Kun rupeaa miettimään niin aikaisempi elämä on mennyt aika sivu suun, vaikkei pitäisi ajatella siltä kannalta. Kavereita ei ole tarttunut mukaan montaakaan, ja eikä mitään harrastuksia ole ikinä ollutkaan.
Olen saanut uudessa opiskelupaikassa muutamia kavereita, joiden kanssa voi jutella mukavia ja muuta. Oon ihan tyytyväinen sinänsä, mut niillä tuntuu olevan enemmän hauskaa keskenänsä ja mä oon hieman jäänyt sivulliseksi. Luonteestanihan se vähän on kiinni, mutta toisaalta nyt he tuntevat minut hieman paremmin, ja tietävät "miten" minuun kannattaa ottaa kontaktia.
Ehkäpä suurin syy miksi kirjoitan on ihastukseni. Nimenomaan se että miksi piti mennä ihastumaan jos siitä saa vain surullisensurkean olon kun rupeaa miettimään yhtään. On vaan niin "hylätty" olo kun ei ole ketään jonka tietäisi välittävän ja jolle voisi puhua. Kotoa ei tule minkäänlaista apua ja kun on vielä vanhin lapsi, niin yksin pitää vaan pärjätä päänsä kanssa. Mitä itselläni tässä elämässä oikein on? Tuntuu ettei yhtään mitään, ei mitään sellaista mitä itse arvostan. Tietysti sitä arvostaa sitä mitä ei itsellään ole, mutta...
Suppea kirjoitus tuli, mutta jos on joku joka tuntee samaistuvansa niin voisko laittaa kommenttia. Jotain juttelukaveriakin ois kiva saada...
Olen saanut uudessa opiskelupaikassa muutamia kavereita, joiden kanssa voi jutella mukavia ja muuta. Oon ihan tyytyväinen sinänsä, mut niillä tuntuu olevan enemmän hauskaa keskenänsä ja mä oon hieman jäänyt sivulliseksi. Luonteestanihan se vähän on kiinni, mutta toisaalta nyt he tuntevat minut hieman paremmin, ja tietävät "miten" minuun kannattaa ottaa kontaktia.
Ehkäpä suurin syy miksi kirjoitan on ihastukseni. Nimenomaan se että miksi piti mennä ihastumaan jos siitä saa vain surullisensurkean olon kun rupeaa miettimään yhtään. On vaan niin "hylätty" olo kun ei ole ketään jonka tietäisi välittävän ja jolle voisi puhua. Kotoa ei tule minkäänlaista apua ja kun on vielä vanhin lapsi, niin yksin pitää vaan pärjätä päänsä kanssa. Mitä itselläni tässä elämässä oikein on? Tuntuu ettei yhtään mitään, ei mitään sellaista mitä itse arvostan. Tietysti sitä arvostaa sitä mitä ei itsellään ole, mutta...
Suppea kirjoitus tuli, mutta jos on joku joka tuntee samaistuvansa niin voisko laittaa kommenttia. Jotain juttelukaveriakin ois kiva saada...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vähän sama..ja sitten kun joku oikeasti kiinnostuu,niin kiinnostuu vain ulkokuoresta,eikä siitä mitä oikeasti ajattelee. Tuntuu,että läheistä ystävää on todella vaikea löytää