Mestari kuollut

Finlandia-palkintoa ryhdyttiin jakamaan tosiaankin vasta vuonna 1984 ja heti ensimmäisenä vuonna Puukansan tarina oli ehdokkaana, muttei voittanut. Sen jälkeen ei edes ehdokkuuksia tippunut. Kieltämättä Huovisen parhaat teokset oli jo silloin kirjoitettu, mutta siitä huolimatta Joe-setä vuonna 1988 olisi ollut paljon parempi valinta kuin Gösta Ågrenin Jär, ainakin meitsin mielestä, meitsi kun ei harrasta suomenruotsalaista runoutta.

Vuodesta 1993 lähtien esiraati on valinnut kuusi kirjaa, joista yksi diktaattorin oikeuksin varustettu henkilö on saanut valita voittajan. Neljä kertaa valinnan on suorittanut poliitikko. Kolmella heistä on SDP:n jäsenkirja, yhdellä Vasemmistoliiton.
Tellervo Koivisto - Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies
Erkki Liikanen - Kristina Carlson: Maan ääreen
Claes Anderson - Hannu Raittila: Canal Grande
Paavo Lipponen - Bo Carpelan: Berg

Näistä Koiviston ja Andersonin valinnat ovat ihan okei, mutta Liikasen valinta on varsin käsittämätön, kun mm. Antti Hyry oli ehdokkaana. Valintaa puolsi varmaan se, että Carlson oli Suomen Kuvalehden toimittaja 1974-96 ja kirjoittaa lehteen edelleenkin freelancerina. Vielä käsittämättömämpi on Lipposen valinta: Carpelan sai jo toisen Finlandiansa! Ei ihme, että Lipposella vastavuoroisesti myönnettiin v. 2007 Axel Olof Freudenthal -mitali ansioistaan ruotsin kielen edistämisestä Suomessa.

Tässä lopuksi kooste Freudenthalin teeseistä, joita siis Lipponenkin ilmeisesti kannattaa. Wikipediasta copypastattu, professori L.A. Puntilan tutkimusten mukaan:

* Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa;
* Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria;
* Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole erityisiä luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla;
* Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalaiset ja ylipäänsä koko turaanilainen suku;
* Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille kansoille;
* Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä.

Ja oikeassahan Freudenthal oli: mikään muu kansa kuin suomalaiset ei ole niin pölkkypäistä, että antaisi neljän prosentin kielivähemmistölle toisen kotimaisen kielen statuksen, jossa kaikki suomenkieliset joutuvat opiskelemaan valtiasrodun kieltä.