Tajusin juuri, että taitaa olla vaihtarit minulllakin, oireet ovat olleet tänään kuin oppikirjasta. Kaiken lisäksi sain paniikkikohtauksen, kun luulin, että jotain vakavampaa on menossa - sydän pomppi kuin viimeisiään vedellen koko yön. Onneksi oli betasalpaajaa kotona, ja sillä sydämen rytmi tasaantuikin ja olo helpottui. Ei ole ollut aikaisemmin oireita, tai olen sivuuttanut ne luullen niiden liittyvän johonkin toiseen kategoriaan (esim. elämäntilanteisiin ja vaikeuksiin) kuin vaihtareihin. Ties kuinka monta vuotta sitä on tietämättään potenut näitä oireita, eikä ole tajunnut asiaa, kun on kuvitellut että homma alkaa vasta plus viisikymppisenä. Olen aivan järkyttynyt, kun luen täältä millaisia oireita ihmisillä on ollut ja kuinka hirveän kauan tuska oikein kestää. On niin epistä, niin epistä että vielä lasten saamisenkin ja muiden hankaluuksien jälkeen tulee tällainen paskavaihe elämässä, kun luulisi että jo joku asia helpottaisi ikääntyessä. Rrrrrrrrrrkele! Stna!
No, googletin tuolta Duodecimin sivulta tutkimustuloksista, joiden mukaan liikunta auttaisi vv-vaivoihin, koska se lisää estrogeenin ja endorfiinin eritystä. Ainakin liikunta tuo hyvän olon, oli vaihtareita tai ei ja hyödyt on niin moninaiset, että se tuntuu olevan ennaltaehkäisevä lääke lähes kaikkiin vaivoihin. Millaisia näkemyksiä tai kokemuksia muilla on? Miten liikutte? Sitten kysyisin, onko jollakin kokemuksia vähähiilarisen ruokavalion vaikutuksesta samaan asiaan. Sekin kun vie masennuksen, univaikeudet, ylipainon jne.. Itse olen sitä noudattanut, hyväksi havainnut, ja näyttää taas olevan aika rukata ruokavalio siihen suuntaan kun on mennyt homma pizzalinjalle...
Onko muilla kokemusta em. asioista? Entä määrätäänkö betasalpaajaa kenellekään vv-vaivojen sydänoireisiin? Ja hyviä neuvoja otetaan vastaan! Hormonihoitoja otan vasta viimeisessä hädässä, vaihdevuodet nähdäkseni vain siirtyvät hoidolla, yritän kaikki muut konstit. Kaikillehan on tullut oireet heti hoidon lopetettua, eikö vain, vai eikö? Apuva...
No, googletin tuolta Duodecimin sivulta tutkimustuloksista, joiden mukaan liikunta auttaisi vv-vaivoihin, koska se lisää estrogeenin ja endorfiinin eritystä. Ainakin liikunta tuo hyvän olon, oli vaihtareita tai ei ja hyödyt on niin moninaiset, että se tuntuu olevan ennaltaehkäisevä lääke lähes kaikkiin vaivoihin. Millaisia näkemyksiä tai kokemuksia muilla on? Miten liikutte? Sitten kysyisin, onko jollakin kokemuksia vähähiilarisen ruokavalion vaikutuksesta samaan asiaan. Sekin kun vie masennuksen, univaikeudet, ylipainon jne.. Itse olen sitä noudattanut, hyväksi havainnut, ja näyttää taas olevan aika rukata ruokavalio siihen suuntaan kun on mennyt homma pizzalinjalle...
Onko muilla kokemusta em. asioista? Entä määrätäänkö betasalpaajaa kenellekään vv-vaivojen sydänoireisiin? Ja hyviä neuvoja otetaan vastaan! Hormonihoitoja otan vasta viimeisessä hädässä, vaihdevuodet nähdäkseni vain siirtyvät hoidolla, yritän kaikki muut konstit. Kaikillehan on tullut oireet heti hoidon lopetettua, eikö vain, vai eikö? Apuva...
Vastaukset 12
Vanhimmat
ilmaantuu nykyisin lähes joka päivä. Minulla on menossa kuudes vuosi vaihtareita, kuukautiset loppuivat kolme vuotta sitten keväällä. Olen odotellut oireiden helpottamista, mutta samalla kun yksi poistuu, tulee toinen tilalle. Onneksi saan aika hyvin nukuttua nykyisin. Minua ihmetyttää tämä oireiden syklisyys, eli ne tulevat vieläkin kuten pms-oireet ennen kuukautisia. Ennen pahimpia oireita, kuten väsymys ja saamattomuus, tulee sellainen elimistön "jumitila" jossa mikään ei toimi ja olo on turvonnut ja ähkyinen. Sitten tulee karmeita painajaisia, epätoivoa, ihottumaa, hikoilua ja kuumia aaltoja. Juuri kun alkaa tuntua, ettei enää kestä, ne loppuvat ja olo paranee pariksi viikoksi tai muutamaksi päiväksi, kunnes kaikki alkaa taas. Ihmettelen mikä ne aiheuttaa kun estrogeenia ei pitäisi olla enää juuri pihaustakaan, paitsi rasvakudoksessa.
Olen huomannut, ettei todella vähähiilarinen ruokavalio toimi enää, siitä tulee päänsärkyä ja huono olo. Kokeilin laihduttaa sillä viime keväänä kolme kuukautta, tulos: paino vain nousi ja olo huononi entisestään. Parhaiten voin kun syön paljon kasviksia ja vähän kevyttä lihaa. Kuituja pitää saada paljon. Toisinaan minulla on suoranainen vastenmielisyys lihaa kohtaan ja laitan leivälle mieluummin suolasieniä tai -kurkkuja ja juustoa. Rasvainen tai makea ruoka ällöttää myös. Uskon, että kuuntelemalla elimistöään, löytää parhaiten sopivat ruoka-aineet.
Olen sairastunut nivelrikkoon vaihdevuosien alettua ja kaksi viimeistä vuotta on mennyt huomattavasti vähemmällä liikunnalla kuin aikaisemmin, tuloksena on ollut lihominen. Mitkään laihdutusyritykset eivät ole tuottaneet enää tulosta. Kuitenkin yritän olla ulkona mahdollisimman paljon ja tehdä mitä pystyn. Metsässä kävely koiran kanssa on parasta mitä tiedän. Liikunta ei auta vaihdevuosivaivoihin, ei auttanut silloinkaan kun vielä pystyin juoksemaan ja hiihtämään kovaa. Mutta se vaikuttaa muulla tavoin mielialaan erittäin positiivisesti, siitä tulee yksinkertaisesti hyvä mieli.
Niistä beetasalpaajista en tiedä muuta kuin, että jos on sydämentoiminnan vajausta, niitä todennäköisesti määrätään. Ainakin minulla on ystävä, joka joutuu ottamaan lääkettä aika usein yöllisiin rytmihäiriöihin. Itse en ole tarvinnut mitään, pomppottelut ovat menneet ohitse omia aikojaan.
En ole käyttänyt mitään korvaushoitoja, vaikka toisinaan varmaan olisin napannut pillerin tai pari jos olisi ollut saatavilla. Kuitenkin olen taistellut unettomuusvaiheen (kaksi vuotta) ylitse ilman estrogeeniä ja siitä olen tyytyväinen, koska monilla juuri tuo unettomuus on pahin oire ja saattaa tulla takaisin kun hormonikorvaushoito lopetetaan. Viime aikoina on taas tullut uusia tutkimustuloksia, joiden mukaan jo kolmen vuoden yhdistelmähoito voi edesauttaa rintasyöpään sairastumista. Enää en korvaushoitoa aio aloittaa vaikka mikä olisi.
Siis tässä on se lohtu, ettei tämä kauhea olo ole jokapäiväistä? Itse oletin niin, että tästä alkoi jokapäiväinen helvetti, ja teki mieli alkaa juosta ympyrää. Töistä ei kyllä tule mitään, jos on tämmöinen olo jatkuvasti. Miten sinä pärjäät töiden kanssa, vai oletko työelämässä?
Minulla on juuri nyt tuollainen käsittämätön turvotus päällä. Unettomuudesta jne olen kärsinyt vuosia myös muttei se ole haitannut, kun siihen on löytynyt apuja. En ole sitä vv-vaivaksi mieltänyt, kuten en muitakaan joidenkin vv-vaivoiksi luokittelemia juttuja, vaan työstä ja kovista haasteista ja elämän kriiseistä johtuvaksi. Sitä on jotenkin tottunut tuohon psyyken rasitukseen, etten havaitse mitään erikoista sillä puolella. Mutta juuri tällainen yläkropan turvotus tuntuu aivan kauhealta. Tuntuu kuin hukkuisi.
Napsin nesteenpoistoluontaistuotetta tässä ja ostin soijaisoflafoni-pellavatabletteja. Kokeilen jos jollain löytyisi apua. Täällä joku kertoi, että syö soijajauhetta, niin tulee halvemmaksi kuin tuollaiset ylettömän kalliit tuotteet, joiden tehosta ei ole takuuta. Oletko sinä kokeillut jotain luontaistuotetta?
Kummallista on juuri, että kun söi aikoinaan pillereitä, joissa estrogeenia ja keltarauhashormonia niin se turvotti ja lihotti. Nyt kuin hormonien pitäisi häipyä, niin kuitenkin turvottaa ja lihottaa. Mikä helkatin logiikka tässä oikein on????
Havahduin kirjoittamaan, kun luin noista turvotuksista, onko se siis tavallista vaihdevuosissa, minä syön Novofemiä, ilman en pärjää, sillä olen saanut olotilani melkeinpä hyväksi. Olen siis ihan tyytyväinen olotilaani, mutta minulla on ylävatsassa tai rintojen alapuolella melkeinpä jatkuvasti jonkunasteinen turvotus, paino ei ole noussut, mutta se turvotus uimarengas vaan siinä möllöttää, olen muuten ihan normaalivartaloinen ja -painoinen. Kirjoitelkaa.
kuuluuko nivelrikon alkaminen jotenkin w-oireisiin ?
Mikä teillä on parhaiten auttanut nivelrikon oireiden rauhoittumisessa ja taudin pahenemisen estämisessä ?
Olen vasta 47 ja muita huomaamiania oireita ei ole kuin nivelkivut.
Itselläni alkoivat myös samat vaivat nivelissä vähän alle 5kymppisenä. Nyt olen 54 ja olen paljolti paremmassa kunnossa, kuin muutama vuosi sitten. Hormoonihoitoa en käytä. Olen lisännyt Calciumin ja D-vitamiinin saantia, sekä magnesiumin saantia. Vahva kalaöljy kuuluu myös kuvioihin. Liikuntaa olen huomattavasti myös lisännyt. Olisiko yksi syy meidän ikäisten nivelvaivoihin juuri luuston heikkeneminen.
Juuri tuollainen vesipöhö tuntuu olevan, kuin ahdistava vanne rinnan ympärillä. Hyi kamala. Pitää alkaa häätämään tuollaista oloa kaikin tavoin. Nyt illalla jo kyllä helpotti olo vähän. Kävin kovalla lenkillä ja mielialakin vähän parani, vaikkeivat jalat tuntuneet kannattavan kroppaa enää. En edes uskalla ajatella mitään hormonihoitoja, kun muistan että juuri tällainen kuvotus ja turvotus ja aristus tuli pillereistäkin aikoinaan. Mielummin menen vaikka masennuslääkkeisiin, jos ei muu sitten enää auta. Mutta tarkkailen tilannetta tässä ja kirjoittelen tänne, miten pitkässä juoksussa liikunnan lisääminen ja ruokavaliomuutos auttaa. Jos ei muu tehoa niin lopetan syömisen kokonaan, ja katson kuinka käy :D Kumma on jos ei mikään auta... Olen ottanut tänään myös kaksi nokkos -ja koivunlehtiuutetta sisältävää magnesium-kaliumtabua.
Siitäpä tulikin mieleen, että voisikohan paasto olla hyvä juttu tähän nestepöhöön? Pitää sekin kokeilla...Olen ollut joskus paastolla 14pv ja aika hurja oli vireystason nousu ja muutos koko terveysrintamalla. Mutta siitä alkaa olemaan jo aikaa.
Kertokaa jos kokemuksia paastosta vv-vaivojen hoidossa! Kyllä tämmöiseen on keinot keksittävä, ja hyvä jos joku jakaa kokemustietoa.
nimittäin että olet paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Niveliin jumppaa, uintia ja kotipilatesta!
Olisiko kylmäuinnista apua sinulle? Joillakin sekin auttaa vaivaan jos toiseenkin. Itse olen harrastanut sitä viime syksystä. Kylmäuinnista tulee kylläkin aluksi kuumia tuntemuksia seuraavana yönä, muttei se ole ollut paha juttu. Nivelvaivohin kylmäkäsittely on joillekin ollut oiva apu.
Minulla lonkka on vihoitellut jo pitkään, mutta pidän sen vetreänä lonkkavenytyksillä ja Pilates-liikkeillä, ennen kuin mitään isompaa tulee. En jää kyllä tuleen makaamaankaan ja odottelemaan. Myös jooga pitää yllä aineenvaihduntaa nivelissä. Jos mitään ei tee, niin jäykistyähän ihminen tahtoo eikä taivu enää mikään paikka - ei nuorellakaan. Ilokseni olen nyt paremmassa kunnossa fyysisesti kuin koko vuonna, vaikka näitä outoja oireita ja kuvotuksia onkin alkanut tulemaan viime päivinä. Olen lueskellut näitä juttuja ja vähän hirvittää. On tietty selvää, että kauhutarinoita on mukavampi kertoa kuin hyviä kokemuksia tai oireettomista vaihdevuosista. Mutta jotenkin en saata uskoa ihan ilman laajempaa aineistoa, ettei esim. painonhallinta onnistu "enää ikinä". Olen ymmärtänyt, että pysyäkseen kunnossa keski-ikäisenä ei mikään vähäinen liikunta vaan ei enää riitä ja ruokavaliosta on karsittava entistä kovemmalla kädellä kaikki turha. Onhan noita yli 50v maratoonarinaisia ja muitakin, jotka ovat pelkkää jännettä ja ruskettunutta nahkaa. Pitää yrittää hakea jotain positiivisia esikuvia, ei kai tässä muutakaan voi. :)))
Kiitos sulle asenteestasi, sillä sen positiivisuus antaa meille muillekkin elämänhalua lisää. Jatka samaan malliin..
täälläkin ja olen etsinyt apua mieluiten ruoasta kuin pillereistä, joskin kokeilin vahvaa magnesium-kuuria ja pakko myöntää, että hikoilut loppui siihen purkilliseen. Nyt siis taukoa, kunnes taas iskee hikoilu kimppuun, niin sama resepti eli magnesium kehiin. Turvotukseen tai pöhötykseen, ainakin sellaiseen vesipöhöön on auttanut ananas. Se pieni purkillinen omaan mehuunsa täyssäilykkeelistä. Kun käyttö on päivittäistä pitää ainakin minulla pöhön kurissa.
Ostin heti muutaman purkillisen. Mietin kanssa, että jos mahdollista, niin söisi ruokana sitä mitä tarvii itsehoitoon. Aina ei kuitenkaan jaksa tai ei ole mahdollisuutta syödä päivittäin jotain tiettyä, joten voisi vaikka noista lisäravinteista saada vaihtelua. Luulisin myös, että välillä pitää muistaa nauttia ruuasta ja herkuista kunnolla, ettei mieli muutu katkeraksi. Ei kai haittaa, jos kerran kahdessa viikossa pitäisi herkkupäivän ja söisi ja joisi mitä ikinä haluaisi.
Nyt minulle vielä kävi niin, että näille rajuille oireille löytyikin muu diagnoosi kuin vaihtarit, kuumotukset ja turvotus ainoat, mitkä menee vaihtareiden piikkiin. Ihmettelinkin, ettei tämmöistä voi kukaan kestää järjissään tai hengissä viikkoa kauempaa, ja minä olen sentään kestänyt järkyttäviä elämän käänteitä ja vakavia kriisejä tolkuissani (tai ainakin hengissä). Tuli yhdestä lääkkeestä (tsopikloni) niin kovat vieroitusoireet, siksi jo kuulan pamauttaminen kalloon alkoi tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta tuossa yöllä, verenpaine tuntui hajottavan kallon ja ahdistus oli kestämätön. :D Onneksi löytyi yöllä netistä tieto, kotoa ensiapu ja lääkäriaika työterveydestä. Ja sai nukkuakin vielä muutaman tunnin.
Vaihtaritkin tässä kuitenkin on ilmeisesti kuitenkin käsillä myös, ettei niistä mihinkään pääse.
Hyvä kun on tämmöinen forumi, josssa asioita voi jakaa kohtalotoverien kanssa. Mielestäni elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi murehtimiseen, vaikka elämä olisi potkinut, nujertanut ja lannistanut niin, ettei luulisi mitään voimia enää riittävän. Ei anneta pimeydelle ja apaattisuudelle valtaa, vaan nautitaan ihan kiusallakin! :D Muistan aina ihanan elokuvan Juurakon Huldan eräät vuorosanat, jonka ajatus oli, että vaikka pani halla, vei sadon, tuli nälkä, ja vei sadon vielä toisenakin vuonna, niin sittenkin, sittenkin Juurakon väki puski eteen päin eikä menettänyt uskoaan ja toivoaan. Niinhan puski itsensä sieltä piikatytöstä Juurakon Huldakin kouluttautumisen kautta päättäjän paikalle.
Kaikille meille voimia riittäköön!
liikun paljon ja monipuolisesti eli fysiikka hyvä.Syön kala/kasvisruokaa eli terveellisesti.Näistä saan tosi hyvän olon itselleni.Eli olen ikäisekseni hyväkuntoinen liki viisikymppinen nainen.
Vaihdevuosioireita ollut jo n.viitisen vuotta ja puoli vuotta olen käyttänyt estrogeeniä geelin muodossa kuumiin aaltoihin ja hikoiluun.Yöunet kärsi.Nyt taas saan nukuttua.
Mutta! Viimeisen vuoden aikana olen huomannut että kroppani ei "toimi" kunnolla.Välillä jumittaa niin vietävästi, vaikka säännöllisesti venyttelenkin.Toisinaan taas hyviäkin päiviä mahtuu joukkoon.Mutta kaiken kaikkiaan pientä epämääräistä vaivaa ja kolotusta vähän siellä sun täällä ja liikuntakin välillä tuntuu raskaalta.Palautuminen kestää pidempään.Johtuneeko normaalista vanhenemisesta? Vaihdevuosista(lääkitys on)? Perintötekijöistä? Jostain muusta? Kaikesta huolimatta liikun säännöllisesti.
Itse kuitenkin koen, että hyvän fysiikan turvin pärjää pitkälle, mutta kohdallani liikunta ei ole estrogeenin eritystä lisännyt...jos olisi, niin silloinhan minulla ei vielä pitäisi olla vaihtareita.Mutta mukavan endorfiini "piikin" liikunta kyllä antaa.Ja sen turvin taas jaksaa eteenpäin.
Naisen elämä on!