Olen "valaistunut". Kiitos teille maailman menon ja politiikkapalstan jäsenet! Olette olleet aurinkoni ja kynttiläni. Olette saaneet minut tajuamaan tämän kaiken järjettömyyden, jonka tahdon jakaa ihmisten kanssa, joita eniten löytyy, yllätys, yllätys, tietenkin seksisivuilta! Eläköön netti...
Pahkinänkuoressa:
*Ihminen ei muutu vasta kun on aivan pakko, olosuhteiden pakottamana.
*yli 90 % ihmisistä on persläpiä ja mikkihiirejä ts. heillä ei ole muille ihmisille mitään annettavaa
*Maailma kulkee rataansa, ei siihen voi järkevästi vaikuttaa
Alan itsekin nauttimaan yhteiskunnan rappiotilasta? Se sai taas yhden itsekkään ihmisen lisää? No, en vielä luovuta ihan kokonaan...
Millään ei ole enää väliä minulle, paitsi perheelläni, kodilla. Satsaan vain siihen. Kasvatan pojistani soturi-runoilijoita kaukana pohjoisessa, kenties joku päivä omavaraisessa taloudessa. Elämä ei saa olla liian helppoa, muuten sen tarkoitusta ei löydä. Onnellisuus löytyy paikasta johon eivät mainokset ja propaganda ylety.
Linkola oli sittenkin oikeassa. Kaikessa.
Siinä teille ajateltavaa, seksinovellien tavaajat. : )))
Pahkinänkuoressa:
*Ihminen ei muutu vasta kun on aivan pakko, olosuhteiden pakottamana.
*yli 90 % ihmisistä on persläpiä ja mikkihiirejä ts. heillä ei ole muille ihmisille mitään annettavaa
*Maailma kulkee rataansa, ei siihen voi järkevästi vaikuttaa
Alan itsekin nauttimaan yhteiskunnan rappiotilasta? Se sai taas yhden itsekkään ihmisen lisää? No, en vielä luovuta ihan kokonaan...
Millään ei ole enää väliä minulle, paitsi perheelläni, kodilla. Satsaan vain siihen. Kasvatan pojistani soturi-runoilijoita kaukana pohjoisessa, kenties joku päivä omavaraisessa taloudessa. Elämä ei saa olla liian helppoa, muuten sen tarkoitusta ei löydä. Onnellisuus löytyy paikasta johon eivät mainokset ja propaganda ylety.
Linkola oli sittenkin oikeassa. Kaikessa.
Siinä teille ajateltavaa, seksinovellien tavaajat. : )))
Vastaukset 5
Vanhimmat
säkin voisit tavata ton "mikkihiirejä" jotenki erilailla. Siinä sulle ajateltavaa tavaaja.
Pari asiaa vielä...jos tässä jostain syystä alkaa kunnon yhteiskunnallinen kuohunta niin noi ekonatsit kuten Pentti Linkola naulataan ensimmäisenä pistimillä petäjänkylkeen eli turpa kiinni Lappi kun teidän porotuotteitanne myydään etelään ylihinnalla ja polttoaineita rahdataan sinne edelleen myytäväksi ylihinnalla. Jatkakaa hylkeenpyytäjät valuutan kuppaamista lantalaisten etelästä kohti jänkhää.
Asun etelässä. Olen nykyään lähes porvarisika. Ainakin nykyisillä arvoilla hyvin menestyvä pikkuporvari, vaikka näillä palstoilla minua kuitenkin jostain syystä luullaan vasuriksi? : )))
Kaikki ajatuksia mädäntävä globaaliksi tasapäistetty viihde ylettyy ikävä kyllä minuun, mutta siihen tulee pian muutos.
Ei ihminen tarvitse paljoakaan hyvään elämään: ensinnäkin aikaa ja hiljaisuutta, perheen, harmoniaa luonnon kanssa, kovia olosuhteita ja taistelua, josta elämä saa tarkoituksen, mielekkyyden, ankarien olosuhteiden jälkeistä sopusointua tulen äärellä, fyysistä rasittavuutta sekä ennen kaikkea kuoleman hyväksymistä, sen läsnäolon tiedostamista.
Eihän nykyihminen edes pysty kalastamaan kun ajattelee kalan kärsimyksiä ja silti se ostaa tehokasvatetun ja -teurastetun naudan-/sianlihaa kaupasta. Ihmisen pitää kasvattaa ja tappaa oma ruokansa. Kunnioitus elämään syntyy niin...
...eläminen luonnon rytmissä, paikkakunnalla, jossa kesät ovat kuumia ja talvet yhä kylmiä. Vuodenaikojen vaihtelun huomaa...
Talvivarastoja kerätään ahkeroiden koko kesä ja syksy. Talvi pötkötellään takan ääressä. Luetaan intiaanisatuja pojille. Keväällä kylvetään siemenperuna. Voi pojjaat sitä tuoreen mullan tuoksua kun ensimmäiset omat potut saa nostaa ylös...
Ja se talvinen pakkaspäivä, kun pojat ovat seuranneet jälkiä lumessa, hiipineet eteenpäin ja kaataneet (ehkäpä peräti jousilla; ettei mene kalliit kaupunkilaiskurssit hukkaan) saaliin. Virittelemme nuotion ja nautimme parasta lihaa mitä koskaan...
Ja ne aamut tyynellä järvellä aamutuimaan, sumun vielä saarrettua ruuhemme, kylmän kostean usvan kääriessä meidät harmaaseen syleilyynsä. Jossain huutaa kuikka. Pian nousee polttava päivä. Hiiltynyt tuuli hyväilee karaistuneita kehojamme kun soudamme poikien kanssa takaisin maihin...tuomaan äidille valkolihaisia ahvenia, jotka paistetaan kiireettömästi nuotiolla, ja voissa. Ja nautitaan oman maan perunoiden kanssa. Sekä rukiisen leivän kanssa, rasvaista maitoa unohtamatta.
Sivujen luonteeseen viitaten vaimosi on sitten koko ajan tiineenä ja
"pellapäitä" riittää. Hauskaa elämää luonnon helmassa!