ja tänään sitten kyseinen henkilö ilmaantuu ihan niin kuin kirkaalta taivaalta silmieni eteen, juuri, kun vähitellen yritin unohtaa hänet ja kaiken, minkä itse tein väärin. Yksi ainoa henkilö, jota en pysty katsomaan silmiin, en edes tunne kunnolla, jonka kanssa en koskaan puhunut. Muistuttaa minua parin vuoden takaisista tapahtumista, jolloin olin itse pohjalla. En tiedä miten tässä kävi näin. En minä koskaan mitään pahaa tarkoittanutkaan. Tässä nyt on vain sellainen tilanne, että kun näen tämän henkilön en todellakaan tiedä mitä teen. En tunne ketään muuta henkilöä kohtaan sellaisia tunteita, kuin häntä. Hänen kasvonsa ovat ainutlaatuiset, hänen hymynsä korvaamaton. Samanlaista ilmettä ei ole kellään. En tajua miten kaikki muut naiset ovat hyvännäköisiä ja mukavia, mutta hänessä on sitä jotain, miksi minä en pysty unohtamaan häntä? Aina kun hän katsoo minuun päin, pystyn lukemaan hänen kasvoiltaan kaiken, mitä hän haluaa minulle sanoa.
henkisesti raunio
isfg90
3253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mullekki on käyny tollee. Koko tytön olemus on mun mielest nii "ihailtava". Jotenkin se tapa liikkua, ne ilmeet, se hiljaisuus jne. vaan jostain syystä tuntuu "kuuluvan" mun maailmaan. Puhumattakaan niistä kasvoista. Oli ne meikatut tai ei.. Yhtenä aamuna hänellä oli jotain ihottumaa naamassa, mahdollisesti joku allerginen reactio tai jotain. Mun silmiin hän vaan näytti yhtä kauniilta ku aina. ...ja se hymy joka joskus tulee hillitysti esilleen hänen naamalta.. :SSSS Ikävintä on se että en ikinä tule olemaan osa hänen elämää. Ei siinä mitään, että hän on varattu. Kyllä mulle riittäis että sais olla "pelkkä" ystävä. Mutta kun ei oo mitään "järkevää" syytä miksi pitäis.
alkaa melkeen itkettää ku luin nää :( ajattelispa joku mustakin noin, mutta tuntuu vaan et en oo kenellekkään muuta ku hyvä kaveri. mut toivottavasti vielä joskus.
Jokin aika sitten päätin, että unohdan koko henkilön, poistin mesestä yms. joten ei pahempaa ajoitusta voi ollakaan... Yritän olla kuin häntä ei olisikaan, en halua näyttää hänelle mitä tunnen. Tiedän ettei hänellä ole mitään tunteita minua kohtaan, joten siitä ei olisi hyötyä. En ymmärrä mitä muuta voisin tehdä, joten perjantaina menen baariin pitkästä aikaa ja yritän löytää jonkun toisen, joka auttaisi minua unohtamaan. Tiedän ettei auta, koska kokeiltu on jo aiemmin. Nyt vain tuntuu siltä, että muutakaan keinoa ei ole.
En voi ruveta tarkemmin selostamaan, ettei tunnisteta. Saattaa kuulostaa oudolta tekstiltä. Haluankin vain avautua edes johonkin, kun ei ole niitä oikeita kavereitakaan keille avautua.