Kuulaina syysöinä
viimeinen lehti tipahtaa maahan
Kaunis kauris lähistöllä
höristää korviaan
ja vavahtaa
Lähellä myös
löntystää karhu
joka haistaa pudonneen lehden
mutta mielensä täyttää jo
talviuni
Ylhäällä liitää varjo
silmiinsä piirtyen
kaikkien lehtien
putoava piina
sen yhdenkin
Ja lähellä kaikkea tätä
nauraa onneansa kultainen kettu!
viimeinen lehti tipahtaa maahan
Kaunis kauris lähistöllä
höristää korviaan
ja vavahtaa
Lähellä myös
löntystää karhu
joka haistaa pudonneen lehden
mutta mielensä täyttää jo
talviuni
Ylhäällä liitää varjo
silmiinsä piirtyen
kaikkien lehtien
putoava piina
sen yhdenkin
Ja lähellä kaikkea tätä
nauraa onneansa kultainen kettu!
Vastaukset 2
Vanhimmat
minä tykästyin tähän runoon.
Ihanasti yhdistelmä eläimiä, luontoa
ja kuitenkin myös ihmisen tunnetilaa.
Viimeinen säkeistö, ah miten soma se onkaan.
Kiitokset!