Aiemmin kirjoitettu "Sosiaalityöntekijät riidankylväjinä" ja muut. Jos etä toistuvasti ei noudata tapaamissopimustaan (joista kannattaa pitää päiväkirjaa),pystyy tapaamissopimuksia muuttamaan. Meillä yksinkertaisesti sanoin etälle, että jos tuntuu raskaalta hoitaa lapsia,voimme sopia uudet tapaamiset,mitkä hänelle sopii esim. harvemmin. Muuttui etän käytös ,"otti enemmän tosissaan". Se kuulostaa etältä kauheen hauskalta,et voi riekkua missä haluaa ja kun siltä tuntuu, niin vähän ottaa lapsia. Mutta se,että sanoo tapaamisten vähenevän,pistää ajattelemaan myös etän päässä. Lapset tulevatkin tavoitelluksi,eikä pakkopullaksi. Lastenvalvojathan puoltaa lasten etua,oli se isä tai äiti kuka vaan. Esim. monen pettymyksen jälkeen,lasta tulisi suojella. Minä olen sitä mieltä, että jos etä ei ota tosissaan lasten tapaamista,on se lasten edun mukaista,että tapaamisia harvennetaan ja tarvittaessa lähille yksinhuoltajuus!
Lähit,älkää suostuko kaikkeen paskaan
aurinko voi paistaa toisestakin suunnasta
4323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
fiksumpi ex miestäni, ja minä päätän kaikki. Exällä ei ole varaa pistää hanttiin mistään, eikö oo kyl pistänytkään. Pars kun pysyy poissa meiltä', me ei tarvita miestä, joka ei pidä perhettään ykkösenä.
oikeassa olet. Minä tein saman asian ja nyt olemme vasta siinä vaiheessa että on jännää nähdä tuleeko etä asiasta keskustelemaan vai ei. Tapaamiset on ollut joka toinen viikonloppu ja yhteishuoltajuus. Etä saisi sopimuksen mukaan tavata lähes rajattomasti lastaan mutta kas kummaa kun tuo tahtoopi olemaan niin ylivoimainen suoritus hakea häntä jopa joka toinen viikonloppu luokseen. Itse mietin että onko etällä edes rahkeita yhteishuoltajuuteen. Suuret oli puheet "yhdessä hoidamme lapsen...ja plää plää pläää". Nyt kun laskeskelee vuoden takaiset tapaamiset on niitä huimat n. 48 päivää. (jokatoinen viikonloppu). Loput päivistä lapsi on ollut minun luonani ja vain minun luonani. Tässäkö on yhteisvastuullisuus lapsesta. Miten etä voi ottaa osaa lassta koskevissa päätöksissä ym. kun hän ei luultavastikkaan edes tunne lastaan niin kuin vanhemman tulisi lapsensa tuntea? No nyt otetaan kaikki turhat rimpsut jä rämpsyt tapaamisoikeuksista pois koska koen ne aivan turhana. Etä päättää kuinka monta äivää on valmis uhraamaan omalle lapselleen ja miettii sit kiikkustuolissa mitä olisi voinut tehdä paremmin. Minä en jaksa vuositolkulla tapella ja odotella josko tänä viikonloppuna tulisi hakemaan vai eikö tule. Tuollainen isä ei ole korvaamaton lapselle. Ja mitä tulee niihin elareihin. Jatkuvaa kitinää ja marinaa kun joutuu ressukka sen minimi summan antamaan parantaakseen lapsensa hyvinvointia. Tilit on hänellä aikas huimaavat ja enemmällekkin olis tarvetta mutta ryvettykööt paska itsesäälissään. Näitä vätyksiä on suomenmaa täynnä. Omat menot tärkeempiä kuin oma pienokainen joka ei ole se pienokainen kuin pienen hetken elämässään.
mulla ja exsällä on sopimus jonka mukaan hoidan lapsia joka toinen vkl. kesä ja joululomat puoliksi josta
kesäloma viikko ja viikko systeemillä. syys, hiihto ja pääsiäislomat ovat kokonaan minulla koska jään muuten
niin vähälle vain joka toisella vkl sopimuksella. näiden sovittujen aikojen lisäksi otan lapsiani luokseni niin
paljon kuin tarvetta on, esim kipeän lapsen että ex pääsee töihinsä. lapset myös viihtyvät tykönäni, jopa
niin paljon että vielä viime talvena pienin meni muka piiloon ettei tarvisi lähteä äidilleen.
joskus olen jopa miettinyt että oliko yksi syy eroomme siinä että lapset tykkäsivät enemmän minusta?
en minä siihen pyrkinyt että olisin lasten silmissä ykkönen. ehkä minä vain osoitan heille huomioni niin
että he tietävät että heitä rakastetaan ja heistä ollaan kiinnostuneita. exsällä oli ja on ilmeisesti
edelleen paha tapa jättää ilman huomiota, enkä tarkoita pelkästään lapsia. kun hän joskus valitti kuinka
hänellä ei oikein ole kavereita niin teki kyllä mieli kertoa miksi ei.
nyt joku voi miettiä miksi aloit tuollaisen kanssa? jep ja jees, eihän täällä kukaan muukaan erehdy kun
"vain" joka toine liitto päättyy eroon. no tästä tuli jo nyt pidempi ja rönsyilevämpi vastaus kun olin
tarkoittanut. sen vain haluan tehdä selväksi että on meitä miehiäkin jotka haluavat osallistua lasten
kasvatukseen, alullehan niitä voi laittaa jokainen.
Jännältä kuulosti tuo tilityksesi, ja mieleen lähinnä tuli kyllä egon noston tarve, (ja vielä lasten kautta). Meillä ilmenee hieman samaa. Mies leikkii, ja huomioi, pelleilee, ja osallistuu lasten leikkeihin. Samaan aikaan kun minä teen kotitöitä, kuorin perunoita, imuroin, putsaan uunia.... (hän ei niihin töihin tartu, ja ihannoi myös tuota huomiointia, ja omaa kaveripiiriään)
Lapset epäilemättä tykkäävät tästä, joka konttaa lattialla heidän kanssaan, mutta vastuun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Eikä sen kanssa, että lapsilla olis paremmin.
Mutta totta, ainakin meillä siitä johtuu tuo, että mies on ex. Vastuut tuli laiminlyötyä. Tuli vain leikittyä, ja leikittyä. Missähän oli vika...?
ja ps. Kyllä joku miettii kans sitä, että miten puolisos alkoi tollasen kans yleensäkään koskaan, mitään.