Sade piiskaa.
Tuuli kurittaa.
Mikään ei maistu mansikalle.
Mustikasta puhumattakaan.
Olenko muuttamassa majaa.
Tuonen rantaan hiipimässä.
Syyssäässä.
Väsyneenä.
Yksin.
En yksinäisenä.
Sieluni kumppanina.
Sydämeni soittajana.
Luonto nuotteina.
Minä vain olen hiipunut.
Rakkausko kaikonnut.
Kysyn.
En vastaa.
Väsynyt kannel ainoastaan.
Soittaa sävelen.
Onnittelee.
Yössä yksinäisen naisen.
Tuuli kurittaa.
Mikään ei maistu mansikalle.
Mustikasta puhumattakaan.
Olenko muuttamassa majaa.
Tuonen rantaan hiipimässä.
Syyssäässä.
Väsyneenä.
Yksin.
En yksinäisenä.
Sieluni kumppanina.
Sydämeni soittajana.
Luonto nuotteina.
Minä vain olen hiipunut.
Rakkausko kaikonnut.
Kysyn.
En vastaa.
Väsynyt kannel ainoastaan.
Soittaa sävelen.
Onnittelee.
Yössä yksinäisen naisen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
.."Minä vain olen hiipunut.
Rakkausko kaikonnut."..
Väsyneet aivot, ajatukset kyntää synkkää peltoa - väsyttää - väsyttää..
ehkä tänään , ehkä huomenna - mutta tuuli kääntyy -
siksi väsyttää, että tuntee auringon - ja tuulen, kun se alkaa puhaltamaan..
Murukulta puhaltaa voimia Gitta , *puuuhhhh* sinulle, luonnonvoimaa sisällesi! :)
eipä voisi runosi paremmin osua tähän aamuun,
kun myrsky riepottaa puita ja sade piiskaa akkunaan.
Ja koko ajan pelkään sähkökatkoa, se kun on täällä
paremminkin sääntö, kuin poikkeus joka ainoa syksy.
Sitä, että menetän tämän sivuston nauttimishetket
ja muut kontaktit sähköisessä muodossa. Siksi piti
kiirehtää tänne antamaan omia, vaatimattomia sanasia
muiden runoista.
Ja tämä Sinun, jossa on yksinäisyyden haikea sävel.
Naisen sielun ja sydämen jälki mitä herkimmässä muo-
dossa luettavissa.
Virtuaalinen halaus Sinulle, et ole yksin. Ja runosi,
kauniin herkkää tunnevirtaa.
Päiviään viettää nyt.
Tuuli katkoo puita.
On vihainen.
Karisuttaa kesän oksiltaan.
Eikö rakastanutkaan tarpeeksi.
Vimmoissaan paiskoo oksia.
Niin,,,,,,
Odotan sua.
Kun sarastaa taivas.
Sanot
Et unohda.
Suukotan.