Seurustelen miehen kanssa, jolla on yhteishuoltajuus. Erosta on vuosia aikaa ja eron jälkeen on ollut muutaman vuoden suhde, jossa kumppani asui miehen kanssa. Suhde ei toiminut ja avopuolison ja lasten välille rakentui suuria ristiriitoja, nämä olivat yksi syy eroon.
Suhteemme on syventynyt ja vietän entistä enemmän aikaa myös miehen lapsien kanssa. Minua on alkanut mietityttämään, että miten tämä uusperhekuvio (minä olen lapseton) voisi toimia tulevaisuudessa. Miehellä on takana epäonnistunut yritys ja selvää ylikorostunutta suojelunhalua lapsia kohtaan. Mietin myös sitä, että mikä olisi minun asemani tulevaisuudessa jos muutan asumaan heidän kanssaan. Olisinko aina se perheen ulkopuolinen. Ottaisiko mies minua koskaan huomioon yhtä tärkeänä perheen jäsenenä kuin hänen lapsensa ovat, vai olisinko se osapuoli, joka joutuu muokkaamaan elämänsä ja sopeutumaan näiden kolmen ihmisen elämään unohtaen omat tarpeensa ja toiveensa. Miten rakentaa uusperhe, jossa kaikki osapuolet voisivat elää tasavertaisesti.
Kaipaisin kokemuksia ja ajatuksia asiasta.
Miten mukaan uusperheeseen?
56
5104
Vastaukset
- Kerttuja
Mielestäni sinun täytyy ensin miettiä mikä on sinulle tärkeää arjessa. Itse lähdin liian "kilttinä" uusperheeseen ja täytyi myöhemmin rankemman kautta vaatia omaa tilaa. Parempi olla alussa niin, että pitää tiukasti omastakin tilasta kiinni ja sitten voi löysätä. Mielestäni kaikkien kannattaa miettiä mitkä jutut tärkeitä ja missä voi tehdä kompromisseja. Voit vierailla "perheessä " tarkkailevana ulkopuolisena aluksi. Havainnoi mikä sinua ärsyttää hiukan koska se tulee ärsyttämään sinua lopulta paljon.
- Kotihiiruli
Juttele miehen kanssa ensin perusteellisesti mitä hän haluaa/ toivoo sinun olevan teidän uusperheessänne tulevaisuudessa. Mieti silti senkin jälkeen tarkkaan, voitko luottaa että mies on sanojensa mittainen. Voitte sopia asioita jo etukäteen; missä määrin kasvatat (tai olet kasvattamatta) hänen lapsiaan, riippuen lasten iästä, paljonko osallistut heidän syöttämiseensä, pukemiseensa yms. Voitko tuoda omia näkemyksiäsi arkeenne, vaikkei sinulla olekaan lapsia; onhan sinulla kuitenkin oma lapsuutesi, josta voi peilata tapoja ja tottumuksia.
Usein lapsettoman väitetään olevan täysin tietämätön, miten lasten tulisi käyttäytyä tai osallistua arkeen. Itselläni ei ole lapsia, mutta olen miettinyt omaa lapsuuttani, kun on tullut kysymys arkisista asioista. Olen joutunut siivoamaan huoneeni, laittamaan astiat tiskiin, viemään roskapussin pihalle jne. Lakkia meillä ei minun lapsuudessani pojat pitäneet sisällä päässään.
Asioista puhuminen on kaiken a ja o. Yleensä vanhempien, joilla on lapsia, pitäisi ehdottomasti jutella myös lasten kanssa etukäteen siitä, miten elämä tulee muuttumaan kumppanin muuton myötä. Riippuen jälleen lasten iästä, mutta kai suurin osa lapsista ikään katsomatta puhetta ymmärtää. Lienee sitten vanhemman tehtävä käsitellä lasten reaktiot ja koittaa selvitä myös lievästä kapinasta.
Paljon riippuu sekä sinusta itsestäsi että miehestäsi, jäätkö ulkopuoliseksi muutettuanne yhteen. Aluksi varmasti se siltä tuntuu hyvinkin, eikä viikon tai kuukauden päästä vielä pidä luovuttaa. Voi kestää vuosiakin, ennen kuin olette hitsaantuneet yhteen. Sinun todella kannattaa viettää aikaa miehen ja tämän lasten kanssa ja tehdä havaintoja heidän arjestaan. Ja jutella sitten niistä havainnoista miehen kanssa, jos siltä tuntuu.
Uusperheessä on aina erilaiset haasteet kuin ydinperheessä, mutta kyllä uudenkin kokoonpanon saa toimimaan. Uutteruutta ja kärsivällisyyttä se vaatii, mutta palkitsee lopulta kun huomaa, että elämä on hyvää juuri näin.- millero
Itsekin uusperhekuvioita suunnittelevana olen pohtinut samaa asiaa. Itselläni on lapsia ja tulevalla miehellä myös. Minusta tuntuu, että uusperheluvioissa aikuisen tulee olla AIKUINEN! Se, että lapset menevät kaiken edelle, on minusta luonnollista. Sen ei kuitenkaan pidä merkitä sitä, etteikö kaikki olisi tasavertaisia. AIKUINEN kestää turhautumista ja pystyy ottamaan esille vaikeatkin asiat. Jos taas toinen aikuinen reagoi asioihin kuin lapsi ("musta ei välitetä", "mä en kestä, kun toi toinen sai ton tikkarin ja mä en saanut itään") niin ongelmissa ollaan.
Mut nää on vaan mun mietteitä. Ihmisen, joka ei vielä ole kokenut uusperhettä. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että uusperhekuvio vaatii paljon vaivaa!
- Kau Lae Lee
jos ne roikkuu entisissään, ne voi pitää entisensä :)
- uusioperhe
Jos vähänkin emmit. Älä lähde tähän perheleikkiin. Mä siirtyisin takavasemmalle jos se vaan ois mahdollista. Ja onkin kohta mahdollista.
- The_Evil_Of_Silence
Vaikka jotkut vanhempien eroaminen johtuisisi lapsista, se ei koskaan tee lapsista syyllisiä. KOSKAAN ei ole lasten vika, vaikka jotkut heistä ajattelisivat/luulisivat niin! Lapset tarvitsevat paljon tukea ja rakkauden! Tälläiset kyseiset ongelmat ovat aikuisten ajattelemattomuus ja niistä kärsii kaikki ikäihmiset!
- idkidldöpadd
Itse uusperheen lapsena voisin antaa muutamia vinkkejä :)
-älä lahjo lapsia, siis tottakai voi ostaa jotain mitä normaalistikkin ostaisi, mutta ri todellakaan mitään turhaa lahjomista.
-kannattaa itse hyväksyä se mihin on ryhtymässä, kun muuttaa jonkun toisen katon alle missä on lapsia, niin mielestäni on tärkeää ottaa sellanen asenne että jos, "lapsella on ongelmia, niin ne ovat myös sinunkin ongelmia". Tässä tarkoitan esim. omalla kohdallani muuttoa, jossa isäpuoleni auttoi minua todella paljon, eikä vain jättänyt asiaa äitini hoidettavaksi.
-juttele lapsille, teidän ei tarvitse olla parhaita kavereita, mutta huumori auttaa asiaa, minusta on ainakin kivaa, kun äitipuoleni kyselee minulta miten koulussa menee yms...
-kun antaa lapselle lahjoja, kannattaa muistuttaa että ne ovat teiltä molemmilta, itse sain jouluksi lahjakortin missä luki äitiltä ja "antilta".
-avoin, humoristinen mieli, ystävällisyys, ja aika tekevät ihmeitä, ei kannata edes odottaa että lapset hyväksyvät sinut ihan kahden viikon sisällä, siihen menee aikaa, mutta on senkin arvoista.
-se missä lapsi asuu on lapsen ja vanhempien koti. Itse olen mm. kiukutellut "mitä tuo l #"¤%% a asuu täällä". Siinä tilanteessa kannattaa ottaa rauhallisesti ja sanoa että, on ikävää että lapsi ei ole hyväksynyt että itse olet kanssa nyt osa perhettä, ja asut täällä.
listasta tulisi pitempi mutta sitten tätä ei jaksaisi lukea :D- ap
Hei "idkidldöpadd" :)
Kiitos listastasi, nuo mainitsemasi asiat kuulostavat järkeviltä ja hyviltä neuvoilta. Mielelläni lukisin enemmänkin ajatuksiasi ja mielipiteitäsi.
- nähty on
Itse aikanaan lähdin tuohon kuvioon, samanmoiseen ja mitä olen kokemuksiani verrannut, niin eipä vaan ikävä kyllä toimi. Näin se vaan on. Jotta suhde onnistuu, pitää kummallakin olla lapsia ja vielä sen jälkeenkin , todennäköisesti lähdet erisuuntaan. Jos lapsettomana lähdet siihen arkeen mukaan, on aivan eri juttu kuitenkin, arki on arkea. Ei sinulla siinä paikkaa kuitenkaan ole, ei kun jatka matkaa ja katso hyvä nainen itsellesi mies, joka on täysin vapaa!
- pikku-äiti
olen samaa mieltä kuin edellinen vastaaja. ei kannata. kadun vieläkin sitä että muutin yhteen miehen kanssa kellä oli yksi lapsi. pian muuton jälkeen huomasin että olin heidän siivooja . kaikki kotityöt jäi minulle. siivosin jopa tytön huoneen. tytär oli ihan hirveä. jos valitin hänestä isälleen niin hänkin nousi minua vastaan. sanoi jopa että tytön ei tartte kunnioittaa minua vaikka siivoankin hänen huoneen. no menin ihan välinpitämättömäksi lapsen suhteen. en uskaltanut sanoa hänestä mitään. -mutta kohta huomasin odottavani meidän yhteistä lasta. lapsi oli minulle ensimmäinen lapsi. ajattelin että synnytän lapsen ja sitten muutan omaan asuntoon. mikä ihana tunne olikaan kun pääsin viimein muuttamaan omaan asuntoon. ja lapseni oli aivan ihana vauva. hänen isä ei vaan välittänyt edes tavata häntä. jouduin olenaan äiti ja isä. mutta hyvin on kaikki mennyt. olen onnellinen lapseni kanssa.
- !
Ai, että lapset tulevat kooko jouluksi isälleen HOITOON???? Onko isän koti lapsille hoitopaikka? Kuin mummila, kummila tai päiväkoti? Äiti siis ilkeänä ihmisenä halusi pilata sinun joulusi antamalla lapsiensa viettää joulua isänsä kanssa.... hmm... Kuulostaa oudolta. Itse ainakin eronneena äitinä hammasta purren ja itkua pidätellen olen vienyt lapseni jouluksi isällensä. Äitinä toivoisin, että voisin viettää jokaisen ikimuistettavan hetken lapsieni kanssa. Ikävä kyllä täytyy muistaa olla se fiksu aikuinen ja vanhempi ja antaa lasten( ja isän tietysti) myös nauttia näistä ihanista hetkistä. Itse onneksi olen siinä onnellisessa asemassa jossa minun ja exän suhde lapseen nähden toimii kuin unelma. Kumpikin osaa arvostaa toinen toistaan ja lapsen etua pidetään itsestään selvyytenä joka tilanteessa.
- Jaanakatariina
no eipä tuo mikään itsestään selvyys ole että ei tulisi toimimaan. Itsellä on todella rakas poikapuoli joka oli tavattuamme kolmen. itsellä oli lähtökohdat selvillä että haluan lapsen ja miehen koska oletin etten omia lapsia saisi. Mies on unelmakumppani mitä ei lapsettomista miehistä hevillä löydy. Eli vastuuntuntoinen(päähuoltaja), luotettava kumppani, ei juo, hyvä isä mutta joka kumminkin tarvitsee naista ja kotivaimoa. hyvä ja toimiva ratkaisu sellaiselle joka oikeasti toivoo lapsia. vielä kun sattui luonteetkin kohdilleen! Lottovoittohan tämä perhe on että ymmärrän ettei kaikki voi saada näin hyvää tilaisuutta. Nyt kun odotan omaa esikoistani saan vielä lisäksi äidin rooliin kuuluvat kasvatusvapaudet. Mutta luulen että tämän miehen kanssa olisin pikkuhiljaa saanut roolini ilman yhteistäkin lasta pelkästään puhumalla.
- hopihopi
ota ihmees jalat alle. vielä voit sen tehdä. kohta tulee vielä ex kuviot.
- Nainen, äiti, äitipuoli, avovaimo, exä vm-71
Onnea matkaan, kuulostat kuitenkin realistilta...itse elän uusperheessä, kummallakin lapsia vaan ei yhteisiä. Nyt takana jo 5 vuotta. Ja vaatii paljon paljon nielemistä ja pohdintaa, edelleen. Kaikessa on otettava aikuisen rooli( vaikeaa välillä) ja yhtenäinen linja lasten kasvatuksessa, ainakin Isoissa Asioissa. Kukaanhan ei ole toisen kopio, eikä tarvitsekaan olla. Onhan menneisyyden möröt setvitty (miehen suhde exään...)? ja eihän exä kontrolloi hulluna kaikkea "omaan" lapseensa liittyvää, vaikka lapsi on isällään? Tollaset on kipeitä asioita niellä, jos koko ajan kalvaa ja on epävarma omasta asemastaan.
Myös miehesi pitää olla jämpti lastensa edessä ja puolustaa sinua tarvittaessa. Eikä vaan "miellyttää" lapsiaan, ettei tulisi kellekään paha mieli ja ei tarvisi tapella. Kun välillä lasten kanssa vaan pitää "tapella", se on rajojen koittelua ja kasvattamista. Jos miehesi on sen oloinen, että kykenee tollaseen ja on aikuinen ja menneestä vapaa, mikä ettei. Ja noi kommentit ostelusta jne lasten lahjomisesta on kans hyviä. Ihan läsnä olo ja huumori on hyviä keinoja tutustua ja nähdä lapsen elämää, tutustua. Uusia asioita puolin ja toisin. En kyllä sano että helppoa olisi aina, on niin paljon ihmisiä, joita on otettava aina huomioon...mutta silti :)- Jaaaaaaa
Itse olen niin samassa tilanteessa ja meillä on miehen kanssa kamalat riidat tämän takia.. Se vaivaa tosiaan että hänellä on se yksi pieni lapsi, olisi nyt edes poika! Tytön kasvoillakin näen vain tämän mieheni exän kamalat kasvot..
Mieheni lisäksi näkee lastaan tosi usein, joka toinen viikko neljän päivän ajan ja tottakai juuri viikonloppu on aina mukana. Usein exä keksii kaikkea että saa lapsen isälle, ei se siitä välitä, se tekee mitä vain että lapsi ei aina ole itsellään eli tällä naisella.
Itse olen nuori ja elämä olisi edessä ja tahtoisin lapsikuviot hoitaa myöhemmin, itse kuin sen ehkäisyn olen huolehtinut asianmukaisesti, mies ja exä ei ja nyt olen siitä katkera.
Mies tosin on huomaavainen ja ihana kaikinpuolin siis kunnon mies! Ottaa lapsen huomioon, mutta ei minusta liian ylisuojelevasti tai ylenpalttisesti, miettii sii muitakin asioita esim. meitä, on valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle ym.
Tää on ihan kauheeta mulle, mun pitäis vaan olevinaan sopeutua ja joustaa, miks mua ei ymmärretä tässä?
Koko puoli vuotta on ollu tappelua tästä asiasta, piikittelen ja pihistän makkarin puolella.. Ei se ole oikein, mutta minkäs teet.
Silti on niin hieno mies kyseessä että ei viitsisi päästää menemään, vaikka tuskin se jaksaa mua kauaa katella.
Ei asuta yhdessä eikä meitä yhdistä mikään muukaan, mutta sitäkin ollaan mietitty, yhteinen talo ym. Kannattaako? - se on menoa..
Jaaaaaaa kirjoitti:
Itse olen niin samassa tilanteessa ja meillä on miehen kanssa kamalat riidat tämän takia.. Se vaivaa tosiaan että hänellä on se yksi pieni lapsi, olisi nyt edes poika! Tytön kasvoillakin näen vain tämän mieheni exän kamalat kasvot..
Mieheni lisäksi näkee lastaan tosi usein, joka toinen viikko neljän päivän ajan ja tottakai juuri viikonloppu on aina mukana. Usein exä keksii kaikkea että saa lapsen isälle, ei se siitä välitä, se tekee mitä vain että lapsi ei aina ole itsellään eli tällä naisella.
Itse olen nuori ja elämä olisi edessä ja tahtoisin lapsikuviot hoitaa myöhemmin, itse kuin sen ehkäisyn olen huolehtinut asianmukaisesti, mies ja exä ei ja nyt olen siitä katkera.
Mies tosin on huomaavainen ja ihana kaikinpuolin siis kunnon mies! Ottaa lapsen huomioon, mutta ei minusta liian ylisuojelevasti tai ylenpalttisesti, miettii sii muitakin asioita esim. meitä, on valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle ym.
Tää on ihan kauheeta mulle, mun pitäis vaan olevinaan sopeutua ja joustaa, miks mua ei ymmärretä tässä?
Koko puoli vuotta on ollu tappelua tästä asiasta, piikittelen ja pihistän makkarin puolella.. Ei se ole oikein, mutta minkäs teet.
Silti on niin hieno mies kyseessä että ei viitsisi päästää menemään, vaikka tuskin se jaksaa mua kauaa katella.
Ei asuta yhdessä eikä meitä yhdistä mikään muukaan, mutta sitäkin ollaan mietitty, yhteinen talo ym. Kannattaako?Missähän se hommelit hoitelee? Olisiko exän tutussa turvassa...
- ...confused
Jaaaaaaa kirjoitti:
Itse olen niin samassa tilanteessa ja meillä on miehen kanssa kamalat riidat tämän takia.. Se vaivaa tosiaan että hänellä on se yksi pieni lapsi, olisi nyt edes poika! Tytön kasvoillakin näen vain tämän mieheni exän kamalat kasvot..
Mieheni lisäksi näkee lastaan tosi usein, joka toinen viikko neljän päivän ajan ja tottakai juuri viikonloppu on aina mukana. Usein exä keksii kaikkea että saa lapsen isälle, ei se siitä välitä, se tekee mitä vain että lapsi ei aina ole itsellään eli tällä naisella.
Itse olen nuori ja elämä olisi edessä ja tahtoisin lapsikuviot hoitaa myöhemmin, itse kuin sen ehkäisyn olen huolehtinut asianmukaisesti, mies ja exä ei ja nyt olen siitä katkera.
Mies tosin on huomaavainen ja ihana kaikinpuolin siis kunnon mies! Ottaa lapsen huomioon, mutta ei minusta liian ylisuojelevasti tai ylenpalttisesti, miettii sii muitakin asioita esim. meitä, on valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle ym.
Tää on ihan kauheeta mulle, mun pitäis vaan olevinaan sopeutua ja joustaa, miks mua ei ymmärretä tässä?
Koko puoli vuotta on ollu tappelua tästä asiasta, piikittelen ja pihistän makkarin puolella.. Ei se ole oikein, mutta minkäs teet.
Silti on niin hieno mies kyseessä että ei viitsisi päästää menemään, vaikka tuskin se jaksaa mua kauaa katella.
Ei asuta yhdessä eikä meitä yhdistä mikään muukaan, mutta sitäkin ollaan mietitty, yhteinen talo ym. Kannattaako?Juttu oli osittain kuin omasta päästäni revitty. Olen vasta hieman päälle parikymppinen ja asun yhdessä muutaman vuoden itseäni vanhemman miehen kanssa, jolla on jo lapsi. Ajattelen aina että handlaisin tilanteen paljon paremmin jos olisin kymmenen vuotta vanhempi ja itselläni olisi penskoja, mutta koska näin ei ole niin joudun vain kertakaikkiaan ymmärtämään. Olen siinä iässä ettei minua voisi vähempää kiinnostaa lasten hankkiminen, eikä tulisi mieleenikään luopua opiskelijabileistä, matkustelusta ja ylipäätään koko nuoruudesta (jos luopuisin niin olisin aika tylsä ja vittumainen ihminen sitten nelikymppisenä) ja mieheni tajuaa tämän, joten minunkin on sitten tajuttava häntä. Koska olen niin nuori, niin se on hiton vaikeaa.
Tilanne on kuitenkin vähän hankalampi. Meidän juttu alkoi hieman ikävällä tavalla, mies eli vielä paskasuhteessa edellisen muijansa (lapsen äiti) kanssa, ennen kuin alatte huorittelemaan minua niin heidän suhteensa oikeasti veteli viimeisiään. Tiesin jo entuudestaan että mies oli varattu ja käskinkin aluksi miehen painua muijansa luo. Jotenkin mies sitten näki minussa elämänsä naisen ja päätti juttunsa exän kanssa ja aloitti suhteen minun kanssani. Nooh, nainen ei todellakaan ilahtunut. Oikeastaan vihaa minua kuin maan mutaa ja tunne on molemminpuolinen.
Mitä tulee lapsiin, niin en ole itse koskaan pahemmin niistä edes tykännyt. Jostain kumman syystä lapset, etenkin tytöt tykkäävät minusta. Samoin mieheni lapsikin, varmaan se on vielä niin pieni ettei kykene sisäistämään äitinsä indoktrinaatiota minusta. Ja ihmeekseni, minäkin tykkäsin lapsesta. En oikeastaan edes ajatellut että tyttö on "sen eukon" lapsi, mikä auttoi asiaa.
No lapsi sitten muisti mainita äitilleen, että mitenkä kiva tyttöystävä isillä on, eikä äiti pahemmin ilahtunut. Varmaan lapsi taisi mainita senkin että haluaa muuttaa isän ja tyttöystävän luo (lapsen äiti kun ei pahemmin vietä aikaa lapsensa kanssa, miesten viihdytys ja baari-illat vievät voiton - meillä sekin oli toisin). Mieheni on aivan loistava isä, sen verran ehdin nähdä kun hän oli lapsensa kanssa.
Lapsi itsekin selitti mitenkä äiti ei koskaan leiki hänen kanssaan, en sanonut siihen mitään. Sen verran minäkin tajuan, etten lapselle ala dissaamaan äitiään.
No ex-muija suuttui sitten niin kovasti siitä että mies näytti minut lapselleen (ja että lapsi tykkäsi minusta) ettei mieheni sitten ole saanut lasta sen koommin itselleen edes päiväksi. Käräjille hän ei halua mennä, koska ei usko että olisi mitään mahdollisuuksia. Opiskelen ko. alaa ja voin sanoa että hän on siinä asiassa oikeassa. Toisinaan minua ihan pelottaa, mitenkä hän on sulkenut tytön ajatuksistaan, puhuu vain että "sitten kun meillä on omia lapsia..".. Koetan tukea, mutta vaikeahan minun on hänen tilanteeseen samaistua.
Meidän suhde puolestaan toimii loistavasti, rakastamme toisiamme aivan älyttömästi ja olen niin onnellinen etten olisi edes voinut kaameiden ex-poikakavereiden jälkeen uskoa että voi olla oikeasti näin hyvä olla jonkun kanssa.
Ainut mikä oikeasti rassaa on ehkä se ajatus siitä lapsesta, kun olin sen lapsen seurassa, niin se ei niinkään haitannut. Olen varmaan ehkä sitten niin mustasukkainen, että minua rassaa se että hän on mennyt jonkun toisen kanssa niinkin pitkälle että on hankkinut lapsen (vaikka vahinko kuulemma olikin). Näin rehellisesti sanoen tuo mustasukkaisuus on ehkä se syy, miksi en aina voi jotenkin sisäistää koko asiaa.
Tottakai minusta tuntuu pahalta, ettei hän näe lastaan ja tiedän kyllä että se on minun vikani. Mikä on kuitenkin aivan järjettömän ihana juttu, on se ettei hän ole kertaakaan syyllistänyt minua siitä ja on kyennyt ikävästä lasta kohtaan huolimatta panostamaan meidän suhteeseen täysillä.
Jotenkin pitää vaan sulkea nuo paskat ajatukset päästä, ennemmin katkaisen oikean käteni kun pilaan meidän suhteemme sillä menneiden kaivelulla. Piikittely ei nimittäin toimi. Itse pääsin siitä sillä kun ajattelin vain että miksi loukkaisin sitä ketä rakastan kun sekään ei loukkaa minua.
Jos lapsi kävisi useammin tai vaikka muuttaisi asumaan (niin epätodennäköistä kuin se on) niin varmaan kykenisin ennen pitkää hyväksymään asian, mutta en alkaisi leikkimään mitään äitipuolta. Olen jotenkin vain niin nuori etten pysty. Tuo on aika outoa, koska olen itsekin ollut avioerolapsi ja oma isäpuoleni on minulle melkeimpä omaa isääni läheisempi, niin luulisi että käsittäisin jo uusperhekuviot. - Vapaa nainen
Jaaaaaaa kirjoitti:
Itse olen niin samassa tilanteessa ja meillä on miehen kanssa kamalat riidat tämän takia.. Se vaivaa tosiaan että hänellä on se yksi pieni lapsi, olisi nyt edes poika! Tytön kasvoillakin näen vain tämän mieheni exän kamalat kasvot..
Mieheni lisäksi näkee lastaan tosi usein, joka toinen viikko neljän päivän ajan ja tottakai juuri viikonloppu on aina mukana. Usein exä keksii kaikkea että saa lapsen isälle, ei se siitä välitä, se tekee mitä vain että lapsi ei aina ole itsellään eli tällä naisella.
Itse olen nuori ja elämä olisi edessä ja tahtoisin lapsikuviot hoitaa myöhemmin, itse kuin sen ehkäisyn olen huolehtinut asianmukaisesti, mies ja exä ei ja nyt olen siitä katkera.
Mies tosin on huomaavainen ja ihana kaikinpuolin siis kunnon mies! Ottaa lapsen huomioon, mutta ei minusta liian ylisuojelevasti tai ylenpalttisesti, miettii sii muitakin asioita esim. meitä, on valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle ym.
Tää on ihan kauheeta mulle, mun pitäis vaan olevinaan sopeutua ja joustaa, miks mua ei ymmärretä tässä?
Koko puoli vuotta on ollu tappelua tästä asiasta, piikittelen ja pihistän makkarin puolella.. Ei se ole oikein, mutta minkäs teet.
Silti on niin hieno mies kyseessä että ei viitsisi päästää menemään, vaikka tuskin se jaksaa mua kauaa katella.
Ei asuta yhdessä eikä meitä yhdistä mikään muukaan, mutta sitäkin ollaan mietitty, yhteinen talo ym. Kannattaako?Pihistelet makkarissa,kun homma ei toimi mielesi mukaan??Arvaa,kuka häviää tuon pelin? Sinä itse! Kuulostat aika lapselliselta tuollasiín kuvoihin.Sinuna lähtisin ennenkuin itsekin pykäät muksun tuohon soppaan.Naisilla kun kumma taipumus olettaa lapsen korjaavan kaiken,kun itseasisassa asiat vain mutkistuvat.Kasva aikuiseksi ennenkuin alat uusioperheen äitipuoleksi,ihan itsesi takia.
- ...confused
Vapaa nainen kirjoitti:
Pihistelet makkarissa,kun homma ei toimi mielesi mukaan??Arvaa,kuka häviää tuon pelin? Sinä itse! Kuulostat aika lapselliselta tuollasiín kuvoihin.Sinuna lähtisin ennenkuin itsekin pykäät muksun tuohon soppaan.Naisilla kun kumma taipumus olettaa lapsen korjaavan kaiken,kun itseasisassa asiat vain mutkistuvat.Kasva aikuiseksi ennenkuin alat uusioperheen äitipuoleksi,ihan itsesi takia.
"Kasva aikuiseksi?" Eiköhän siihen kaikenikäiset oikeasti pyri? Ja kuka on ihan oikeasti kaikentietävä, yltiösuvaitsevainen aikuinen? Helppohan se on kolme- nelikymppisten muijien tulla saarnaamaan, mutta ei me epäkypsät parikymppisetkään harvoin pystytä kontrolloimaan sitä, ketä rakastaa ja jos sillä sattuu olemaan perhettä ennestään niin se pitää vain hyväksyä (ja joskus se on vähän hankalampaa kun ei ole iän tuomaa elämänkokemusta mutta miksei se silti olisi mahdollista). Ja näytäpäs yksi parisuhde, jossa ei olisi ongelmia jossain vaiheessa- oli sitten penskoja tai ei.
Ja lukiko em. viesteissä sanaakaan halusta olla jokin äitipuoli tai omien kersojen hankkimisesta? -Ei.. Lukutaito on niin pirun aliarvostettua:/
Okei, no pihtailu ei ole ratkaisu mihinkään ja ennen pitkää tappaa suhteen. Itse en sitä tee, vaan pyrin sanomaan ääneen, jos minua oikeasti vituttaa jokin asia ja olen niin onnellinen siitä, että olen omassa suhteessani oppinut ihan oikeasti puhumaan tunteistani jollain muullakin tavalla kuin piikittelemällä ja ilokseni olen huomannut että sillä tavalla minua kuunnellaan ja ymmärretään, liittyi ne sitten lapseen tai muuhun. Myönnän olleeni suhteen aikana toisinaan epäkypsä kakara, mutta arvostan meidän juttua sen verran että pystynyt katsomaan peiliin ja oppimaan virheistäni.
- ellut
Moikka! Itse olen aviossa miehen kanssa jolla on takana avoliitto josta lapsi. exä riivasi meidän perhettä alussa, yritti sotkea liittoamme, mutta kaikesta huolimatta liittomme säilyi.ja toivon että säilyy jatkossakin. Olen exän mielestä vain ulkopuolinen joka asiassa ja Miehen suku mollaa minua vaikka yritän kaikin puolin auttaa lasta.Miehen exällä on Mielenterveys ja Päihde ongelmia, on ollut välillä hoidossakin jossain päin suomee. Mut kaikesta on tapana selviytyä. Usko pois, jos Mies pitää sinua tasavertaisena, kaikki tulee onnistumaan, muusta viis. Terkuin: Lissu
- psykolookki
ettet vain ole oikeasti jo alun alkaen se ulkopuolinen perheessä. Tuskin exä ilman miehen minkäänlaista rohkaisua ja vastakaikua punteissa roikkuu. Enkä ihmettelisi ollenkaan jos exä on joutunut päihdekietteeseen ja mielenterveys ongelmiin sinun tullessa sekoittamaan kesken eräisiä perhe asioita.Mies pakenee toisen helmoihin ja "hulluksi leimattu exä" saa yksin ilman miehen tukea painia miehen ja hänen yhteisissä ongelmissa,joissa sinä olet ylimääräinen,mutta tuellasi miehelle pidät hänet luonaan kun hän saa tunteen että on hyvä ja se exä vain paha. Vähemmästäkin suku on vihoissaan. Tollasten tilanteiden sekoittajien pitäs älytä poistua taka vasemmalle! Ennen kuin oikeasti ja varmasti pari on todella eronnut ja lopettanut sänkypuuhat ym, Tietty mies aina todistelee muuta ja nämä uudet kukkaset uskovat. Ehkä vanhan suhteen toipumisessa ja riitojen ratkomisessa oli vielä toivoa suhteen elpymiselle? Väliintulijat vain eivät ymmärrä tätä. He tulevat aina olemaan suhteen/perheen rikkojia suvunkin silmissä, ikävä kyllä.
ku kyllästyy ... haluu vissii semmoisen peban jota ei oo kirurki neulonu synnytyksen jälkeen ... siitähän tuo lörpähdys on edellided systeemis kiinni ain ... ite oon vaan psykaa luken joskus senverran ... että kiinnostus piisaa niin kauan ku vuode tubtuu hyvälle . semmoista elämä on ... tenavathan on tietty sen ukkoon sitoutuneet jos tenavaa sattuu sattuu myös ukkoon tietty sitä se biologia on ... tosin ei se entisestä pää se erillee .. syöpää tuo biologisesti tietää eturauhaseen myöhyällä iällä ... jodda onnee vaan .. kohdun kaula syöpä on myös yleinen tuos systeemeis
- Lorilori
olet lukenut tota psykaa kun et osaa edes kirjoittaa.Tarkoitit varmaan että sulla on joku psyykkinen ongelma josta tahtoisit kirjoittaa mutta et osaa.Hahaahhaaaaahaaaahhaaaaa
- Lapset ensin
Vaikeaksi asian tekee se että olen vierestä nähnyt minkälaista tuhoa nämä ns. uudet saavat aikaan lapsissa joten pelko siitä että toistaisin itse samoja virheitä on suuri. Kuitenkin perimmäinen uskoni lapsen viattomuuteen ja etusijalle laittamiseen on hyvinkin vahva joten en pystyisi edes kunnioittamaan tätä miestä jos lapset eivät olisi tärkeintä. Kaikista perhesäännöistä kannattaa kuitenkin sopia ennen ja muistaa että vanhepien kanssa sovituista kasvatussäännöistä täytyy pitää kiinni. Vaikka he ovatkin eronneet niin lapset ovat yhteiset ja yhdistävät exiä aina. He myös tekevät päätökset kasvatustavasta ja eriävät mielipiteesi kasvatuksen suhteen saattavat aiheuttaa suurta tuhoa uusioperheenne koossapysymiselle.
- minä vain.
Niin monen vastauksesta olisin voinut itsekin alleviivata ne kohdat jotka olisin itse kirjoittanut omasta kokemuksesta, mutta koska ne on sinulle jo kerrottu, en niitä toistele. Totean vain, että valinta on tietenkin omasi, jos haluat yrittää, joillakin se toimii, toisilla ei. Helppoa se ei tule olemaan, voit saada perheen niin paljon helpomminkin. Mieti vielä.
Itse olen vielä melko nuori, enkä tajunnut, kuinka "suuriin saappaisiin" hyppäsin kun tälle tielle lähdin, rakastuin mieheen jolla oli jo kaksi lasta ja se raivohullu ex-vaimo. Monta kertaa olen miettinyt, kuinka paljon matalampi olisi aita ollut toisesta kohtaa, mutta kertaakaan en ole vielä katunut.- etsinkö sulhasta vai jo perheen isäksi ehtinyttä ?
En suosittele kenellekään. Biologinen side äidin,isän ja lasten välillä on vahva. He ovat perhe, vaikka asuisivatkin erillään. lisäksi on muistot, häät,lastensyntymät ja yhteinen menneisyys. Tunteet vaihtelevat eri tapaamisissa. Kokeile ensin, jos tunteesi ovat usein loukattuja lähde. Itse en paikallasi kuitenkaan estäisi itseäni tapaamasta myös vapaita miehiä.
- optimisti20
etsinkö sulhasta vai jo perheen isäksi ehtinyttä ? kirjoitti:
En suosittele kenellekään. Biologinen side äidin,isän ja lasten välillä on vahva. He ovat perhe, vaikka asuisivatkin erillään. lisäksi on muistot, häät,lastensyntymät ja yhteinen menneisyys. Tunteet vaihtelevat eri tapaamisissa. Kokeile ensin, jos tunteesi ovat usein loukattuja lähde. Itse en paikallasi kuitenkaan estäisi itseäni tapaamasta myös vapaita miehiä.
Mitä olette mieltä vaikuttaako miehen lapsen ikä asiaan? Itse olen nuori ja lapseton ja mieheni puolestaan on eronnut aikoja sitten ja hänellä on 10-vuotias tytär, joka käy joka toinen vkl sekä satunnaisesti lomien aikana.. Mielenkiintoinen aihe, monet kokeneet aika negatiivisena asiana tämän. Onko kellään onnistuneempia uusperheitä/uusperhe kokemuksia? =)
- ValoPalaa
Avainasemassa on ehdottomasti tuo biologinen vanhempi eli sinun tapauksessa perheen isä ja hänen asenteensa. Sen perusteella myös hänen lapsena muokkaavat loppujen lopuksi mielipiteensä sinusta. Tottakai niin kauan, kun jaksat olla se antava ja sopeutuva, joustava osapuoli, kaikki sujuu varmaa "hyvin", ainakin miehen ja lastensa mielestä - heidän ehdoillaan.
Asiaan vaikuttaa myös hyvin paljon lasten ikä, määrä ja nuo edellisen uusperheliiton kokemukset ja myös kuinka paljon biologinen äiti laittaa kapuloita rattaisiin eri tavoin vai antaako jopa siunauksensa, joka taas vaikuttaa myönteisesti lapsiin ja varmaan myös mieheen rauhoittaen.
Uusperheen syntymiseen vaikuttaa niin moni asia eikä mikään ole itsestään selvää, kuin, sinä olet aina se ulkopuolinen ja jos juttu ei toimi, se olet sinä joka lähtee...ellei sitten tule yhteistä lasta pian...joka yleensä hitsaa perheen jotenkin ydinperheeksi. Eli paha ennustaa mitään, mutta minä en ainakaan kiirehtisi yhteen muuttamisella. HItsaa nyt suhdettasi mieheen, mutta älä myöskään anna itsestäsi kuvaa, että sinulla ei ole mitään muuta tekemistä, kuin passata miestä ja lapsiaan-viihdyttää heitä ja "mielistellä" eri tavoin. Kukaan ei kunnioita, eikä ota vakavasti sellaista, vain käytetään hyväksi helposti.
Minulla on kokemusta omasta perheestä eli mieheni ja lapseni. Erosin. Olin yksinhuoltajana, mutta tyttöni asui välillä isällään. Asuin uuden mieheni ja tämän pojan kans uusioperheenä jonkin aikaa, sitten muutti tyttöni kanssamme ja meitä oli 4. Erosin, tyttöni muutti isälleen, minä omilleni ja myöhemmin tapasin nykyisen avomieheni(8,6v yhdes) ja hänellä yht.huoltajuus tytöstään. Jälleen minul uusioperhe...tyttö jumaloi minua heti ja mieskin, mutta ei silti asiat menneet tuosta vain...Loppupeleissä sinulla ei ole miestä, on vain isä, jonka lapsi et ole!...Mieti siis tarkkaan ennen yheen muuttoa, kaikki muuttuu sitten. Kaikki!..Eikä välttämättä parempaan suuntaan. Odottakaa, että rakastumisvaihe muuttuu rakkaudeksi ja odota aikasi, että mies ottaa puheeksi yht.muuton. PUHUKAA KAIKESTA ETUKÄTEEN.SOPIKAA JA OTTAKAA LAPSET SAMAN PÖYDÄN ÄÄREEN MYÖS LOPUKSI. Äläkä syytä itseäsi kaikesta, jos jokin ei suju.ONNEA:) - mommy86
Itse olen eronnut pari vuotta sitten. Kokeilin avoliittoa lapsettoman miehen kanssa, joka lähti koska ei jaksanut "vieraita" lapsia.. Nyt asun avoliitossa, jossa miehellä on tytär, minulla tytär ja poika.. Mun lapset on meidän kanssa joka toinen vkonloppu ja arjet, miehen tytär on meidän kanssa samoina viikonloppuina kuin mun lapset, jolloin meillä on kk 2 vkonloppua lasten kanssa ja 2 "lapsivapaata" vkonloppua, jollon hoitaa suhdetta. Ja hyvin on sujunut, miehen exän mustasukkaisuutta lukuunottamatta....
- 5 LAPSEN ÄITI
Tottakai miehelle ne omat lapset ovat aina läheisempiä.Onhan ne lapset osa häntä itseään.Ei lasten paikkaa voi ottaakkaan.Siinä joutuu päinvastoin olemaan lasten kuuntelija ja auttaja.Muuten se ei toimi .Jos taasen huomaisi sinut ja vasta sitten lapset.He kärsisivät enemmän,kun he kokisi,että isälle on vieras ihminen tärkeämpi,kuin he.Mikäli olet paljon nuorempi miestä.Ole ystävä heidän perheessä ja perusta oma perhe,jossa olet tasavertoinen miehesi kanssa.Tuli sitten lapsia tai ei.Näin sanoisin,vaikka olisit sisareni,koska ajattelen aina lasten on saatava huomiota ja rakkautta,että heistä kasvaisi tasapainoisia ihmisiä.Kotoa kun saa hyvät eväät,pärjää myöhemmin kylmässä maailmassa ja voi jakaa sitä hyvää mitä kotoa saa,eikä sitä katkeruutta mitä monien huulilta kuulee Rakkaudella ystävä
- Vuosi lapsia tapaamatta
Ole varovainen. Jos otat kivasti äidin roolin huomaat pian seurustelevasi enemmän lasten kuin miehen kanssa silloin kun lapset ovat hänen luonaan. Huomaat nauttivasi lasten kanssa leipomisesta, askartelusta, ulkoilusta ja sitten pian huomaat tekeväsi sitä yksin miehen mennessä urheilemaan kaveridensa kanssa tai vain löhöävän sohvalla. Tietenkin sinä käyt ostoksilla, kun sinulla on naisensilmä vaatteille ja saat muuten maksaakin, kun noin kallista ostitte. Pikku hiljaa kiinnyt lapsiin kuin omiisi ja lapset kiintyvät sinuun. Sitten mies alkaa vaatia yhä suurempaa työ- ja taloudellista panosta sinulta. Tiedät, jos et suostu menetät lapset.
Isä myös kertoo lapsille, että te ehkä eroatte ja lapset alkavat mankua "ethän vain jätä meitä". "Sä oot kivempi kuin meidän oma äiti.". Ja kun sinut on näin sidottu kuvioon, mies saa jopa pahoinpidellä sinua - suostutu kaikkeen lapsia suojellaksesi.... Tämä nyt oli vain eräs toteutunut kauhuskenaario, voi sinulla ollla parempikin tuuri voit saada elinkautisen. - uusperheeseen pettynyt
Olen kokenut uusperheen. Miehellä oli entiset lapset, samoin minulla, sitten tuli vielä yhteisiä. Liian vaikeaa on. Ja turhan raskasta. Miksi haaskata elämäänsä niin vaikeaan kuvioon, kun voi päästä helpommallakin.
Vaikka itse sopeutuisit, niin et voi koskaan olla varma toisen/toisten reaktioista.
Perheen kokokin on jo niin suuri, että valtava työmäärä uuvuttaa naisen loppuun. Minä ainakin tunsin itseni
ilmaiseksi piiaksi. Koskaan ei ollut omaa aikaa, aina piti elää vain toisille. Koskaan ei saanut ilmaista tunteitaan, aina piti olla hyväksyvä ja ymmärtävä. Mutta kuka ymmärsi minua?
Sukulaissuhteet ovat oma lukunsa. Et voi vaikuttaa toisten suhtautumiseen välttämättä. Elämäkin oli aika levotonta, lapsia kuljetettiin viikonloppuisin entisten luo. Koti oli kuin hollitupa.
Kahdeksan vuotta kestin tätä. Mies vihasi minun lapsiani. Oli pakko erota, lasten takia.
Nyt olen yksin kolmen lapsen kanssa, mutta nautin jokaisesta vapaaasta päivästä. Elämästä, jossa ei ole vihaa ja ilkeyttä ihmisten välillä. On minullakin miesystävä, mutta emme asu yhdessä. Ehkäpä sitten joskus, kun lapset ovat pois kotoa. Näin on hyvä.
Niin kovan trauman sain uusperheen perhehelvetistä, etten suosittele sitä kenellekään.- Uusperheellinen
Uusperheellisille on oma keskustelufoorumi, johon tulee rekisteröityä. www.uusionni.net Sieltä löytyy vertaistukea :)
- Nyt vapaa ja onnelinen
Sama juttu, ei enää koskaan uusperhettä. Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan. Ei, ei, ei, ei. Kokemuksen syvällä rintaäänella, etsi itsellesi mies, jonka lapset asuvat äidillä, kyllä sinä ne viikonloput ja lomat kestät, mutta muuten joudut sellsieen asemaan jossa sinulla ei ole mitään oikeuksia naisena. Olet kone ja lattiamoppi!
- Ex
Nyt vapaa ja onnelinen kirjoitti:
Sama juttu, ei enää koskaan uusperhettä. Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan. Ei, ei, ei, ei. Kokemuksen syvällä rintaäänella, etsi itsellesi mies, jonka lapset asuvat äidillä, kyllä sinä ne viikonloput ja lomat kestät, mutta muuten joudut sellsieen asemaan jossa sinulla ei ole mitään oikeuksia naisena. Olet kone ja lattiamoppi!
Naisella 4 lasta kahdesta eri liitosta. Olin hetken palvelijana eli moppi ja rahapussi.
Kaikki hyppi silmille ja aina kuuli tapahtumat jälkikäteen korviini ja niitä selviteltiin Yksi vastaan muut mentaliteetilla. Eipä auttanut vaikka kuinka jelppasi ja yritti. Vieläkin puistattaa. - kokemusta on!!!
Ex kirjoitti:
Naisella 4 lasta kahdesta eri liitosta. Olin hetken palvelijana eli moppi ja rahapussi.
Kaikki hyppi silmille ja aina kuuli tapahtumat jälkikäteen korviini ja niitä selviteltiin Yksi vastaan muut mentaliteetilla. Eipä auttanut vaikka kuinka jelppasi ja yritti. Vieläkin puistattaa.älä muuta sano,totta aivan kaikki mitä kerroit. itse sain kokea saman, naisella oli kanssa lapsilla eri isät,voi helvetti sentää sitä swouvvia ja sirkuselämää, raha kyllä kelpas. itse en enää uusiohommii lähe,en. elättäköö muut sällit toisten muksuja, oma veri on paras ja helpoin tie.
- Kiitollinen uusperheessä kasvanut
Aika ikäviä kokemuksia uusperheestä suurimmalla osalla vastaajista tuntuu olevan. Olen kasvanut uusperheessä ja kokenut sen rikkaudeksi. Vaikeuksia ja sopeutumisen paikkoja toki on myös ollut etenkin lapsilla, mutta lopulta nekin vain kasvattavat ja opettavat ymmärtämään elämää sekä muita ihmisiä entistä laajemmin. Olen todella kiitollinen siitä, että vanhemmillani on uusi onni. Jos kaksi tasavertaista AIKUISTA ihmistä päättävät muodostaa uusperheen ja osaavat puhaltaa yhteen hiileen, onnistuu kyllä. Uusperhe jos mikä vaatii sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja oikeanlaisen asenteen omaksumista.
- ....joojaaa
ja täytyy sanoa, että sinun kannattaa miettiä todella tarkasti oletko valmis kaikkeen, mitä vastaan tulee? Uusioperheen perustaminen kyllä onnistuu, mutta se vaatii huomattavasti enemmän molemmilta osapuolilta. Mukana kun seuraa toisen osapuolen ja jopa molempien osapuolien lapset. Uusioperheessä täytyy ottaa jo lähtötilanteessa huomioon, että tulet olemaan aina lasten jälkeen. Lapset kun menevät poikkeuksetta kumppanin edelle miltei tilanteessa kuin tilanteessa. Myös sitten se isoin ja häiritsevin tekijä suhteelle eli se kuuluisa ex, joka tulee olemaan useimmiten lapsen elämässä ja näin myös teidän elämässä.
Tämä on yleensä se joka sotkee suhteen jos erosta on liian vähän aikaa ja sen eron asioita ei ole vielä unohdettu. Ex kun tapaa olla sotkemassa joko tahallaan tai tahattomasti uutta suhdetta ja eteenkin alkuhuuman jälkeen, koska tietää, että silloin on paras hetki kostaa. Tämä on ihan oma kohtaisesti koettu ja opetti sen, että seuraavaa kertaa miettii todella tarkasti.
Mieti ja harkitse tarkoin asioita ja ota selvää millaiset olivat kumppanin todelliset eron syyt. Sieltä jos jostakin löytyy usein vastaukset, joita tietää sitten odottaa. - yh iskä
Uskon kyllä tuon olevan vaikea asia. Olen itse kahden lapsen yksinhuoltaja iskä ja tuntuu että naiset kaiketi pelkää miestä jolla on lapset. Olen miettinyt kuinka ihmeessä pystyisi luomaan tasapainoisen suhteen jossa kaikki osapuolet pystyisi kunnioittamaan toisiaan. Omassa tapauksessa lasten "äidistä" ei ole muutamaan vuoteen kuulunut mitään. Täytyy toivoa että, suhteenne onnistuisi.
- 2truecolours
ei kuulosta hyvältä että miehellä jo kaksi eroa takana, ja voitko olla varma että edellisen eron syy on ollut avopuolisossa ja ristiriidoissa lasten kanssa, miehellä voi olla omat näkemykset ja kertomukset asiasta.
Itse olin lapseton ja miehellä lapsia ennestään. Tämä suhde kesti jotenkuten kuitenkin vuosia, mutta aina tunsin olevani ulkopuolinen vaikka lapset suhtautuivat minuun hienosti. Halusin oman (yhteisen) lapsen ja ajattelin samalla että se yhdistäisi meidät perheeksi, mutta tilanne vain paheni. Mies vietti lapsen synnyttyäkin viikonloput vain lastensa kanssa, minä olin käytännössä yksinhuoltaja vauvan kanssa.
Hänellä ei ollut kauheasti kiinnostusta vauvaan... Erosimme. Uusperhe pysyy kasassa niin kauan kuin siihen mukaan tullut jaksaa kaikkensa yrittää, mutta ristiriitojen ja vastoinkäymisten kohdalla olet ulkopuolinen. Ja meidät yhteinen lapsi siis erotti, ei yhdistänyt. Poikkeuksia voi olla, mutta se vaatii että molemmat aikuiset ovat äärettömän kypsiä ja keskustelutaitoisia ja -haluisia, empaattisia ihmisiä. Mutta onko näin useinkaan kun ollaan perustamassa uusperhettä.- tästä.
opimme,yksinhuoltajiin ei kannata sekaantua.
- Että sellaista
Kyllä uusioperhekin toimii jos säännöt tehdään selväksi ennen yhteenmuuttoa, voi vaikka olla koeajalla yhdessä jotta tutustutaan perheen jäseniin. Elän itse uusioperheessä ja hyvin on mennyt. Säännöt on tehty selväksi jo ennen yhteen muuttoa. Minä en ole mieheni lasten äiti korkeintaan kaveri, minun vaatimuksestani. Olen lasten ystävä ja lapset juttelevat kaikesta minun kanssani jopa omasta seksuaalielämästään. Meillä ei exät hypi silmille eivätkä näin tule tekemään. Me olemme uusioperhe eli minun kodissani ei asu minun exmieheni eikä nykyisen mieheni exä, eivät edes käy meillä tai muuta sellaista. Jos tämä ei olisi sopinut minun nykyiselle miehelleni tai hänen lapsilleen en olisi missään nimessä lähtenyt tähän mukaan. Yksi nykyisen miheni lapsista ei edes halua olla missään tekemisissä äitinsä kanssa vaan tukeutuu minuun kaikissa asioissa, ollaan ystävälinjalla jossa kommunikointi toimii joka tasolla. Jos ollaan huonolla tuulella niin ei lapsi saa syyttä suotta purkaa kiukkua minuun vaan voi odottaa että silloin asiasta keskustellaan ja lapsen isä ei missään nimessä puutu asiaan. Jokainen makaa niin kuin petaa. Olkaa tytöt tasapainoisia ja pitäkää päänne ja omat mielipiteenne. Jos miehelle tai hänen lapsilleen antaa pikkusormen he vievät koko käden. Jos minua tai minun mielipidettäni ei otettaisi huomioon ja minua ei kohdeltaisi tasavertaisena ihmisenä ottaisin omat lapseni ja tavarani ja vaihtaisin osoitetta.
- se...
hirviö eukko ...huh...toivottavasti mies jättää sinut ...vai ei mies saisi puolustaa omia lapsiaan ja oloet muka parempi kuin lasten oma äiti...vakuutan ettet ole yhtään parempi samanlaiset värkit sinulla on kuin edelliselläkin uskottelet vain olevasi parempiu, muttet todellisuudessa olet vain jätesäilö miehellesi et muuta sillä et ikinä ole edes äiti...nähty jo näitä muka parempia puolisoja...kuvottava eukko...!
- outi09
Olemme olleet uusperhe yli 4v.Olemme naimisissa. Miehellä on kaksi lasta ja minulla 4 lasta.Ja meillä on nyt yksi yhteinen lapsi.Meillä on homma toiminut.Hänen lapset käy meillä ja kaikki lapset on samanarvoisia.Minä komennan jos tarvii hänen lapsia ja hän komentaa minun lapsia.Meillä on samat ajatukset miten lapset kasvatetaan.Joskus jopa on käynyt niin että minun lapset on paremmin uskonut miestäni ja se ei minua ole haitannut.Minun lapset on ottanut mieheni hyvin vastaan.Välillä tuntuu et hän on niiden oikea isä.En ole koskaan ajatellut et eikö tämä toimisi.Itsestähän se on kiinni miten haluaa jutun toimivan.Kannattaa ottaa puheeksi miehen kanssa et miten haluaa sinun toimivan jos muutatte yhteen.
Mutta yhden asian tein miehelleni selväksi jo alussa että lapset menee hänen edelle. Ja hän hyväksyi sen.Ex:ät ei ole häirinnyt meidän suhdetta millään tavalla.- petnpet
mutta silti en voi ymmärtää, miten ihmeessä homma voi olla noin vaikeata. Itse olen eronnut 3 lapsen äiti, ja tässä alkais kohtapuoleen olla uuden suhteen paikka. Ja ihan ehdottomasti haluan miehen, jolla on takana pitkä parisuhde ja lapsia jo omasta takaa. Koska luulen, että jos mies on vielä yli 3-kymppisenä lapseton, niin ei häntä taitais meidän lapsiperhearki kiinnostaa, ja kyllä mun mielestä pitkä suhde ja ero on semmoisia kasvunpaikkoja, että miehellä, joka ne on kokenut, on jo pahimmat kulmat hioutuneet. Itseasiassa olen nyt tavannut miehen, jolla on kaksi lasta. Ja mähän olen ihan innoissani noista lapsista. Äidiksi en heille aio alkaa, se heillä jo on, mutta kaveri voin kyllä olla. Ja miehelle mun lapset on ihan ok-juttu, vaikka ovatkin vielä pieniä ja vievät tietysti huomiota aika tavalla. Joka toinen viikonloppu on kuitenkin lapsivapaata aikaa, jolloin ennättää hoitaa parisuhdetta, ei ydinperheessä semmoiseen ollut mahdollisuutta kuin ehkä kerran vuodessa, jos silloinkaan. Miestä en aio lapsilleni esitellä vielä pitkään aikaan, suhteen pitää ensin olla vakaalla pohjalla. Ja yhteenmuuttoon menee vuosia. Mutta mikäs kiire tässä on, kun ne lapsetkin on jo tehty, niin ei edes biologinen kello käske hätäilemään. Enkä usko, että ainakaan mun ex tulee laittamaan kapuloita rattaisiin, ja hänenkin ex:lään on jo uusi suhde. Alkutekijöissähän tämä juttu tietysti on, mutta en mä kyllä näe mitään syytä sille, etteikö vois onnistua. Otetaan vaan rauhallisesti ja pidetään lasten etu koko ajan mielessä, niin hyvä tulee!
- meillä myös
Meillä on lapsia 5 ja 5.Yhteisiä ei ole.Säätämistä tietysti oli aluksi joissakin asioissa mutta asiat on ajautuneet uomiinsa.Jotenkin on ihan mukavaakin,kun on niin paljon sakkia.Molempien lapset tulee toimeen keskenään,nuorimmat on hyviä kavereita toisilleen.Suuri onnemme on että asiat kummankin ex-puolisoon hoituvat ilman ongelmia ja mitään vanhoja katkeruuksia ei ole taustalla.
Etua on myös siitä,että kumpikin meistä on joutunut sopeutumaan isoon porukkaan,ehkä kukaan itse lapseton ei voisi ymmärtää tätä välillä aika vauhdikastakin uusperhe-elämää.
Omasta kokemuksesta siis voin sanoa,että uusperheys voi onnistua,mutta kannattaisi kuitenkin kasvattaa itselleen suvaitsevuutta sen oman puolison lapsiin ja edelliseen elämään.Ja joustavuutta puolin ja toisin ,niin hyvä lopputulos on ihan mahdollinen.
- Satunpa Tietämään
Noita, miehen kotipiika hankkeita, on kuultu jo liiaksi asti.
Eli nainen tulee olemaan, tuossa tilanteessa vain, jollain tapaa hyväksi käytettävä kotipiika tai pelkästään se toinen pakollinen tienaaja perheelle.
Taka-alalle jäät joka tapauksessa loppujen lopuksi, eikä sinun tarpeilla ole mitään väliä.
Usko pois.
Sen verran oman parhaan tuijottajia ihmiset ovat nykyään. - etsi lapseton mies
Älä kysy sitä, mitä mies tai joku muu haluaa, kysy MITÄ SINÄ HALUAT?
Mitä haluat elämältä. Varsnkin jos olet itse lapseton, voit haluta oman lapsen vielä muutaman vuoden kuluttua.
Mies, jolla eroja takana useampia, tuskin mukautuu sinun tarpeeseensa ja hänellä todennäköisesti on myös lapsiluku täynnä.
Jos olisin sinä, juoksisin pois ja lujaa :)
Etsi mielummin mies, joka ottaa sinut huomioon ja jolle olet nainen nro 1 ja elämän tärkein suhde. hanki tämän lapsettoman miehen kanssa yhteinen lapsi, älä ota uusimiestä!
Jos jäät tuohon suhteeseen, jossa joudut AINA joustamaan ja olemaan pelkän rakastajattaren ja lastenvahdin asemassa, ilman valtaa päättää mistään asiasta, ei sellaisen suhde ole ikinä tasa-arvoinen.
Miehelle sellainen toki sopii, koska näin saa sen mitä haluaa, apua arkeen ja seksiä säännöllisesti.
ota nämä asiat miehen kanssa puheeksi ja kysy myös yhteisestä lapsesta. jos et saa selvää vastausta, vaihda miestä! Älä tyydy "otetaan pvä kerrallaan" , "en tiedä vielä uusista lapsista", "toki olet mulle tärkeä" vastauksiin! Olen asunut uusioperheessä miehen kotona kolme vuotta. Alussa oli todella vaikeaa; muuttujia paljon, jokaisella perheenjäsenellä omat tarpeet. Minä ja kaksi poikaani tulimme toisten reviirille jakamaan resursseja kaikin puolin. Olin monesti lyömässä hanskoja naulaan, mutta sinnikkyys ja syvä rakkaus nykyistä miestäni kohtaan auttoivat jaksamaan. Ei missään nimessä kannata luopua itsestään kenenkään toisen takia. Asioista pitää oppia keskustelemaan, vaikka se vaikeaa olisikin. Olen tehnyt perheeni kanssa kovasti töitä, jotta kaikilla olisi oma paikkansa ja tuntisimme olevamme tasa-arvoisia toisiamme kohtaan. Vieläkin tulee takapakkitilanteita; sitten taas keskustellaan. En usko, että täydellistä yhteen hiileen puhaltamisen tunnetta tulee ainakaan kaikkien perheenjäsenten osalta, mutta tärkeintä onkin (varsinkin alussa), että uusioperheen vanhemmilla on yhteiset sävelet kasvatuksessa ja kodin säännöissä yleensä. Aikaa, sinnikkyyttä, rakkautta-niitä tarvitaan enemmän kuin perinteisessä ydinperheessä. Onnea matkaan!
- herätys aikuiset
Unohda koko ajatus UUsperheestä !!!!
Teillä on vain yksi perhe jossa on aikeuiset ja lapset . lapsilla on samat vastuut ja velvoitteet kuin missä tahansa perhessä ja vanhemmalla on myös.
mikäs tässä on niin ihmeellistä ???? - Mahtaisinko enää lähteä moiseen
Kokeilematta ei tiedä. Aivan varmaa on, että taitava saa olla, jotta suhde toimii. Avioliiton mukana tulee lähes aina myös suku, jonka kanssa mielellään olisi mahdollisimman hyvissä väleissä. Myös entisillä lapsilla on mielipiteensä uusista ihmisistä ja vaikka nämä lapset eivät mielipiteitään ääneen sanoisikaan, sfäärit ovat sitten kyllä aistittavissa. Niinkuin joku tuossa esittikin, voi tulla myös vertailuja äidin ja uuden vaimon tai isän ja uuden miehen välillä. Mielestäni uusioperheen mahdollisuutta kasvattaa jos molemmilla on lapsia ennestään ja mielellään vielä sama määrä. Uusi yhteinen lapsi tuo sitten vielä uudet tuulet tilanteeseen.
Helppoa ei tule olemaan ja muutamassa vuodessa se suurin rakkaus muuttuu arjeksi. Millaiseksi se arki sitten muuttuu, riippuu todellakin parisuhteesta ja siitä, tunteeko uusi puoliso itsensä perheeseen kuuluvaksi, kun lapset edellisestä liitosta ja sitten lapsenlapset jne. todennäköisesti kuuluvat ilman muuta siihen "alkuperäiseen" perheeseen! - .........
Ihan ensimmäinen ohje on, että esitä nuo mietinnänaiheesi kysymyksinä ja keskustelunavauksena miehelle. Toivottavasti se oli suunnitelmissa joka tapauksessa... Sitten niitä kokemuksia ja ajatuksia.
Meillä on uusioperhe melko alkuvaiheessa. Miehellä kaksi lasta, minulla ei yhtään. Olemme 30 molemmin puolin, lapsenmielisiä mutta vastuullisia aikuisia (noin pääsääntöisesti ;)). Yhteistä asumista on takana joitakin kuukausia ja hankalaahan tämä on. Sitä ei käy kieltäminen. Hommaan ei voi lähteäkään odottaen, että kaikki sujuu kuin tanssi. Meillä on lähtökohdat aivan loistavat. Exästä ei ole harmia, olen alusta asti tullut hyvin juttuun lasten kanssa, mies ottaa minun mielipiteeni ja ajatukseni loistavasti huomioon, on huolehtiva ja rakastava isä. Hän ei niin sanotusti muodosta asioista numeroa, vaan minun ilmestymiseni kuvioihin on ollut alusta asti luonteva asia, jota lapsetkaan eivät ole vieroksuneet.
Nyt kun meillä on yhteinen koti, saan vapaasti sanoa minua häiritsevistä asioista. Joitain pieniä arkirutiineja on muutettu minun pyynnöstäni ja juttelemme lasten kasvatuksesta välillä. Mielipiteeni eroavat joissain asioissa miehen näkemyksistä, ja voin sanoa joissain kohti olevani hieman huolissani miehen toimien vaikutuksista, mutta loppupeleissä asia ei kuitenkaan minulle kuulu. Saan esittää mielipiteeni, mutta mies on se joka päättää. Ja näinhän sen pitää ollakin. Kun siis puhutaan lasten kasvatuksesta, eikä esim. arkirutiineista. Omassa kodissani myös minulla on sanavaltaa kuten pitääkin.
Pidän itseäni jopa näin lapsettomana melko passelina luonteena perhe-elämään. Nautin kotona puuhailusta, lasten kanssa touhuamisesta ja meillä on kotona pääsääntöisesti todella mukavaa. Mies osaa jakaa huomionsa lasten ja minun kesken loistavasti, en usko kenenkään tuntevan suurempaa mustasukkaisuutta tilanteista.
Mutta vaikka lähtökohdat siis ovat hienot, on tilanne silti hankala. Minulle henkilökohtaisesti. On todella suuri muutos vaihtaa yksinelo perhe-elämään, jossa on jo omat tavat ja periaatteet. Vaikka niistä olisi samaa mieltäkin, oma elämä muuttuu suuresti. Siinä tulee väistämättä murroskausi, jonka läpikäynti ihmisestä riippuen on mitä on. Itselleni se on melko hankalaa. Välillä tulee suunnattomia ahdistuskohtauksia, epäuskoa ja jopa ärtymistä sekä kiukkua. Vaikka lasten kanssa tulee hyvin juttuun, on jossain takaraivon kuopassa pelko siitä, miten lapset minuun suhtautuvat tai miten mies suhtautuu minun käyttäytymiseeni lasten kanssa. Se vaatii myös paljon ymmärrystä mieheltä, koska itse ainakin olen välillä melkoinen tunteiden tuuliviiri.
Mutta olen sitä mieltä, että kun tilanteeseen tottuu, löytää oman paikkansa ja sopeutuu täysin uuteen elintapaan, se on todella palkitsevaa. Siihen voi tosiaan mennä vuosia, mutta se pitää joko hyväksyä tai sitten ei lähteä leikkiin lainkaan. Molempien aikuisten!
En jaksaisi tätä, jos lapset olisi huonosti kasvatettu eivätkä kunnitoittaisi minua aikuisena => mies ei olisi sopiva.
En jaksaisi tätä, jos minua ei otettaisi täysin huomioon => mies ei olisi sopiva.
Samanlainen arvomaailma ja näkemys auttavat paljon, samoin yhteiset pelisäännöt. Niitäkin on tosin mahdoton sopia etukäteen, koska koskaan ei tiedä miten missäkin tilanteessa suhtautuu ja miltä mikäkin juttu tuntuu. Kun kokemusta ei ole. Muutenkaan ei kannata vetää hirveän tiukkoja ehtoja, vaan tarkkailla tilannetta rauhassa ja kuulostella itseään. Tärkeää on myös se, että mies kuuntelee sinunkin mielipiteitäsi vaikkei lapsia vielä olekaan. Tosiaan, et ehkä tiedä kaikkea etkä omaa kokemusta, mutta maalaisjärki auttaa pitkälle.
Jos omaat huolehtivan, oikeudenmukaisen ja perhekeskeisen luonteen, niin anna palaa. Uusperheessä vieraista lapsista täytyy huolehtia kuin omista, tukea, auttaa, paimentaa ja komentaa. Omia he eivät ole, enkä esim. itse edes yritä pakottaa itseäni yltiöläheiseen suhteeseen lasten kanssa. Olen kuitenkin aikuinen, joka huolehtii heistä kun he ovat toisessa kodissaan. Jos lapset tulevat halaamaan, pyytävät läheisyyttä tai pusuttelevat, totta kai vastaan läheisyyteen. Mutta jos en tunne luontevaksi itse käydä heitä halailemaan tai yltiöpäisesti leikkimään ja viihdyttämään, niin sitten en niin tee. Se on kuitenkin isän tehtävä, ei minun.
Ole oma itsesi: älä mielistele, älä esitä, älä pidätä tunteitasi. Ja opetelkaa keskustelemaan kaikista asioista.
Meillä on prosessi vielä pahasti kesken, mutta vaikeista hetkistä huolimatta se on sen arvoista. Kun mies on oikeanlainen (silloin myös lapset ovat luonteva osa kokonaisuutta). - Hannele###
Seurustelu jatkuu. Yhteiselämä lasten kanssa on ollut mutkatonta, mutta jonkinlaiseksi ongelmaksi onkin osoittautunut mies. Kun olemme kaikki paikalla, niin hän haluaa pomottaa meitä kaikkia, minua siinä lasten ohella. Määrää milloin syödään ja mitä syödään, mita leffaa katsotaan, milloin ulkoillaan ym. Muutaman keskustelun jälkeen hän on pikkuhiljaa muuttanut käytöstään hivenen pehmeämpään suuntaan. Mutta, mutta...kun itsenäistä naista ruvetaan käskyttämään, niin ensin se huvittaa ja sitten suututtaa. Eli taitaa olla hänen talonsa ja hänen sääntönsä...riitojakin riittää pari-kolme kertaa kuukaudessa mykkäkouluineen, mies kun suuttuu niin ei vastaa puhelimeen päiväkausiin, enää en jaksa edes lepytellä.
Ex-vaimo on myös ollut jonkinlainen ongelma. Rouvasta itsestään ei ole mitään pahaa sanottavaa (en ole edes tavannut häntä), mutta mies on katkera erosta vieläkin, vaikka vuosia on kulunut jo yhdeksän. Mies jaksaa aina aika ajoin motkottaa laiskasta naisesta, jolle joutui maksamaan omasta työstään talonrakennuksessa ja petturista, joka aviolupauksistaa huolimatta jätti hänet...ex-avokkikin oli saamaton luuseri, joka sai aikaan vain pahojaan lasten kanssa. Olen sanonut, että yrittäisi eroon katkeruudestaan ja kaunaisuudestaan, enkä jaksa uskoa että nuo tarinat ovat kuitenkaan koko totuus. Ja sekös herraa ärsyttää, naisten solidaarisuutta kuulemma!! :D
Mies haluaa edelleen, että jossain lähitulevaisuudessa muutan hänen luokseen, mutta hallinan halu ja menneisyyden asioissa roikkuminen vaikuttavat liian moneen asiaan, että ainakaan vielä uskaltaisin ottaa sitä askelta, että jättäisin oman kotini vuokralle ja muuttaisin hänen taloonsa. Jotenkin tunnen, ettei hän ole valmis (onko koskaan ollutkaan) tasavertaiseen ihmissuhteeseen. Naimisiin hän ei myöskään halua koskaan, tämä myös arveluttaa jonkin verran, sillä itse haluaisin sitten ajan myötä avioliitton kautta sitoutuneeseen parisuhteeseen. On vaikea nähdä omaa tulevaisuuttaan ikuisena tyttöystävänä...
Voipi olla, että rupean siirtymään navetan puolelle minäkin (entiset puolisot ovat kuulemma muuttuneet "kissoista" "lehmiksi...") yhdeksi kantturaksi muiden exien joukkoon ;D - Anonyymi
....tee niinkuin sydän sanoo !
Eli kukaan voi Sinulle ehdottaa vastausta.
Sydämesi kyllä tietää.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 594775
- 653868
Sanna Marin ja lähestymiskielto
No just joo. Kaikella sitä pitää saada lööppejä. Taas on joku ohimennen hipaissut pyhää Mariinia.2193350- 1143091
- 482924
- 232588
Haluaisin niin paljon että
Tapahtuu jotain mutta siihen mitä toivot niin en vielä pysty. Täytyy tietää enemmän. Olen myös väsynyt tähän vaikka sydä192226Ero 68-vuotiaana
Minkälaisen keskustelun saan aikaiseksi, kun minä 68-vuotias nainen haluan erota 70-vuotiaasta miehestäni. Olemme kumpi2522077- 381923
- 1081882