Ostin itselleni kissan n. viikko sitten (kissa nyt 4kk, sisäkissa) ja itse en periaatteesta tykkää siitä ajatuksesta että kissani leikattaisiin ja olenkin siksi kysellyt muilta kissaihmisiltä neuvoa mutta saan hyvin risturiitaisia apuja koska kaikilla on oma mielipide joten haluaisin kysyä vielä asiaa näin yleisesti, eli:
Sanotaan että jos kissaa ei leikkaa se voi saada märkäkohdun tai jonkun muun vastaavan leikkausta vaativan sairauden ja siihen ei auta mikään muu kuin leikkaus tai sitten kissalla on pakko teettää pennut (tästäkin ollaan oltu montaa mieltä, joku sanoo että pitää pennuttaa ihan koko elämä, osa sanoo että yhdet pennut riittää), osa ihmisistä taas on hyvin jyrkästi sitä mieltä että kissaa ei tarvitse leikata ja että mitään pentujakaan ei tarvitse teettää, kissa kuulemma pärjää ihan hyvin.
Haluaisiko joku valaista tätä asiaa? kuinka suuri mahdollisuus on että kissa saa kohtutulehduksen tms?
Sanotaan että jos kissaa ei leikkaa se voi saada märkäkohdun tai jonkun muun vastaavan leikkausta vaativan sairauden ja siihen ei auta mikään muu kuin leikkaus tai sitten kissalla on pakko teettää pennut (tästäkin ollaan oltu montaa mieltä, joku sanoo että pitää pennuttaa ihan koko elämä, osa sanoo että yhdet pennut riittää), osa ihmisistä taas on hyvin jyrkästi sitä mieltä että kissaa ei tarvitse leikata ja että mitään pentujakaan ei tarvitse teettää, kissa kuulemma pärjää ihan hyvin.
Haluaisiko joku valaista tätä asiaa? kuinka suuri mahdollisuus on että kissa saa kohtutulehduksen tms?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kissan pennutuksella ei ole mitään tekemistä kohtutulehduksen kanssa. Tunnen muutaman kissan jotka ovat saaneet kohtutulehduksen ollessaan tiineenä. (tunnen siis paljon kasvattajia ja olen itsekkin kasvattaja niin näistä asioista on kokemusta) Mutta se on kyllä totta että jatkuvat juoksut (esim. parin viikon välein) rasittavat kissaa niin että märkäkohdun vaara lisääntyy, samoin nisäkasvainten. Juoksut muuten rasittavat myös omistajaa paljon. Pillerit ovat myös huono vaihtoehto koska nekin aiheuttavat tutkitusti kohtutulehdusta. Ettei ole ollenkaan helppo homma pitää kissaa leikkaamattomana. Miksi niin haluat tehdä? Kissallehan paras on että se leikataan, niin ei tarvitse kärsiä jatkuvasti puolison etsimisen rasituksesta, ehtii levätä, syödä ja leikkiä, eikä ole sitä kohtutulehduksen vaaraakaan. Ainoa varma konsti on siis leikkaus. Pentujen teko ei varsinaisesti auta. Saattaa olla hetkellinen apu, mutta sitten taas jatkuva pentujen teko rasittaa kissaa hirveästi ja altistaa taas monille sairauksille. Ja kuten sanoin, ei ole todellakaan varmaa että kissa ei voisi saada märkäkohtua tiineenä ollessaan. Silloinhan pennutkin todennäköisesti kuolevat
Okei, kiitos tiedosta.
kotikissat pitäisi leikata, sillä niitä on ihan liikaa. Rotukissat ovat eriasia.
Suosittelen myös kissan leikkaamista ja mitä nopeammin sen teet, sitä varmemmin vältyt kokemasta naaraskissan kiimaa. Sisällä elävä naaras voi olla kiimassa vaikka läpi koko vuoden! Eli niillä ei ole mitenkään "kiima-aikaa" esim. vain keväällä. Jotkut kissat saattavat pitää jonkunlaista taukoa, mutta se on yleensä vain muutaman kuukauden kestävä.
Oma naaraamme oli kiimassa 6 päivää, 1 1/2 viikkoa väliä, 6 päivää kimaa, 1 1/2 viikkoa väliä, jne, jne. Kiimahuudot olivat erittäin äänekkäitä koko vuorokauden. Joten kolmen kiiman jälkeen aloin antamaan pillereitä ja kissa astutettiin 1 1/2 vuoden iässä. Kyseessä siis rotukissa. Kun pennut oli teetetty, leikkautin sen mahdollisimman nopeasti. Yhtään turhaa kiimaa en halunnut kuulla.
Tulet jatkossakin kuulemaan hyvin erilaisia juttuja kissan leikkauksesta ja iästä jossa tulisi leikata. Suurin osa niistä on uskomuksia sekä tyyliin "näin on aina sanottu, joten lienee oikein". Tiukimmassa tuntuu olevan uskomus siitä, että naaraalla on teetettävä yhdet pennut ennen leikkausta. Sillä ei siis ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa! Kissan voi steriloittaa heti kun sen paino on yli 1 kg eli vaikkapa jo 12 viikon ikäisenä. Tosin silloin se jo vaatii eläinlääkäriltä ammattitaitoa.
Kissa leikattiin noin neljän vuoden iässä. Oli tätä enenn saanut kolmet pennut. Ajateltiin, että ei enää.
Kävipä vaan niin, että jokin meni leikkauksessa pieleen. Lääkäri ei tuota myöntänyt. Joka tapauksessa kissa ei tervehtynyt leikkauksesta. Kissaa selkeästi sattui paljon. Aristi vatsaansa, ei päässyt kunnolla liikkumaan. Ei mm. pystynyt pesemään itseään kunnolla. Pylly jäi pesemättä. Ei kissaa tuollaisena voinut pitää. Se piti lopettaa.
Leikkauksen jälkeen kissa ei parantunut. Alkuun haavan paraneminen kesti kauan. Sitten kissan liikkuminen jäi rajalliseksi. Ei esimerkiksi enää hyppinyt. Piti aina nostaa sohvalle, pöydälle, ikkunalle jopa hiekkalaatikolle kiipeäminen oli hankalaa ja joskus teki pissat/kakkat laatikon viereen, kun ei päässyt kiipeämään laatikolle. Jalka ei enää noussut niskan taakse!
Hirvittävän pahaa teki, kun tajusin, mitä olin tehnyt terveelle elämäniloiselle ja -voimaiselle kissalle.
Liekkö kiinnikeitä vaiko, mitä? Eläinlääkärin mukaan se nyt vaan oli niin. Ei kannattaisi uudelleen avata ja katsoa, johtaisi ehkä vaan pahempaan.
Olen siis mukana kissatoiminnassa ja voin varmaan sanoa että tiedän kymmeniä naaraita joita on steriloitu. Enkä ole koskaan aikaisemmin kuullut vastaavata. Ainahan leikkaus on pieni riski ja joskus jotain voi mennä pieleen...
On ikäänkuin oma vika, ja onkin, että on kissalle aiheuttanut paljon turhaa kärsimystä ja vielä lähinnä ihmisen oman edun tavoittelun nimissä.
Kyllä se niin on, että ihminen kärsii siitä mouruamisesta enemmän kuin kissa itse ja tekee sen perusteella leikkauspäätöksen omaksi parhaakseen.
Jos kissoille olisi niin suuri riski elää normaalia tervettä elämään ilman ihmisen puuttumista sen luonnolliseen lisääntymiskiertoon joko kemiallisin taikka fyysisin keinoin (leikkaus), niin johan kissat olisivat maailmasta ajat sitten kuolleet sukupuutoon.
asia kun puhutaan vapaana liikkuvista kissoista ja ihmisen lemmikeistä jotka elävät sisällä. Vapaana liikkuvat kissat tulevat kiimaan keväällä, jotta niiden pennut syntyisivät ja kasvaisivat lämpimän vuodenajan aikana. Lämmön lisäksi vaikuttimena on saaliseläinten suurempi saatavuus emolla, jolloin pentujen ruokinta ja oma ravinnon määrä ovat riittävät tiineyteen ja imetykseen. Kun naaras tulee kiimaan kevät talvella, sen pennut syntyvät alkukesällä ja kasvavat parhaaseen mahdolliseen aikaan. Vapaana liikkuvien kissojen kuolmista taas ei ole mitään tietoa mihin ne on kuolleet, kuinka moni naaras on menehtynyt kohtutulehdukseen tai synnytyksen epäonnistumiseen tai jälkikomplikaatioihin.
Sisäkissat kiimailevat täysin eri tahtiin, niille luonnonvalon määrällä ei ole keinovalon vuoksi niin suurta merkitystä. Sisäkissa voi siis olla kiimassa lähes läpi vuoden ja se aiheuttaa lisää ongelmia. Kun nykyään kissat ovat suureltä osin alkaneet olla sisälemmikkejä, kuuluu niiden perusterveyden hoitoon sterilointi jos niillä ei pentuja aiota teettää. Juuri luin jostakin tutkimuksesta jossa keinovalon todettiin tai arveltiin aiheuttavan ihmisillekin syöpiä.
Jatkuvassa kiimassa oleva naaras on ruokahaluton ja laihtuu, silloin sen yleiskunto laskee ja riski sairauksiin kasvaa. Ei pelkästään kohtutulehdusvaara, vaan myöskin muiden sairauksien. Kiima on kissalle stressi jos sen ei anneta tiinehtyä ja saada pentuja. Leikkauksissa tapahtuu hyvin harvoin ongelmia, osa on lääkäreiden mokia, osa johtuu muista syistä - omistajan huolimattomuus, kissalla oleva perussairaus jne.
Itsellä on kissoja ollut ja leikattu jo 30 vuotta, yhtään ainutta ongelmaa ei ole vastaan tullut. Yhden kuoleman tiedän steriloinnin jälkeen käyneen ja se oli lääkärin virheestä johtuva. Tunnen aika paljon kasvattajia ympäri maailmaa, jos tuo olisi kovin yleistä, olisi siitä kuullut jo aikaa sitten. Kuka esim. leikkauttaisi kallista rotukissaa jos siinä olisi suuri riski menehtymiselle tai muille ongelmille?
kaikki ei menekään niin kuin pitäisi.
Aina voi tulla leikkauksesta komplikaatioita. Jo itse nukutus on iso riski. Tämä pitää muistaa ja siihen varautua.
mahdollisuus ihan mihin vain. Se ei silti ole mitenkään yleistä eikä mikään syy jättää leikkaamatta, kun riskit on suuremmat leikkaamattomilla. Mitä nuorempana leikkauttaa, sitä vähemmän muut sairaudet aiheuttaa ongelmia nukutuksen kanssa. 3 kk vanhoilla nukutus on enemmän lääkärin taidoista kiinni. Onhan lääkärin osattava nukuttaa pieneläimiäkin, miksei kissojakin. Elämä itsessään on jo riski, myös meille ihmisille.
Terveen täysikasvuisen nukutus on se riskittömin ryhmä nukutuksen suhteen.
paremmin.
Nukutuksen vaikeus perustuu painoon, ei niinkään muuhun täysikasvuisuuteen. Joku aikuinen voi painaa 2 kg ja jonkun rodun pentu saman verran jo luovutusikäisenä.