Olen sitä mieltä että lapsella on vaan yksi koti.Kun erotaan niin voi sitä tuskaa mikä tulee kun viikko siellä ja viikko täällä.Ja aina jää joku lelu sinne toiseen paikkaan.Siis yksi koti vanhemmat pyrkikää siihen.Ja miettikää tarkkaan kun eroatta jos näin käy niin riidelkää jossain muualla eikä lasten nähden tai kuulllen.Liian moni kantaa vielä aikuisenakin tuskaa.Ja se tuska työstetään alkoholilla ja huumeilla monilla suhteilla etsimällä syliä........Sorry tuli virheitä tekstiin toivottavasti ymmärrätte aihe niin kipeä.....
monta kotia
parataps
14171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aiheesi on käsittelyssä 60-palstalla ja siellä se on kerännyt jo pitkän ketjun erolasten aseman surkuttelijoita sekä niitä, joilla on kokemusta ja omakohtaista tietoa asioista eikä tunteitten luomia virhearviointeja.
Lainaus aamun ajatuksistani:
Luin aamukahvipöydässä eilistä Korven Sanomaa. Silmiini pisti Elina Korkeen artikkeli Leena Autonen- Vaaraniemen väitöskirjasta - Eronneiden miesten kodit ja kotikäytännöt -
Väitöskirja löytyy osoitteesta http://acta.uta.fi
Koti se on eronneilla isillä, äideillä ja lapsilla, koti jonka haluavat tehdä oman näköisekseen, koti jossa he viihtyvät ja koti jossa lapset tuntevat olevan rakastettuja ; )
Hyvin yksinkertaista ja maalaisjärellä ymmärrettävää.
yks tai viis kotia jos kaikissa paikoissa on hyvä ja turvallinen olla ja riippuu paljo siitä miten ne kotien väliset suhteet järjestetään ja sit kun on mahdollista kuunnellaan myös lasten toiveita uskon että ne aikuisena koetut tuskat johtuu paljon muistakin asioista kuin ainoastaan kotien määrästä mutta se on tietysti helppo laittaa syyksi ei tarvitse paljastaa sitä todellista ongelmaa kun me vanhemmat pidetään suhteemme kunnossa eron tullen niin uskon että kaikilla on hyvä olla jonkinlaiset säännöthän aina asetetaan kun erotaan mutta sithän se on kiinni meistä itsestämme kannattaa miettiä kanttaako jokaista painettua tekstiä niin pilkuntarkasti noudattaa kenelle siitä on hyötyä ei ainakaan lapselle tietysti siinä saattaa toiselle osapuolelle tulla semmoinen tunne että ainakin tässä asiassa pystyn nyt olemaan niskan päällä mutta pitää muistaa kuitenkin että se jonka elämä on kysymyksessä on lapsi joka on molemmille tärkeä ja rakas.
"yks tai viis kotia jos kaikissa paikoissa on hyvä ja turvallinen olla" Siinä se on lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistu yhdessä pienessä lauseessa ; )
mitäpä tuohon olisi lisäämistä...sitten myös eroperheitä missä sopiminen vaan ei onnistu..Syitä siihenkin monia...kaikilla tuo yhteenpelaaminen ei onnistu..myös toinen vastapuoli voi olla jopa hankala..tai katkera ja halua tehdä sitten kaikki hankalaksi omista syistään ja pelkästään ajatellen itseään..siinä lapsi/ nuori helposti unohtuu...ikävä kyllä...tämäkin ihan voi olla jopa tuiki tavallista..arkea.
t.Pimu
Liian moni kantaa vielä aikuisenakin tuskaa.Ja se tuska työstetään alkoholilla ja huumeilla monilla suhteilla etsimällä syliä........
Onko tuo edellä oleva nyt faktaa, vaiko omia visioitasi?
Mietin vaan, kun näitä eri päihteiden käyttäjiä tulee ihan ehjistäkin perheistä.
Voi hyvä isä setään taas tämä alkaa. Lomat on vietetty ja palattu maisemiin. Pitkä piina taas edessä.
Me emmekä 60 puoli ei olla oikea kohderyhmä. En aio synnyttää, en perustaa perhettä, en siittää lapsia, en vaihtaa perhettä. Mene korppis tai lajitoverinsa tuonne 30 palstalle tämän aiheen kanssa motkottamaan.
Sinä olet Sinä, vaan paljon on 50 ihmisiä, joilla on vielä alaikäisiä lapsia.
Katsos, kun 51 vuotiaskin katsotaan 50 kuuluvaksi.
Ikävien aloitusten kohdalle osuessa, suosittelen ohitusta, enkä ilkeästi osallistumista.
Anteeksi. . En tiennyt että valtaosan 50 ja 60 palstan kirjoittajista kuuluu jo eronneisiin yhteishuoltajiin tai eroa suunnitteleviin tuleviin yhteishuoltajiin. Tämä palsta tietysti on tarkoitettu jokapäiväisen arjen tapahtumiin. Tuskin noilla perhepalstoilla tälläisia asioita käsitellään. Erotaan ja asutaan naapureina ettei tule koulunkäynti ongelmia vuoroviikoin.
Kyllä tuo aloitus ei mielestäni pitänyt paikkaansa ollenkaan. Eronnut olen ja vielä on alaikäinen lapsikin ja kaksi aikuista.
Kumpaakin, niin isän kuin äidin kodiksi sanoo. Itse tekee miten tahtoo, enkä ole nähnyt hänen nyt
pahemmin kärsivän. Pahemmin olisi kärsinyt jos olisimme riitaisessa liitossa olleet.
Asiamme olemme toki järjestäneet lasten parasta ajatellen, eronneinakin.
Vanhemmuushan ei siihen lopu.
Olen itse riitaisesta kodista ja se jos mikä kuluttaa ja vaikuttaa vielä näin "vanhanakin".
Eikä tapaamisten tarvitse olla viikko siellä viikko täällä systeemi. Joustavuutta puolin ja toisin.
tulokseen päääsee monia teitä
Ärsyttää, kun joillakin on aina tapana esittää oma ratkaisunsa ainoaksi oikeaksi. Vanhempia on erilaisia, kuin lapsiakin.
Mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole toisen paras.
Ero on monesti hyvä ratkaisu, kaikkien kannalta
.
Mikä se noin korventaa ja heti alkuviikosta? Herneet tuntuvat takertuvan joillekin nenuun meikäläisen paluusta ja muutamasta kannanotosta? Täällä pas....jauhaminen on ihan kivaa ajanvietettä vesisateen ja tuulen riehuessa ulkona. Älä kuitenkaan usko kaikkea mitä luet se muuten taisi olla viimeisin lauseeni keskusteluihin ennen lomamatkaani.
Palasin korpeen levänneenä, hyvätuulisena ja ruskettuneena ja olet jo minua pois hätyyttämässä vaikka ei silti uskoisin pärjääväni paremmin tuolla 30 palstalla kuin täällä kiukkuisten ja vihamielisten mummojen ja paappojen seassa ; )
Lainaus tekstistäsi "En aio synnyttää, en perustaa perhettä"
Eipä taida olla edellytyksiäkään moiseen, mutta voit kuitenkin yrittää eihän sitä tiedä vaikka joku kolahtaisi kohdallesi.
missä vanhemmat eivät enää kunnioita toisiaan ihmisinä. Aikuiset usein unohtavat että, lapsilla nuo eräänlaiset herkät tuntosarvet siellä päässään...vähän kuin etanoilla;)) myös se sanaton mykkyys ja ilmapiiri ja puhumattomuus...niin kyllä lapset ja nuoret sen vaistoavat...että,onko kaikki niin kuin hyvin? Ikävä myös lapsen kasvaa ilmapiirissä missä vanhemmat eivät oikeesti enää rakasta toisiaan...lapsi ja nuori siinä kärsii...oikeesti..Vaikka nuo avioliiton/avoliiton kulissit sitten miten olisi ulospäin kunnossa..
t.Pimu
Äidin koti, isän koti ja koditon.
Kodittomalle ei koskaan synny oikeaa kotia.
Joku, puolinainen, paikka vain.
missä ei tarvitse pelätä...missä suoja ja lämpö. Oma sänky. Erikseen sit huoneet ja kämpät...niissä vain nukutaan se yö..katto päänpäällä..mutta, ei koskaan koti.
Koditonkin voi saada itselleen ihka oman kodin;)
t.Pimu