Viime lauantaina illalla joskus vähän ennen kymmentä olin Helsingissä Rautatieasemalla odottamassa yksin junaa (ihan täysin selvinpäin ja muutenkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa siis), ja siinä hetken seisoskeltuani siihen tuli sitten joku nuorehko maahanmuuttajamies (kertoi olevansa 21-vuotias, enkä sitä yhtään epäile) tekemään tuttavuutta, ja koska se silloin vaikutti ihan tolkun mieheltä, en viitsinyt/uskaltanut tilanteesta poistua.
Epäilykset kuitenkin heräsivät siinä vaiheessa, kun se otti kädestä kiinni ja sanoi saattavansa minut junaan. Olen 17-vuotias (ja nyt ennen kuin kukaan ehtii tulla valittamaan tästä, niin tiedän, etten varsinaisesti saisi tänne palstalle kirjoitella, onhan siihen, että saavun tähän kunnioitettavaan 18 vuoden ikään, jossa kaikki on luvallista, vielä pari kuukautta, mutta annetaan sen nyt olla tällainen merkityksetön sivuseikka), kovin ujo ja fyysisestikin aika heikko, joten en tietenkään uskaltanut paljoa vastustella, vaikka se olikin kaikki, mitä olisin sillä hetkellä halunnut tehdä. Kun tämä mies tunki mukaani, tiesin, ettei se voisi päättyä hyvin, vaikka se sanoikin saattavansa vain junaan ja vaikutti vielä siinäkin vaiheessa ihan kaikin puolin täysipäiseltä tyypiltä.
No, junalle sitten lopulta päästiinkin, mutta eihän se siihen jäänyt, vaan mies tunki minun mukaani siihen, johdatti tyhjään vaunuun, jossa se tietenkin yritti heti ensimmäisenä istumaan päästyä työntää kielensä minun kurkkuuni. Se jäi onneksi vielä yritykseksi (olisihan nimittäin ollut aika kurjaa saada ensisuudelmansa sellaissa tilanteessa), kun onnistuin vetämään pääni pois ennen kuin se ehti minun huuliani edes hipaista. Mies tuntui ymmärtävän, kun totesin, että olen tuntenut sen noin varttitunnin, joten ei pienintäkään toivoa siitä, että siinä vaiheessa suostuisin mihinkään tuollaiseen. Siinäkään vaiheessa en vielä jotenkin vain pystynyt poistumaan tilanteesta, vaikka sen jälkeen alkoikin olla liian myöhäistä.
Lopulta tämä mies alkoikin sitten käydä todella tungettelevaksi. Kun olin kieltänyt suudelman suulle, se katsoi oikeudekseen suudella hiuksia, kaulaa, käsiä ja poskia. Se laittoi kätensä minun ympärilleni, joten poistuminen kävi mahdomaksi. Yritin työntää sitä pois ja istua niin kauaksi siitä kuin vain pystyin, mutta sellaisesta ei ollut paljon apua. Se työnsi minun sormeni suuhunsa, laittoi käteni oletettavasti sukupuolielimensä päälle (ihan vaatteiden ulkopuolelle siis vain), hyväili reisiä ja kaulaa, ja lopulta työnsi kätensä minun rintaliivieni sisään ja alkoi puristella rintoja. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että tässä vaiheessa ahdisti kyllä erittäin paljon, ja olisi tehnyt mieli vain huutaa junavaunun muilta matkustajilta apua, mutta sellaiseenhan en uskaltanut ryhtyä.
Lopulta tuskainen junamatka sitten päättyi, kun juna viimeinkin saapui oikealle asemalle. Kuvittelin, että siinä vaiheessa olisin viimeistään päässyt siitä ällötyksestä eroon, mutta tämänkin täytyi sitten tietenkin olla täysin turha luulo. Kun junasta päästiin ulos, alkoikin sitten hirveä vonkaaminen. Se halusi, että lähden sen kotiin, tai vien sen omaan kotiini (joka ei tietenkään tule kysymykseenkään, asunhan vielä kotona äitini kanssa), eikä millään uskonut, kun sanoin, etten halua tai voi tai pysty tai mitään muutakaan. Se halusi kuulemma tehdä minulle sen, mitä "me molemmat halusimme", ja minusta oli varsin erikoista, että se kuvittelin minun haluavan jotakin sellaista, vaikka olin koko ajan näyttänyt vastentahtoisuuteni ihan kaikkea sen toimintaa kohtaan. Lopulta se uskoi, MUTTA vain sillä ehdolla, että suostuisin tapaamaan sen joskus toiste. Niinpä hädissäni tietenkin vain suostuin sen ehdotukseen paikasta ja ajasta, ja sanoin, että tulen silloin sinne. No, tietenkään tämä ei merkkaa mitään, se ei tiedä edes minun nimeäni tai yhtään mitään muutakaan minusta, joten ei varmasti haittaa, että käytin tuota ulospääsykeinona tilanteesta (ja ei, minulla ei siis oikeasti ole pienintäkään aikomusta tavata sitä mulkkua, vaikka niin sanoinkin. Sen lupaaminen oli vain ainoa keino, jolla se jätti minut rauhaan)
Tämä on ehkä minun osaltani ylireagointia, mutta tapaus ahdistaa minua ihan mielettömästi. Tunnen itseni jotenkin likaisesksi vain siksi, että se kusipää koski minuun. Minua häiritsee, että joku on todella koskenut minun rintojani sillä tavalla, painanut huulensa minun kasvoilleni ja hiuksilleni. Että minun sormeni on ollut sen suussa ja käteni paikassa, johon en todellakaan halua koskea edes vaatteiden läpi. Tekisi mieli vain oksentaa joka kerta, kun ajattelen tätä.
En ole ihan varma, miksi kirjoitan tästä tänne. Tuntui vain jotenkin hyvältä avautua asiasta, vaikka ei tällä mitään vaikutusta varmaan mihinkään olekaan. Ensin ajattelin vain kysyä, mitä minun pitäisi nyt tehdä, mutta mitäpä tähän nyt enää mikään auttaa. Poliisit nyt tuskin ovat tällaisista kiinnostuneet, kun ei mitään pahempaa kuitenkaan tapahtunut (ja kai tämä on osittain myös oma vikani, kun en vain potkaissut sitä munille tai tallannut korkekengän koroilla varpaille, ja juossut karkuun. Ehkä en muutenkaan vain ilmaissut haluttomuuttani tarpeeksi selkeästi), eikä olemassa mitään todisteita, joten ehkä se, mitä tarvitsen juuri nyt, voisi olla vinkkejä siihen, kuinka tällainen asia unohdetaan. En tietenkään luule, että tämä nyt olisi merkittävää koko minun loppuelämäni kannalta, mutta olisi ihan hienoa, jos joku voisi kertoa, kuinka pitää ajatella, että tämä helpottaisi mahdollisimman nopeasti. Että voisin mahdollisimman nopeasti keskittyä taas normaaliin elämään ja lopettaa koko tuon jutun ajattelun.
Epäilykset kuitenkin heräsivät siinä vaiheessa, kun se otti kädestä kiinni ja sanoi saattavansa minut junaan. Olen 17-vuotias (ja nyt ennen kuin kukaan ehtii tulla valittamaan tästä, niin tiedän, etten varsinaisesti saisi tänne palstalle kirjoitella, onhan siihen, että saavun tähän kunnioitettavaan 18 vuoden ikään, jossa kaikki on luvallista, vielä pari kuukautta, mutta annetaan sen nyt olla tällainen merkityksetön sivuseikka), kovin ujo ja fyysisestikin aika heikko, joten en tietenkään uskaltanut paljoa vastustella, vaikka se olikin kaikki, mitä olisin sillä hetkellä halunnut tehdä. Kun tämä mies tunki mukaani, tiesin, ettei se voisi päättyä hyvin, vaikka se sanoikin saattavansa vain junaan ja vaikutti vielä siinäkin vaiheessa ihan kaikin puolin täysipäiseltä tyypiltä.
No, junalle sitten lopulta päästiinkin, mutta eihän se siihen jäänyt, vaan mies tunki minun mukaani siihen, johdatti tyhjään vaunuun, jossa se tietenkin yritti heti ensimmäisenä istumaan päästyä työntää kielensä minun kurkkuuni. Se jäi onneksi vielä yritykseksi (olisihan nimittäin ollut aika kurjaa saada ensisuudelmansa sellaissa tilanteessa), kun onnistuin vetämään pääni pois ennen kuin se ehti minun huuliani edes hipaista. Mies tuntui ymmärtävän, kun totesin, että olen tuntenut sen noin varttitunnin, joten ei pienintäkään toivoa siitä, että siinä vaiheessa suostuisin mihinkään tuollaiseen. Siinäkään vaiheessa en vielä jotenkin vain pystynyt poistumaan tilanteesta, vaikka sen jälkeen alkoikin olla liian myöhäistä.
Lopulta tämä mies alkoikin sitten käydä todella tungettelevaksi. Kun olin kieltänyt suudelman suulle, se katsoi oikeudekseen suudella hiuksia, kaulaa, käsiä ja poskia. Se laittoi kätensä minun ympärilleni, joten poistuminen kävi mahdomaksi. Yritin työntää sitä pois ja istua niin kauaksi siitä kuin vain pystyin, mutta sellaisesta ei ollut paljon apua. Se työnsi minun sormeni suuhunsa, laittoi käteni oletettavasti sukupuolielimensä päälle (ihan vaatteiden ulkopuolelle siis vain), hyväili reisiä ja kaulaa, ja lopulta työnsi kätensä minun rintaliivieni sisään ja alkoi puristella rintoja. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että tässä vaiheessa ahdisti kyllä erittäin paljon, ja olisi tehnyt mieli vain huutaa junavaunun muilta matkustajilta apua, mutta sellaiseenhan en uskaltanut ryhtyä.
Lopulta tuskainen junamatka sitten päättyi, kun juna viimeinkin saapui oikealle asemalle. Kuvittelin, että siinä vaiheessa olisin viimeistään päässyt siitä ällötyksestä eroon, mutta tämänkin täytyi sitten tietenkin olla täysin turha luulo. Kun junasta päästiin ulos, alkoikin sitten hirveä vonkaaminen. Se halusi, että lähden sen kotiin, tai vien sen omaan kotiini (joka ei tietenkään tule kysymykseenkään, asunhan vielä kotona äitini kanssa), eikä millään uskonut, kun sanoin, etten halua tai voi tai pysty tai mitään muutakaan. Se halusi kuulemma tehdä minulle sen, mitä "me molemmat halusimme", ja minusta oli varsin erikoista, että se kuvittelin minun haluavan jotakin sellaista, vaikka olin koko ajan näyttänyt vastentahtoisuuteni ihan kaikkea sen toimintaa kohtaan. Lopulta se uskoi, MUTTA vain sillä ehdolla, että suostuisin tapaamaan sen joskus toiste. Niinpä hädissäni tietenkin vain suostuin sen ehdotukseen paikasta ja ajasta, ja sanoin, että tulen silloin sinne. No, tietenkään tämä ei merkkaa mitään, se ei tiedä edes minun nimeäni tai yhtään mitään muutakaan minusta, joten ei varmasti haittaa, että käytin tuota ulospääsykeinona tilanteesta (ja ei, minulla ei siis oikeasti ole pienintäkään aikomusta tavata sitä mulkkua, vaikka niin sanoinkin. Sen lupaaminen oli vain ainoa keino, jolla se jätti minut rauhaan)
Tämä on ehkä minun osaltani ylireagointia, mutta tapaus ahdistaa minua ihan mielettömästi. Tunnen itseni jotenkin likaisesksi vain siksi, että se kusipää koski minuun. Minua häiritsee, että joku on todella koskenut minun rintojani sillä tavalla, painanut huulensa minun kasvoilleni ja hiuksilleni. Että minun sormeni on ollut sen suussa ja käteni paikassa, johon en todellakaan halua koskea edes vaatteiden läpi. Tekisi mieli vain oksentaa joka kerta, kun ajattelen tätä.
En ole ihan varma, miksi kirjoitan tästä tänne. Tuntui vain jotenkin hyvältä avautua asiasta, vaikka ei tällä mitään vaikutusta varmaan mihinkään olekaan. Ensin ajattelin vain kysyä, mitä minun pitäisi nyt tehdä, mutta mitäpä tähän nyt enää mikään auttaa. Poliisit nyt tuskin ovat tällaisista kiinnostuneet, kun ei mitään pahempaa kuitenkaan tapahtunut (ja kai tämä on osittain myös oma vikani, kun en vain potkaissut sitä munille tai tallannut korkekengän koroilla varpaille, ja juossut karkuun. Ehkä en muutenkaan vain ilmaissut haluttomuuttani tarpeeksi selkeästi), eikä olemassa mitään todisteita, joten ehkä se, mitä tarvitsen juuri nyt, voisi olla vinkkejä siihen, kuinka tällainen asia unohdetaan. En tietenkään luule, että tämä nyt olisi merkittävää koko minun loppuelämäni kannalta, mutta olisi ihan hienoa, jos joku voisi kertoa, kuinka pitää ajatella, että tämä helpottaisi mahdollisimman nopeasti. Että voisin mahdollisimman nopeasti keskittyä taas normaaliin elämään ja lopettaa koko tuon jutun ajattelun.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voi muuta kuin sanoa että dust youre self and keep going Camille Baglian sanoin.
Aikaa myöten sinun etomisesi helpottaa ajattele vaan ettei tuo ollut läheskään pahinta mitä sulle vois sattua.
Äläkä ainakaan anna minkään pelon ruveta rajoittamaan elämääsi.
Voi tyttökulta. En voi muuta kuin ihmetellä (ja suuresti sittenkin), miten et osannut jo alunperin työntää tyyppiä matkoihinsa kun alkoi tuppautua seuraasi (yleensä tämä onnistuu pelkästään tylyltä näyttämällä ja parilla voimasanalla tarvittaessa höystäen) saati sitten mukaan junaan tunkiessa, saati sitten kun alkoi käpälöimään sinua? Pahoittelen, mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä, miten ihminen ei osaa sanoa "EI". Kas kun et antanut panna itseäsi vain siksi, ettet osannut/ymmärtänyt/uskaltanut sanoa ei? Ja vielä kun tapaus herättää sinussa noin vahvoja kuvottavia reaktioita jälkeenpäin (sen ymmärrän hyvin), niin miten et osannut sanoa tyypille jo alun alkujaan esim. "En halua sinua mukaan, jätä minut rauhaan, mene pois..." tms. - tarvittaessa jälleen vahvemmilla ilmaisuilla höystettynä.
"Ehkä en muutenkaan vain ilmaissut haluttomuuttani tarpeeksi selkeästi"
Naulankantaan. Et todellakaan ilmaissut haluttomuuttasi tarpeeksi selkeästi, jos ylipäätään ollenkaan. En syytä tapahtuneesta sinua, mutta kyllä ihmisen pitää osata itseään suojella, sehän nyt on jo kirjoitettu ihmisen geeneihin, ettei päästä ventovieraita ronkkimaan paikkojaan. Herranjestas sentään.
Jos tämä tarina on todella totta eikä fantasiaa niin olen todella pahoillani puolestasi. Opettele hyvä ihminen puolustamaan itseäsi. Kuvottava ajatuskin miten nuo mamut käyvät valkolaispimuihin kiinni. YÖK!!! Ota ihmeessä yhteyttä Rikosuhripäivystykseen, että saat keskustelua asiasta rauhassa. Kerta kaikkiaan aivan tyrmistyttävä juttu. Miten HELVETISSÄ et osaa puolustaa itseäsi ja omaa reviiriäsi sen vertaa, että annat mamujen työnnellä kieliään suuhusi ja käsiään rintoihisi? Käsittämätöntä. Ei ihme, että mamut kuvittelevat suomalaisnaisten olevan tyrkyllä ja vapaata riistaa, kun näin anteliaita tyttöjä löytyy asemilta.
Voi hyvä jumala sentään, en voi muuta sanoa. Sanon vielä: OTA OPIKSESI.
"Voi tyttökulta. En voi muuta kuin ihmetellä (ja suuresti sittenkin), miten et osannut jo alunperin työntää tyyppiä matkoihinsa kun alkoi tuppautua seuraasi (yleensä tämä onnistuu pelkästään tylyltä näyttämällä ja parilla voimasanalla tarvittaessa höystäen) saati sitten mukaan junaan tunkiessa, saati sitten kun alkoi käpälöimään sinua? Pahoittelen, mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä, miten ihminen ei osaa sanoa "EI". Kas kun et antanut panna itseäsi vain siksi, ettet osannut/ymmärtänyt/uskaltanut sanoa ei? Ja vielä kun tapaus herättää sinussa noin vahvoja kuvottavia reaktioita jälkeenpäin (sen ymmärrän hyvin), niin miten et osannut sanoa tyypille jo alun alkujaan esim. "En halua sinua mukaan, jätä minut rauhaan, mene pois..." tms. - tarvittaessa jälleen vahvemmilla ilmaisuilla höystettynä."
Niin on enpä tähän voi todeta muuta kuin että et voisi olla enempää oikeassa.
Mutta paha vain, että olen luonteeltani tällainen. Poden huonoa omaatuntoa siitä, että kieltäydyn puhumasta tuntemattomille, ja sitten käy näin. Olen liian kiltti, enkä osaa sanoa ei, ja olen liian ujo, jotta yleensä pystyisin siihen niin, että kukaan voisi ikinä ottaa sitä tarpeeksi vakavasti. Minun voimillani vain ei työnnetä pois melkein puoli metriä ja monta kymmentä kiloa painavampaa miestä, vaikka kuinka sitä yrittäisinkin.
"Jos tämä tarina on todella totta eikä fantasiaa niin olen todella pahoillani puolestasi. Opettele hyvä ihminen puolustamaan itseäsi. Kuvottava ajatuskin miten nuo mamut käyvät valkolaispimuihin kiinni. YÖK!!! Ota ihmeessä yhteyttä Rikosuhripäivystykseen, että saat keskustelua asiasta rauhassa. Kerta kaikkiaan aivan tyrmistyttävä juttu. Miten HELVETISSÄ et osaa puolustaa itseäsi ja omaa reviiriäsi sen vertaa, että annat mamujen työnnellä kieliään suuhusi ja käsiään rintoihisi? Käsittämätöntä. Ei ihme, että mamut kuvittelevat suomalaisnaisten olevan tyrkyllä ja vapaata riistaa, kun näin anteliaita tyttöjä löytyy asemilta.
Voi hyvä jumala sentään, en voi muuta sanoa. Sanon vielä: OTA OPIKSESI. "
Kyllä minä yritin. Työnsin sitä pois ja pyysin lopettamaan, mutta en vain ilmeisesti ole ihminen, joka tekee tuollaiset asiat tarpeeksi hyvin. En edes tiedä, mitä olisin voinut siinä tilanteessa enempää tehdä kuin repiä sen kättä pois ja kieltää, mutta ehkä vain olen liian hissukka, jotta kukaan voisi ikinä ottaa minua vakavasti reagoin minä ihmisten käyttäytymiseen kuinka tahansa.
Enkä kiellä sitä, etteikö tämä oikeasti olisi minun omaa syytäni. Varmaan onkin siis ihan oikein, että tässä niin kuin kävi, ja tunnen nyt niin kuin tunnen vain siksi, että olen luonteeltani ja kaikilta muiltakin ominaisuuksiltani niin heikko, etten kykene edes riittävään itsepuolustukseen. Syytän kyllä kaikesta tapahtuneesta itseäni, joten ei ole kyse siitä, että yrittäisin millään tavalla hakea mitään oikeutta itselleni, tai muutenkaan ketään tässä keskustelussa asettumaan mitenkään minun puolelleni. Siis huolimatta syyllisyydestäni tämä vain tuntuu jotenkin niin pahalta, etten enää tiedä, mitä minun pitäisi tehdä ja se oli syy sille, miksi ylensä tuhlasin aikaani keskellä yötä jossakin Suomi 24 -seksikeskustelussa kirjoittamalla liian pitkää kuvausta siitä, mitä minulle on tapahtunut, ikään kuin sen pitäisi ketään muuta koko tällä maapallolla edes kiinnostaa.
Ja opikseni olen ottanut, ja ehkä jopa kymmenen vuoden päästä uskallan liikkua yksin iltaisin. Uskon, että kaikella on tarkoitus, joten ehkä tämänkin tarkoitus oli tosiaan opettaa minulle oikein kantapään kautta, että itsepuolustuskyvyttömyydestäni johtuen myös ihmisarvoni on puutteellinen ja siksi on oikein, että joku ällöttävä mulkku tunkee kätensä minun paitani sisään ja kohtelee muutenkin kuin jotakin halpaa huoraa.
Ensimmäisenä itsesi syyttelyn ei ole sinun vikasi jos joku käy sinua kourimaan.Kerroit jo eka viestissäsi että teit äijälle selväksi ettet pidä hänen kourimisestaan tavalla jossa ei ollut mitään tulkinnan varaisuutta.
Äijä ei siis voinut käsittää väärin nämä etelämaalaiset apinat eivät nyt sattumoisin usko muuta kuin luotia ja veistä eikä sinulla tainnut olla kumpaakaan mukana.Olen muuten kuullut vastaavaa heidän käytöksestään ennenkin tähän lienevät osasyyllisiä muut ns Suomihuorat jotka ovat heti jalat lävällään noissa etelän lomakohteissa kun jonkun paikallisen Manolon näkevät ja aiheuttavat käytöksellään sinullekin tällaisen tilanteen.Selvää on myös jokaiselle etteivät etelän miehet juuri naisia arvosta paitsi silloin jos tämä hyppii täysin heidän oman pillinsä mukaan.
Sinä et kuitenkaan ole syyllinen mihinkään vaan se aijä ja sillä selvä sinä näyt nyt käyttäytyvän juuri päin vastoin kuin eka viestissäni kehoitin nyt alat liikkua ulkona ennenkuin pelkosi käyvät pahemmiksi vain siten voit voitaa ne.Tällä tavoin toimivat myös hengen vaarallisiin tilanteisiin joutuneet extreme lajien harrastajat ja sotilaat he toistavat suorituksen välittömästi uudelleen jotteivät saisi kammoa harrastukseensa.
Myös sinun on nyt rohkeasti samalla tavalla lähdettävä ihmisten ilmoille ja lakattava pelkäämästä muuten tilanteesi pahenee sen mukaan mitä pidempään napotat neljän seinän sisällä murehtimassa tuota.
Sinulla ei ole mitään hävettävää olet hieno ihminen se mies on paskakasa ja nyt pää pystyyn ja ulos ja lenkille.
Kun seuraavan kerran kansanedustajat äänestävät siitä, paljonko mamuja tulee suomeen työvoimapulaa paikkaamaan ottaa ja montako tervettä työkykyistä nuorta miestä (joiden pitäisi olla puolustamassa isänmaataan ja naisten sekä lasten paeta tänne) astrid thors tuo suomeen "kotimaansa" sotatilaa ja kauhuja pakoon, voisit sinäkin miettiä ketä oikeasti kannattaa äänestää vaaleissa.
Samaa kohtelua on luvassa rutosti, jos äänestää vääriä henkilöitä.
Tätä kannattaa miettiä.
Miksi mustien sperma on ravinteikkeempaa kuin valkoisten?
- koska siinä on yleensä enemmän HIVenaineita
"Enkä kiellä sitä, etteikö tämä oikeasti olisi minun omaa syytäni. Varmaan onkin siis ihan oikein, että tässä niin kuin kävi, ja tunnen nyt niin kuin tunnen vain siksi, että olen luonteeltani ja kaikilta muiltakin ominaisuuksiltani niin heikko, etten kykene edes riittävään itsepuolustukseen. Syytän kyllä kaikesta tapahtuneesta itseäni, joten ei ole kyse siitä, että yrittäisin millään tavalla hakea mitään oikeutta itselleni, tai muutenkaan ketään tässä keskustelussa asettumaan mitenkään minun puolelleni. Siis huolimatta syyllisyydestäni tämä vain tuntuu jotenkin niin pahalta, etten enää tiedä, mitä minun pitäisi tehdä ja se oli syy sille, miksi ylensä tuhlasin aikaani keskellä yötä jossakin Suomi 24 -seksikeskustelussa kirjoittamalla liian pitkää kuvausta siitä, mitä minulle on tapahtunut, ikään kuin sen pitäisi ketään muuta koko tällä maapallolla edes kiinnostaa. "
Voi kultapieni, sä et saa syyttää itseäsi tästä tapahtumasta! TOI EI TODELLAKAAN OLLUT SUN SYYTÄ. Vaikka sä olisit kuinka hissukka, niin kyllä normaalin ihmisen täytyisi nähdä ja tajuta, millon sä et nauti siitä, mitä sulle tehdään. Kyllä sen pitäisi riittää, että sanoo, että älä koske ja työntää toisen pois. Ei kaikki ole sellaisia, että osaavat reagoida tommoisiinkaan tilanteisiin kovin voimakkaasti, mutta ei siitä pidä sua syyttää. Sä sanoit "Ei" ja työnsit koko ajan sitä miestä pois kimpustas. Vaikuttaako semmoinen käytös siltä, että sä haluaisit mennä nussimaan sen kanssa? Ei todellakaan. Mutta äijä ilmeisesti ajatteli, että jos se tarpeeks kauan vonkaa, se murtaa sut ja saa valtaansa. Mutta sä et murtunut! Ja se on todella hyvä asia.
Jos sulle vielä joskus tapahtuu jotain tommosta, niin yritä ajatella asiaa sillai, että sä mielummin asetut vastaan, kun kääperryt kasaan. Susta nimittäin vähä huokuu huono itsetunto, ja se ehkä vaikutti siihe, miksi sä et osaa/uskalla reagoida epämielyttäviin tilanteisiin niin kovin voimakkaasti. Mä olen samanlainen, joten tiiän, miten vaikeeta se on, mutta parempi taistella vastaan kun alistua. Sä olet 17, sä varmaat käyt vielä koulua? Koeta mennä puhuun vaikka kuraattorille tai terveydenhoitajalle. Ne osaa auttaa. Voimia sulle!
34 vuotta, mutta kuka oli kourija?
Syy EI OLE AHDISTETUSSA, eli sinussa MISSÄÄN nimessä. Etoo täälläkin tuollaiset p****npuhujat, että syy olis siinä ihmisessä jota ahdistellaan. Että "mikset vaan huutanut tai sanonut ei", että "oma on syys ja pahempaakin ois voinu tapahtua", ettei "tuollainen ollut vielä mitään". Olen syvästi pahoillani näitten ns. aina-oikeassa-olevien ihmisten kirjoittelusta. Vaikka se tuntuisikin turhalta, niin kertoisin jollekkin luotettavalle ihmiselle, ihan vain sun itsesi takia. Tuli mieleen et onko noissa vaunuissa tai asemilla missä ootit, niin mitään videovalvontaa? Jos on, niin luulis tekijän/sen tekemiset siinä näkyvän. Käy nyt ainakin poliisille kertomassa, ei siitä ainakaan haittaa ole.
Niin, että tyhjässä junanvaunussa meinasit huutaa junannvaunun kanssamatkustajilta apua? Miten mahdollista jos se kerran oli tyhjä? Tuliko hyvät orkut tätä ajatellessasi? Fantasiaa koko juttu, sanon mä.
Tyhjällä junavaunulla siis tarkoitin niitä "osastoja", joihin ainakin lähijunien vaunut on jaettu, eikä varmaan tarvitse kovin kovaa huutaa, että siinä lähimmässä osastossa olevat ihmiset kuulevat. Ja on niillä vaunuilla on myös tapana täyttyä eri asemien jälkeen, eli se, että sanoin sen olevan tyhjä siinä vaiheessa, kun sinne Helsingin Rautatientorilla pääsin kymmenen minuuttia ennen junan lähtöä, ei tarkoita sitä, että se olisi pysynyt tyhjänä vaikkapa Tikkurilan asemalle saakka.
Ilmaisin itseäni huonosti, ja melkein toivon, että tämä olisi fantasiaa koko juttu, mutta harmi vain, ettei asia taida olla ihan niin. Mutta sinulla on tietenkin oikeus uskoa ihan mitä haluat.
Olit syytön siihen saakka, kun et osannut sanoa asemalla ensikohtaamisessanne "suksi v*****n. Tämän jälkeen täytyy ihmetellä ihmisen saamattomuutta ja lammasmaisuutta.
Itsekin seksuaalista väkivaltaa kokeneena voin sanoa, että siitä pääsee ajan kuluessa hyvinkin yli...Vaikka kohtaamani tapahtumat olivat suurempia. Mutta eihän noita voi keskenään oikeen verrata. Jokainen seksuaalisen häirinnän yrityskin on kuitenkin iso asia sen kokeneelle. Voi mennä jonkun aikaa niin, että tuntuu epämiellyttävältä liikkua yksin asemalla tai iltaisin, mutta sekin menee ohi. Tietysti yksin liikkuessa pieni varoivaisuus on aina paikallaan, varsinkin pimeässä. Jos vaan mahdollista, kannattaa ottaa kaveri mukaan.
Olethan kertonut asiasta vanhemmillesi? Jos koet että he ovat luotettavia, kannattaa kertoa tai sitten jollekin muulle tutulle aikuiselle. Yleensä toisen ihmisen kanssa jutteleminen helpottaa, vaikkei asia olisikaan niin iso omasta mielestä. Usein kuitenkin käsittelemättömänä se saattaa nousta pintaan esimerkiksi ensimmäisissä seurustelusuhteissa.
Sinun ei tarvitse missään nimessä tuntea häpeää ja syyllisyyttä siitä, ettet vastustellut enempää. Joskus tilanteesta on paljon helpompi selvitä yrittämällä mukautua siihen. Niinhän ihmisen itsesuojeluvaisto myöskin toimii. Onneksi pääsit kuitenkin melko nopeasti tilanteesta pois. Jokainen minuutti oli kuitenkin varmasti liikaa!
Voimia sinulle! Ja kokemuksesta voin sanoa että ajan kuluessa tapahtunut jää taka-alalle. Kannattaa kuitenkin puhua konkreettisesti myös jollekulle.
Toivottavasti tajusitte että tämä on provo =)
isk = kakira :D