkuna ruutuun, sade taukoomaton
Sada, sada aina vain muistan rakkainpain,
tällaiset tuli mieleeni, en kyllä sanoja osaisi mutta sävel on molemmista tallella.
Yritetään koota useita, muistoja nämä ovat parhaasta päästä, koulussa kirjoitettiin sanoja vihkoon.
Syksy jo saa, harmaa on maa
koivuista lehtiset pois putoaa..lintusten tie , etelään vie, siellähän kesäkin ikuinen lie.
Tämä on tosi vanha koulussa opeteltu syksyinen laulu, nyt alkaa palautumaan, ja hyvä niin.
Erna Tauron syyslaulu on ihana.
Kiirehdi rakkkain, jos rakkaus kutsuu, päivän ei hetket niin pitkiä lie. Suo valon syttyä , yö kohta saapuu, pois kesän kukkaset syksy vie......
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Mahtavat sanat Tove Jansson'in kirjoittamat... piti 2x kuunnella, tarinan omaista kaunista kerrontaa,
"Punaiset lehdet
vaahterasta maahan leijaa,
pois onko päivyt syksykö soittelee..."
"On pilvet nuo syksyn sadetta tulvillaan,
on pilvet nuo kaiken peittäneet vaipallaan..."
"Kun saapuu syys,
niin lehdet puiston
se hehkumaan saa loistoaan,
kuin ikävyys, mi kauniin muiston
voi synnyttää.
Hetken lehdet nuo
vielä hehkuu
on loisto tuo jo viimeinen.
Ovat muistojemme lehdet kuolleet
ne mennessään vie tuulonen."
"Niin kuin puu lehdetön
syksyn kunnaalle jäl, niin kuin puu lehdetön
yksin jäin lemmestäin."
"Syysillan tuuli mi lehdoissa huokaa..."
On sykskssäkin kauneutta ja romantiikkaa kynttilän valossa, ''tuvan' lämpimässä
Syys miksi saapuu ennen aikojaan, kun vasta hehkui toukokuu, laulaja Tornion laulajatar,,,se on kerrasta poikki
;-D.
Meillä on nämä laulut kaikki hiukan surumielisiä ja tunteisiin kovasti vetoavia.
Joteskin näin meni laulu, jota ensirakkauteni minulle lauloi, kun tuli ne ns. bänät:
Kaipuun syömmeen syksy toi mulle,
onnen tunteen ihmeellisen.
Kauneimmat ruusut tyttöni sulle
annan muistoksi rakkauden.
Ruusut kuihtuu, siksi kai varmaan,
onnen tunteet kestäneet ei.
Yksin mä kuljen muistojen tarhaan,
siellä syömmein kai lohdun saa.
Jopas tuli kyynel silmäkulmaan, kun nuoruus mieleen syöksähti. Kuunnelkaa täältä Mauno Kuusiston tulkitsema Syysunelmia: http://www.youtube.com/watch?v=Q8zch012HoA
Ja oi mitä muita ihanuuksia samalta sivulta löytyykään.
Kiitos ketjun avaajalle tästä aiheesta, kiitos!
"Katu täytyy askelista, elämä on kuolemista..."
Näin laulaa Juice Syksyn sävelessä.
Katri-Helenalta on Syysunelma - sanat vaan on kertakaikkisen hukassa.
Katri Helena Syysunelman:
http://www.youtube.com/watch?v=6V2uizKxMfA
.
Minä tykkään noista kaikista, mukavaa tässä hyräillä, sävelmät mielessä ei niinkään sanoitukset.
Onhan tämä "Varisevat lehdetkin" syksyyn liittyvä, taitaa olla vain sävellys, en muista kuulleeni sanoja useimmiten haitarilla soitettu.
syksy vei syksy vei muurarin ja hanslankari
syksyn tullen sua muistelen..
Tuuli tuo tuuli vie lehdet puiston ..enpä muuta muistakkaan
elämä... vaikka ne ovat kai tarpeellisia ....
Harvemmin kuulee laulettuna,
mutta ainakin Teuvo Oinas sen esittää.,
ei taida löytyä "juutuupista".
Muistaako kukaan nimeä laululle, jossa ainakin seuraavat sanat?
"Syyskeltaiset lehdet maan peittää,
pitkä on päivä ja harmaa,
yksin jätit mun, muistoasi sun..."
Ne tunteet, eilen kuulin kai se oli radio, jossa väitettiin että nainen itkee n 2h viikossa, en kyllä usko, tukin kaikki pikkutytötkään itkee noin paljon, he vaan nauraa kihertävät useinkin, pienet kädet suun edessä ja pää syvällä olkapäiden välissä.
Tulen ihan iloiseksi kun muistan noita lasten lapsiani ihan pienenä.
Eikä kyyneleissä mitään pahaa ole, pahempi niitä on tukahduttaa, kaikki tunteet pitää käsitellä ilot ja surut, eihän niitä tarvitse salata.
Syksyn hämärät kynttilä illat ovat niitä muistorikkaita nuoruudesta asti, mielelläni minä niitä muistelenkin, nyt kudotaan sukkaa lapasta kaulaliinaa ja hartiahuiveja ja kuunnellaan musiikkia.
sanat, vaan eipä tule lisää. Sävelenkin muistan hyvin. Siihenkin jotenkin liittyy hanurimusiikki.
Muttei ainakaan minusta ole tuo Varisevat lehdet, kävin sen kuuntelemassa tuubissa.
Pannaan mietintämyssy päähän.
.
Hyräile ,,kuunnellaan tarkasti, meitä on monta arvailemassa ;-))
on vähän Varisevien tapaista nopeaa melodian kulkua.
Taisihan sen nimi tuonne alemmas jo löytyneen?
.
http://www.google.com/search?q=tuuli tuo tuuli vie lehdet puiston, josta lämpöä ei enää saa&rls=com.m...
Jostain syystä Paul Norbackin haitarista lähti rapeimmat Varisevat Lehdet.
mutta onhan se hänen oma sävellyksensäkin.
syyslaulujen aatelia on Höstvisa/Syyslaulu, johon Tove Jansson teki ruotsinkieliset sanat.
Siinä on saavutettu syksyn alakuloista melankoliaa, rakkautta unohtamatta.
Oikeastaa se on, minusta, maailman ihanimpia lauluja.
http://www.youtube.com/watch?v=9kmSkzf45ck
.
Sen laulun nimi on Murtunut elämä, se onkin dramaattista, eikö olekkin?
Sävelmän muistin heti mutta lunttasin googlelta, ja valssihan se tahditukseltaan on.
¤Kaipuu syömein syksy toi mulle, onnen tunteen ihmeellisen
kauneimmat ruusut....
tämäkin on niin kaunis sanoitukseltaan, vaikka sävellys surullinen, mielestäni
¤Punertaa marjat pihlajain kuin verta niillä ois ja kurkiaurat lentäneet on yli päämme pois, olisikohan näin?
Kiitos Kukkahame, sanat ovat usein olleet mielessä, mutta nimi hukassa.
Nyt sekin selvisi, harmi vain, etten sitäkään löytänyt "juutuupista".
Ei kuulu syksyyn, mutta onko kukkahameesi kellohame,
eli laulatko Katri-Helenan sanoin "kellohame heilahtaa..."?
Tulee aina se laulu mieleen, kun näen nikkisi. ;)
Rouva Tuuri jo kyllä mainitsi samantapaisen laulun, mutta kai tää sitten on eri laulu, "Kaipuu syömein syksy toi mulle". Vai eikö Kukkahame viitsi lukea, mitä ketjuun jo on lauluja tuotunna?
Ihana ja nostalginen "Tule syyskuu".
http://www.youtube.com/watch?v=T1dWDmgsioQ
Uudempaa musiikkia Miljoonasade ja "Marraskuu".
http://www.youtube.com/watch?v=ccpaaZvDL1k
Syyskuiset päivät mun mieleeni jäivät. Kun tuuli hiljaa, tuuti viljaa...
tulin juuri kaupasta, ja oli sateista ja koleaa.
Laulelin kun näin kolme kurkea lentävän ja ääntelevän: Tänne tänne jäädä täytyy, syksyhyn ja ikävään....
Mutta kodin lämpöön on hyvä päästä.
Toiset jo kaupasta ja minulla vielä aamukahvi juomatta, taas nukuin 11 tuntia, kyllä on hyvä olla ja pian ne jäsenet muuallakin kuin sormissa toimii.
On se kahvi niin hyvää nivelille....noita laulun sanoja saa täältäkin, http://lirama.net/song
usein olen sieltä löytänyt.
Kun kellohame heilahtaa
ja vanha foksi soi
kun kellohame heilahtaa, siihen loppui minun osaaminen ;-)
..Syksyn tullen sua muistelen, soides myrskyn vimmaisen
..Syksyn punaiset marjat kuin kyynel pihlajan on, itkin pihlajan lailla on sydän onneton
nämä voi olla, tuli vaan mieleen ja pitihän laittaa
kestänyt ei. Kesä meni, tuli syys.
Kesän kukat kauniit pois halla vei.
Eroon päättyi ystävyys...
syyskuiset päivät ne mieleeni jäivät
kun tuuli hiljaa, tuuti viljaa
....noita laulun sanoja saa täältäkin, http://lirama.net/song
Onko linkissä jotain vialla?
Ei ymmärrä!
Löytyy toinenkin Syksyn sävel,
Reijo Viita jostain 60-luvulta, nostalgiaa sekin.
On jäänyt unholaan, ei kuule enää soitettavan.
"Kun saapui syys,
niin päättyi ystävyys,
jos väärin tein se anteeks suo..."
http://www.djteam.fi/karaokelistat/lauluvihko.pdf.....jotain siitä puuttui.
Tässä nyt näitä sanoja on
Not Found
The requested document was not found on this server.
--------------------------------------------------------------------------------
Web Server at djteam.fi
Että tälläisiä sanoja!
Tätä se teettää kun ei voi esikatsella!
Nyt jo naurattaa..
http://www.djteam.fi/karaokelistat/lauluvihko.pdf
siinä on tuo 'jotain' liikaa
näinhän se käy helposti.
No johan rupesi Lyyti kirjoittamaan
ja laulun sanoja löytymään.
Kiitos!
sanotaan että kolmas kerta toden sanoo, ja se on uskottava,
kyllä jo naurattikin. Siellä on kaikki tuttuja laulun sanoja.
ymmärsin kai väärin..hehheh...etteivät mun kuolleet lehdet kuulu tähän rykelmään.
No,jopa tuli liuta laulujen sanoja,pitänee laittaa tuo linkki muistiin.
Tässä on viikonlopun ja vielä tämänkin syyspäivän säähän sopiva laulu. Kuuntelin sitä juuri levyltä Jorma Hynnisen laulamana. Merikannon säveltämä tämäkin upea sävellys on, samoin "Merellä" - saa ihan kylmät väreet aikaan.
Myrskylintu
Kun myrsky mylvii ja laine laulaa
Ja vasten louhia loiskuaa,
Kun honka huojuu ja näre notkuu
Ja vaahto pärskyen roiskuaa.
Mä silloin nautin ja riemurinnoin
Mä halki ilmojen kiitelen
Ja laulan luontoa, maailmoita
Ja elon taistoa ihmisten.
Kun viima vinkuu ja mastot laulaa
Ja laivan touvissa tuuli soi,
Kas silloin kuoroon mä myöskin yhdyn,
Ja myrsky säistäen mellakoi.
Tuo myrsky poistavi mustat pilvet,
Ja taivon siintävän seijastaa,
Ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy
Ja meri rantoja heijastaa.
On muiden mielehen luonto tyyni,
Ja leivon laulu ja illansuu,
Mä nautin parhain kun myrsky pauhaa,
Kas silloin nuortuu ja norjistuu.
Siis vello vaahtoa, aallon Ahti,
Ja sävel soios sä myrskysään!
– Mä lennän laulaen ilman halki
ja kiidän kilvalla tuulispään.
Kasimir Leino
Kauniita ovat Hynnisen Otsin Piafin laulamat, kuuntelin äsken Otsia, Muuttuvat laulut ja Moskovan valot, sellainen tunne jäi kuin olisi jäänyt rintaani soimaan nuo sävelet, ja paljon on muita.
On syksy saapunut Helsinkiin,,,Maini Siren lauloi sellaisen kappaleen joskus kauan sitten.
Onko Metsäkukkia vallan unohtunut?
"Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys,
vaan hongat huokaillessaan suojaavat kukkia maan,
hongiston suojaa on jäänehet pienoiset.
metsä orvokit nuo syksy unhoitti laasta pois."
Kuinkahan moni on tanssinut tätä omissa häissään??
Ihanaa alkaa olla jo museotavaraa ;-D
Laitanpa tähän väliin runonkin.
Tämä on mielestäni oikein ankean syksyn mieleen tuova runo.
Syksy
Lauri Pohjanpää.
Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
”Kurkikin jo lähti”, veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
”niin maar; lähti”, sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
”Täytyy tästä…”, toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
”Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."
Sauna tuntui ihanalta,
löylyt hyvät kiukahalta
kuuman kiukaan musiikki on
vastan kanssa verraton.
Nyt vois vaikka kevät olla
istuin hiljaa kuutamolla
valaistulla verannalla
kylpytakki hartioilla.
Vuorossa on uutisanti!
Punertaa marjat pihlajan
kuin verta niillä ois
on kurkiaurat lentäneet
jo yli pääni pois
mukaansa ei mua ottaneet
ne maihin kaukaisiin
saa siivettömät tyytyä
maan kylman kahleisiin
Jää siskokseni tuuliyö
se laulaa laulujaan
ja sade kylmin kyynelin
lyo tummaan ikkunaan.
nään montä mierom matkajaa
ohitsein rientävän,
jotakin kerran odotin
ei saavu koskaan hän.
että sillälailla.
Kuuntelin syyslauluja ja hyräilin mukana. Liitän tähän erään lempirunoni Per Lagerkvistin
Kauneinta on hämärtyissä. suom. Lauri Viljanen
Kauneinta on hämärtyissä illoin.
Kaikki taivaan rakkaus on silloin
kerääntynyt valoon tummuvaan
peittääksensä
mullan, talot maan.
Kaiken yllä hellyys väräjääpi.
Herra itse rannat himmentääpi.
Sulaa kaukainen ja läheinen.
Kaiken saa vain
lainaks ihminen.
Kaikk' on omaani ja kaikki jälleen.
Otetaan pois multa, kaikki jälleen.
Puut ja maa ja pilvet taivahan.
Jäljettömiin
yksin vaellan.
Huomenta kaikki Punahilkat, miltäs maistuu kahvitilkat?
Lueskelin alusta alkaen ja pyydän anteeksi että olen maininnut saman laulun kuin joku toinen, tässä kuunnellessa ja välillä kirjoitellessa tulee tehtyä 'pukkeja'.
En kyllä ole kuin leikki mielellä mukana, ja tässä istun kuulokkeet korvilla nytkin, voin kirjoittaa jo kirjoitettuja
Syksyn tuuli kylmä niin, yltää luihin..ytimiin!
Kauniita syksynlaulut ovat kaikki, olen syksyihminen.
Löytyykö vielä odotan..
olen minäkin, mutta kevään ja kesän täysverinen lapsi olen, alakulon kanssa tasapainottelen pimeimpään vuodenaikaan. Syysmyrsky on ohi, nyt aurinko kultaa metsänlaidan keltaisina hehkuvat haavat ja pihavaahterat loimuavat kuin tulessa. Yöhalla on nyt täälläkin kaikki kesäkukat vienyt, laitoin asetelmia callunoista, kellokanervista, sammalesta ja tuijan oksista ruukkuihin.
Värianalyysin mukaan olen syysihminen. Ihmiset luokitellaan ihon, silmien ja hiusten värien mukaan vuodenaikatyyppeihin, ja siinä edustan syksyä. Syksyn lämpimiä värejä suosinkin vaatteissani - kerroin tästä myös ketjussani "Silmänkirkastuspäivä."
En ole huomannut täällä vielä kansakoulussa opittua suloista laulua :
"Lehti puusta variseepi
päivä yötä pakenee
lintu pieni syksyn tieltä
kesämaille rientelee.
Minä pieni paimentyttö
lentohon en pääsekään.
Tänne, tänne jäädä täytyy
syksyhyn ja ikävään."
Olen syksyllä syntynyt ja väreissä kevätihminen, kyllä sitä värikarttaa uskollisesti kantelin mukana jonkin aikaa, vaan luovuin.
Ostan mikä minua miellyttää ja nyt kun on tullut vaatteitakin hankittua , ei enää ole niin 'vimpan' päälle.
Pienillä lisukkeilla huiveilla, silkkikukilla ja koruilla voi virkistää olemustaan.
Olen aina tykännyt sinisen värisävyistä, joku vaihe työaikana oli mustaa, se on aina tyylikäs.
Kyllä minä vieläkin viihdyn peilin edessä ;-DD.
Syyslaulu
Illan taivas tummenee,
jo syksy maille hiipii;
tuuli kolkko kohisee
ja lehdon puita riipii.
Järvet sinihohtoiset
jo kohta jäihin peittyy.
Lasten leikkitanteret
nyt lumen alle heittyy.
Kaikki pienet lintuset
nyt muille maille lentää.
Kesän riemut mennehet
vain aatoksihin entää.
mieleen tuosta, hyvin muistan kun oli ensimmäinen 2 äänisesti opeteltu laulu, voi että!
Ihan ilon kylmät väreet tuli iholle ja sellainen voitonmakuinen riemu,,,ahaa, tuo se oli.
Oli koulussa joku juhla sitä en muista oliko vaan syksyn aloitusjuhla ja siellä laulettiin ja näplättiin mekon helmaa kun jännitti!
Kiitos tästä runotiedosta! Tätä olen etsiyt. Suutenmoista!
Kas lehdet putoo
kuin kyyneleet mi silmistäni vuotaa...
http://www.youtube.com/watch?v=FHMolySU5YI
Suopursu kukkii, vaikka suvi loppuu lyhyeen,
yöt pitenevät tuoden hallan turmaa.
Jääriitteeseen kun kun kiertyy musta peili silmäkkeen
syysvihuri sen taittaa, riipii, surmaa.
http://www.youtube.com/watch?v=vTLFS21_zZk
Yö syksyn kuun ja riite lammikon,
varjossa puun vain kuolleet lehdet on.
Muistamatta kukan hurmaa
pettymys sen surmaa.
Yö syksyn kuun ja riite lammikon,
kuihtuu monta kukkaa
tiellä unten tiellä toiveiden.
Googlestakaan en löytänyt viimeistä säkeistöä lauluun:
Syksy jo saa, harmaa on maa. Koivuista lehtiset pois putoaa.
Lintusten tie etelään vie, siellähän kesäkin ikuinen lie.
Kolkkona jää seutumme tää kaipaamaan suvea pois rientävää.
Pimeyteen syksyhiseen vaipuvi luonto jo nyt verkalleen.
Veikkoset hei, surra tok ei, kesä jos mennessään kukkaset vei.
Työhön me vaan nyt ahkeraan! Kesää ei muisteta, kaivatakaan.
89. Hymni
[Otto Kotilainen. Ilmari Kianto, "Iki-Kianto", e Calamnius, 1874-1970.]
1. Miksi kannat huolta, synnyinmaa,
Miksi murhe kasvos kalventaa?
:,: Vaikka tiesi peitti synkkä yö,
Sit' eikö poista lastes rakkaus ja harras työ? :,:
2. Lausuit, ett' on elo arvoton,
Vapaus kun kahlehdittu on;
:,: Orjamieli kehno kuitenkaan
Sun poikais poviss' asua ei saata milloinkaan. :,:
3. Vaikka meitä pakko painaakin,
Aatos lentää siivin vapahin,
:,: Yön ja myrskyn halki tarkastaa,
Jo voisko taivas ilman pielet meille kirkastaa! :,:
90. Suomenkielen riemulaulu
[Otto Kotilainen. Ilmari Kianto, "Iki-Kianto", e Calamnius, 1874-1970.
Ks. lyhentämättömänä Kokoelma Suomalaista Runoutta, Henkinen viljelys.]
1. Niinkuin tuuli, joka hongistossa huokuu,
Niinkuin heinä, joka heiluu, nuorna nuokuu,
Niinkuin aalto, kun se loiskein rantaa kaulaa,
Niinkuin leivo, kun se kevätvirttään laulaa –
Niin soipi, huminoipi suomenkieli,
Viiskielisen kantelomme kaiku!
3. Niinkuin helmi, joka kuoressansa päilyy,
Niinkuin aarre, joka salassansa säilyy,
Niinkuin kosken pauhanteissa paasikivi,
Niinkuin taivahalla kiintotähtein rivi –
Niin säilyy, säihkyy, kestää suomenkieli,
Ei arvoltaan konsanaan se väisty!
Syksytoiveita
[A. Oksanen. Säkeniä.]
Poispäin, pois vaan siirtyvi päivä, ja yö yhä karttuu,
Lehto jo kellastuu, syys hopeoitsevi maan;
Talvea ennustaa tavienki ja telkkien lähtö,
– Miekkoset pääsevät pois pakkasen alta ja yön!
Enpä mä kuitenkaan voi surra, jos talvikin tullee,
Kuin suvenaikainen työn' turha se ollut tok' ei:
Aumoja on ahoviereni täynnä, ja purnuni paisuu,
Karjani karttunehen täyttävi rieska ja kuu;
Jonka ma maan povehen elon uuden siemenen kylvin,
Ei huku siellä se, ei, vaikka se nyt mätänee,
Mut suvi uus' kuni kirkastaa taas maita, se nousee
Uutena viljana vaan tuhvasta taivaasen päin.
Ihminen, näinpä se sunkin suhtasi on elämässäs,
Surras syyt' ole ei, vaikkapa vanhaksi käyt,
Vaikkapa vanhuuden lumi pääsi ja partasi niettää,
Hiljemmin suonesi lyö, jalkasi horjuen käy.
Nuorra ja voimasi päivinä teit sinä miehenä työtä,
Kasvopa karttunut sen nyt isänmaallesi jää,
Tuo isänmaallesi jää, sekä jääpipä lapsesi hurskaat,
Joidenka mielihin myös kelvon ja kunnian loit.
Itse sä kuolet pois, ja sun raajasi multahan pannaan,
Henkesi kuolematon kuoloa tunne tok' ei,
Vaan valo uus' kuin kirkastaapi jo uusia maita,
Uutena luomana myös nouset sa taivaasen päin.
teema on tuon viimeisenkin säkeistön lopussa, niin ihmiset kuin kasvitkin heräävät aina uuteen olemukseensa.
"Kun saapuu syys, niin lehdet puiston se hehkumaan saa loistollaan...." Eikö kukaan enää muista kappaletta Kuolleet lehdet?
http://www.youtube.com/watch?v=sGznWQ_5LDk
Koetin löytää pehmeä-äänisen laulajan Nettivaaria ilahduttamaan, - ei tosin ihan löytynyt sitä mitä toivoin,
- melko hyvä kuitenkin.
Hyvää syksyä kaikille!
Kyllä Annelin ääni oli suloisen pehmeä, kiitos!
Hyvää syksyä myös Liisalle.
Syyssateen laulu
http://www.youtube.com/watch?v=D1ZYhVpdXbQ
vilun väreitä sade on niin rajua!
MAAN HÄDÄSSÄ
Hymni.
Esitetty ensi kerran Yliopiston Kalevala-juhlassa 28/2 1910.
Vapaa syntyi Suomen kansa,
muistaa vanhaa vapauttaan,
lauluissansa
korven kansa
valtas meille vapaan maan.
Väinämöisen laulun laine
vyöryy kautta maailman,
taipuu aine,
nousee maine
maasta hengen voittoisan.
Vaikka tuiskii talvi lunta,
paljon painuu alle jään,
näkee unta
ihmiskunta
oikeasta itsestään.
Uusko uhkaa Suomen surma?
Taasko tarpeen mahti maan?
Tulkoon turma
taikka hurma,
kaikki yhteen kuulutaan!
Tuima tääll' on kehto, hauta,
sankka saartaa pohjan yö,
tääll' ei auta
miekka, rauta,
auttaa aatos, tarmo, työ.