-Jentu, hei, haluutsä tulla Nosturiin perjantaina?, Kristiina kysyi multa hissantunnin alussa. Mä olin pahalla tuulella, niinku yleensä maanantain eka tunneilla.
-No olishan sinne kiva tullakii, mut luuletsä et meidän porukat päästää mut sinne?, tiuskaisin.
Oli mullakii hyvä kaveri. No, se oli hyvä kaveri, oltiin bestiksii. Oltiin oltu jo kymmenen vuotta. Se ei siis miettiny mun tiuskimisii, se tunsi mut niin hyvin.
Kristiina ja Jentu. Yö ja päivä. Ruma ja kaunis. Okei, tiijän et oon typerä, kateellinen, itsekäs. Kiltti, kunnollinen, tottelevainen, HIIRULAINEN! Semmonen mä olin. Kristiina oli kaunis tummaverikkö, sen famililla oli tarpeeks muttei liikaa rahaa, hyvä kämppä.... Ne asu omakotitalossa, ei kuiteskaa kartanossa. Kristiinan vanhemmat oli sen tukena, kun se niitä tarvi, päin vastoin kun joidenkin vanhemmat, jotka oli hyvin harvoin kotona. Kristiinalta ei puuttunut mitään: kavereita sillä oli, hyvät vanhemmat, hyvä koulumenestys.. se dokas viikonloppuisin kohtuudella. Se lintsasi joskus tunneilta, kun meni rinnakkaisluokan tyttöjen ja poikien kaa tupakalle (vaik Kristiina ei polttanutkaan)........... Ja sille ei ikinä tullu ongelmii koulussa, eikä kotona, eikä MISSÄÄN. No, se Kristiinasta.
Mä taas- vaalea tyypillinen hiirulainen. Ohueet maantien harmaat olkapäillepitkät hiukset, harmaansiniset silmät, ja vartaloni oli kuin silityslauta. Olin lyhyt, ja luikku.
Okei, takasin hissantunnin alkuun.
-No mut jenna, älä kultapieni kerro mutsilles mihin oot lähössä.. Tuut niiku meille yöks. Mun mutsi on varmasti mukana juonessa, se lateli.
-Sunko mutsi päästää sut sinne?kysyin, vaikka tiesin vastauksen. -Tottakai, Kristiina sanoi iloisesti. -Tuut meille torstaista perjantaihin yöks, mulla on pikku suunnitelma Miian kanssa sulle... Kristiina jatkoi varovasti. Mun vaistot nousivat puolustukseen, kun sanoin välittömästi pelkän EI:n. -Kyllä sä Jenna tuut... Pakko tulla! Kristiina hymyili. -Okei, mutisin. En mä halunnut menettää mun bestistä tän takii.
Torstai iltana mua jännitti himona. "Mitähän ne tekee mulle" ajattelin kokoajan. Miia ja Kristiina, luokan vaikutusvaltaisimmat muijat. Ne ei ollu bestiksii, Miialla oli pahemmat porukat, joihin Kristiina ei halunnut mennä mukaan. Miia oli ollut 15-vuotiaana, vuosi sitten huumevieroituksessa. Miia oli kuitenkin "kivaa seuraa" Kristiinan mielestä. kunhan huumeet jäis...
Kristiinalla kävi ilmi että Miia ei voisi toteuttaa tätä suunnitelmaa. Mulle tuli jotenkin helpottunut olo, en tiijä miks.
Kysyin suunnitelmasta.
"Mä teen sulle muodonmuutoksen Nosturiin, ja Nosturissa sä saat tavata Miian serkun Jonin." Kristiina höpötti.
"sokot", mä mietin. "EI IKINÄ!"vastustin.
-Joo, jenna jotain sunki pitää tehä ku istuu himas mädäntymässä!kristiina huusi.
-Okei, mä mutisin taas kerran. Mistä sitä tietää, ehkä tuliskin joku suuri rakkaustarina. Nieleskelin itkua istuessani Kristiinan sängylle.
Kommentteja olis kiva lukee
-No olishan sinne kiva tullakii, mut luuletsä et meidän porukat päästää mut sinne?, tiuskaisin.
Oli mullakii hyvä kaveri. No, se oli hyvä kaveri, oltiin bestiksii. Oltiin oltu jo kymmenen vuotta. Se ei siis miettiny mun tiuskimisii, se tunsi mut niin hyvin.
Kristiina ja Jentu. Yö ja päivä. Ruma ja kaunis. Okei, tiijän et oon typerä, kateellinen, itsekäs. Kiltti, kunnollinen, tottelevainen, HIIRULAINEN! Semmonen mä olin. Kristiina oli kaunis tummaverikkö, sen famililla oli tarpeeks muttei liikaa rahaa, hyvä kämppä.... Ne asu omakotitalossa, ei kuiteskaa kartanossa. Kristiinan vanhemmat oli sen tukena, kun se niitä tarvi, päin vastoin kun joidenkin vanhemmat, jotka oli hyvin harvoin kotona. Kristiinalta ei puuttunut mitään: kavereita sillä oli, hyvät vanhemmat, hyvä koulumenestys.. se dokas viikonloppuisin kohtuudella. Se lintsasi joskus tunneilta, kun meni rinnakkaisluokan tyttöjen ja poikien kaa tupakalle (vaik Kristiina ei polttanutkaan)........... Ja sille ei ikinä tullu ongelmii koulussa, eikä kotona, eikä MISSÄÄN. No, se Kristiinasta.
Mä taas- vaalea tyypillinen hiirulainen. Ohueet maantien harmaat olkapäillepitkät hiukset, harmaansiniset silmät, ja vartaloni oli kuin silityslauta. Olin lyhyt, ja luikku.
Okei, takasin hissantunnin alkuun.
-No mut jenna, älä kultapieni kerro mutsilles mihin oot lähössä.. Tuut niiku meille yöks. Mun mutsi on varmasti mukana juonessa, se lateli.
-Sunko mutsi päästää sut sinne?kysyin, vaikka tiesin vastauksen. -Tottakai, Kristiina sanoi iloisesti. -Tuut meille torstaista perjantaihin yöks, mulla on pikku suunnitelma Miian kanssa sulle... Kristiina jatkoi varovasti. Mun vaistot nousivat puolustukseen, kun sanoin välittömästi pelkän EI:n. -Kyllä sä Jenna tuut... Pakko tulla! Kristiina hymyili. -Okei, mutisin. En mä halunnut menettää mun bestistä tän takii.
Torstai iltana mua jännitti himona. "Mitähän ne tekee mulle" ajattelin kokoajan. Miia ja Kristiina, luokan vaikutusvaltaisimmat muijat. Ne ei ollu bestiksii, Miialla oli pahemmat porukat, joihin Kristiina ei halunnut mennä mukaan. Miia oli ollut 15-vuotiaana, vuosi sitten huumevieroituksessa. Miia oli kuitenkin "kivaa seuraa" Kristiinan mielestä. kunhan huumeet jäis...
Kristiinalla kävi ilmi että Miia ei voisi toteuttaa tätä suunnitelmaa. Mulle tuli jotenkin helpottunut olo, en tiijä miks.
Kysyin suunnitelmasta.
"Mä teen sulle muodonmuutoksen Nosturiin, ja Nosturissa sä saat tavata Miian serkun Jonin." Kristiina höpötti.
"sokot", mä mietin. "EI IKINÄ!"vastustin.
-Joo, jenna jotain sunki pitää tehä ku istuu himas mädäntymässä!kristiina huusi.
-Okei, mä mutisin taas kerran. Mistä sitä tietää, ehkä tuliskin joku suuri rakkaustarina. Nieleskelin itkua istuessani Kristiinan sängylle.
Kommentteja olis kiva lukee
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikuttaa hyvältä. Olis kiva saada jatkoa tohon.
Mä tykkään ton tyyppisistä kirjoista!!!
LISÄÄÄÄÄÄÄ..... =D
Tarina on ihan hyvä, kiva kuulla, miten se jatkuu.. Mutta mua häiristi nuo kirjoitus virheet, etenkin isojen kirjainten puuttumiset ym.