Katajanmarjanmakuista giniä naukkaillen--- tämäkin yö sujuu. Vuosi sitten kuoli puolisoni, ei siitä voi enempää nyt.
Kirjoitan pienen runon hänen muistolleen.
Kaikki mikä minussa oli haavoittunutta,
Sinä eheytit ja paransit.
Kaikkea jota vaille olin jäänyt Sinä annoit,
ja ymmärryksesi uloittui laajalle ympärilleni.
Annoit minulle rakastetun, isän, ja sylin,
lapsianikin ohjasit ja rakastit.
Niinkuin minäkin Sinun lapsiasi rakastin.
Kuinka huolehdimmekaan toisistamme,
Sinun hyvinvointisi oli päämääräni.
Minut Sinä tahdoit turvata, ja minä sain olla
Sinun turvasi ja lämpösi, viimeiseen asti.
Kiitos elämä,--- kaikesta mitä olen saanut,
myös ystävistä, joita ilman yö olisi synkkä.
Kirjoitan pienen runon hänen muistolleen.
Kaikki mikä minussa oli haavoittunutta,
Sinä eheytit ja paransit.
Kaikkea jota vaille olin jäänyt Sinä annoit,
ja ymmärryksesi uloittui laajalle ympärilleni.
Annoit minulle rakastetun, isän, ja sylin,
lapsianikin ohjasit ja rakastit.
Niinkuin minäkin Sinun lapsiasi rakastin.
Kuinka huolehdimmekaan toisistamme,
Sinun hyvinvointisi oli päämääräni.
Minut Sinä tahdoit turvata, ja minä sain olla
Sinun turvasi ja lämpösi, viimeiseen asti.
Kiitos elämä,--- kaikesta mitä olen saanut,
myös ystävistä, joita ilman yö olisi synkkä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukin muistaa tavallaan, ginin kanssa en minä milloinkaan.
Puolison kuolema ei ainakaan minua saanut pulloon tarttumaan, ei mikään muukaan.
Laulat miehellesi ja sanot ginin lauluksi.
Minusta täyden kuun laulu sopisi paremmin kun muistelee ja muistaa, vaikka pullosta naukkaillenkin.
Kaikki muistot eivät ole katkeria, ginillä huuhdottavia.
Onko kaipaus helpompaa pienessä hiprakassa, sitä en ole kokenut. Itkuvirren olen veisannut montakin kertaa, kiitoksenakin.
En yleensä juo mitään vahvempaa, mutta tämä on hänen ginipullonsa, joten ajattelin, siitä ottavani, kun on vuoden jo seissyt kaapissa. Enhän minä niin paljon kestä, ja kohta on mentävä nukkumaankin, mutta helpotti kun sain kirjoittaa, ettei ihan yksin yössä. Kun jätti minut tänne.
Ongelma on se, etten sopeudu ihan tähän elämän muutoseen. Tuntuu kuin ei olisi mitään virkaa minulla enään. Kai se täytti niin elämäni nuo vuodet kun hän sairasti. Sain olla se vahvempi tavallaan ja nyt koen, ettei minulla tule olemaan samanlaista ihmistä kun aikani jättää.
Silti olen siinäkin vahva, en taida tarvita ketään silloin. Mieleni on kuitenkin hyvä, että tein minkä voin.
Hyvää yötä nyt viimein, kyllä gini hyvää teki ! Kaipa tässä sopeutuu kun ikää tulee lisää.