Tiedän että kaipaat, mutta kunpa kaipaisit
vain pienen kuiskauksen verran.
Sillä voi saavuttaa paljon paljon enemmän
kuin arvaatkaan.
Anna tuskasi laantua ja ole hiljaa
silloin vasta voit saavuttaa sen mitä haluat.
Vasta tämän ymmärrettyäsi
olet saavuttanut kunnioitukseni.
vain pienen kuiskauksen verran.
Sillä voi saavuttaa paljon paljon enemmän
kuin arvaatkaan.
Anna tuskasi laantua ja ole hiljaa
silloin vasta voit saavuttaa sen mitä haluat.
Vasta tämän ymmärrettyäsi
olet saavuttanut kunnioitukseni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
... antaa rauha ja aika miettimiselle
ja vaikka se vaikealta tuntuu kun pelkää
että toinen sillä aikaa katoaa
niin voi tauvon jälkeen yltää
vieläkin kauvemmaksi tähtien teillä
rauhassa syventyä kypsyä rakkaudeksi asti.
tärkeä ajatus ja sanoma on runossasi.
on aikoja ...
hyvä levon aika !!!
josta voi lukea rakastuneen ihmisen odotuksen
ja kaipauksen tunteen. Hienonhienoa ja aitoa
jälkeä, tuoretta ilmaisua.
Ehkäpä myös mainittava, kuinka paljon runosi
sisältää totuuksia.
Kiitän runostasi ja sen huikeista ajatuksista.
Hyvin kirjoitettu, mutta sai aikaiseksi toisenlaisen tarinan. Johtuen tuosta viimeisestä lauseesta, joka herättää kysymyksen, mitä merkitystä on kunnioituksella tässä hetkessä?
Tuskani, jos se on edes sitä,
laantuu aikanansa.
Enemmän se oli selvittämättömien
asioiden jäsentelyä.
Pidän sinusta tavallaan, mutta sen
olisi alusta asti pitänyt olla vain
ystävyyttä.
Kunnioituksellasi ei ole merkitystä,
punnitsen tekemisiäni oman
arvomaailmani pohjalta.
Saavuttanut kunnioituksesi ?
Mitataanko rakkaudessa sitä :/
Kaiken muun ymmärrän sitä en.
Rakkaus sanaton
sormenpäissä
hermosyyt huutavat
sähköisin impulssein
sormet
sormien lomassa
väreilee liike
etsii tietä
tietoisuuteen
ihon alta, alle
solukalvolta toiselle
iholta iholle
---
Tällainen syntyi vaihtoon tuosta runostasi, toisenmoinen näkökulma tuohon kaipaukseen. Ihohan muistaa kosketuksen.
Kaipaus kai ilmentyy eri ihmisillä eri tavoin. Voihan se tuntua peräti kipuna, jos kaivattu ihminen ei ole olemassa. Tunneskaalan kaikki ääripäät lienevät tällaisessa tapauksessa esillä. Suru kai jää sitten päällimmäiseksi ikävän ja kaipauksen seuraksi. Paljon aikaa tarvittaneen tällaisesta toipumiseen, mahtaneeko elämä edes riittääkään.
Jos kaivattu jatkaa kulkuaan erillään, on vielä mahdollisuus ajatustenvaihtoon. Toivoa siis on asioiden selkiintymiseen lopputuloksesta riippumatta.
Monenlaisia ajatuksia kertyi kirjoittamastasi. Päällimmäisenä tuo tunteiden käsittelyn vaikeus. Meitä on erilaisia ihmisiä, jokainen käsittelee tunnetilojaan tavallaan. Lopullisten menetysten kanssa on opittava elämään, kaipa nekin haalistunevat aikojen kuluessa. Kivuitta ei varmaan selviä kukaan elämässään.
Runossasi kunnioituksen saavuttaminen olemalla hiljaa, hmmm. Oikeus mielipiteeseen lienee kaikilla, toki jokainen itse valitsee miten sen sitten esittää.
Toisistaan välittävät ihmiset sanoitta, hmmmm. Onhan kaunis hiljaisuuskin.
Mielenkiintoiseksi kuiskaan runosi. :)