Kertokaa millaisia teijän perheenne on? Meillä on mun,sun ja meijän lapsia ja kaikki lapset asuvat täällä saman talon alla,tietty sit osa käy etävanhemman luona mut toisen meistä ei taas käy etän luona joka on täysin hänen oma valintasa. Miten muilla toimii tämä ja millaset välit noin muuten omaan exään? Meillä taitaapi molemmilla olla hyvinkin tulehtuneet välit.
Miten teillä on rajat ym asetettu ym säännöt? Täällä meillä me yhdessä ja etän luona taas hänen tavallaan,miten etä on muuten ollut mukana kaikessa? Oletteko muuten puolikkaat mukana kumppaninne lasta esim.koulukeskustelussa mukana siis jos asutte lapsen kanssa ja olette hänen arjessa jatkuvasti,toisin kuin esim etä,miten se vaikuttaa? Itse olen mukana koska tiedän asioista hyvinkin paljon mutta en ikinä sivuta toista osapuolta elikkäs siis lapsen toista vanhempaa,ja tästä on tietty aina ollut jotain mutta ei sen suurempaa.
Miten teillä on rajat ym asetettu ym säännöt? Täällä meillä me yhdessä ja etän luona taas hänen tavallaan,miten etä on muuten ollut mukana kaikessa? Oletteko muuten puolikkaat mukana kumppaninne lasta esim.koulukeskustelussa mukana siis jos asutte lapsen kanssa ja olette hänen arjessa jatkuvasti,toisin kuin esim etä,miten se vaikuttaa? Itse olen mukana koska tiedän asioista hyvinkin paljon mutta en ikinä sivuta toista osapuolta elikkäs siis lapsen toista vanhempaa,ja tästä on tietty aina ollut jotain mutta ei sen suurempaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä ei poika 5v ole ollut etän kanssa tekemisissä kohta kahteen vuoteen, etä ei ole itse halunnut pitää lapseen yhteyttä saati tavata, joten aikani lasta hänelle tyrkytettyäni lopetin sen. Uusperheessämme lapsi on todellakin MEIDÄN lapsi, mitenkään ja missään asiassa sitä eritellen. Ja minusta on hyvä näin. Päätökset lasta kohden pyritään tekemään yhdessä niinkuin se olisi aina ollut siinä kummankin aikuisen elämässä alusta lähtien.
Eli täällä on vko-vko-kuvio, miehen lapsi, mies ja minä. Välit miehen ja exänsä välillä ihan hyvät. Eivät kaveeraa erityisemmin, mutta tulevat toimeen ja voivat sopia kaikesta ilman riitelyjä. Siellä myös uusperhe ja he elävät omaa elämäänsä.
En ole mukana koulujutuissa. Mies hoitaa ne ja infoaa sitten eteenpäin sekä exälleen että keskutellaan kotona. Enkä koe tarvettakaan olla läsnä, sillä mies hoitanut nuo jutut ihan kiitettävästi. Ja lopulta säännöistäkään ei paljoa mitään sopimista ja keskustelua ole ollut. Kaikki meni ns. luonnostaan. Tiedetään, että lapsella asiat hyvin äitinsä luona ja äiti tietää, että lapsella asiat hyvin isänsä luona. Kummassakin muodostunut ne omat tapansa, sääntönsä ja...kodit. Eikä ole koettu tarvetta puuttua toisen puolen elämään.
Kaiken kaikkiaan mukava paketti eikä ole onneksi joutunut törmäämään mihinkään uusperheyden kurimuksiin.
Meillä sama juttu kuten teillä, eli perheeseemme kuuluu minun 7-vuotias poikani, mieheni 6-vuotias poika sekä yhteinen vauvamme 3kk. Kaikki asutaan saman katon alla.
Mieheni poika on äidillään joka toinen viikonloppu, mutta oman poikani isä ei ole poikaa nähnyt pian kuuteen vuoteen ja se on hänen oma valintansa. Exääni minulla ei ole minkäänlaisia välejä, elarit hän maksaa kerran kuukaudessa, mutta siinä kaikki. Miehelläni on omaan exäänsä viileän asialliset välit, eli lapsen asioista vaihtavat kuulumiset ihan suht sovussa, mutta muuten eivät ole tekemisissä.
Meillä kaikki lapset on ns "yhteisiä" lapsia ja täällä kotona minä olen meidän perheen äiti ja mieheni on meidän perheen isä, eli emme jaottele tyyliin "minä hoidan omani ja sinä omasi". Käytän mieheni poikaa esim neuvolassa ja lapsia koskeviin keskusteluihin yms osallistumme mahdollisuuksien mukaan molemmat. Kumpikin olemme siis esikoistemme yksinhuoltajia.
Kotona meillä lapsilla on meidän kodin rajat ja säännöt, mutta miehen exän luona eletään eri mallilla, joten nukkumaanmenoajat yms eivät ole yhteneväiset.
Olemme asuneet nyt yhdessä reilut 1,5 vuotta ja hitsautuneet jo aika tiiviiksi perheeksi. Nyt kun esikoispoikamme saivat vielä yhteisen pikkusisaruksenkin, on perhe hioutunut entistä enemmän yhteen.
Hienoa kyllä kuulla että perheissä ei riidellä tms säännöistä ym,tietty meillä aina välillä tulee erimielisyyksiä jostain mutta se on kyllä aika normaalia,varmasti monessa muussakin perheessä aikuiset ei voi olla samaa mieltä kaikesta. Saakos udella viimeksi kirjoittaja miksi miehesi on esikoisen yh?kummiskin niin harvinaista et isällä on se mutta sekin yleistymässä hyvään malliin,kenes kaa kerran juttelinkin asiasta kun äiti pienen lapsen kaa kotona,tekee hän miljoona asiaa samaan aikaa eikä siis täysin edes keskity lapseen mutta isä kun on kotona niin hän kyllä keskittyy aikalailla 100% lapseen mutta hmmmm kuinka moni prosenteissa sitten,meitä kun on moneen junaan=)
Minua harmittaa kamalasti ettei voida oikee tehä yhteistyötä toisen etävanhemman kanssa koska hän ei hyväksy tod.näk mitään käytännön asioita ym miten meillä toimitaan ja mitä meillä on,kaikki siis iha kaikki menee aina riitelyksi joka on sääli=( miten olette toiminut jos esim.kumppaninne ex on kieltänyt teitä jostain..siis asia mikä tahansa mutta miten olette reagoinnu/toiminut?itse kuulin tässä että en saisi edes olla koko elämässä mukana,millään lailla!!!
Minulla on yksi sisko ja meillä yhteinen isä ja isänmme uudella naisella on yksi lapsi
Meillä on samat säännöt ja koska olemme alaikäisiä kaikki niin jos tarvitsemme rahaa johonkin
meidän isä on jo alussa sopinut sen naisen kanssa että ei ole väliä että kumman pussista ne rahat meille annetaan ja lisäksi meillä kaikilla lapsilla on sääntö että koulusta on tultava heti kotiin ja ilman lupaa ei saa lähteä mihinkään jos minä ja mun oikea sisko saadaan ottaa kavereita yöksi niin myös naisen lapsi saa myös tuoda eli rajat on samat kuin oikeassakin perheessä eli jossa kaikilla lapsilla on sama äiti ja isä
että mun omat lapset ja mä, mies meni vieraaseen perheeseen ja on tämän naisen lapsille isä. Omat lapset eivät käy isällään, isä käy meillä, silloin kun on ylimääräistä aikaa, kun vieraan naisen lapset ovat nyt hänen tärkeimmät ihmiset. Omat lapset eivät ole isän seurassa kun kerran vuodessa. Meillä tälläinen uusimuotoinen perhe, jossa ei ole isää kun isä muutti parempien ja ihka uusien lasten luokse.
Meillä on joka toinen vkl miehen lapset ja yhteisiä lapsia kaksi kappaletta, eli ollaan oltu yhdessä jo jonkin aikaa. Lapset tulevat hyvin toimeen keskenään vaikka jonkin verran ikäeroa on, mitä nyt tavallisia lasten kinasteluita aina silloin tällöin. Alussa oli vielä semmoisia mustasukkaisuus kohtauksia, mutta niistä selvittiin kun ensin ite aikuset tajus mistä on kyse.
Miehen lapset ovat pikku hiljaa alkaneet minuakin tottelemaan ilman sen suurempia "kitinöitä" mistä olen tyytyväinen, eli yhteiselossa ei enää ongelmia.
Välit mieheni exään sen sijaan ovat mielenkiintoiset...exä se jaksaa ammentaa lastensa niskaan omat ja muiden ongelmat ja vääryydet ja me, pääasiassa minä olen aina väärässä. Toki ne hänen lapsensa ovat, mutta jokin järki siihen päähän olisi suotavaa. Minulle ei kuulu hänen lastensa asiat, eikä minu pidä puuttua millään tavalla heidän elämäänsä. Exällä itellään on myös uusioperhe, eli ei pitäis katkeruutta olla sen suunnalta. Mutta lastenvahdiksi kelpaan kyllä.. Jännä tyyppi.
Lapsia lähinnä sääliks käy, ei pitäisi lasten joutua todistamaan aikuisten ongelmia ja riitoja tai mitään muitakaan aikuisten ongelmia. Eivät vielä niin vanhoja ole että voivat niitä käsitellä. Eli ongelmia on meidän aikuisten kommunikoinnissa. Minun mielestä siinä, ettei exä suostu minun kanssa edes puhumaan. Kun ei hänen lastensa asiat minulle kuulu.
kun tiedän että meidän perhe elämä kärsisi valtavasti. Koska mulla itsellä on kiltit ja ihanat lapset, niin en halua vaarantaa heidän lapsuuttaan. Miehen lapsia en ole koskaan nähnyt, mutta luulen että niistä olisi suurta haittaa minun lapsilleni, jotka ovat hyvin käyttäytyviä ja osaavat jo kaikenlaista. Minä myös vaadin heiltä.
Mutta luulen että miehenlapsia en saisikuriin vaikka kuinka yrittäisin ja uhraisin itseni ja aikani heidän kasvattamiseen.
Olen vieras ihminen,j oten luulen ettei he paljon minua tottele, ja sitä minä vaadin, että tehdään niinkuin minä sanon, ja pulinat pois. Kiukkuamisesta tulee rangaistus, mutta siitä syttyisi sota mieheni exän kanssa, kun hän on vähän onneton, eikä ymmärrä että lapsille pitää olla säännöt ja rangaistuske. Mutta ei ole minuna saia kavattaa heitä kunnon kansalaisiksi.
Siksi en halua sottapytty kurittomia meille.
meillä molemmilla on ollut aika suuret perheet.Asiat on ajautuneet uomiinsa ja ihmiset tulevat toimeen keskenään.Myös kummankin exään asialliset välit,ei ongelmia silläkään suunnalla.
Laitoin jo alussa kun muutin miehen kanssa yhteen ja hänen kakarat alkoi ravaamaan meillä joka toinen viikon loppu, nin laitoin heidän mukaan kotiin säännöt mitenmeillä ollaan ja toimitaan. Ihan niinkuin päiväkodissa tai koulussa reissuvihko. Meillä syödään ruoka pydässä, ja lautanen tyhjäksi, sitten se viedään pesukoneeseen. Likapyykit laitetaan reppuun ja vedään kotiin pestäväksi, harvoin sieltä edes puhtaissa vaatteissa tullaankaan. Ulkovaatteet jätettävä kuistille ja jos likaiset ulos. Nukkumaan mennään kello 20 ilman vastaväitteitä ja huoneet siivotaan, sillä minun lapseni ei siivoa toisten sotkuja. Yritän kasvattaa mieheni lapsista kunnollisia kansalaisia, ja se on työn ja tuskan takana. Pääseepä heidän äitisnä helpommalla, kun ei tarvi opastaa, no ei hän mitään sääntöjäkakaroilleen laitakkaan. Meille myös tullaan ajallaan ja lähdetään ajallaan pois. Sen jälkeen onkin rauha maassa. Voimme keskittyä pereheeeseemme täysillä, sillä vieraat lapset sotkevat aina systeemin täydellisesti, ainakin nämä veijarit, jotka ei ymmärrä että kotona voivat tehdä mitä lystää, mutta meillä ei. Mutta sehän onkin liikaa vaadittu. Minä vaan en ole tottunut noin saamattomiin lapsiin, kun minun lapseni ovat esimerkillisiä ja kaikki kehuvat kuinka loistavia he ovat. Omani kun ymmärtävävät jo kerrasta, mutta miehen lapsille pitää sanoo samasta asiata kymmeniä kertoja eikä sittenkään mene perille. Voiko se olla normaalia?
Olisipas mukavaa tehdä samoin :) Tosin meillä sääntöjä noudatetaan ihan kiitettävästi. Edellisen kerran kun laitoin noottia arjen toimimattomuudesta mieheni exälle, siellä uhkailtiin jo raastuvalla ja ties millä ku häntä niin arvostellaan. Vaikka arvostelu kohdistui hänen tekemättä jätettyihin tekoihin.
Kyllähän ne lapset kokeilevat rajojaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Tuntuu kummaliselta, kuinka isot lapset voivat vajota pari vuotiaan tasolle tuossa rajojen haussa, mutta kyllä siitä selviää.
välitä lapsistaan kun tietävät että miehen uusi vaimo osaa asiat paremmin ja tyylikkäämmin. Äidit luistavat vastuusta, kun tietävät etteivät osaa hoitaa omia lapsiaan yhtä hyvin kuin miehen uusi vaimo. Miksi muuten äidit ei nykyisin osaa vaan antavat kasvatusvastuun miehen uudelle vaimolle? Onko pelkästään laiskuutta ja osaamattomuutta, vai kateellisuutta uudelle puolisolle? Ei ihme että nykylapset pitävät enemmän isän uudesta puolisosta ja kiukkuuvat kun joutuvat kotiin lähtemään. Meillä ainakin kun on kunnon säännöt mitä lasten kotona ei koskaa ole, ovat kuin elo pellossa, kotiin tullan koska tullaan, läksyt jätetään tekemättä ja ollan likaisissa vaatteissa ym riehutaan ja syödään roskaruokaa päivät pitkä.. koulu menee huonosti ja kaverien kanssa tapellaan.. Lapset ovatkin sanoneet että onneksi olen minä,joka todella välittää.