Olihan mies kuitenkin jo 83- vuotias. Mulle erittäin merkittävä kirjailija. Nojoo, "Lampaansyöjät" ja muu komedialliseksi luokiteltu tuotanto. Kaikille tuttua. Mutta tyyppi on vaikuttanut mun ajattelumaailmaan ja kielelliseen ilmaisuun valtavasti- Ei mikään oppi-isä, mutta eräs esimerkki, siinä kuin Waltari tai Tervo nykyisistä.
Kaverin mietiskelevä ja ajatuksia herättävä puoi jäi sivuun, huumorin taakse. Pirulauta, "Havukka-ahon ajttelija" on suurta kirjallisuutta..
Mies kirjoitti viimeisen teoksensa kuolleesta pojastaan. En ole voinut lukea- koitan joskus lukea sen.
Satiiri on äärettömän vaikea tyylilaji. Huovinen oli mestari siinä.
Jahas, pitääkin pestä silmälasit, kaivaa "Kylän koirat" hyllystä , lukasta se ja lähteä kylille syämään hevosenpaskoja.
=DW=
Kaverin mietiskelevä ja ajatuksia herättävä puoi jäi sivuun, huumorin taakse. Pirulauta, "Havukka-ahon ajttelija" on suurta kirjallisuutta..
Mies kirjoitti viimeisen teoksensa kuolleesta pojastaan. En ole voinut lukea- koitan joskus lukea sen.
Satiiri on äärettömän vaikea tyylilaji. Huovinen oli mestari siinä.
Jahas, pitääkin pestä silmälasit, kaivaa "Kylän koirat" hyllystä , lukasta se ja lähteä kylille syämään hevosenpaskoja.
=DW=
Vastaukset 9
Vanhimmat
hän kirjoitti, eivät kulu yhdestä lukemisesta loppuun.
Luin melko pian ilmestymisen jälkeen tuon pojastaan ja tämän itsemurhaan johtaneista
tapahtumista kertovan kirjan. Kannattaa lukea.
Hamsterit ole hänen tekosiaan,näin sen kerran tv:stä jossa Pentti Siimes esitti päähenkilöä,nauratti pirusti,se on just niin kuin siinä näyteltiin,hillopurkkien seassa kellarissa yksin höpistessään...
Ei hassumpaa ollenkaan, viisas mies tuo Huovinen.
meillä oli yhtenä kirjallisuuden pakollisena "Havukka-ahon ajattelija", tuotannon alkupäästä. Siitä kai jäi jotain mukavaakin. Tuli myöhemmin luettua ihan vapaasta tahdosta kaikki muukin tuotanto.
Hatun noston paikka miehelle töistään. Mutta nyt vien sen hatun sydämen kohdalle ja seison hetken hiljaa. Arvostan miestä tekemisistään. Mutta lähdettävä se kai on joskus meistä jokaisen.
Missä hyvin kauniisti ja jotenkin hienosti...kirjoitti suomalaisesta metsästä...siinä kuvattiin hienosti yksityiskohdin tuon metsän kasvu...kun uudestaan lähti liikkeelle tälläisen metsäpalon jäljiltä...Vitsi pakko oli lukea yhteen menoon..Saisivat koulut tuon kirjan vaikka ottaa...oppimateriaaliakseen..kaikki ihme koppakuoriaiset ja tuon metsän oma luonto kun myös siinä samalla huomioitiin..koko ekologia...On jäänyt tämä teos myös mieleeni...upee kirja ainakin minusta..Tuota kirjan nimeä en vain enää muista..
Tuon Havukka-ahon lisäksi..
t.Pimu
Sattuuhan sitä vahinkoja. Muuten pidän Huovisen kirjoista, mutta tuo Rauhanpiippu jäi lukematta. Oli niin outoa tekstiä, että ei huumorintaju riittänyt siihen.
aikoinaan lähes sensaatio. Enemmän pidin kuitenkin Merestä ja Rintalasta. Huovisen huumori oli minulle outoa teekkarihuumoria, ja tyyli lässyttävä!
Syvä kunnioitus hänen pitkälle elämäntyölleen, josta tuloksena laaja kirjallinen tuotanto..., näytelmäkirjallisuuttakaan unohtamatta. Elämäntyö, joka säilyy tulevillekkin sukupolville.
Siunaus Hänen viimeiselle matkalleen.
oli hän, taivaankannen kannattelija, ja mietiskelijä.
Tuolla muutamia herskyviä Havukka-ahon ajattelijan tuumailuja:
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=25&t=&a=3602
.