Myrskyää. Pidän siitä.
On luonnon vuoro raivota.
Nautin kotini lämmöstä
ja nukkuvien koirien
katselusta.
Katseeni on suunnattu
tähän hetkeen ja
tulevaan.
Mietin, miltä maistuisi
limettimarmeladi tai
vaniljainen vispipuuro?
Tahdon tietää.
Niin kuin haluan tietää
sen, onko minusta
mestariremontoijaksi.
Erotunko massasta?
Toteuttamalla edes
osan unelmista.
On luonnon vuoro raivota.
Nautin kotini lämmöstä
ja nukkuvien koirien
katselusta.
Katseeni on suunnattu
tähän hetkeen ja
tulevaan.
Mietin, miltä maistuisi
limettimarmeladi tai
vaniljainen vispipuuro?
Tahdon tietää.
Niin kuin haluan tietää
sen, onko minusta
mestariremontoijaksi.
Erotunko massasta?
Toteuttamalla edes
osan unelmista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jo ensimmäisistä riveistä lähtien - mikä johtuu hyvin henkilökohtaisista syistä. Minäkin pidän myrskystä. Sisällä - varsinkin mökissä, takkatulen lämmössä, mutta miksei kerrostaloasunnossakin jos seurana on hyvä, rakas ystävä - kun tuuli riuhtoo pihan puita ja sade piiskaa ikkunaa. Mutta pidän, suorastaan rakastan myrskyä myös ulkona: seisoa kalliolla meren äärellä, ottaa takki ja paidat pois, antaa tuulen piestä kunnes iho on turta, sitten pukeutua jälleen ja tuntea kuinka iho kuumottaa; ehkä jopa mennä alas rantaan, ottaa pieni aaltokylpy. Se on syksyn ihanuutta. Mutta ei ainoastaan tämä - aiheen miellyttävyys - vaan tapa jolla sen kirjoitat. Siitä tulee lämmin ja mukava tuntu.
Juu, pojan koira oli minulla eilen hoidossa, ja hetki sitten ajattelin että jos viikon kuluttua lähden reissuun, niin kuin olen suunnitellut, tulee varmaan ikävä sitä vietävän hyppyrottaa - palauttaessani koiraa poitsulle tein vähän pidemmän lenkin ja matkan varrella pysähdyttiin kun se halusi hypätä oksaan, mutta oksa oli tavallista sitkeämpää laatua eikä muutaman hypyn ja riepottamisen jälkeen vielä mennyt katki. Katsoin kellosta aikaa. Vähän yli puolitoista tuntia kesti saada koivusta oksa irti. Sitten se juoksikin melkein koko loppumatkan oksa hampaissa.
Ja sitten runo sen kun vaan paranee. Tuttujen elementtien (myrsky, kodin lämpö, koirat) lisäksi tekstiin tulee tunteen ja pohdiskelun syvyys, hienolla tavalla. Lisäksi kohta
Mietin, miltä maistuisi
limettimarmeladi tai
vaniljainen vispipuuro?
on erittäinkin herkullinen. Limettimarmeladi? Vaniljainen vispipuuro? Hyvin kuvattu.
Tahdon tietää... Niin. Mitä on nyt. Mitä kaikkea siihen sisältyy. Mitä siitä voi avautua. Uskallus lähteä tästä hetkestä, liikkeelle, tarttua asioihin ja mahdollisuuksiin. Ennen kaikkea, ajattelen: kunpa aina osaisimme ottaa vastaan ja löytää nykyhetken rikkauden... Jotenkin tämä mielessäni yhdistyy johonkin aikaisemmin lukemaani runoosi, ja ajatukseen, että ei anna menneiden kokemusten [tuottamien pettymysten] kahlita paikalleen ja estää ottamasta vastaan, luottamasta.
Yksi kappale kirvoittaa minussa liikkeelle inspiraation, se on tämä
Niin kuin haluan tietää
sen, onko minusta
mestariremontoijaksi.
Erotunko massasta?
- - -
kaukaa katsottuna ihmiset näyttävät
mitäänsanomattomalta massalta
joltain sellaiselta mistä haluaa erottua
toisiinsa kompastelevilta muurahaisilta
lähempää tarkastellessaan huomaa yksilölliset piirteet
ei ole olemassa massaa
vain yksi aivan mielettömän ainutlaatuinen muurahainen
jotain sellaista mikä itsekin haluan olla
osana tätä kaikkea arvokas
osana mitäänsanomatonta massaa
yksilö
niin kuin jokainen
on
puhua sille joka kuulee
avautua silmille jotka katsovat suoraan ja
tunkeilematta
näkevät lähimmäisessä ihmisen
vaikka hän ei olisikaan mestariremontoija tai
superkokki
ehkä on parempi
etten ole mestariremontoija
superkokki
näyttelijä enkä malli
haluan tulla rakastetuksi minuna itsenäni
en joidenkin erityistaitojeni vuoksi
tulla rakastetuksi
vain siksi koska olen osa tätä massaa
näiden ainutkertaisten ihmisten kaltainen
ja vaikka kauempaa katsottuna
näytämme muurahaisilta
lähemmässä tarkastelussa huomaat
että sinäkin olet arvokas itsenäsi
että sinunkin askelluksessasi muurahaispolullasi
soi avaruus
helisee sydän jokaisessa käännöksessä
kantaessasi ihmisyyden kortta
Huomenna on taas luvassa myrskyä. Nautin aikoinaan myrskysäästä katsoen aaltojen rikkoutumista kallioihin tai kävelemällä aallonmurtajan takana saaden välillä suolaisen ryöpsähdyksen päälleni. Iloa himmentää ainoastaan vahingot, jotka aiheutuvat myrskyistä.
Selasin eilen reseptejä. Olen nykyisin innostunut kokkailusta. Siitä nuo puurot ja marmeladit. Samoin pitäisi saada remontti tehtyä loppuun. Haluan jälkeä, jota voin jälkikäteenkin ihailla. Remontointi on myös taito, jonka avulla voi parantaa asumisolojaan missä sitten asuukin.
Erotunko massasta tarkoittaa sitä, että niin monet ihmiset luopuvat unelmistaan tai jämähtävät paikoilleen parantamatta olojaan. Siitä tuo kysymys, erotunko/onnistunko muuttamaan elämääni.
uimassa lähellä aallonmurtajaa, olisiko ollut noin kaksi viikkoa sitten, siellä oli yli 20 joutsenta silloin, en muista tarkkaa lukua mutta noin 24 tai niillä paikkeilla.
Remontointi on kyllä hyödyllinen taito.
Pysähdyin ystäväni kanssa joitain viikkoja sitten yhdellä pienellä paikkakunnalla Kajaanin ja Kalajoen välillä taidemuseoon, jonka keski-iän kauniisti ylittänyt pariskunta oli kotiinsa tehnyt. Eivät he mitään ansioituneita taiteilijoita olleet mutta toteuttivat omaa unelmaa pienen galleriansa kera. Olivat remontoineet talon niin persoonallisella tavalla että oli kyllä huippua. Ei siinä oltu kalliita materiaaleja ja muotilehtien tyyliratkaisuja käytetty mutta kaikessa näkyi oma yksilöllinen maku. Sisustuksessa oli käytetty metallilusikoita ym.
Niin että osaaminen on yksi vietävän hyvä juttu. Ja toinen on ettei tee niinkään ihmisten ihailtavaksi vaan omaksi ilokseen niin kuin tykkää.
Yritetään toteuttaa. :)
Totta puhuakseni, toissa kesänä menestyksekkäästi aloittamani parvekeremontti on edelleen kesken, no viimeistelyä vaille valmis, nyt sinne on kertynyt niin paljon roinaakin että pitäisi siivota ennen kuin saa tehtyä homman loppuun, taitaa jäädä ensi kesään.
Mutta ehkä taas innostun kokkaamisesta minäkin? Kun lapset oli pieniä tuli kokattua paljonkin ja nyt se on jäänyt... muutaman kerran olen itselle tehnyt jotain speciaalia... esimerkiksi kun jouluna istuu yksin ja hiljaa kynttilänvalossa pienen herkkulautasensa kera... yleensä kyllä tyydyn lämpimiin voileipiin, pizzaan tai johonkin muuhun helppoon, ellei ole vieraita tulossa. Teetä tykkään juoda kynttilänvalossa. Ystävien kanssa syöminen on toisinaan tosi kivaa ja arjen taidetta.
erotut ihan oikeesti massasta, aina.
Jollain tapaa myrsky on kummallisen nautinollinen ilmiö
ja toisaalta taas se on myös pelottava. Minullakin on tässä
mökin ympärillä niin paljon isoja puita, että myrsky vois
ihan oikeesti saada pahaa jälkeä aikaan. Onneksi ei ole
sattunut sitten -85:n sellaista tuhoa, mitä silloinen Maire-
myrsky teki, kun katkaisi pihasta yhden hirvittävällä pahkalla
varustetun männyn melki meidän auton päälle, kun salama
löi latvan lähestyville ja pudotti hirrrrmuisen rungon pätkän
maahan.
Luonto on ihmeellinen kaikkine ilmiöineen ja täällä sen helmassa
sen kokee ihan eri tavalla, kuin jossain kaupugin valojen sylissä.
Siellä se on oikeastaan vain tuulen huminaa ja puiden kaareutumisen
katselemista, mitä harvoja niitä edes kvikylässä näkee.
Kaikesta huolimatta tai juuri siksi, pidin mielettömästi taas ajatuksistasi.
Nautin myös seurasta, jossa näen toisen palavan innostuksen. Yhtä paljon kuin haluan toteuttaa omaa elämääni, haluan muiden toteuttavan omaa elämäänsä. Asun muuten metsäisellä alueella, vaikka katuvalot palavatkin. Eli puiden kaatuminen on todellisuutta myös täällä.
Kiitos kommentista. Kerron sitten myöhemmin, miltä vaniljainen vispipuuro tai limettimarmelaadi maistui :).
Katselen maisemaa aamu varhaisena, hiljaisuutta rikkomatonta.
Kunnes havahdun tuulen ääneen, joka puiden latvoja heiluttaa.
Mietin missä olet mies vieras, minulle kuin varta vasten tehty.
Kuljen siellä kuljen täällä, etsien sua ihmettä yhä odottaen.
Mielessäni sinut näen yksin mietteissäsi, lepäät takkatulen
lämmössä hiljaisuus ympärilläsi....
Viikon viimeinen päivä on, eilinen oli työtä fyysistä työtä.
Niin rankkaa, mutta mieleistä työtä.
Jykevät piirteesi, miehinen olemuksesi, voimakas olet.
Harmaan, ruudullinen villapaita lämmittää sinua, kun en vierelläsi olla voi.
Suuri sydämesi, mielesi avara monien ajatusten täyttämä.
Elämänkokemusta ja sen hallintaa olet sinä kaikkea.
Luoksesi matkalla olen, haaveissani ainakin....
Sydän pieni, särkynyt sata tuhatta kertaa....
Luovuttaa se ei osaa miksi, sitä tiedä en....
Osa unelmista on toteutettavissa omin käsin. Toiset vaativat toisen ihmisen. Tarkoituksella olen kääntänyt unelmani kohti sitä, mitä voin tehdä itse. Saavutan ainakin osan.
Toivotan onnea etsintään! Kiitokset kommentistasi.
Kairasta puhutaan, en tiedä mitä
se oikeasti edes tarkoittaa
Olen kenties vain omaa unelmaani
luonut
Vain omia toiveitani mieleeni
esiintuonut
Kairasta, unelmastani
Siellä tuuli puhaltaa, siellä revontulet
taivaalta esiin hulmahtaa
Siellä lumi kait ensin maahan
lankeaa
Siellä vesipisarat havuilla kimaltaa
Sinne rakovalkean voin rakentaa
Rakovalkean johon rakotulihonkaa
tarvitaan
Ei enää ole kiirettä, ei silloin kun
kairassa eletään
Voit katsella tulen liekkiä kuten
myös revontulien leikkiä
Olen kairalla, olen pois massasta
Nautin luonnosta
Toivon että se raivoaa!