Veikko Huovinen kuoli eilen.

Nämä eivät ole muistosanat, mutta kerron omasta pikku puolestani, että Huovisen pikareski Rauhanpiippu oli kirja, joka näytti minulle ja monelle ikätoverilleni sodan ja militarismin periaatteellisen kauheuden ja käytännön järjettömyyden. Toisen maailmansodan päättymisestä oli Huovisen kirjoittaessa kirjaansa vähän aikaa, ja moni luki kirjan noin 60-luvulla. Ajatus lienee ollut sama kuin nykyopettajalla, että joku huumorin avulla oppisi jotakin; - esimerkiksi mitä falskia löytyy raivoaan sylkevän kansanjohtajan kulissin takaa. Huovinen lienee ollut aivan vähän pettynyt tähän vieläkin uljaampaan uuteen maailmaan.
2378
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Adolf Hitleristä kirjassaan Veitikka ,jonka luin innolla koulupoikana; minulle tuli muutenkin inhimillistävä käsitys Hitleristä, joka sai ikäänkuin kasvot ja syvyyttä .
ihmettelin kovasti jälkeenpäin ,kuinka suomettuneessa Suomessa saattoi 70-luvulla lukea tuollaista kirjastossa.
Vasta runsaat 30 vuotta myöhemmin minulle nyt on valistavasti selostettu ,että se oli satiiria - ja pilkkaa itse asiassa!...herää kysymys ,miksi noin tulenarkaa kirjoitustyyliä harrastetaan, koska tavallinen ihminen saa helposti juuri päinvastaisen kuvan,tietenkin..hmm.
Ehkä äidinkielen tunneilla keskityttiin liikaa noihin possessiivisuffikseihin ja agenttipartisiippeihin, kun olisi pitänyt analysoida tyylilajeja ,jottei tulisi tuollaisia väärinkäsityksiä.
Ja oma opettajanikin totesi ,kuinka Hitler kuvattiin mukavana miehenä Huovisen teoksessa - vastakohtana pedon luonteen omaavalle diktaattorille.
Huovisen vaikutuksesta itselleni tuli kolmannesta valtakunnasta myönteisempi kuva kaiken kaikkiaan.
Oikeastaan kulttuurin puolelta vasta jokin Untergang-elokuva osoitti läpitunkevasti ,millainen mies oli kyseessä.

Äänestä
  • loppupuolen ehkä purevin kirja, mahdollisesti eri vuosilta olevia tarinoita, joissa saavat kyytiä sekä isommat, että pienemmät. Minulle jäi mieleen "Tykki". Vasta nyt olen saanut lukea, että mies tiesi tykeistä vähän enemmänkin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Torsti Janonen kirjoitti:

Nämä eivät ole muistosanat, mutta kerron omasta pikku puolestani, että Huovisen pikareski Rauhanpiippu oli kirja, joka näytti minulle ja monelle ikätoverilleni sodan ja militarismin periaatteellisen kauheuden ja käytännön järjettömyyden. Toisen maailmansodan päättymisestä oli Huovisen kirjoittaessa kirjaansa vähän aikaa, ja moni luki kirjan noin 60-luvulla. Ajatus lienee ollut sama kuin nykyopettajalla, että joku huumorin avulla oppisi jotakin; - esimerkiksi mitä falskia löytyy raivoaan sylkevän kansanjohtajan kulissin takaa. Huovinen lienee ollut aivan vähän pettynyt tähän vieläkin uljaampaan uuteen maailmaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu