yksinäinen kalastaja pienellä purrellaan,
järven ulapalla kalastaa,
sumu verhoutuu hänen ympärilleen,
lailla lakanan,
kuin syödän sielun,
rakkauden rippeet kadotukseen viskaten,
yksinäinen kalastaja kalastaa vain,
odottaen suurta saalistaan,
ei väliä sen,
onko hauki taikka ahven,
kunhan jonkun hän saa,
ja rauhan sielulleen jälleen saa,
että tuosta paholaisen verhoamasta järvestä,
hän soutaa takaisin rantaan voi,
odottamaan taas jälleen uutta aamua,
että verkot laskea veteen voi,
että pimeys sumuverhon lailla kietoutua ympärilleen voi,
yksinäinen kalastaja kalastaa vain,
jälleen kerran vankina paholaisen,
ja jatkaa loputonta kalastamistaan,
eikä koskaan saada voi sitä suurinta saalistaan.
järven ulapalla kalastaa,
sumu verhoutuu hänen ympärilleen,
lailla lakanan,
kuin syödän sielun,
rakkauden rippeet kadotukseen viskaten,
yksinäinen kalastaja kalastaa vain,
odottaen suurta saalistaan,
ei väliä sen,
onko hauki taikka ahven,
kunhan jonkun hän saa,
ja rauhan sielulleen jälleen saa,
että tuosta paholaisen verhoamasta järvestä,
hän soutaa takaisin rantaan voi,
odottamaan taas jälleen uutta aamua,
että verkot laskea veteen voi,
että pimeys sumuverhon lailla kietoutua ympärilleen voi,
yksinäinen kalastaja kalastaa vain,
jälleen kerran vankina paholaisen,
ja jatkaa loputonta kalastamistaan,
eikä koskaan saada voi sitä suurinta saalistaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.