Ollaan yritetty lasta jo 4 vuotta. Viimeisen vuoden aikana ollut paljon erilaisia hoitoja. Aiemmin todettu PCO ja siitä johtuva lapsettomuus/ vaikeudet tulla raskaaksi.
Joka kuukautinen tikuttaminen mahdollisen ovulaation varalta alkaa olla jo todella piinaavaa... Plussaa ei vain näy. Edessä siis massiivisemmat hoitomuodot.. Mietin vaan kuinka kestän tämän kaiken? Läheiset ystävät saavat lapsia ja yritän olla iloinen heidän puolesta, mutta se on todella vaikeaa. Pelkään että katkeroidun kokonaan, enkä halua liikkua enää missään. Mistä toivoa???
Masentaa.......................
Joka kuukautinen tikuttaminen mahdollisen ovulaation varalta alkaa olla jo todella piinaavaa... Plussaa ei vain näy. Edessä siis massiivisemmat hoitomuodot.. Mietin vaan kuinka kestän tämän kaiken? Läheiset ystävät saavat lapsia ja yritän olla iloinen heidän puolesta, mutta se on todella vaikeaa. Pelkään että katkeroidun kokonaan, enkä halua liikkua enää missään. Mistä toivoa???
Masentaa.......................
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minullakin pco, yritystä n. 1,5 v.. 5 kk clomien syöntiä takana, ei tulosta! Seuraavaksi tutkitaan munatorvien aukiolo, verikokeet otettu.. PELOTTAA!!!
Tällä hetkellä menossa "huono kausi" eli tuntuu, että mikään ei onnistu.. Melkein kaikilla kavereilla jo lapsi tai on tulossa..
Tsemppiä ja jaksamista sinulle! Tiedän niin, miltä sinusta tuntuu.. Rankat hoidot pelottaa!
ja tsemppiä myös sinnekin päin! Eikai auta kuin toivoa ja toivoa, että hoidot toimis. Nyt jatkan toistaiseksi vielä clomeja.. katsotaan mitä sitten.
Mutta yritetään jaksaa eikä katkeroiduta! :)
minulla tuli mutkia matkaan.. munatorvet olivat kaiken lisäksi tukossa tai ainakin niin olettivat, toiseen munatorveen meni EHKÄ vähän nestettä, mutta lähete tuli tähystysleikkaukseen, jossa katsotaan voiko asialle tehdä jotakin.. jos ei niin ainut hoito on koeputkihedelmöitys.. Tällä hetkellä tuntuu, että seinät kaatuu päälle!!
Täällä ollaan aika samanlaisissa tunnelmissa, tosin yritystä takana noin 1.5 vuotta. Vasta kävin verkokokeissa ja mieheni kävi antamassa spermanäytteen, jonka tuloksia vielä odotellaan. Heti niiden saavuttua lähtee lähete naistentautien poliklinikalle. Verikokeiden tuloksista ei löytynyt mitään vastausta.
Olo on yleensä ottaen odottava. Tänään tosin on hieman tavallista suurempaa vauvakuumettta taas vaihteeksi ilmapiirissä ja se aiheuttaa turhauttavaa oloa. Mietin voiko oikeasti olla mahdollista ettemme saakaan lasta,vaikka niin kovasti sitä toivomme. Mietin, että enkö koskaan saa pidellä omaa vastasyntynyttä sylissäni... En haluaisi olla epätoivoinen, koska tilastojen puolesta minulla on vielä hyvin aikaa, mutta toisaalta koen, että valmistun jo nyt siihen pahimpaan vaihtoehtoon.
Varmaan mietteeni ovat samoja kuin teilläkin. Tulevat hoidot ja mahdolliset löydökset pelottavat. Yritän jatkaa päivä kerrallaan ja olla miettimättä asioita sen enempää. Aina välillä vaan tulee nämä tunteet pintaan ja varsinkin menkkojen lähestyessä aina toivoo ihanaa yllätystä. Onneksi nykyään ei enää pety kovin paljoa menkkojen alettua - kaikkeen ilmeisesti tottuu. =)
Toivoisin löytäväni vertaistukea täältä, sillä mikään ei korvaa keskustelua ja ajatusten vaihtoa mitä voi jakaa saman kokeneiden kanssa. Voimia ja jaksamisia kaikille, ja toivottavasti jokaisen henkilökohtaiseen koettelemukseen löytyy jostain voimia! =)