Sinun kun hyvästelin
niin ikävä syntyi
uudestaan minuun.
Katson yksinäiseen maisemaani
kuinka se muuttuikaan
ja kyynel helmiä
silmistäni varisee
ne sateen kaaren luo minusta lähtemään
mutta taivaalle se nyt jää
ei kaarru aarteelleen
kohti kultaista sydäntäsi.
Piirrän huurteiseen ikkunaan
merkiksi sydämen
että rakkaus asuu täällä
lähtösi jälkeenkin ...
niin ikävä syntyi
uudestaan minuun.
Katson yksinäiseen maisemaani
kuinka se muuttuikaan
ja kyynel helmiä
silmistäni varisee
ne sateen kaaren luo minusta lähtemään
mutta taivaalle se nyt jää
ei kaarru aarteelleen
kohti kultaista sydäntäsi.
Piirrän huurteiseen ikkunaan
merkiksi sydämen
että rakkaus asuu täällä
lähtösi jälkeenkin ...
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinä lähdit kauas pois
aivan kuin aurinko kadonnut ois
minä jäin yksin hiljaisuuteen'
lapin loistokin vaipuu unen syvyyteen
minä jäin tänne sinua ikävöimään
luonto on hiljaa kuten minäkin
odottaa talven saapumista
kaikkialla hiljaisuus
kyynel poskelleni vierähtää
sinä lähdit kauas pois
minä jäin kaipaamaan
Tällaisia ajatuksia runosi herätti, pystyin ihan itseni kuvittelemaan sinne tunturin reunalle. Ruskakin alkaa olla varmaan jo ohi ja talvi tekee tuloaan: Lapissa, jos missä voi kuulla hiljaisuuden. Pidin runostasi kokonaisuutena, silti loppu oli ylitse muiden mielestäni ja jäin miettimään miksi sateenkarri ei tavoita; sitä en keksinyt...liian pitkä välimatkako?
Piirrän huurteiseen ikkunaan
merkiksi sydämen
että rakkaus asuu täällä
lähtösi jälkeenkin ...
En edes yrittänyt muotoilla sanojani runon muotoon, kunhan laitoin sanoja peräkkäin; ajatuksia mitä runosi minussa herätti....tykkäsin siis :)
... mikä runo !!!
laita se palstalle omaksi aloitukseksi
muuten se katoaa hiljaisuuteen ...
niin kuulla hiljaisuus hiljaisuudessa,
se on taitolaji
josta voi ammentaa paljon
niitä oman sydämensä ääniä
kun se silloin kertoo
koskttavasti kaikkea.
no joskus voi tulla hetkiä
vaikka toinen olisi vierellä
niin silti kaukana kun ei löydy yhteisymmärrystä
sanatonta puhetta ... rakkautta ... sydänten välille.
miten voi sanoistasi häikäistyä niin sitä jään miettimään
hiljaisuuteen ...
kiitän lämpöisesti niistä
ja toivon päiväsi täytteen sykähdyttäviä
onnen ja ilon tunteita
halauksin.
sydämen on pakko sulkeutua ja muuttua
hiljaiseksi. Minun oli mentävä kyynelsilmin,
jatkettava matkaa yksin. Sitä ei oltu tarkoitettukaan
jatkumaan, vaan Kohtalo oli päättänyt toisin.
Katson tätä rakasta maisemaani, siinä on minulle kuitenkin
kaikissa elämäntilanteissani lohtu - tunturit ja kaikki muu.
Niin herkkää ja niin koskettavaa miehen sydämellä
kirjoitettua runoutta. Viimeinen säe on sen kimmeltävä
kruunu.
Kiitos runostasi Jouni, haikeankaunis se on ja taidolla
kirjoitettu, kuten aina.
... ajatuksia syntyy kun viereltä katoaa
se uskomaton kauneus
niin sisäisen kuin ulkoisen edustaja.
hyvin olit riimitellyt ja paljon paremmin
kuin minä no runoni tuntemuksia.
no kirjoittaa vaikka mitä niin se ei poista ikävää
vaan tuo sen taas lähelle koskettelemaan
sydämen herkiä seinämiä.
kunpa saisi vielä mahdollisuutensa rakastaa
mutta sehän ei ole kerrankin enää minusta kiinni ...
kiitos sinä kultasydäminen rakas ystäväin ja mestarini
niin hyvistä sanoistasi
ja toivotan päivääsi jatkuvia ilon ja onnen aiheita
aamusta iltaan,
lämmöllä sydämestäni.
Sie ja mie. Pohjosen lapsia..
tunturien sylissä
luonnon armoilla..
Kyllä. Tämä kaikki täällä
on meille hyvin rakasta ja arvokasta.
Sitä älkäämme unohtako koskaan!
Nyt luonto valmistautuu talveen
..mutta naapuruus lämmittää Jouni aina
täällä :)
... meidän lappi on yhtä tunturia
niin ajattelen parhaillaan positiivisesti
että sinähän olet suuren tunturin siellä puolen vain
ja minä tällä puolen.
jos lähtee naapurissa käymään teitä pitkin niin voi tulla
kilometrejä
mutta suoraan tunturin yli niin toinen onkin lähellä,
ajattele !
sinun pirtinuunisi on iso ja lämmin
kun se hohkaa tänne asti
joten oikeassa olet että naapuruus lämmittää !!!
kiitän palautteestasi ja toivotan päivääsi lämpöä,
lämmintä tunnetta ja katso ikkunan siltä lämpimältä puolelta
sitä kuinka luonto meille puhuu vaikkakin kovalla tavalla.
halauksia !!!
Ei Rakas ole koskaan helppoa kohdata,
mikä sitten iäksi ehkä pois katoaa,
koskettaa, hyväillä, elää nautinnossa,
sitten kuin katoaa alta maa, putoaa.
En muista Sinua Hänenä, joka hylkäsi
ja jätti jälkeensä tyhjän salin sydämeeni,
yksinäisyys, se on nyt luonani ja nämä tyhjät
seinät, mutta elämä tule vielä luo, viereeni.
Ja kun kevät avaa silmänsä ja maa
sylinsä, Minä palaan ja tätä maata rakastan,
nyt on tuskan viikot ja annan itselleni luvan
ikävääni Sinuun, nyt itseni surulle luovuta.
Tämä hiljaisuus nyt, tyhjyys huoneissani,
kaikkialla muistoja kun unelmani oli vierellä,
sinun äänesi hiljenee minussa hiljaa ja kuisauskin
pian pois, Sinusta sanoja nyt, Runoja sydämellä..
Kuin Tunturin kupeita, isoja poskia,
joita ruskon puna värjää...Rakkaudella.
http://www.youtube.com/watch?v=Oitm3jsJ0jc
Kiitos Runostasi.
Rakkaus on toisinaan luopumista Hänestä,
irrottautumista, mistä unelma henkäisi.
Vaikka se tuntuu ja riipii, se
on elämää ja osa sitä, mikä on
hyväksyttävä.
Jonain päivänä se toteutuu ja muistoista tuntuu
hymy ja hänen henkäys, vaikka se tänäin on karheaa.
Rakkaurunosi oli avoin ja sisälsi tunteita,
jotka tuli tekstisi mukana ja tuntui.
Tunteita tulviva Runo,
koskettava ja kaunis.
Hieno Runosi.
Voimia ja kannustusta lumipyryn keskelle
Sinulle hyvä Ystävä.
... kaipuun säveliä vaikertaa
kun sydän tuntee niin paljon
pysyvää tunnetta ikuista hakee
mutta helposti kaikki kaunis katoaa
sinäkin josta onnen luulin löytäneen
katosit pois
sydämestä ...
olipa mestarilta taas niin hienoa tekstiä
ja tyhjyys huoneissain aivan erityisesti kosketti ja moni
muukin kohta osui niin läheisesti
joten hyvä ystävä hyvä !!!
no vaikka luopuisi niin elää rakkain silti sydämessä
oman aikansa joka toivoo silti mahdollisuuttaan
elää, palaa rakkauttaan.
no sama no runollinen linja jatkuu seuraavassakin.
kiitän kun poikkesit ja runostasi hyvä ystäväin.
täällä päin pätkähti talvi kerralla alas ja lunta on tullut
tähän mennessä tänä päivänä reilut 20 senttiä.
hyvää ja iloista jatkoa iltaasi toivotan.