Olen seurustellut muutaman kuukauden erään pojan kanssa. Hän on tosi ihana, eikä hänessä ole mitään vikaa. Silti en tunne olevani ihastunut häneen. Mulla on kyllä kivaa hänen kanssaan. Jotenkin vaan tuntuu, että seurustelen itse seurustelemisen kanssa enkä siksi, että oikeasti tykkäisin pojasta ja haluaisin olla hänen kanssaan. Hän on sanonut pitävänsä musta paljon ym. ja uskon oikeasti, että hän on ihastunut minuun. Tämä tuntuu vain niin väärältä musta, koska itse en tunne samoin. En pysty häntä jättämään, tiedän että se rikkoisi hänen sydämensä ja sitä en halua koskaan tehdä, koska tiedä miten paljon sen sattuu. Enkä toisaalta halua edes jättää häntä. Tarviin niin paljon läheisyyttä ym. ja jos en ole hänen kanssaan niin en ei ole ketään muutakaan olemassa, joka voisi antaa mulle tarvitsemaani läheisyyttä. Tiedän että on väärin olla jonkun kanssa myös siksi, että ei halua olla yksin ja tarvitsee, sitä että joku on lähellä. Tuntuu ennemminkin siltä, että olen ihastunut siihen tunteeseen miltä tuntuu olla pojan kanssa kuin itse poikaan.. En siis tiedä yhtään mitä tehdä. Onko väärin olla ihmisen kanssa, jos ei oikeasti ole ihastunut siihen??
Sitten ajattelen myös usein yhtä ihmisistä johon olen ollut pitkään ihastunut, mutta todellakin luovuttanut hänen suhteensa. Hän asuu toisessa kaupungissa ja on seurustellut pitkään jo tyttöystävänsä kanssa. Silti aika hassua, kun tämä tyyppi tulee vaikka meseen, menen edelleenkin ihan sekaisin. Aloitan aina hänen kanssaan keskustelun mesessä ja oon ihan innoissani :) Kun juttelen poikaystäväni kanssa mesessä en juuri koskaan aloita keskustelua, enkä aina välittäisi edes jutella hänen kanssaan..
On poikaystäväni joskus kysynyt, et haluunko vielä olla sen kaa, kun on varmaan huomannut et oon ollut aika välinpitämätön sitä kohtaan, kun en esim. aina jaksa vastata tekstiviesteihin, perunut tapaamisia ym. Oon vakuuttanut et kaikki on ihan hyvin ja haluun olla sen kaa..
Poikaystäväni on oikeasti tosi ihana ihminen, kohtelee mua tosi hyvin ja aidosti välittää. En vain tunne häntä kohtaan sen kummempaa vaikka lähekkäinolo tuntuukin tosi hyvältä, mutta tuntuu että se olisi ihan sama vaikka siinä olisi ihan kuka tahansa mukava poika. Oon aika hellyydenkipee, enkä senkään takia haluais jättää poikäystävääni, koska sit ei ois ketään kuka sitä hellyyttä mulle antas. Tietenkin ajattelen myös häntä itseään. En todellakaan halua satuttaa häntä.
En mitään muuta haluais niin paljon kuin seurustella jonkun ihmisen kanssa, johon olisin oikeasti ihastunut tai rakastunut ja jonka kanssa haluaisin oikeasti olla. Nyt seurustelen vain itse seurustelun takia ja siksi, että en pysty jättää poikaystävää. Oon ihan sekasin, tää on niin vaikea tilanne.
Mutta mitä mun pitäis tehdä? Samanlaisia kokemuksia?
Kiitos kaikille jotka vastaa jotain :)
Sitten ajattelen myös usein yhtä ihmisistä johon olen ollut pitkään ihastunut, mutta todellakin luovuttanut hänen suhteensa. Hän asuu toisessa kaupungissa ja on seurustellut pitkään jo tyttöystävänsä kanssa. Silti aika hassua, kun tämä tyyppi tulee vaikka meseen, menen edelleenkin ihan sekaisin. Aloitan aina hänen kanssaan keskustelun mesessä ja oon ihan innoissani :) Kun juttelen poikaystäväni kanssa mesessä en juuri koskaan aloita keskustelua, enkä aina välittäisi edes jutella hänen kanssaan..
On poikaystäväni joskus kysynyt, et haluunko vielä olla sen kaa, kun on varmaan huomannut et oon ollut aika välinpitämätön sitä kohtaan, kun en esim. aina jaksa vastata tekstiviesteihin, perunut tapaamisia ym. Oon vakuuttanut et kaikki on ihan hyvin ja haluun olla sen kaa..
Poikaystäväni on oikeasti tosi ihana ihminen, kohtelee mua tosi hyvin ja aidosti välittää. En vain tunne häntä kohtaan sen kummempaa vaikka lähekkäinolo tuntuukin tosi hyvältä, mutta tuntuu että se olisi ihan sama vaikka siinä olisi ihan kuka tahansa mukava poika. Oon aika hellyydenkipee, enkä senkään takia haluais jättää poikäystävääni, koska sit ei ois ketään kuka sitä hellyyttä mulle antas. Tietenkin ajattelen myös häntä itseään. En todellakaan halua satuttaa häntä.
En mitään muuta haluais niin paljon kuin seurustella jonkun ihmisen kanssa, johon olisin oikeasti ihastunut tai rakastunut ja jonka kanssa haluaisin oikeasti olla. Nyt seurustelen vain itse seurustelun takia ja siksi, että en pysty jättää poikaystävää. Oon ihan sekasin, tää on niin vaikea tilanne.
Mutta mitä mun pitäis tehdä? Samanlaisia kokemuksia?
Kiitos kaikille jotka vastaa jotain :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hanki nallekarhu nykyisen tilalle ja lähde toiseen kaupunkiin sydäntenrikkojaksi.
mulla oli sma tilanne mutta jätin vaan sen ja kyl se ajan myötä tottuu :) ja sitten voit iskee toisen poja n :)
Jos et tunne mitään itse poikaa kohtaan, tulet ennemmin tai myöhemmin jättämään hänet. Eli kai se on vain ajan kysymys. Mäki oon tosi ihastunu yhtee tyttöö.. en oo ikinä ollu nii ihastunu. Sit jos ite mietin et olisin jonkun toisen kaa ni kyl se olis aika vaikeeta ku ajatukset olis jossain toisessa. Itekki kaipaan läheisyyttä, enkä todellakaan osaa sanoa onks se riittävä syy olla jonkun kaa.
Eli ajan kysymys. Jos et usko että poikaystäväsi on vähään aikaan kyllästymässä suhun niin luulen että sun kannattais ottaa asia puheeks pian.
Jätät sen. Sanot miten asiat on. PISTE.
Loukkaat muuten vaan sen tunteita turhaan ja jämähdän tollaseen paskasuhteeseen.
Pistät kerralla poikki vaan.
Sama tilanne on tässä minullakin. Ei olla seurusteltu veilä kovinkaan kauaa, mutta tajuan jo nyt et en ole niin ihanstunut siihen henkilöön un hän inuun. Hän on erittäin mukava
, huolehtiva ja varmasti rakastaa mua. Mutta minun kannlatani tilanne on toisin. En halua satuttaa sitä, koska tiedän miten paljon se sattuu ja miten hyvä ihminen tämä henkilö on, mutta en myöskään viihdy seurustelumielessä hänen kanssa. Mitä tehdä- en tiedä! :O
Ettekö tajua, että tuollainen valheellinen käytös satuttaa toista pidemmän päälle paljon enemmän kuin rehellinen totuuden kertoinen.
Mäkään en pysty jättämään sitä.. ja kaikenlisäks tuntuu että sitä ei oikeasti kiinnosta olla mun kans..
siis se on ihan mukava, mut musta tuntuu että se ei välitä musta, koska se skippaa aina kaikki epämiellyttävät kysymykset ja ei oikeen tahdo keskustella mun kanssa... silti se vannoo rakkautta.. mut tiedän jo nyt että meidän suhde ei tule kauaa toimimaan... kaipaan aitoa hellyyttä enkä tollast wanna be suhdetta.. mut mul on jonkun näkönen pakkomielle seurustella.. enkä tiedä mitä tehdä..