SUOMESTA JALKAPALLOYHTEISKUNTA
I. JOHDANTO
Kaikkien valtioitten joukossa on Suomi todellinen
ongelmalapsi. Kaikista naapureistaan poiketen se
on asettanut pseudourheilun ainoan urheilulajin,
jalkapallon, edelle ja on palvellut näitä
kauhistuttavia valeurheilulajeja vuodesta ja
vuosikymmenestä toiseen eikä ole mitään
välittänyt vähälukuisen Totuuden puolesta puhuvan
joukon varoituksen sanoista. Katsommepa mihin
suuntaan tahansa, näemme rajojemme toisella
puolen vain jalkapallomyönteisiä valtioita,
maita, joissa Totuus otetaan vakavasti, eikä
valheella elämöidä. Suomi on näiden
eliittivaltioitten joukossa varsinainen
kaatopaikka, slummi, ghetto, takapajula ja
junttila. Ei täällä mies eikä nainen, ei lapsi
eikä vanhus sydämestään rakasta jalkapalloa vaan
häpäisee itsensä ja läheisensä harjoittamalla
jääkökön, hornuloiden ja muun yleisturhailun
palvelemista. Me jalkapallon palvelijat olemme
armottoman pientä vähemmistöä,
toisinajattelijoita. Meillä ei ole
korruptoitunutta mediaa tukenamme, vaan meidän
vaikutuskanavamme ovat toistaiseksi pelkkiä
tiedonvälityksen syrjäkujia: internetin hämyiset
keskusteluryhmät, marginaalilehdistö.
Mutta niin kuin jättiläismäiset punapuut lähtevät
kasvuun mitättömän pienistä siemenistä, joita
yhteen kouralliseen mahtuu tuhansittain, niin
myös Totuus on kerran kasvava täyteen kukkaansa,
ja sen sato on oleva oivallinen, runsas ja
siunattu. Lähtökohdat tälle työlle ovat
mahdollisimman ankeat, mutta me jalkapallon
palvelijat olemme maan ajattelun kärkijoukko,
emmekä mitään roskasakkia. Meillä on kyky kääntää
mahdoton mahdolliseksi. Mitä on tuo mahdoton,
joka kerran on tuleva mahdolliseksi?
Meidän on palattava ajassa vuosisatoja
taaksepäin. Kristinuskon saapuessa aikoinaan
Suomeen, eli täällä vielä muinainen usko, jonka
keskeisenä myytillisenä esineenä palvottiin
merkillistä, runsasta onnea tuottavaa Sampoa.
Hiljalleen uuden uskonnon vallatessa Suomen
synkimpiäkin salomaita myöten, katosivat mystiset
tarinat ihmeellisestä Sammosta, uudet sukupolvet
unohtivat kosmisen tarinan, joka oli periytynyt
isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle aina ajan
alkuhämäristä saakka. Mutta Ruotsin valtakunnan
rajojen ulkopuolella vanhoja runoja ei vainottu
niin ankarasti kuin luterilaisuuteen kääntyneessä
Suomessa, vaan nämä säilyivät elinvoimaisina aina
1800-luvulle saakka. Niistä rippeistä tätä
muinaista uskoa, jotka läntisessä Suomessa olivat
säilyneet keskiajan ylitse, saatettiin
useampienkin havaitsijoiden toimesta tehdä se
aikansa opinkappaleista jyrkästi poikkeava
päätelmä, että Suomenkin kansalla oli ammoin
ollut oma suuruudenaikansa, todellinen
voimallisten sankareitten aikakausi. Ja ennen
kaikkea oli kansallamme ollut hämmästyttävä
taikaesine, Sampo, jota Lönnrotin aikalaiset ja
edeltäjät pitivät - tuonaikaisen tietämyksen
vajavaisuuden mukaisesti - pelkästään
jonkinlaisena soittimena tai instrumenttina;
runoissa tärkeässä osassa oleva kantele ja Sampo
saatettiin täten katsoa liki samaksi asiaksi.
Oikea ratkaisu arvoitukseen oli olemassa, mutta
se oli kaukana, tiettömässä ja tuiki
tuntemattomassa rajantakaisessa Vienan Karjalassa.
Ei ole pelkkää sattumaa, että Lönnrot jo varhain
ymmärsi suunnata runonkeruumatkansa Vienaan. On
nimittäin niin, että jo tässä vaiheessa Lönnrotia
opasti salaperäinen Sampo itse, sen väkevä henki.
Johdatusta oli Lönnrotin koko elämä, muutenhan ei
ole selitettävissä se liki käsittämätön nousu
viheliäisen köyhän torpan pojasta senaikaisen
suomalaisen yhteiskunnan huipulle.
Lönnrotin ja hänen oppilaidensa matkat eri
puolille Karjalaa, erityisesti Vienaan, tuottivat
valtaisan määrän vanhoja runoja, jotka olivat jo
alkaneet rappeutua ja suuressa määrin vähetä.
Enää suurimmat patriarkat, vanhan viisauden
ruumiillistumat Ontrei Malinen, Arhippa Perttunen
ja Vaassila Kieleväinen saattoivat laulaa pitkiä
ja ehyitä eeppisiä runoja muinaisista
sankareista. Näiden vanhusten muisti oli
osoittautuva siunaukseksi koko Suomen kansalle,
sillä heidän ansiostaan kalevalaisten sankareiden
voimalliset teot saivat kirjaimellisesti lihaa
luitten ympärille. Läntisessä Suomessa tunnetut
runokatkelmat olivat vain kalpea aavistus siitä
laulun rikkaudesta, joka vuosisatojen ajan oli
odottanut taltioitsijaansa liki kulkemattomilla
korpiseuduilla Kuittijärvien ympäristössä.
Välittömästi näiden runojen tultua julkisuuteen
kiinnittyi huomio merkillisen Sammon keskeiseen
asemaan näissä ikivanhoissa runoissa. Tiedettiin,
että Sampo tuotti onnea ja vaurautta
haltijalleen, ja tiedettiin Sammon kohtaloihin
oleellisesti liittyvän taistelua, jos ei
suoranaisia sotiakin. Kalevalan julkaisemisen
jälkeen ovat kymmenet tutkijat ja maallikot aina
meidän päiviimme saakka koettaneet kykyjään
Sammon arvoituksen ratkaisemiseksi. Milloin
Sampoa on arvailtu jonkinlaiseksi patsaaksi tai
epäjumalan kuvaksi, milloin taas
rahanväärennyskoneeksi tai taivaasta pudonneeksi
meteoriitiksi.
Yksikään Sampoa selittävä teoria ei ole ollut
tyydyttävä, sillä pohjimmiltaan Sammon
merkittävimmät ja ominaisimmat piirteet, sen kyky
tuottaa rikkautta ja onnea, ovat lopultakin
jääneet vaille selitystä. Nykyään tiedämme
kuitenkin paremmin kuin koskaan, mikä voi tuoda
kansakunnalle onnea ja sekä maallista että
henkistä rikkautta. Tässä tulemme jälleen siihen,
mikä oleellisesti erottaa Suomen kaikista
naapureistaan ja koko sivistyneestä maailmasta:
täällä vihataan jalkapalloa. Tähän liittyen tässä
maassa elää tylsistyneitä, amerikkalaisen
tyhjäpäisyyden turmelemia ihmisiä, joiden
pääasiallinen elämänsisältö muodostuu television
tuijottamisesta. Kun taas esimerkiksi läntisessä
naapurissamme asuu korkeasti sivistynyt kansa,
joka kunnioittaa ja rakastaa jalkapalloa, vihaa
tämä perussuomalainen tietysti heitäkin.
Katkeruus ja typeryys on nykysuomalaiselle leimaa
antava piirre.
Typerä ja tylsämielinen ei ollut kuitenkaan se
kansa, joka vaiheistaan laati kalevalaisena
kansanrunoutena nykypolven keskuudessa tunnetut
laulut sukupolvien ketjussa eteenpäin
välitettäväksi. Päinvastoin, tuon runouden lähes
ainutlaatuinen kielellinen rikkaus ja
mielikuvituksellisuus kertoo
vastaansanomattomasti ammoin eläneiden ihmisten
häkellyttävästä luomisvoimasta. Ja tuo menneisyys
on totisesti jotain aivan muuta kuin nykyinen
inhotodellisuus. Mikä on silloin mennen ja
nykyisen välillä oleva ratkaiseva ero? Vastaus
lienee jo tähän mennessä selvinnyt lukijalle:
todellakin, muinoin oli suomalaisilla Sampo mutta
enää ei ole. Ja se Sampo oli jalkapallo, jonka
ammoinen Suomen kansa muiden kansojen tapaan
tunsi. Ei ole muuten selitettävissä se
tyrmistyttävä ero, mikä helposti on havaittavissa
menneisyyden rajun sankarin ja nykyisen tylsimys-
suomalaisen välillä. Ei tee telkkarista
hornuloita tuijottava imbesilli-idiootti rohkeita
matkoja Pohjolaan saatikka sitten Tuonelaan. Ei
suorita tämä sama tyhjäpää uljaita taisteluretkiä
naapurikansojen pariin, kuten tekivät
Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, jotka
Sammon - jalkapallon - valmistivat ja purjehtivat
vaiherikkaasti Pohjolaan pelaamaan.
Totisesti on sanottava Suomen kansan suuren
laulun vaienneen!
Mutta emme voi unohtaa sitä lupausta, jonka
vallasta syösty Väinämöinen antoi lähtönsä
hetkellä:
"Annapas ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan,
katsotahan, kaivatahan,
uuen Sammon saattajaksi,
uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa,
eikä ilmaista iloa."
Vakaat ja todet olivat vanhan Väinämöisen sanat!
Ei hän ole unohtanut eikä hylännyt kansaansa,
vaikka kansa onkin hylännyt hänet ja hänen
oppinsa jalkapallosta ja alkanut palvella toinen
toistaan kuvottavampia valeurheilulajeja. Päivin
ja öin tämä kansa harjoittaa haureuttaan, eikä
hetkeksikään pysähdy ajattelemaan, minkä
sanoinkuvaamattoman rikoksen se on tehnyt
hylätessään esi-isiensä uskon, sen todellisen
onnen lähteen. Kuitenkin pian koittavat ne
päivät, joista Väinämöinen aikoinaan
voimallisesti profetoi. On tullut aika palauttaa
jalkapallon ylivalta Suomeen, on tullut aika
kukistaa Babylon, se suuri portto, jonka kanssa
kansa on himoinnut pelehtiä. Se on se mahdoton,
joka on osoittautuva mahdolliseksi.
Väinämöinen palaa ajallaan, ehkä uutena
suurpelaajana tai vahvana poliittisena
vaikuttajana, joka johtaa maansa kunnioittamaan
ja palvelemaan taas kauan unohduksissa ollutta
Sampoa, jalkapalloa. Onnellinen on se päivä!
Tällä välin meidän oikeaoppisten on tehtävä
välttämättömät valmistelut. Itse olen laatinut
seuraavan suppean mutta kohtalaisen
yksityiskohtaisen yhteiskunnallisen julistuksen,
joka pääpiirteissään selittää, millainen on oleva
tuleva Suomi jalkapalloyhteiskuntana, millaisin
pelisäännöin silloin toimitaan. Useita näistä
aihealueista olen käsitellyt viimeisen vajaan
kolmen vuoden aikana FutisForumilla
(http://www.soccernet.fi/forum), joten
säännölliset lukijani kohdannevat paikoin tuttuja
opinkappaleita. Tämä on synteesi kaikesta siitä,
mitä olen opettanut rakkaudessa veljilleni, mutta
julistuksessa on myös aivan uusia aihealueita
liikennepolitiikasta aina uskontoon ja
sukupuolten väliseen tasa-arvoon saakka. Onhan
nimittäin niin, että jalkapalloyhteiskunnassa
jalkapallo hallitsee kaikkea, eikä periaatteessa
pieninkään yksityiskohta ole tästä tosiseikasta
riippumaton.
II. TAVOITTEET
1. Urheilu
Jalkapalloyhteiskunnassa tunnustetaan vain yksi
urheilulaji: jalkapallo. Siitä toiminnasta, josta
rappioyhteiskunnassa käytettiin nimitystä urheilu
(jalkapalloa lukuun ottamatta) käytetään jatkossa
nimityksiä valeurheilu, epäurheilu tai
pseudourheilu. Jalkapalloyhteiskunnassa muun kuin
jalkapallon kutsuminen urheiluksi on ankarasti
rangaistava teko. Kansalaiset ovat velvollisia
ilmoittamaan viranomaisille, mikäli havaitsevat
valeurheilua harjoitettavan tai siitä myönteiseen
sävyyn keskusteltavan. Pyritään luomaan kansan
keskuuteen kattava ilmiantoverkosto, jossa kaikki
tarkkailevat kaikkia. Tämä johtanee lopulta
pseudourheilun täydelliseen kukistumiseen.
Viranomaisilla on kuitenkin jatkuva velvollisuus
valvoa pienimpiäkin valeurheilukapinayrityksiä ja
tarvittaessa taltuttaa ne voimatoimin.
Jalkapalloyhteiskuntaan siirryttäessä rangaistaan
vankeudella niitä, jotka rappioyhteiskunnassa
kaikkein räikeimmin toimivat jalkapalloa vastaan.
Ylimpien sarjatasojen jääkökköilijät,
hornulakuljettajat ynnä muut mikahakkiset ja
tommimakiset saavat elinkautisen rangaistuksen
tuottamastaan turmeluksesta.
Jalkapalloyhteiskunta tunnustaa, että liian
syvälle valheeseen vajonneita ei voida parantaa,
joten loppuelämän kestävä eristys on paikallaan
näille onnettomille. Missään tapauksessa heitä ei
voida päästää irralleen levittämään mätiä
oppejaan vasta valheesta vapautuneille
kansalaisille. Vähemmän vaaralliset entiset
valeurheilijat, kuten hiihtäjät,
yleisturhailijat, alasarjalaiset sekä eri
epäurheilulajien harrastelijat sijoitetaan
maaseudun rauhaan perustettaville
kuntoutusleireille, joilla heitä valmennetaan
jalkapalloyhteiskunnan toimiviksi ja
täysivaltaisiksi jäseniksi. Ilmenevät toivottomat
tapaukset suljetaan vankilaan, ja
kuntoutusohjelman menestyksellisesti läpäisevät
ihmiset aloittavat uuden, onnellisen elämän
valheesta vapaina, ja heidän aikaisempi elämänsä
on oleva kuin muisto kauhistuttavasta
painajaisunesta. Totisesti kaikki on silloin
tullut uudeksi!
Jalkapalloa pelataan joka tasolla
valtakunnallisesta ykkössarjasta pitäjäkohtaisiin
turnauksiin. Valtakunnan pääsarjassa pelaavat
pelaajat ovat päätoimisia jalkapalloilijoita,
jotka eivät kuitenkaan saa pelaamisestaan
varsinaista palkkaa. Valtio järjestää pelaajien
majoituksen, ravinnon ja huollon sekä maksaa
vaatimatonta päivärahaa. Pelaajat elävät
seuroittain yhteisöissä, joissa omistaudutaan
täydellisesti jalkapalloilulle; tämä perustuu
kuitenkin vapaaehtoisuuteen, sillä jokainen
ammattilainen on oikeutettu siirtymään
siviiliuralle niin halutessaan.
Ammattilaispelaajia ovat siten vain ne, jotka
ovat valmiit uhraamaan jalkapallolle muun
elämänsä. Oppia otetaan eri uskontokuntien
luostarilaitoksista. Naiset pelaavat omia
sarjojaan, mutta synnytysinstituution vuoksi
eivät täysammattilaisina. Aktiiviuransa
lopettanut ammattipelaaja on lopun ikäänsä
kunniakansalainen, jolle valtio, kunnat, kirkko
ja yksityiset järjestöt takaavat huomattavat
erioikeudet ja -vapaudet. Juhlalliset hautajaiset
kustantaa valtio. Jalkapalloyhteiskunta
kunnioittaa niitä, jotka jalkapalloa
kunnioittavat.
Maajoukkue ja sen pelaajat ovat valtiovallan
erityisessä suojeluksessa. Maajoukkuepelaajat
eivät pelaa seuroissa, vaan maajoukkue muodostaa
pysyvän kokonaisuuden, joka harjoittelee
keskenään ja pelaa runsaasti harjoitusotteluita
muita joukkueita vastaan. Myös ulkomaanleirejä
järjestetään. Joukkueen sisäinen eheys on
erityisen vaalinnan kohteena. Maajoukkueen
koostumuksen määrää päävalmentajan ja Suomen
Jalkapalloakatemian asiantuntijoiden muodostama
neuvosto. Kaikilla näillä on oltava
jalkapallotieteen tohtorin arvo ja vankka kokemus
jalkapalloalalta. Maajoukkueesta eläkkeelle
siirtyvät pelaajat ovat kunniakansalaisia
laajoine erioikeuksineen. Sekä aktiivisen että
eläkkeelle jääneen maajoukkuepelaajan kuolemaa
muistetaan suruliputuksella; hautajaiset
televisioidaan suorana.
Urheiluvedonlyönti lakkautetaan
jalkapalloyhteiskunnassa, sillä se halventaa
jalkapalloa. Jalkapallo ei ole rahassa
arvotettavissa, sillä rahan arvo on rajallinen,
mitä taas jalkapallon arvo ei ole. Pimeää
vedonlyöntiä valvotaan ankarasti, ja
rangaistukset siitä ovat kovat. Myös lotto ym.
humpuukipelit samoin kuin raha-automaatit
suljetaan. Veikkaus OY ja RAY lakkautetaan.
Kaikki valeurheiluliitot lakkautetaan. Suomi
irtisanoutuu kaikista kansainvälisistä
valeurheiluorganisaatioista.
2. Tiedonvälitys
Suuri osa rappioyhteiskunnan
jalkapallovastaisuudesta menee eri
tiedotusvälineiden korruptoituneiden edustajien
piikkiin. Sekä lehdistön että sähköisen median
edustajien johtavana linjana on ollut jalkapallon
sortaminen sekä valeurheilun jatkuva
ylistäminen. "Urheilutoimittajista" osa on
vieläpä esittäytynyt jalkapallon ystävinä, mutta
tosiasiassa nämä luopiot ovat samalla palvelleet
pseudourheilua esittelemällä sitä myönteisessä
hengessä, ja siten ovat he osoittaneet
jalkapalloa leppymättömästi vihaavansa.
Jalkapalloyhteiskunnassa ymmärretään, että
valhetta ja totuutta ei voi rakastaa yhtä aikaa.
Jalkapalloyhteiskunnan tiedonvälitys on
kauttaaltaan jalkapallomyönteistä. Kaikissa
mediaorganisaatioissa koko henkilöstö
pääjohtajista juoksupoikiin rakastaa jalkapalloa
sydämestään. Rappioyhteiskunnan aikaisen
rappiotiedonvälityksen suurimmat syypäät
laitetaan vankilaan. Lievimmät tapaukset
uudelleenkoulutetaan maaseudun rauhassa.
Turha roskalehdistö lakkautetaan. Kaupalliset
radio- ja TV-kanavat lakkautetaan, sillä niiden
pääasiallisena tarkoituksena on ollut
amerikkalaisen roskaviihteen levittäminen. Ainoa
sallittu TV- ja radiotoiminnan harjoittaja on
Yleisradio, jolla on tähän liittyen myös aivan
erityiset velvoitteet. Yleisradion
ohjelmatoimintaa supistetaan rajusti:
televisiokanavia on jalkapalloyhteiskunnassa
yksi. Tämä televisiokanava lähettää ohjelmaa
pääsääntöisesti vain klo. 17-23, ja tästä
säännöstä poiketaan vain jalkapallon
televisioinnin tai muiden merkittävien
tapahtumien johdosta. Televisio esittää
pelkästään laadukasta ohjelmaa silloinkin, kun
kyse on muusta kuin jalkapallosta. Yleisradio ei
enää esitä eikä osta amerikkalaisia ohjelmia.
YLE:n laissa säädettynä velvollisuutena on
televisioida kaikki Suomen maajoukkueen ottelut
suorana sekä merkittävät kansainväliset ottelut
ja turnaukset Suomen osanotosta riippumatta. Myös
kotimaisia sarjapelejä televisioidaan harkinnan
mukaan. Radiokanavien määrä supistuu kolmeen,
joista kaksi on suomenkielisiä ja yksi
ruotsinkielinen. Näiden ohella on joukko
maakunnallisia asemia, joiden ensisijainen
tehtävä on pääsarjajalkapallo-otteluiden
radiointi. Valtakunnallisista suomenkielisistä
radiokanavista toinen on yleissivistävä kulttuuri-
, asia- ja tiedekanava. Toinen kanavista on uutis-
, ajankohtais- ja urheilukanava. Uutis- ja
ajankohtaisohjelmat ovat alisteisia urheilulle:
tämän kanavan päätehtävänä on radioida suorana
kaikki Suomen maajoukkueen ottelut sekä
valikoituja kansainvälisiä otteluita.
Rappiomusiikin soittaminen lakkaa kaikilla
radiokanavilla.
Sekä television että radion urheilulähetysten
johtavana periaatteena on kunnioitus jalkapalloa
kohtaan. Uudessa yhteiskunnassa ei
jalkapallolähetysten kommentointia hoideta
puoliajalla, vaan valikoidun selostajan seurana
on valikoitu kommentaattori, joka kommentoi
suorassa lähetyksessä. Selostus tapahtuu aina
paikanpäällä eikä koskaan studiosta käsin, paitsi
teknisen ongelman niin vaatiessa. Väliajalla
selostaja ja kommentoija virkistäytyvät, jotta
selostuksen laatu pysyy hyvänä. Mitään studio-
osuuksia ei enää lähetysten yhteydessä ole:
väliajalla voidaan esittää suoraa kuvaa
stadionilta, uutisia tai barokkimusiikkia.
Mainoksia ei jalkapallo-otteluiden yhteydessä
ole, eikä niitä ylipäänsä ole enää televisiossa
eikä radiossa.
Ruotsinkielinen radiokanava lähettää kaikki
Suomen maajoukkueen ottelut suorana sekä
merkittäviä kansainvälisiä turnauksia ja
otteluita, ja muu radiotoiminta tällä kanavalla
on jalkapallolle alisteinen. Television
ruotsinkielinen selostus tapahtuu i flerljud ja
niiden periaatteiden mukaan, mitä on todettu
suomenkielisen ohjelman osalta.
Sanomalehdistö supistuu oleellisesti. Suurin osa
mainoksista jää pois, samoin rappiokulttuurin ja
sen lieveilmiöiden esittely. Kun valeurheiluakaan
ei enää ole, ovat sanomalehdet tuntuvasti
nykyistä ohuempia. Säästyvä paperi käytetään
laadukkaiden, pelkästään jalkapalloa
käsittelevien viikkolehtien tarpeisiin.
Sanomalehdissä jalkapallosivut ovat aina
etusivuilla. Muu lehdistö koostuu
korkeatasoisista tiede-, kulttuuri- ja
ajankohtaislehdistä. Myös näissä jalkapalloa
käsitellään asiaankuuluvilta osiltaan.
Ulkomaisia rappiokanavia häiritään niin, ettei
niitä voi seurata. Tähän sopivaa tekniikkaa
ostetaan entisen Neuvostoliiton alueelta tai
kehitetään itse teknillisissä korkeakouluissa.
Tutkitaan mahdollisuutta rajoittaa internetin
haitallista vaikutusta. Pääsy amerikkalaisiin
palvelimiin estetään joko teknisesti tai ankaran
valvonnan kautta. Kaikkien valeurheilusivustojen
lataaminen on vankeusrangaistuksen uhalla
kielletty. Perustetaan erityinen tutkimuslaitos,
jonka tehtävänä on laatia sopivia teknisiä
ratkaisuja internetin käytön rajoittamiseksi ja
valvomiseksi.
Jalkapalloyhteiskunta on voimakkaasti
ekspansiivinen, ja radion, television sekä
internetin mahdollisuuksia jalkapalloideologian
levittämiseksi käytetään tehokkaasti hyväksi.
Suomen uutta onnea jalkapallovaltiona esitellään
yksityiskohtaisesti sikäli kuin se on
tarkoituksenmukaista. Ulkomaisia lehtimiehiä
kestitetään. Jalkapalloyhteiskunta on vain
ensimmäinen askel matkalla kohti
jalkapallomaailmaa: vallankumousta kaikissa
maailman maissa tuetaan Suomen tiedotusvälineissä.
3. Perhe, kasvatus ja koulutus
Jalkapalloyhteiskunnan perusyksikkö on
yksiavioisen suhteen muodostama perhe.
Yhteiskunta kannustaa nuoria pariutumaan ja
hankkimaan jälkeläisiä. Tähdennetään sitä, että
Suomen tulevaisuus jalkapallovaltiona on viime
kädessä kiinni uuden pelaajamateriaalin synnystä.
Vaimoilla on synnytysvelvollisuus. Huipputason
jalkapalloilijoilla on lisääntymisessä etuoikeus:
he saavat paritella vapaasti kaikkien täysi-
ikäisten naisten kanssa, mikäli nainen tähän
suostuu. Näin pyritään suotuisten geenien nopeaan
yleistymiseen. Naisia kasvatetaan jo pienestä
pitäen suhtautumaan suopeasti
huippujalkapalloilijoihin. Raiskauksista
kuitenkin rangaistaan ankarasti, myös
jalkapalloilijoita.
Lapsen kasvattaminen jalkapalloyhteiskunnan
jäseneksi alkaa heti syntymän jälkeen. Vanhempien
velvollisuutena on taata lapselle jatkuvia
virikkeitä, jotka opastavat tiellä tasapainoiseen
suhtautumiseen jalkapalloon.
Jalkapalloyhteiskunnassa ei lueta iltasatuja eikä
muita valheita: vanhemmat kertovat lapsilleen
tositarinoita muinaisista sankareista ja uudemman
ajan heroksista, jotka ovat taistelleet
jalkapallon puolesta vilua, nälkää, puutetta,
vihollisia ja itse kuolemaa uhmaten. Lapsi saa
tuntea jo kehdossa olevansa osa määräämättömän ja
mittaamattoman pitkää historiallista jatkumoa,
joka lopulta on johtanut uuteen onnelliseen
yhteiskuntamuotoon. Lapsi oppii olemaan
kiitollinen vallankumouksen sankareille, jotka
eivät epäröineet asettaa itseään alttiiksi
Totuuden puolesta taistellessaan. Jo varhaisessa
vaiheessa vanhemmat vievät lapsiaan katsomaan
jalkapallo-otteluita, huippujalkapalloa seurataan
myös televisiosta, mutta liiallisen television
tuijottamisen vaaroista varoitetaan.
Tähdennetään, että vain paikan päällä seurattu
jalkapallo on aitoa jalkapalloa, ja
tiedotusvälineiden antama kuva siitä voi
parhaimmillaankin olla vain kalpea aavistus.
Lapsi oppii tuntemaan pallon jo ensimmäisten
kuukausien aikana: sen täydellisen muodon
kosketus muokkaa lapsen aivoja, kehittää
kolmiulotteista hahmotusta ja saa lapsen sielun
yhteyteen maailmankaikkeuden rytmin kanssa.
Jalkapallo on koko perheen yhteinen ilo,
todellisen onnen lähde.
Lapsen kasvatus jatkuu peruskoulussa.
Jalkapalloyhteiskunnan koululaitos asettaa
primaaritavoitteekseen jalkapallon
kokonaisvaltaisen ymmärtämisen. Lapsi oppii
syvällisesti tietämään, miten koko
maailmankaikkeus, luonto kaikkine ilmiöineen ja
historian maininkien kuohunta
vastaansanomattomasti todistaa jalkapallon
kaikenkattavasta läsnäolosta luomisen
alkuhämäristä aina nykyajan merkillisyyksiin
saakka. Biologia tutkii jalkapallokenttien
nurmikoita ja eliöitä. Historia on lähinnä
jalkapallon historiaa ja maantieto
jalkapallomaiden tuntemuksen lisäämistä. Kielten
opetus keskittyy parantamaan oppilaan kykyä
kommunikoida jalkapallosta useilla kielillä.
Erityinen paino pannaan äidinkielen
hallitsemiseen, ja varoittavana esimerkkinä
näytetään videoilta rappioyhteiskunnan aikaisten
mikahakkisten ja muiden tommimakisten järkyttävää
suomen kielen raiskausta. Teroitetaan oppilaille,
miten valeurheilu valtaan päästessään tuhoaa
paitsi sivistyksen yleensä, myös kielen ja kaiken
sen ymmärryksen, mikä kielestä on lähtöisin.
Vieraissa kielissä keskitytään jalkapallomaiden
kieliin, eli vanhoihin eurooppalaisiin
sivistyskieliin. Ruotsi säilyy pakollisena
oppiaineena suomenkielisille, suomi
ruotsinkielisille oppilaille. Englannin opetusta
supistetaan tuntuvasti, ja oppilaiden liiallista
intoa oppia tätä turmeltunutta kielenkuvaa
hillitään tehokkaasti kuunteluttamalla
mikahakkisten ja muiden tommimakisten
puhumaa "englantia".
Matematiikan tunneilla peruskoululainen oppii
tuntemaan pallon hämmästyttävät geometriset
ominaisuudet, sen täydellisyyden. Jokainen oppii
laskemaan pallon pinta-alan ja tilavuuden ja
etevimmät myös johtamaan nämä kaavat. Piin
likiarvoa jokainen peruskoulun suorittanut osaa
ulkoa useita kymmeniä desimaaleja. Fysiikassa
paneudutaan erityisesti tähtitieteeseen ja
todetaan, miten pallon muoto toistuu
maailmankaikkeudessa, sen suurissa ja pienissä
ilmiöissä. Tutkitaan myös pallon liikkeitä
kuvaavia yhtälöitä. Kemian tunneille sopivia
tutkimusalueita ovat ainakin nurmilannoitteet ja
jalkapallomateriaalit. Musiikissa opitaan
ymmärtämään sävellyksiä, jotka parhaiten
tuottavat kunniaa jalkapallolle, tuolle ainoalle.
Keskiajan, renessanssin, barokin ja klassismin
ajan suuret mestarit tulevat tutuiksi. Aistitaan
jalkapallon rytmi Buxtehuden kantaateissa, Johann
Sebastian Bachin triosonaateissa ja Mozartin
pianokonsertoissa. Kaikki oppivat ainakin
auttavasti lukemaan nuotteja. Kuvaamataidon
tehtävänä on auttaa lapsia kuvaamaan jalkapalloa
ja sen herättämiä positiivisia tunnetiloja.
Uskontotunneilla opitaan näkemään miten
jalkapallo on historian kuluessa ilmennyt eri
uskontojen myytillisissä kertomuksissa: opitaan,
mitä Jeesus, Buddha ja Mohammed jo muinoin
opettivat jalkapallosta. Suomalaisten
muinaisuskon analysointiin pannaan erityistä
painoa, ja Kalevala opitaan (myös äidinkielen
yhteydessä) tarkoin ja keskeisimmiltä kohdiltaan
ulkoa.
Sen lisäksi, että jalkapallo on keskeisessä
asemassa kaikissa oppiaineissa, on se myös
erillinen ja suurin oppiaine. Kaikkia
kannustetaan pelaamaan jalkapalloa sekä
jalkapallotunneilla että välitunneilla, mutta
ketään ei pakoteta: kaikkihan, vaikka jalkapalloa
sydämestään rakastavatkin, eivät tunne
kykenevänsä tuottamaan kunniaa tuolle ainoalle
urheilulajille fyysillisen suorituksen kautta.
Jalkapalloyhteiskunnan koululaitos antaa arvoa
myös jalkapallon henkiselle harjoittamiselle.
Erityislahjakkuudet löydetään
jalkapalloyhteiskunnan kouluissa tehokkaasti, ja
tällaiset oppilaat laitetaan erityisiin
sisäoppilaitoksiin (oppilaan suostumuksella),
missä ammattitaitoiset valmentajat ohjaavat heitä
huipputason jalkapalloilijoiksi. Peruskoululla on
siten aivan erityinen asema, kun Suomen tulevaa
suuruutta jalkapallomaana valmistellaan.
Jalkapallokasvatus jatkuu myös peruskoulun
jälkeisessä koulutuksessa. Korkeinta jalkapallo-
oppia annetaan Suomen yliopistoissa, joihin
kaikkiin perustetaan jalkapallotieteelliset
tiedekunnat. Jyväskylän yliopiston valheellinen
liikuntatieteellinen tiedekunta ajetaan alas.
Jalkapallotieteellisiin tiedekuntiin ohjataan
opiskelijoiksi ikäluokkien lahjakkaimmat
jalkapalloajattelijat. Myös muiden tiedekuntien
opiskelijoiden opintoihin kuuluu vähintään cum
lauden laajuiset opinnot jalkapallotieteessä.
Erityistä huomiota kiinnitetään niihin
opiskelijoihin, jotka valmistuvat peruskoulun
opettajiksi, sillä heidän panoksestaan riippuu
oleellisesti nousevan sukupolven
jalkapalloilullinen kvaliteetti. Peruskoulun
luokanopettajiksi koulutettavat testataan ennen
valintaa tarkoin: tässä kohden
jalkapalloyhteiskunta ei voi ottaa pienintäkään
riskiä.
Korkea-asteen koulutuksen lisäksi valmistuu eri
oppilaitoksista eri alojen
jalkapallotyöntekijöitä: kentänhoitajia,
hierojia, välinehuoltajia, fysioterapeutteja,
nurmikonviljelijöitä, ravitsemusammattilaisia ja
stadionrakentajia. Mihinkään jalkapalloammattiin
ei kouluteta ihmisiä, joiden lojaaliutta
jalkapalloa kohtaan on vähänkin syytä epäillä.
Erilaisia testejä ihmisten
jalkapalloluotettavuuden kehittämiseksi
kehitetään.
Jalkapalloyhteiskuntaan siirryttäessä on syytä
panostaa aivan erityisesti aikuiskoulutukseen
väliinputoajaikäluokkien syntymisen estämiseksi:
rappioyhteiskunnan valeurheilumyönteisen
koulutuksen saaneet koulutetaan uudestaan.
Kaikilla on elämän läpi kestävä oppivelvollisuus.
4. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus
Jalkapalloyhteiskunnan sisäisen turvallisuuden
takaa vahva poliisimiehitys. Poliisivoimissa
suoritetaan perusteellinen sisäinen puhdistus, ja
vanha, rappeutunut, valeurheilulle myönteinen
miehistö korvataan uusilla ja luotettavilla
poliiseilla, jotka jalkapalloa rakastavat ja
arvostavat. Poliisivoimien päätehtävänä on valvoa
kaikin käytettävissä olevin keinoin kansalaisten
mahdollista lipsumista jalkapallokonsensuksesta;
jalkapalloyhteiskunnassa kaikki vapaat
kansalaiset ovat jalkapallosta samaa mieltä.
Virkapukuisten partioivien poliisien lisäksi on
runsaasti siviilipukuisia poliiseja, jotka
soluttautuvat kansalaisten sekaan ja pidättävät
mahdollisia kapinamielialan lietsojia.
Rappioyhteiskuntaan verrattuna poliisivoimien
laajuus ja resurssit ovat moninkertaiset.
Poliisilla on täydet valtuudet salakuunnella
kaikkea matka- ja lankapuhelinliikennettä sekä
valvoa postia ja sähköpostia. Perustetaan
erityisiä valvontakeskuksia, joiss
I. JOHDANTO
Kaikkien valtioitten joukossa on Suomi todellinen
ongelmalapsi. Kaikista naapureistaan poiketen se
on asettanut pseudourheilun ainoan urheilulajin,
jalkapallon, edelle ja on palvellut näitä
kauhistuttavia valeurheilulajeja vuodesta ja
vuosikymmenestä toiseen eikä ole mitään
välittänyt vähälukuisen Totuuden puolesta puhuvan
joukon varoituksen sanoista. Katsommepa mihin
suuntaan tahansa, näemme rajojemme toisella
puolen vain jalkapallomyönteisiä valtioita,
maita, joissa Totuus otetaan vakavasti, eikä
valheella elämöidä. Suomi on näiden
eliittivaltioitten joukossa varsinainen
kaatopaikka, slummi, ghetto, takapajula ja
junttila. Ei täällä mies eikä nainen, ei lapsi
eikä vanhus sydämestään rakasta jalkapalloa vaan
häpäisee itsensä ja läheisensä harjoittamalla
jääkökön, hornuloiden ja muun yleisturhailun
palvelemista. Me jalkapallon palvelijat olemme
armottoman pientä vähemmistöä,
toisinajattelijoita. Meillä ei ole
korruptoitunutta mediaa tukenamme, vaan meidän
vaikutuskanavamme ovat toistaiseksi pelkkiä
tiedonvälityksen syrjäkujia: internetin hämyiset
keskusteluryhmät, marginaalilehdistö.
Mutta niin kuin jättiläismäiset punapuut lähtevät
kasvuun mitättömän pienistä siemenistä, joita
yhteen kouralliseen mahtuu tuhansittain, niin
myös Totuus on kerran kasvava täyteen kukkaansa,
ja sen sato on oleva oivallinen, runsas ja
siunattu. Lähtökohdat tälle työlle ovat
mahdollisimman ankeat, mutta me jalkapallon
palvelijat olemme maan ajattelun kärkijoukko,
emmekä mitään roskasakkia. Meillä on kyky kääntää
mahdoton mahdolliseksi. Mitä on tuo mahdoton,
joka kerran on tuleva mahdolliseksi?
Meidän on palattava ajassa vuosisatoja
taaksepäin. Kristinuskon saapuessa aikoinaan
Suomeen, eli täällä vielä muinainen usko, jonka
keskeisenä myytillisenä esineenä palvottiin
merkillistä, runsasta onnea tuottavaa Sampoa.
Hiljalleen uuden uskonnon vallatessa Suomen
synkimpiäkin salomaita myöten, katosivat mystiset
tarinat ihmeellisestä Sammosta, uudet sukupolvet
unohtivat kosmisen tarinan, joka oli periytynyt
isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle aina ajan
alkuhämäristä saakka. Mutta Ruotsin valtakunnan
rajojen ulkopuolella vanhoja runoja ei vainottu
niin ankarasti kuin luterilaisuuteen kääntyneessä
Suomessa, vaan nämä säilyivät elinvoimaisina aina
1800-luvulle saakka. Niistä rippeistä tätä
muinaista uskoa, jotka läntisessä Suomessa olivat
säilyneet keskiajan ylitse, saatettiin
useampienkin havaitsijoiden toimesta tehdä se
aikansa opinkappaleista jyrkästi poikkeava
päätelmä, että Suomenkin kansalla oli ammoin
ollut oma suuruudenaikansa, todellinen
voimallisten sankareitten aikakausi. Ja ennen
kaikkea oli kansallamme ollut hämmästyttävä
taikaesine, Sampo, jota Lönnrotin aikalaiset ja
edeltäjät pitivät - tuonaikaisen tietämyksen
vajavaisuuden mukaisesti - pelkästään
jonkinlaisena soittimena tai instrumenttina;
runoissa tärkeässä osassa oleva kantele ja Sampo
saatettiin täten katsoa liki samaksi asiaksi.
Oikea ratkaisu arvoitukseen oli olemassa, mutta
se oli kaukana, tiettömässä ja tuiki
tuntemattomassa rajantakaisessa Vienan Karjalassa.
Ei ole pelkkää sattumaa, että Lönnrot jo varhain
ymmärsi suunnata runonkeruumatkansa Vienaan. On
nimittäin niin, että jo tässä vaiheessa Lönnrotia
opasti salaperäinen Sampo itse, sen väkevä henki.
Johdatusta oli Lönnrotin koko elämä, muutenhan ei
ole selitettävissä se liki käsittämätön nousu
viheliäisen köyhän torpan pojasta senaikaisen
suomalaisen yhteiskunnan huipulle.
Lönnrotin ja hänen oppilaidensa matkat eri
puolille Karjalaa, erityisesti Vienaan, tuottivat
valtaisan määrän vanhoja runoja, jotka olivat jo
alkaneet rappeutua ja suuressa määrin vähetä.
Enää suurimmat patriarkat, vanhan viisauden
ruumiillistumat Ontrei Malinen, Arhippa Perttunen
ja Vaassila Kieleväinen saattoivat laulaa pitkiä
ja ehyitä eeppisiä runoja muinaisista
sankareista. Näiden vanhusten muisti oli
osoittautuva siunaukseksi koko Suomen kansalle,
sillä heidän ansiostaan kalevalaisten sankareiden
voimalliset teot saivat kirjaimellisesti lihaa
luitten ympärille. Läntisessä Suomessa tunnetut
runokatkelmat olivat vain kalpea aavistus siitä
laulun rikkaudesta, joka vuosisatojen ajan oli
odottanut taltioitsijaansa liki kulkemattomilla
korpiseuduilla Kuittijärvien ympäristössä.
Välittömästi näiden runojen tultua julkisuuteen
kiinnittyi huomio merkillisen Sammon keskeiseen
asemaan näissä ikivanhoissa runoissa. Tiedettiin,
että Sampo tuotti onnea ja vaurautta
haltijalleen, ja tiedettiin Sammon kohtaloihin
oleellisesti liittyvän taistelua, jos ei
suoranaisia sotiakin. Kalevalan julkaisemisen
jälkeen ovat kymmenet tutkijat ja maallikot aina
meidän päiviimme saakka koettaneet kykyjään
Sammon arvoituksen ratkaisemiseksi. Milloin
Sampoa on arvailtu jonkinlaiseksi patsaaksi tai
epäjumalan kuvaksi, milloin taas
rahanväärennyskoneeksi tai taivaasta pudonneeksi
meteoriitiksi.
Yksikään Sampoa selittävä teoria ei ole ollut
tyydyttävä, sillä pohjimmiltaan Sammon
merkittävimmät ja ominaisimmat piirteet, sen kyky
tuottaa rikkautta ja onnea, ovat lopultakin
jääneet vaille selitystä. Nykyään tiedämme
kuitenkin paremmin kuin koskaan, mikä voi tuoda
kansakunnalle onnea ja sekä maallista että
henkistä rikkautta. Tässä tulemme jälleen siihen,
mikä oleellisesti erottaa Suomen kaikista
naapureistaan ja koko sivistyneestä maailmasta:
täällä vihataan jalkapalloa. Tähän liittyen tässä
maassa elää tylsistyneitä, amerikkalaisen
tyhjäpäisyyden turmelemia ihmisiä, joiden
pääasiallinen elämänsisältö muodostuu television
tuijottamisesta. Kun taas esimerkiksi läntisessä
naapurissamme asuu korkeasti sivistynyt kansa,
joka kunnioittaa ja rakastaa jalkapalloa, vihaa
tämä perussuomalainen tietysti heitäkin.
Katkeruus ja typeryys on nykysuomalaiselle leimaa
antava piirre.
Typerä ja tylsämielinen ei ollut kuitenkaan se
kansa, joka vaiheistaan laati kalevalaisena
kansanrunoutena nykypolven keskuudessa tunnetut
laulut sukupolvien ketjussa eteenpäin
välitettäväksi. Päinvastoin, tuon runouden lähes
ainutlaatuinen kielellinen rikkaus ja
mielikuvituksellisuus kertoo
vastaansanomattomasti ammoin eläneiden ihmisten
häkellyttävästä luomisvoimasta. Ja tuo menneisyys
on totisesti jotain aivan muuta kuin nykyinen
inhotodellisuus. Mikä on silloin mennen ja
nykyisen välillä oleva ratkaiseva ero? Vastaus
lienee jo tähän mennessä selvinnyt lukijalle:
todellakin, muinoin oli suomalaisilla Sampo mutta
enää ei ole. Ja se Sampo oli jalkapallo, jonka
ammoinen Suomen kansa muiden kansojen tapaan
tunsi. Ei ole muuten selitettävissä se
tyrmistyttävä ero, mikä helposti on havaittavissa
menneisyyden rajun sankarin ja nykyisen tylsimys-
suomalaisen välillä. Ei tee telkkarista
hornuloita tuijottava imbesilli-idiootti rohkeita
matkoja Pohjolaan saatikka sitten Tuonelaan. Ei
suorita tämä sama tyhjäpää uljaita taisteluretkiä
naapurikansojen pariin, kuten tekivät
Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, jotka
Sammon - jalkapallon - valmistivat ja purjehtivat
vaiherikkaasti Pohjolaan pelaamaan.
Totisesti on sanottava Suomen kansan suuren
laulun vaienneen!
Mutta emme voi unohtaa sitä lupausta, jonka
vallasta syösty Väinämöinen antoi lähtönsä
hetkellä:
"Annapas ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan,
katsotahan, kaivatahan,
uuen Sammon saattajaksi,
uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa,
eikä ilmaista iloa."
Vakaat ja todet olivat vanhan Väinämöisen sanat!
Ei hän ole unohtanut eikä hylännyt kansaansa,
vaikka kansa onkin hylännyt hänet ja hänen
oppinsa jalkapallosta ja alkanut palvella toinen
toistaan kuvottavampia valeurheilulajeja. Päivin
ja öin tämä kansa harjoittaa haureuttaan, eikä
hetkeksikään pysähdy ajattelemaan, minkä
sanoinkuvaamattoman rikoksen se on tehnyt
hylätessään esi-isiensä uskon, sen todellisen
onnen lähteen. Kuitenkin pian koittavat ne
päivät, joista Väinämöinen aikoinaan
voimallisesti profetoi. On tullut aika palauttaa
jalkapallon ylivalta Suomeen, on tullut aika
kukistaa Babylon, se suuri portto, jonka kanssa
kansa on himoinnut pelehtiä. Se on se mahdoton,
joka on osoittautuva mahdolliseksi.
Väinämöinen palaa ajallaan, ehkä uutena
suurpelaajana tai vahvana poliittisena
vaikuttajana, joka johtaa maansa kunnioittamaan
ja palvelemaan taas kauan unohduksissa ollutta
Sampoa, jalkapalloa. Onnellinen on se päivä!
Tällä välin meidän oikeaoppisten on tehtävä
välttämättömät valmistelut. Itse olen laatinut
seuraavan suppean mutta kohtalaisen
yksityiskohtaisen yhteiskunnallisen julistuksen,
joka pääpiirteissään selittää, millainen on oleva
tuleva Suomi jalkapalloyhteiskuntana, millaisin
pelisäännöin silloin toimitaan. Useita näistä
aihealueista olen käsitellyt viimeisen vajaan
kolmen vuoden aikana FutisForumilla
(http://www.soccernet.fi/forum), joten
säännölliset lukijani kohdannevat paikoin tuttuja
opinkappaleita. Tämä on synteesi kaikesta siitä,
mitä olen opettanut rakkaudessa veljilleni, mutta
julistuksessa on myös aivan uusia aihealueita
liikennepolitiikasta aina uskontoon ja
sukupuolten väliseen tasa-arvoon saakka. Onhan
nimittäin niin, että jalkapalloyhteiskunnassa
jalkapallo hallitsee kaikkea, eikä periaatteessa
pieninkään yksityiskohta ole tästä tosiseikasta
riippumaton.
II. TAVOITTEET
1. Urheilu
Jalkapalloyhteiskunnassa tunnustetaan vain yksi
urheilulaji: jalkapallo. Siitä toiminnasta, josta
rappioyhteiskunnassa käytettiin nimitystä urheilu
(jalkapalloa lukuun ottamatta) käytetään jatkossa
nimityksiä valeurheilu, epäurheilu tai
pseudourheilu. Jalkapalloyhteiskunnassa muun kuin
jalkapallon kutsuminen urheiluksi on ankarasti
rangaistava teko. Kansalaiset ovat velvollisia
ilmoittamaan viranomaisille, mikäli havaitsevat
valeurheilua harjoitettavan tai siitä myönteiseen
sävyyn keskusteltavan. Pyritään luomaan kansan
keskuuteen kattava ilmiantoverkosto, jossa kaikki
tarkkailevat kaikkia. Tämä johtanee lopulta
pseudourheilun täydelliseen kukistumiseen.
Viranomaisilla on kuitenkin jatkuva velvollisuus
valvoa pienimpiäkin valeurheilukapinayrityksiä ja
tarvittaessa taltuttaa ne voimatoimin.
Jalkapalloyhteiskuntaan siirryttäessä rangaistaan
vankeudella niitä, jotka rappioyhteiskunnassa
kaikkein räikeimmin toimivat jalkapalloa vastaan.
Ylimpien sarjatasojen jääkökköilijät,
hornulakuljettajat ynnä muut mikahakkiset ja
tommimakiset saavat elinkautisen rangaistuksen
tuottamastaan turmeluksesta.
Jalkapalloyhteiskunta tunnustaa, että liian
syvälle valheeseen vajonneita ei voida parantaa,
joten loppuelämän kestävä eristys on paikallaan
näille onnettomille. Missään tapauksessa heitä ei
voida päästää irralleen levittämään mätiä
oppejaan vasta valheesta vapautuneille
kansalaisille. Vähemmän vaaralliset entiset
valeurheilijat, kuten hiihtäjät,
yleisturhailijat, alasarjalaiset sekä eri
epäurheilulajien harrastelijat sijoitetaan
maaseudun rauhaan perustettaville
kuntoutusleireille, joilla heitä valmennetaan
jalkapalloyhteiskunnan toimiviksi ja
täysivaltaisiksi jäseniksi. Ilmenevät toivottomat
tapaukset suljetaan vankilaan, ja
kuntoutusohjelman menestyksellisesti läpäisevät
ihmiset aloittavat uuden, onnellisen elämän
valheesta vapaina, ja heidän aikaisempi elämänsä
on oleva kuin muisto kauhistuttavasta
painajaisunesta. Totisesti kaikki on silloin
tullut uudeksi!
Jalkapalloa pelataan joka tasolla
valtakunnallisesta ykkössarjasta pitäjäkohtaisiin
turnauksiin. Valtakunnan pääsarjassa pelaavat
pelaajat ovat päätoimisia jalkapalloilijoita,
jotka eivät kuitenkaan saa pelaamisestaan
varsinaista palkkaa. Valtio järjestää pelaajien
majoituksen, ravinnon ja huollon sekä maksaa
vaatimatonta päivärahaa. Pelaajat elävät
seuroittain yhteisöissä, joissa omistaudutaan
täydellisesti jalkapalloilulle; tämä perustuu
kuitenkin vapaaehtoisuuteen, sillä jokainen
ammattilainen on oikeutettu siirtymään
siviiliuralle niin halutessaan.
Ammattilaispelaajia ovat siten vain ne, jotka
ovat valmiit uhraamaan jalkapallolle muun
elämänsä. Oppia otetaan eri uskontokuntien
luostarilaitoksista. Naiset pelaavat omia
sarjojaan, mutta synnytysinstituution vuoksi
eivät täysammattilaisina. Aktiiviuransa
lopettanut ammattipelaaja on lopun ikäänsä
kunniakansalainen, jolle valtio, kunnat, kirkko
ja yksityiset järjestöt takaavat huomattavat
erioikeudet ja -vapaudet. Juhlalliset hautajaiset
kustantaa valtio. Jalkapalloyhteiskunta
kunnioittaa niitä, jotka jalkapalloa
kunnioittavat.
Maajoukkue ja sen pelaajat ovat valtiovallan
erityisessä suojeluksessa. Maajoukkuepelaajat
eivät pelaa seuroissa, vaan maajoukkue muodostaa
pysyvän kokonaisuuden, joka harjoittelee
keskenään ja pelaa runsaasti harjoitusotteluita
muita joukkueita vastaan. Myös ulkomaanleirejä
järjestetään. Joukkueen sisäinen eheys on
erityisen vaalinnan kohteena. Maajoukkueen
koostumuksen määrää päävalmentajan ja Suomen
Jalkapalloakatemian asiantuntijoiden muodostama
neuvosto. Kaikilla näillä on oltava
jalkapallotieteen tohtorin arvo ja vankka kokemus
jalkapalloalalta. Maajoukkueesta eläkkeelle
siirtyvät pelaajat ovat kunniakansalaisia
laajoine erioikeuksineen. Sekä aktiivisen että
eläkkeelle jääneen maajoukkuepelaajan kuolemaa
muistetaan suruliputuksella; hautajaiset
televisioidaan suorana.
Urheiluvedonlyönti lakkautetaan
jalkapalloyhteiskunnassa, sillä se halventaa
jalkapalloa. Jalkapallo ei ole rahassa
arvotettavissa, sillä rahan arvo on rajallinen,
mitä taas jalkapallon arvo ei ole. Pimeää
vedonlyöntiä valvotaan ankarasti, ja
rangaistukset siitä ovat kovat. Myös lotto ym.
humpuukipelit samoin kuin raha-automaatit
suljetaan. Veikkaus OY ja RAY lakkautetaan.
Kaikki valeurheiluliitot lakkautetaan. Suomi
irtisanoutuu kaikista kansainvälisistä
valeurheiluorganisaatioista.
2. Tiedonvälitys
Suuri osa rappioyhteiskunnan
jalkapallovastaisuudesta menee eri
tiedotusvälineiden korruptoituneiden edustajien
piikkiin. Sekä lehdistön että sähköisen median
edustajien johtavana linjana on ollut jalkapallon
sortaminen sekä valeurheilun jatkuva
ylistäminen. "Urheilutoimittajista" osa on
vieläpä esittäytynyt jalkapallon ystävinä, mutta
tosiasiassa nämä luopiot ovat samalla palvelleet
pseudourheilua esittelemällä sitä myönteisessä
hengessä, ja siten ovat he osoittaneet
jalkapalloa leppymättömästi vihaavansa.
Jalkapalloyhteiskunnassa ymmärretään, että
valhetta ja totuutta ei voi rakastaa yhtä aikaa.
Jalkapalloyhteiskunnan tiedonvälitys on
kauttaaltaan jalkapallomyönteistä. Kaikissa
mediaorganisaatioissa koko henkilöstö
pääjohtajista juoksupoikiin rakastaa jalkapalloa
sydämestään. Rappioyhteiskunnan aikaisen
rappiotiedonvälityksen suurimmat syypäät
laitetaan vankilaan. Lievimmät tapaukset
uudelleenkoulutetaan maaseudun rauhassa.
Turha roskalehdistö lakkautetaan. Kaupalliset
radio- ja TV-kanavat lakkautetaan, sillä niiden
pääasiallisena tarkoituksena on ollut
amerikkalaisen roskaviihteen levittäminen. Ainoa
sallittu TV- ja radiotoiminnan harjoittaja on
Yleisradio, jolla on tähän liittyen myös aivan
erityiset velvoitteet. Yleisradion
ohjelmatoimintaa supistetaan rajusti:
televisiokanavia on jalkapalloyhteiskunnassa
yksi. Tämä televisiokanava lähettää ohjelmaa
pääsääntöisesti vain klo. 17-23, ja tästä
säännöstä poiketaan vain jalkapallon
televisioinnin tai muiden merkittävien
tapahtumien johdosta. Televisio esittää
pelkästään laadukasta ohjelmaa silloinkin, kun
kyse on muusta kuin jalkapallosta. Yleisradio ei
enää esitä eikä osta amerikkalaisia ohjelmia.
YLE:n laissa säädettynä velvollisuutena on
televisioida kaikki Suomen maajoukkueen ottelut
suorana sekä merkittävät kansainväliset ottelut
ja turnaukset Suomen osanotosta riippumatta. Myös
kotimaisia sarjapelejä televisioidaan harkinnan
mukaan. Radiokanavien määrä supistuu kolmeen,
joista kaksi on suomenkielisiä ja yksi
ruotsinkielinen. Näiden ohella on joukko
maakunnallisia asemia, joiden ensisijainen
tehtävä on pääsarjajalkapallo-otteluiden
radiointi. Valtakunnallisista suomenkielisistä
radiokanavista toinen on yleissivistävä kulttuuri-
, asia- ja tiedekanava. Toinen kanavista on uutis-
, ajankohtais- ja urheilukanava. Uutis- ja
ajankohtaisohjelmat ovat alisteisia urheilulle:
tämän kanavan päätehtävänä on radioida suorana
kaikki Suomen maajoukkueen ottelut sekä
valikoituja kansainvälisiä otteluita.
Rappiomusiikin soittaminen lakkaa kaikilla
radiokanavilla.
Sekä television että radion urheilulähetysten
johtavana periaatteena on kunnioitus jalkapalloa
kohtaan. Uudessa yhteiskunnassa ei
jalkapallolähetysten kommentointia hoideta
puoliajalla, vaan valikoidun selostajan seurana
on valikoitu kommentaattori, joka kommentoi
suorassa lähetyksessä. Selostus tapahtuu aina
paikanpäällä eikä koskaan studiosta käsin, paitsi
teknisen ongelman niin vaatiessa. Väliajalla
selostaja ja kommentoija virkistäytyvät, jotta
selostuksen laatu pysyy hyvänä. Mitään studio-
osuuksia ei enää lähetysten yhteydessä ole:
väliajalla voidaan esittää suoraa kuvaa
stadionilta, uutisia tai barokkimusiikkia.
Mainoksia ei jalkapallo-otteluiden yhteydessä
ole, eikä niitä ylipäänsä ole enää televisiossa
eikä radiossa.
Ruotsinkielinen radiokanava lähettää kaikki
Suomen maajoukkueen ottelut suorana sekä
merkittäviä kansainvälisiä turnauksia ja
otteluita, ja muu radiotoiminta tällä kanavalla
on jalkapallolle alisteinen. Television
ruotsinkielinen selostus tapahtuu i flerljud ja
niiden periaatteiden mukaan, mitä on todettu
suomenkielisen ohjelman osalta.
Sanomalehdistö supistuu oleellisesti. Suurin osa
mainoksista jää pois, samoin rappiokulttuurin ja
sen lieveilmiöiden esittely. Kun valeurheiluakaan
ei enää ole, ovat sanomalehdet tuntuvasti
nykyistä ohuempia. Säästyvä paperi käytetään
laadukkaiden, pelkästään jalkapalloa
käsittelevien viikkolehtien tarpeisiin.
Sanomalehdissä jalkapallosivut ovat aina
etusivuilla. Muu lehdistö koostuu
korkeatasoisista tiede-, kulttuuri- ja
ajankohtaislehdistä. Myös näissä jalkapalloa
käsitellään asiaankuuluvilta osiltaan.
Ulkomaisia rappiokanavia häiritään niin, ettei
niitä voi seurata. Tähän sopivaa tekniikkaa
ostetaan entisen Neuvostoliiton alueelta tai
kehitetään itse teknillisissä korkeakouluissa.
Tutkitaan mahdollisuutta rajoittaa internetin
haitallista vaikutusta. Pääsy amerikkalaisiin
palvelimiin estetään joko teknisesti tai ankaran
valvonnan kautta. Kaikkien valeurheilusivustojen
lataaminen on vankeusrangaistuksen uhalla
kielletty. Perustetaan erityinen tutkimuslaitos,
jonka tehtävänä on laatia sopivia teknisiä
ratkaisuja internetin käytön rajoittamiseksi ja
valvomiseksi.
Jalkapalloyhteiskunta on voimakkaasti
ekspansiivinen, ja radion, television sekä
internetin mahdollisuuksia jalkapalloideologian
levittämiseksi käytetään tehokkaasti hyväksi.
Suomen uutta onnea jalkapallovaltiona esitellään
yksityiskohtaisesti sikäli kuin se on
tarkoituksenmukaista. Ulkomaisia lehtimiehiä
kestitetään. Jalkapalloyhteiskunta on vain
ensimmäinen askel matkalla kohti
jalkapallomaailmaa: vallankumousta kaikissa
maailman maissa tuetaan Suomen tiedotusvälineissä.
3. Perhe, kasvatus ja koulutus
Jalkapalloyhteiskunnan perusyksikkö on
yksiavioisen suhteen muodostama perhe.
Yhteiskunta kannustaa nuoria pariutumaan ja
hankkimaan jälkeläisiä. Tähdennetään sitä, että
Suomen tulevaisuus jalkapallovaltiona on viime
kädessä kiinni uuden pelaajamateriaalin synnystä.
Vaimoilla on synnytysvelvollisuus. Huipputason
jalkapalloilijoilla on lisääntymisessä etuoikeus:
he saavat paritella vapaasti kaikkien täysi-
ikäisten naisten kanssa, mikäli nainen tähän
suostuu. Näin pyritään suotuisten geenien nopeaan
yleistymiseen. Naisia kasvatetaan jo pienestä
pitäen suhtautumaan suopeasti
huippujalkapalloilijoihin. Raiskauksista
kuitenkin rangaistaan ankarasti, myös
jalkapalloilijoita.
Lapsen kasvattaminen jalkapalloyhteiskunnan
jäseneksi alkaa heti syntymän jälkeen. Vanhempien
velvollisuutena on taata lapselle jatkuvia
virikkeitä, jotka opastavat tiellä tasapainoiseen
suhtautumiseen jalkapalloon.
Jalkapalloyhteiskunnassa ei lueta iltasatuja eikä
muita valheita: vanhemmat kertovat lapsilleen
tositarinoita muinaisista sankareista ja uudemman
ajan heroksista, jotka ovat taistelleet
jalkapallon puolesta vilua, nälkää, puutetta,
vihollisia ja itse kuolemaa uhmaten. Lapsi saa
tuntea jo kehdossa olevansa osa määräämättömän ja
mittaamattoman pitkää historiallista jatkumoa,
joka lopulta on johtanut uuteen onnelliseen
yhteiskuntamuotoon. Lapsi oppii olemaan
kiitollinen vallankumouksen sankareille, jotka
eivät epäröineet asettaa itseään alttiiksi
Totuuden puolesta taistellessaan. Jo varhaisessa
vaiheessa vanhemmat vievät lapsiaan katsomaan
jalkapallo-otteluita, huippujalkapalloa seurataan
myös televisiosta, mutta liiallisen television
tuijottamisen vaaroista varoitetaan.
Tähdennetään, että vain paikan päällä seurattu
jalkapallo on aitoa jalkapalloa, ja
tiedotusvälineiden antama kuva siitä voi
parhaimmillaankin olla vain kalpea aavistus.
Lapsi oppii tuntemaan pallon jo ensimmäisten
kuukausien aikana: sen täydellisen muodon
kosketus muokkaa lapsen aivoja, kehittää
kolmiulotteista hahmotusta ja saa lapsen sielun
yhteyteen maailmankaikkeuden rytmin kanssa.
Jalkapallo on koko perheen yhteinen ilo,
todellisen onnen lähde.
Lapsen kasvatus jatkuu peruskoulussa.
Jalkapalloyhteiskunnan koululaitos asettaa
primaaritavoitteekseen jalkapallon
kokonaisvaltaisen ymmärtämisen. Lapsi oppii
syvällisesti tietämään, miten koko
maailmankaikkeus, luonto kaikkine ilmiöineen ja
historian maininkien kuohunta
vastaansanomattomasti todistaa jalkapallon
kaikenkattavasta läsnäolosta luomisen
alkuhämäristä aina nykyajan merkillisyyksiin
saakka. Biologia tutkii jalkapallokenttien
nurmikoita ja eliöitä. Historia on lähinnä
jalkapallon historiaa ja maantieto
jalkapallomaiden tuntemuksen lisäämistä. Kielten
opetus keskittyy parantamaan oppilaan kykyä
kommunikoida jalkapallosta useilla kielillä.
Erityinen paino pannaan äidinkielen
hallitsemiseen, ja varoittavana esimerkkinä
näytetään videoilta rappioyhteiskunnan aikaisten
mikahakkisten ja muiden tommimakisten järkyttävää
suomen kielen raiskausta. Teroitetaan oppilaille,
miten valeurheilu valtaan päästessään tuhoaa
paitsi sivistyksen yleensä, myös kielen ja kaiken
sen ymmärryksen, mikä kielestä on lähtöisin.
Vieraissa kielissä keskitytään jalkapallomaiden
kieliin, eli vanhoihin eurooppalaisiin
sivistyskieliin. Ruotsi säilyy pakollisena
oppiaineena suomenkielisille, suomi
ruotsinkielisille oppilaille. Englannin opetusta
supistetaan tuntuvasti, ja oppilaiden liiallista
intoa oppia tätä turmeltunutta kielenkuvaa
hillitään tehokkaasti kuunteluttamalla
mikahakkisten ja muiden tommimakisten
puhumaa "englantia".
Matematiikan tunneilla peruskoululainen oppii
tuntemaan pallon hämmästyttävät geometriset
ominaisuudet, sen täydellisyyden. Jokainen oppii
laskemaan pallon pinta-alan ja tilavuuden ja
etevimmät myös johtamaan nämä kaavat. Piin
likiarvoa jokainen peruskoulun suorittanut osaa
ulkoa useita kymmeniä desimaaleja. Fysiikassa
paneudutaan erityisesti tähtitieteeseen ja
todetaan, miten pallon muoto toistuu
maailmankaikkeudessa, sen suurissa ja pienissä
ilmiöissä. Tutkitaan myös pallon liikkeitä
kuvaavia yhtälöitä. Kemian tunneille sopivia
tutkimusalueita ovat ainakin nurmilannoitteet ja
jalkapallomateriaalit. Musiikissa opitaan
ymmärtämään sävellyksiä, jotka parhaiten
tuottavat kunniaa jalkapallolle, tuolle ainoalle.
Keskiajan, renessanssin, barokin ja klassismin
ajan suuret mestarit tulevat tutuiksi. Aistitaan
jalkapallon rytmi Buxtehuden kantaateissa, Johann
Sebastian Bachin triosonaateissa ja Mozartin
pianokonsertoissa. Kaikki oppivat ainakin
auttavasti lukemaan nuotteja. Kuvaamataidon
tehtävänä on auttaa lapsia kuvaamaan jalkapalloa
ja sen herättämiä positiivisia tunnetiloja.
Uskontotunneilla opitaan näkemään miten
jalkapallo on historian kuluessa ilmennyt eri
uskontojen myytillisissä kertomuksissa: opitaan,
mitä Jeesus, Buddha ja Mohammed jo muinoin
opettivat jalkapallosta. Suomalaisten
muinaisuskon analysointiin pannaan erityistä
painoa, ja Kalevala opitaan (myös äidinkielen
yhteydessä) tarkoin ja keskeisimmiltä kohdiltaan
ulkoa.
Sen lisäksi, että jalkapallo on keskeisessä
asemassa kaikissa oppiaineissa, on se myös
erillinen ja suurin oppiaine. Kaikkia
kannustetaan pelaamaan jalkapalloa sekä
jalkapallotunneilla että välitunneilla, mutta
ketään ei pakoteta: kaikkihan, vaikka jalkapalloa
sydämestään rakastavatkin, eivät tunne
kykenevänsä tuottamaan kunniaa tuolle ainoalle
urheilulajille fyysillisen suorituksen kautta.
Jalkapalloyhteiskunnan koululaitos antaa arvoa
myös jalkapallon henkiselle harjoittamiselle.
Erityislahjakkuudet löydetään
jalkapalloyhteiskunnan kouluissa tehokkaasti, ja
tällaiset oppilaat laitetaan erityisiin
sisäoppilaitoksiin (oppilaan suostumuksella),
missä ammattitaitoiset valmentajat ohjaavat heitä
huipputason jalkapalloilijoiksi. Peruskoululla on
siten aivan erityinen asema, kun Suomen tulevaa
suuruutta jalkapallomaana valmistellaan.
Jalkapallokasvatus jatkuu myös peruskoulun
jälkeisessä koulutuksessa. Korkeinta jalkapallo-
oppia annetaan Suomen yliopistoissa, joihin
kaikkiin perustetaan jalkapallotieteelliset
tiedekunnat. Jyväskylän yliopiston valheellinen
liikuntatieteellinen tiedekunta ajetaan alas.
Jalkapallotieteellisiin tiedekuntiin ohjataan
opiskelijoiksi ikäluokkien lahjakkaimmat
jalkapalloajattelijat. Myös muiden tiedekuntien
opiskelijoiden opintoihin kuuluu vähintään cum
lauden laajuiset opinnot jalkapallotieteessä.
Erityistä huomiota kiinnitetään niihin
opiskelijoihin, jotka valmistuvat peruskoulun
opettajiksi, sillä heidän panoksestaan riippuu
oleellisesti nousevan sukupolven
jalkapalloilullinen kvaliteetti. Peruskoulun
luokanopettajiksi koulutettavat testataan ennen
valintaa tarkoin: tässä kohden
jalkapalloyhteiskunta ei voi ottaa pienintäkään
riskiä.
Korkea-asteen koulutuksen lisäksi valmistuu eri
oppilaitoksista eri alojen
jalkapallotyöntekijöitä: kentänhoitajia,
hierojia, välinehuoltajia, fysioterapeutteja,
nurmikonviljelijöitä, ravitsemusammattilaisia ja
stadionrakentajia. Mihinkään jalkapalloammattiin
ei kouluteta ihmisiä, joiden lojaaliutta
jalkapalloa kohtaan on vähänkin syytä epäillä.
Erilaisia testejä ihmisten
jalkapalloluotettavuuden kehittämiseksi
kehitetään.
Jalkapalloyhteiskuntaan siirryttäessä on syytä
panostaa aivan erityisesti aikuiskoulutukseen
väliinputoajaikäluokkien syntymisen estämiseksi:
rappioyhteiskunnan valeurheilumyönteisen
koulutuksen saaneet koulutetaan uudestaan.
Kaikilla on elämän läpi kestävä oppivelvollisuus.
4. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus
Jalkapalloyhteiskunnan sisäisen turvallisuuden
takaa vahva poliisimiehitys. Poliisivoimissa
suoritetaan perusteellinen sisäinen puhdistus, ja
vanha, rappeutunut, valeurheilulle myönteinen
miehistö korvataan uusilla ja luotettavilla
poliiseilla, jotka jalkapalloa rakastavat ja
arvostavat. Poliisivoimien päätehtävänä on valvoa
kaikin käytettävissä olevin keinoin kansalaisten
mahdollista lipsumista jalkapallokonsensuksesta;
jalkapalloyhteiskunnassa kaikki vapaat
kansalaiset ovat jalkapallosta samaa mieltä.
Virkapukuisten partioivien poliisien lisäksi on
runsaasti siviilipukuisia poliiseja, jotka
soluttautuvat kansalaisten sekaan ja pidättävät
mahdollisia kapinamielialan lietsojia.
Rappioyhteiskuntaan verrattuna poliisivoimien
laajuus ja resurssit ovat moninkertaiset.
Poliisilla on täydet valtuudet salakuunnella
kaikkea matka- ja lankapuhelinliikennettä sekä
valvoa postia ja sähköpostia. Perustetaan
erityisiä valvontakeskuksia, joiss
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.